LÖYSIN HOPEARAHAN JONKA OLIN KADOTTANUT
Lähetetty: 11 Marras 2024, 10:23
https://sinettisormus.blogspot.com/2024 ... t.html?m=0
LÖYSIN HOPEARAHAN JONKA OLIN KADOTTANUT!
Olisiko tänään meidänkin siivous päivä?
Tänä aamuna kun olin rukoillut, kohta sen jälkeen kun Herraa hiljaa kuuntelin, sain nähdä kuvan silmieni edessä. Näin käden jonka peukalon ja etusormen välissä oli hopearaha ja sormet liikuttivat sitä edes takaisin, sillä se oli kovin likainen ja mutainen ... se oli kuin juuri jostain mutaisesta maasta löydetty.
Luukkaan evankeliumi 15:1-3,8-10
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Silloin Jeesus esitti heille vertauksen (kadonneesta lampaasta ja hopearahasta)…
HOPEA RAHA https://youtu.be/4LY5PBzhkBs?si=fSdmL5mcUHog_IZn
* * * * * *
Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’
Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.
Oliko tuo näkyni hopearaha ollut myös hukassa ja se oli lopulta löytynyt. Likaisena ja mutaisena. Tuo lika kertoi ettei tuo raha ollut asianmukaisella paikalla, vaan oli ollut jossain missä oli saanut likaa ylleen.
Mietin ja tiedän että hopearahasta löytyy muitakin vertauksia:
denaari (kreik. d narion, lat. denarius): alun perin roomalainen hopearaha, työntekijän päiväpalkka (Matt. 18:28)
hopearaha (kreik. argyrion): juutalainen hopearaha, hopeasekeli (Matt. 26:15), joskus kreikkalainen hopearaha (Ap. t. 19:19)
hopearaha (kreik. drakhm ): kreikkalainen hopeadrakma (Luuk. 15:8)
hopearaha (kreik. stat r): neljän hopeadrakman arvoinen raha (Matt. 17:27)
kolikko (kreik. assarion, lat. assarius): hopeakolikko (Matt. 10:29)
Mutta tuo sopi juuri tähän näkyyn, Luukkaan evankeliumi 15:1-3,8-10.
* * * * *
Löysin hyvän tekstin tuohon naiseen, joka oli hukannut tuon kolikon, joten koin että se halusin tähän vastaukseksi käyttää.
Vastuullinen nainen
Niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen.
Kun Jeesusta moittivat fariseukset ja lainopettajat olivat ylimielisiä, penseitä ja välinpitämättömiä Jumalan kansasta, vertauksen nainen osoitti olevansa vastuullinen. Hän aloitti välittömästi huolellisen, hellittämättömän etsinnän.
Etsintä oli osin helppoa, osin vaikeaa. Nainen tiesi, että raha oli talon huoneessa. Etsittävä alue oli rajattu ja raha oli mahdollista löytää. Etsintää vaikeutti kuitenkin kaksi seikkaa:
Tuon ajan talojen ikkunat olivat pieniä aukkoja melko ylhäällä 2 metrin korkeudessa. Niistä tuli vain vähän valoa sisään, joten huone oli hämärä. Sitä valaisemaan tarvittiin lamppu.
Lattiat ja seinätkin tehtiin yleensä Galilean alueella tummasta basalttikivestä. Lattiakivet olivat peräisin Galileanjärvestä. Ne olivat litteitä laattoja, joiden välit täytettiin irtomaalla. Sellaiseen väliin saattoi pieni rahakin helposti vierähtää ja sen löytäminen saattoi olla hankalaa. Tumma kivimateriaali pimensi osaltaan huonetta.
’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’
Nainen toimi siinäkin mielessä hyvin poikkeuksellisesti, että hän tunnusti kadottaneensa rahan. Lähi-idässä omaa syyllisyyttä ei tunnustettu juuri koskaan. Todella vaikeaa se on usein meilläkin… Tavanomainen tapa olisi ollut sanoa: raha, joka vierähti kädestäni… Meistä tämä voi tuntua saivartelulta, mutta tuossa kulttuurissa se ei ollut sitä.
Tässäkin mielessä nainen oli fariseuksia ja lainopettajia esimerkillisempi, että hän tunnusti vastuunsa. Nuo toiset pitivät itseään lähes synnittöminä, erityisen hurskaina ja hyvinä.
Nainen olisi myös voinut salata rahan kadottamisen ja löytämisen. Mutta hän tunnusti sen julkisesti ja jakoi löytämisen ilon yhdessä ystäviensä kanssa. Hän ei ollut tekopyhä.
Etsimisen kustannukset ja luotettavuus
Kun fariseukset ja lainopettajat eivät viitsineet sormeaankaan hievauttaa kenenkään tähden, nainen teki täyden työn löytääkseen rahan. Tämä rinnastuu hyvän paimenen etsintäurakkaan autiomaassa.
Molemmat ovat kuvia siitä, mitä Jeesus oli juuri tekemässä juutalaisten keskuudessa. Hän etsi kadonneita, kunnes löysi. Hän maksoi täyden hinnan kulkemalla aina ristinkuolemaan saakka ja sovittamalla meidän syntimme.
Nainen teki tämän säilyttääkseen oman kunniansa. Hän vastasi rahoista, jotka joko kuuluivat talouskassaan tai arvokkaaseen pääkoristeeseen. Hän oli luotettava ja kunniallinen.
Yhteinen ilo
Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’
Arkielämässäkin oli tapana iloita ystävien kanssa kadonneen löytymisestä, mutta fariseukset ja lainopettajat osoittivat täydellistä vierautta elämälle ja Jumalan tahdolle. Iloitsemisen sijaan he nurisivat ja syyttivät.
Ja vielä enemmän iloittiin taivaassa: Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.
Näin Jumala, pyhät enkelit, paimenet ja nainen iloitsevat hyvästä. He kaikki todistivat näitä nurisijoita vastaan. Entä miten fariseukset ja lainopettajat reagoivat? Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka kasvojen ilmeet ja väri vaihtuivat hyvin nopeasti.
Jeesus häpäisi heidät julkisesti, koska he olivat julkisesti häpäisseet Jumalan luomia ihmisiä vuosien ajan ja korottaneet itseään perusteettomasti. Tämän Jeesus teki rakkaudesta käsin ja toivoen, että hekin heräisivät synnintuntoon ja tekisivät parannuksen. Heidänkin tulisi suostua Vapahtajan, Jumalan Pojan löydettäviksi.
Nainen = Messias, Vapahtaja
Jeesus on Vapahtaja, joka etsii kadonneita syntisiä. Vertauksen nainen etsii ja löytää kadonneen kolikon. Oli hyvin radikaalia, että kuuluisa rabbi samaisti itsensä naiseen. Vielä radikaalimpaa oli se, että nyt kyseessä oli Messias, jopa Jumala itse, joka oli tullut ihmiseksi. Jeesus on vertauksen nainen. Samalla tämä korosti naisen suurta arvoa.
Vertauksen teologiset teemat
Kallis armo ja sovitus: Nainen uurasti löytääkseen kadonneen rahan. Se on kuva Messiaan palvelutyöstä ja uhrautumisesta meidän hyväksemme.
Synti ja syntinen ihminen: Kadonnut kolikko on kuva syntisestä ihmisestä, jonka yhteys Jumalaan on katkennut. Kolikko on pudonnut pimeyteen eikä se voi tehdä mitään sen hyväksi, että se tulisi löydetyksi. Samoin on ihmisen laita. Hän on synnin sitoma ja täysin avuton, jopa haluton pelastumaan. Sellaisia olivat myös fariseukset ja lainopettajat.
Katumus ja pelastus: Aito katumus on löydetyksi tulemista ja siihen suostumista. Vain etsijä voi löytää ja tuoda kolikon, ts. syntisen ihmisen takaisin valoon ja siihen arvoon ja käyttöön, mihin se oli tarkoitettu. Tavallinen kansa, parjatut julkisyntiset ja lakia tuntemattomat kääntyivät paljon helpommin kuin ulkokultaiset, tekopyhät hurskastelijat.
Suuri, yhteinen ilo: Kaikki muut iloitsivat ja osoittivat tervettä ymmärrystä ja elämänasennetta, paitsi fariseukset ja lainopettajat. Tämä ilo alleviivasi myös Jumalan tärkeintä missiota ja siitä koituvaa iankaikkista iloa.
Kristologia: Ensimmäisessä vertauksessa Vapahtajaa verrattiin hyvään paimeneen, mikä sekin oli halveksittu ammattiryhmä tekopyhien silmissä. Toisessa vertauksessa Jeesus rinnasti itsensä naiseen, joka toimi vastuullisesti ja ponnistuksia säästelemättä.
Naisen arvo: Jeesus ja erityisesti Luukkaan evankeliumi nostaa naisen erityiseen arvoon, joka oli vääristynyt syntiinlankeemuksen myötä. Kun fariseus kiitti joka päivä, ettei ollut syntynyt naiseksi, Messias teki naisesta vertaisensa ja esikuvan kaikille.
Haaste
Vertaus kertoo meille Jeesuksen rakkaudesta ja tehtävästä. Hänelle jokainen ihminen on yhtä tärkeä. Hän etsii jokaista ja uhrautuu kaikkien puolesta. Hänen rakkautensa on uhrautuvaa, armahtavaa ja pyhää rakkautta.
Sellainen on itse Jumala, jonka voimme nähdä Jeesuksen persoonassa, asenteissa, sanoissa ja teoissa. On kysyttävä, onko kuvamme Jumalasta oikea, raamatullinen?
Kaiken perustana on läheinen suhde Jumalaan ja oikea käsitys hänestä. Jumalan edessä kaikki asettuu oikealle paikalleen ja oikeaan arvoonsa.
Entä miten me suhtaudumme ihmisiin? Luokittelemmeko, pidämmekö itseämme parempina, tai huonompina? Torjummeko ja hylkäämmekö me ihmisiä? Vai olemmeko rinnalla kulkijoita ja kohti valoa johdattavia?
Millaisia elämänarvoja ja tapoja meillä on? Mikä on elämässä kaikkein tärkeintä? Onko se jokin maallinen asia tai oman asemamme pönkittäminen ja mukava elämä? Vai onko se Jumalan, meidän Luojamme tunteminen ja hänen askelissaan kulkeminen, evankeliumin julistaminen ja rakkaudellinen palveleminen?
Voimme oppia paljon vertauksen naisesta – tavallisena ihmisenä ja pelastavana Messiaana!
Kiitos Jeesus taas tästä hyvästä ja tärkeästä Sanomastasi.
Amen.
LÖYSIN HOPEARAHAN JONKA OLIN KADOTTANUT!
Olisiko tänään meidänkin siivous päivä?
Tänä aamuna kun olin rukoillut, kohta sen jälkeen kun Herraa hiljaa kuuntelin, sain nähdä kuvan silmieni edessä. Näin käden jonka peukalon ja etusormen välissä oli hopearaha ja sormet liikuttivat sitä edes takaisin, sillä se oli kovin likainen ja mutainen ... se oli kuin juuri jostain mutaisesta maasta löydetty.
Luukkaan evankeliumi 15:1-3,8-10
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Silloin Jeesus esitti heille vertauksen (kadonneesta lampaasta ja hopearahasta)…
HOPEA RAHA https://youtu.be/4LY5PBzhkBs?si=fSdmL5mcUHog_IZn
* * * * * *
Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’
Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.
Oliko tuo näkyni hopearaha ollut myös hukassa ja se oli lopulta löytynyt. Likaisena ja mutaisena. Tuo lika kertoi ettei tuo raha ollut asianmukaisella paikalla, vaan oli ollut jossain missä oli saanut likaa ylleen.
Mietin ja tiedän että hopearahasta löytyy muitakin vertauksia:
denaari (kreik. d narion, lat. denarius): alun perin roomalainen hopearaha, työntekijän päiväpalkka (Matt. 18:28)
hopearaha (kreik. argyrion): juutalainen hopearaha, hopeasekeli (Matt. 26:15), joskus kreikkalainen hopearaha (Ap. t. 19:19)
hopearaha (kreik. drakhm ): kreikkalainen hopeadrakma (Luuk. 15:8)
hopearaha (kreik. stat r): neljän hopeadrakman arvoinen raha (Matt. 17:27)
kolikko (kreik. assarion, lat. assarius): hopeakolikko (Matt. 10:29)
Mutta tuo sopi juuri tähän näkyyn, Luukkaan evankeliumi 15:1-3,8-10.
* * * * *
Löysin hyvän tekstin tuohon naiseen, joka oli hukannut tuon kolikon, joten koin että se halusin tähän vastaukseksi käyttää.
Vastuullinen nainen
Niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen.
Kun Jeesusta moittivat fariseukset ja lainopettajat olivat ylimielisiä, penseitä ja välinpitämättömiä Jumalan kansasta, vertauksen nainen osoitti olevansa vastuullinen. Hän aloitti välittömästi huolellisen, hellittämättömän etsinnän.
Etsintä oli osin helppoa, osin vaikeaa. Nainen tiesi, että raha oli talon huoneessa. Etsittävä alue oli rajattu ja raha oli mahdollista löytää. Etsintää vaikeutti kuitenkin kaksi seikkaa:
Tuon ajan talojen ikkunat olivat pieniä aukkoja melko ylhäällä 2 metrin korkeudessa. Niistä tuli vain vähän valoa sisään, joten huone oli hämärä. Sitä valaisemaan tarvittiin lamppu.
Lattiat ja seinätkin tehtiin yleensä Galilean alueella tummasta basalttikivestä. Lattiakivet olivat peräisin Galileanjärvestä. Ne olivat litteitä laattoja, joiden välit täytettiin irtomaalla. Sellaiseen väliin saattoi pieni rahakin helposti vierähtää ja sen löytäminen saattoi olla hankalaa. Tumma kivimateriaali pimensi osaltaan huonetta.
’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’
Nainen toimi siinäkin mielessä hyvin poikkeuksellisesti, että hän tunnusti kadottaneensa rahan. Lähi-idässä omaa syyllisyyttä ei tunnustettu juuri koskaan. Todella vaikeaa se on usein meilläkin… Tavanomainen tapa olisi ollut sanoa: raha, joka vierähti kädestäni… Meistä tämä voi tuntua saivartelulta, mutta tuossa kulttuurissa se ei ollut sitä.
Tässäkin mielessä nainen oli fariseuksia ja lainopettajia esimerkillisempi, että hän tunnusti vastuunsa. Nuo toiset pitivät itseään lähes synnittöminä, erityisen hurskaina ja hyvinä.
Nainen olisi myös voinut salata rahan kadottamisen ja löytämisen. Mutta hän tunnusti sen julkisesti ja jakoi löytämisen ilon yhdessä ystäviensä kanssa. Hän ei ollut tekopyhä.
Etsimisen kustannukset ja luotettavuus
Kun fariseukset ja lainopettajat eivät viitsineet sormeaankaan hievauttaa kenenkään tähden, nainen teki täyden työn löytääkseen rahan. Tämä rinnastuu hyvän paimenen etsintäurakkaan autiomaassa.
Molemmat ovat kuvia siitä, mitä Jeesus oli juuri tekemässä juutalaisten keskuudessa. Hän etsi kadonneita, kunnes löysi. Hän maksoi täyden hinnan kulkemalla aina ristinkuolemaan saakka ja sovittamalla meidän syntimme.
Nainen teki tämän säilyttääkseen oman kunniansa. Hän vastasi rahoista, jotka joko kuuluivat talouskassaan tai arvokkaaseen pääkoristeeseen. Hän oli luotettava ja kunniallinen.
Yhteinen ilo
Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’
Arkielämässäkin oli tapana iloita ystävien kanssa kadonneen löytymisestä, mutta fariseukset ja lainopettajat osoittivat täydellistä vierautta elämälle ja Jumalan tahdolle. Iloitsemisen sijaan he nurisivat ja syyttivät.
Ja vielä enemmän iloittiin taivaassa: Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.
Näin Jumala, pyhät enkelit, paimenet ja nainen iloitsevat hyvästä. He kaikki todistivat näitä nurisijoita vastaan. Entä miten fariseukset ja lainopettajat reagoivat? Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka kasvojen ilmeet ja väri vaihtuivat hyvin nopeasti.
Jeesus häpäisi heidät julkisesti, koska he olivat julkisesti häpäisseet Jumalan luomia ihmisiä vuosien ajan ja korottaneet itseään perusteettomasti. Tämän Jeesus teki rakkaudesta käsin ja toivoen, että hekin heräisivät synnintuntoon ja tekisivät parannuksen. Heidänkin tulisi suostua Vapahtajan, Jumalan Pojan löydettäviksi.
Nainen = Messias, Vapahtaja
Jeesus on Vapahtaja, joka etsii kadonneita syntisiä. Vertauksen nainen etsii ja löytää kadonneen kolikon. Oli hyvin radikaalia, että kuuluisa rabbi samaisti itsensä naiseen. Vielä radikaalimpaa oli se, että nyt kyseessä oli Messias, jopa Jumala itse, joka oli tullut ihmiseksi. Jeesus on vertauksen nainen. Samalla tämä korosti naisen suurta arvoa.
Vertauksen teologiset teemat
Kallis armo ja sovitus: Nainen uurasti löytääkseen kadonneen rahan. Se on kuva Messiaan palvelutyöstä ja uhrautumisesta meidän hyväksemme.
Synti ja syntinen ihminen: Kadonnut kolikko on kuva syntisestä ihmisestä, jonka yhteys Jumalaan on katkennut. Kolikko on pudonnut pimeyteen eikä se voi tehdä mitään sen hyväksi, että se tulisi löydetyksi. Samoin on ihmisen laita. Hän on synnin sitoma ja täysin avuton, jopa haluton pelastumaan. Sellaisia olivat myös fariseukset ja lainopettajat.
Katumus ja pelastus: Aito katumus on löydetyksi tulemista ja siihen suostumista. Vain etsijä voi löytää ja tuoda kolikon, ts. syntisen ihmisen takaisin valoon ja siihen arvoon ja käyttöön, mihin se oli tarkoitettu. Tavallinen kansa, parjatut julkisyntiset ja lakia tuntemattomat kääntyivät paljon helpommin kuin ulkokultaiset, tekopyhät hurskastelijat.
Suuri, yhteinen ilo: Kaikki muut iloitsivat ja osoittivat tervettä ymmärrystä ja elämänasennetta, paitsi fariseukset ja lainopettajat. Tämä ilo alleviivasi myös Jumalan tärkeintä missiota ja siitä koituvaa iankaikkista iloa.
Kristologia: Ensimmäisessä vertauksessa Vapahtajaa verrattiin hyvään paimeneen, mikä sekin oli halveksittu ammattiryhmä tekopyhien silmissä. Toisessa vertauksessa Jeesus rinnasti itsensä naiseen, joka toimi vastuullisesti ja ponnistuksia säästelemättä.
Naisen arvo: Jeesus ja erityisesti Luukkaan evankeliumi nostaa naisen erityiseen arvoon, joka oli vääristynyt syntiinlankeemuksen myötä. Kun fariseus kiitti joka päivä, ettei ollut syntynyt naiseksi, Messias teki naisesta vertaisensa ja esikuvan kaikille.
Haaste
Vertaus kertoo meille Jeesuksen rakkaudesta ja tehtävästä. Hänelle jokainen ihminen on yhtä tärkeä. Hän etsii jokaista ja uhrautuu kaikkien puolesta. Hänen rakkautensa on uhrautuvaa, armahtavaa ja pyhää rakkautta.
Sellainen on itse Jumala, jonka voimme nähdä Jeesuksen persoonassa, asenteissa, sanoissa ja teoissa. On kysyttävä, onko kuvamme Jumalasta oikea, raamatullinen?
Kaiken perustana on läheinen suhde Jumalaan ja oikea käsitys hänestä. Jumalan edessä kaikki asettuu oikealle paikalleen ja oikeaan arvoonsa.
Entä miten me suhtaudumme ihmisiin? Luokittelemmeko, pidämmekö itseämme parempina, tai huonompina? Torjummeko ja hylkäämmekö me ihmisiä? Vai olemmeko rinnalla kulkijoita ja kohti valoa johdattavia?
Millaisia elämänarvoja ja tapoja meillä on? Mikä on elämässä kaikkein tärkeintä? Onko se jokin maallinen asia tai oman asemamme pönkittäminen ja mukava elämä? Vai onko se Jumalan, meidän Luojamme tunteminen ja hänen askelissaan kulkeminen, evankeliumin julistaminen ja rakkaudellinen palveleminen?
Voimme oppia paljon vertauksen naisesta – tavallisena ihmisenä ja pelastavana Messiaana!
Kiitos Jeesus taas tästä hyvästä ja tärkeästä Sanomastasi.
Amen.
