Jyrki kirjoitti:Paratiisin lankeemuksessa maa, kasvit ja eläimet tulivat kirouksen alaisiksi. Lankeemuksen jälkeen maa on kasvanut ohdakkeita ja kasvit ja eläimet ovat kärsineet saalistuksesta, loisista ja taudeista. Mielestäni voidaan sanoa, että Maa kaikkinensa kuuluu lohikäärmeelle ja se (Maa) odottaa Lunastajaansa.
Näin on. Eläimetkin kokevat ruumiillisen kuoleman Aadamin tähden,
vaikka eläimet eivät ole syntiä tehneet.
Mutta koko luomakunta tulee lunastetuksi.
Maakin, joka nyt kasvaa ohdakkeita kirouksen tähden,
tulee saamaan sapatinlevon.
Siis eläinkuntakin odottaa lunastuksen päivää - ruumiin lunastusta niinkuin ihmisetkin.
Siis tämä nykyinen luomakunta huokaa.Paavali (Room 8:20-23) kirjoitti:
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta.
Nekin eläimet, jotka ovat jo maatuneet, odottavat lunastuksen päivää.
Ne ovat olemassa edelleen.
Johannes (Ilm 4:11-5:123) kirjoitti:
"Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme,
olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman,
sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut".
Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön,
sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun.
Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti:
"Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen.
Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen.
Ja yksi vanhimmista sanoi minulle:
"Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä".
Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä
seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu;
sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää,
jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.
Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.
Ja kun se oli ottanut kirjan,
niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen,
ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,
ja he veisasivat uutta virttä, sanoen:
"Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit,
sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle meidät kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista
ja tehnyt meidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi,
ja me tulemme hallitsemaan maan päällä".
Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä,
ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat,
ja he sanoivat suurella äänellä:
"Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan
voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".
Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä,
ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan:
"Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle
ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
Ei siis ihme, että koko synnytystuskissa oleva luomakunta räjähtäää ylistykseen,
kun lunastusoikeuden omaava tarttuu tuohon seitsemällä sinetillä suljettuun kirjakääröön
- maan saantokirjaan.