Re: Jumalan johdatuksessa
Lähetetty: 25 Joulu 2019, 16:39
Keskustelupalsta profetioista, rukousaiheista ja uskosta
https://www.pelastussanoma.fi/keskustelu/
https://www.pelastussanoma.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=26&t=1624
Kuvat orjantappurakruunusta
Ihmisen turmeltunut luonto
VERTAUSKUVA IHMISSYDÄMEN TURMELUKSESTA
Joku voi kysyä: ”Kuinka on mahdollista, että joku henkilö on niin julma, että panee orjantappurakruunun toisen henkilön päähän?” Siksi, että ihminen on turmeltunut! ”Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä” (Jes 1:6), sanoo Raamattu ihmisestä.
Mieleen jäänyt hymy
Eräs saarnaaja sanoi vuosia sitten minulle: ”Veli Tom, tule kanssani sairaalaan. Haluan näyttää sinulle erään pienen pojan, jonka luona olen käynyt.” Kun katsoin poikaa hänen kasvoillaan oli viehättävin hymy, mitä koskaan olin nähnyt.
En ole saanut mielestäni tämän pienen pojan kuvaa, vaikka siitä on nyt kulunut ainakin 12-14 vuotta. Pieni poika oli lastenhoitajan huostassa pyörätuolissa. Hänen pienet kasvonsa ja päänsä oli sananmukaisesti täynnä haavoja, suunnilleen sormen levyisiä kooltaan.
Itkin kuin lapsi
Saarnaaja kertoi, että lapsen äiti oli lastaan rangaistakseen asettanut hänet tulikuumalle liedelle, joka oli polttanut hänen pienen ruumiinsa hirvittävällä tavalla. Hän oli saanut kokea sanoinkuvaamatonta tuskaa. Sitten äiti oli pannut hänet kylpyammeeseen ja lyönyt kengän korolla yli sata kertaa.
Seisoin siinä ja itkin kuin lapsi. Ajattelin; ”Voiko inhimillinen olento olla näin turmeltunut?” Eikö ole käsittämätöntä, että äiti voi käyttää sellaista epäinhimillistä julmuutta? Niin, se on mahdollista koska ihmiset ovat turmeltunutta sukukuntaa.
Ihminen
Jos ihmiset saattoivat valmistaa orjantappurakruunun ja asettaa sen Jeesuksen päähän – julmien piikkien kruunun – voivat he tehdä mitä tahansa. Tämä sukukunta on turmeltunut. Raamattu sanoo: ”Älkää luottako veljeen.” Se tarkoittaa sitä, että lihan takia emme voi luottaa kehenkään ihmiseen.
Raamattu sanoo: ”Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Sana opettaa, että kantapäästä kiireeseen saakka siinä ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä, joita ei ole puserrettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty (Jes 1:6).
Ja orjantappuroista väännetty kruunu pantiin Jumalan Pojan päähän vertauskuvana ihmisen turmeluksesta.
Tom Malone
Airut 369
-------------------------------------------------------------------------------
Jumalan syvä rakkaus
Kosketus, joka herättää
VERTAUSKUVA JUMALALLISEN RAKKAUDEN SYVYYDESTÄ
Jos uskot Raamattuun, et voi olla uskomatta, että Jeesus kantoi orjantappurakruunua ja että Hän rakastaa sinua. Se on vertauskuva Hänen rakkautensa syvyydestä. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Jh 3:16). Ensimmäinen Johanneksen kirje 4:8 sisältää kolme suurinta sanaa, mitä koskaan on ihmiskielessä lauseeksi yhdistetty: Jumala on rakkaus. Ja orjantappurakruunu symboloi Hänen rakkauttaan.
Maalaisäiti
Sisällissodan aikana eräs nuori mies makasi kuolevana Richmondissa Virginiassa. Kun sanoma siitä saavutti hänen äitinsä, lähti hän vihollislinjojen läpi Richmondin sairaalaan.
Kun hän tuli rintamalinjoille, hänelle sanottiin: ”Me ammumme teidät, jos yritätte mennä linjojen läpi.” Hän vastasi: ”Se on tarkoitukseni. Poikani on sairaalassa, ja lääkärit sanovat, ettei hän jää elämään. Hän on kuolettavasti haavoittunut, ja minä olen hänen äitinsä. Menen poikani luo.”
Hänelle sanottiin: ”Me ammumme teidät, jos teette sen.” Hän vastasi: ”Ampukaa, jos tahdotte, mutta minä menen poikani luo.”
Tämä hyvä, vanha maalaisäiti, vanhanaikainen myssy päässään ja huivi hartioillaan, meni vihollisen linjojen läpi Richmondin sairaalaan.
Sairaalassa
Siellä hän kertoi, kuka hän oli. Hän sanoi: ”Ymmärrän, että poikani on kuoleman rajalla.” He vastasivat: ”Kyllä, mutta teidän on nähtävä lääkäri, ennen kuin voitte nähdä poikanne.” Kerrotaan, että sotilaslääkäri sanoi äidille: ”Teidän poikanne elämä on niin hauraan langan varassa, että pieninkin muutos, fyysinen tai henkinen, voi olla hänen viimeinen hengenvetonsa.”
”Pelkään, että hän järkyttyy teidän olostanne täällä, ja se on kyllin tappamaan hänet. Mutta annan teidän nähdä hänet, koska epäilen, että hän ei jää eloon ja koska olette hänen äitinsä. Saatte nähdä hänet, jos lupaatte, että ette sano sanaakaan.”
Ei sanaakaan
Vanha maalaisäiti vastasi: ”Haluan nähdä hänet ja rakastan häntä niin paljon, että lupaan olla sanomatta hänelle sanaakaan.” Pojan vuoteen viereen asetettiin tuoli. Hänen päänsä oli kokonaan siteissä ja silmänsä siteiden peitossa. Siinä hän makasi vuoteellaan jäsenet runneltuina. Vanha äiti istuutui tuolille. Hän muisti, kuinka tämä poika oli leikkinyt maatilalla juosten äitinsä luo, kun oli loukannut itsensä.
Istuessaan äiti alkoi itkeä. Välittömästi sen enempää ajattelematta hän laski kätensä poikansa pään päälle. Silloin pojan huulet alkoivat liikkua. Hän sanoi: ”Äiti, tiesin että sinä tulisit koska rakastat minua niin paljon.”
Enemmän kuin äidin rakkaus
Ystäväni, löytyy rakkaus, joka ylittää äidin rakkauden niin kuin taivaat ovat maata ylempänä – Vapahtajan rakkaus! Nähdessäni tämän vanhan maailman kadotettuna, turmeltuneena, ilman Jumalaa, haluaisin sanoa: ”Jeesus, Sinä tulit. Tiesin, että kuolisit ristillä, koska rakastat ihmisten sieluja.” ”- - mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä” (Ef 3:18-19).
Oi, orjantappurakruunu, kuinka paljon kerrotkaan minulle tänä päivänä rajattoman Rakkauden mittaamattomista syvyyksistä langennutta ihmistä kohtaan!
Tom Malone
Airut 369
-------------------------------------------------------------------------------
Kristus eräänä päivänä
VERTAUSKUVA KRISTUKSEN KUNNIAAN KOROTTAMISESTA.
Orjantappurakruunu tuo mieleeni vastakohdan: mitä Jeesus eräänä päivänä on kantava. Raamattu puhuu päivästä, jolloin Herran tuntemus peittää maan, niin kuin vedet peittävät meren.
Vanha testamentti kertoo meille Jes 55:13: ”Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita - -.” Se puhuu päivästä, jolloin ei enää ole oleva piikkejä ruusuissa, ei kyyneleitä kasvoilla, ei tuskaa ruumiissa, ei surua sydämessä. Se puhuu päivästä, jolloin Herraa korotetaan ja Hän on oleva kuningasten Kuningas ja herrain Herra.
Se puhuu juuri siitä päivästä sanoessaan: ”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman - - ” (Fil 2:9-10). Jokainen polvi on notkistuva, ei vain minun! Jokaisen pelastetun ja kadotetun on notkistuttava ja kunnioitettava Herraa sinä päivänä, kun Hänet korotetaan kuningasten Kuninkaaksi.
Ystäväni, olen iloinen siitä, että olen Jeesuksen ystävä, kun tuo päivä tulee – ja Hän on nyt jo Vapahtajani. Oletko Sinä jo Hänen?
Orjantappurakruunu! – Se vaihtuu Kunnian Kuninkaan hallituskruunuksi!
Tom Malone
Airut 369
Kirjoittaja Sinettisormus » 03 Huhti 2016, 15:25
Laitoin äsken ystävälleni hänen pyynnöstään tarinan kaula rististäni, joka on jo tehnyt työtä Jumalan työkaluna. Tämä tapahtui parisen vuotta sitten ja olkoon teillekkin TODISTUKSEKSI, Herran työstä meissä:
5.9. aamunäky; näin keski-ikäisen, vaaleahkon ja lyhyehköt hiukset omaavan naisen, hiukset oli hieman laineella ja naisella oli silmälasit, ja takki jossa oli vihreä-musta ruutu kuvio. Naisella oli kova kiire, hän juoksi jonkun taajaman tien vierttä ja reunassa oli jotakin pensan aitaa... Kysyin Herralta, oliko tuo näky ja pyysin vahvistusta ja selitystä näkyyn. Oliko naisella kiire vääränlaisten asioiden vuoksi, siis näiden maallisten? Jos niin, Herra haluaa tämän hiljentävän vauhtiaan, jos taivaallisten asioiden vuoksi, on hyvä että hän on työteliäs kentällä. Sain vahvistuksen,
Psalmin 121:
Matkalaulu.
Minä nostan silmäni vuoria kohti, mistä tulee minulle apu?
2. Apu tulee minulle Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.
7.9. Oli tiedossani eräs hengellinen tilaisuus. Yritin kysellä kavereita jotka lähtisivät mukaan, sillä olihan kaverin kanssa mukavampi lähteä kuin yksin, mutta en saanut lähtemään ketään. Olin luovuttamassa, eikä minulla olisi ollut ajokorttiakaan että olisin sinne päässyt, eikä miestäni juuri tällaiset kiinnosta. Mutta tänään, hän yllätti minut ja sanoi että jos haluan, hän voi kyllä viedä minut. Jumala oli tehnyt hänestä tähän paikkaan työkalunsa, sillä näin hän voi käyttää meitä tietämättämme. Tilaisuus alkoi klo. 13. ja aiheena oli kutsumus ja sielunhoito. Pastori, Petri Välimäki puhui hyvää puhettaan ja antoi meille tehtäväksi miettiä mitä on kutsumus, ensin mietimme sitä yksin pari minuuttia paikoillamme. Sitten meidän piti valita pari jostain viereltämme. Aivan viimeisessä rivissä, takanani, oli yksinäinen nainen. Käännyin häntä kohti ja hän sanoi:
- ”Aloita sinä, mitä sait mieleesi?”
Aloin kertoa omasta kutsumuksestani, kuinka Herra puhuu ja meidän pitää avoimin mielin kuunnella ja tarkkailla. Herra johdattaa meitä ja meidän tulee kuuliaisina olla hänen tiellään. Hän puhui omaansa minulle, kertoen samalla sairaudestaan ja tämänhetkisestä masennuksestaan. Hänen oli paha olla. Sanoin ettemme saisi itsessämme lähteä touhuamaan vaan Jumalan tahdossa, silloin kun uskomme häneen. Nainen myönsi ja sanoi että kun paha olo yllättää, hän lähtee usein vaikka ostoksille, josko sieltä löytyisi jotain kivaa joka virkistäisi, mutta aina tulee huonompi olo. Kerrankin hän oli joidenkin muslimi nuorten vieressä ja näillä oli ollut jotain omia jumalakuvia mukanaan ja naisen paha olo vain yltyi. Sanoin että hän etsii väärästä paikasta, maallisia asioita. Sitten tuli tauko ja menimme kahville. Jatkoimme keskustelua kahvin äärellä. Nainen kertoi että oli kahden vaiheilla, lähteekö tilaisuuteen ja minä kerroin samaa. Hän sanoi että oli pyytänyt Herralta merkkiä, että oli tehnyt valinnassaan oikein. Hänen päätään oli särkenyt ja oli nukkunut huonosti yöllä. Olisiko ollut tärkeämpää jäädä lepäämään ja apteekissakin olisi pitänyt käydä hakemassa tärkeitä lääkkeitä, mutta molempiin ei ollut aikaa. Hän sai mieleensä ison ristin, kaularistin, joka oli erikoisempi, ei mikään pieni ja tavallinen ja hän sanoi olevansa tarkka kertoessaan näkemäänsä, eikä hänellä ollut tarvetta siitä valhdella. Kun aloimme parityön ja käännyin häntä kohti, oli hän huomannut kaularistini, joka ei ollut niitä tavallisia pieniä, vaan erikoisempi ja isompi ja siinä oli Jeesus ristillä. Juuri niinkuin hän oli mielessäänkin nähnyt ja hän ymmärsi heti tämän ristin merkiksi Jumalalta. Kylmät väreet nousivat iholleni ja olimme innoissamme. Kerroin että kun hän kertoi kiireestään, oli mieleeni noussut pari päivää sitten (5.9.) saamani näky naisesta, jolla oli kiire ja tämä juoksi taajamassa, pensasaidan vierustaa. Nainen sanoi että oli joutunut juoksemaan linja-autoon että kerkisi tilaisuuteen. Nainen oli keski-ikäinen, hoikka, silmälasit, vaaleanruskeat hiukset ponihännällä. Kerroin nämä hänelle, että näkyni nainen oli myös tämän näköinen, hiukset lyhkäiset. Nainen käänsi päätään ja sanoi:
- ”Katso,olen juuri leikannut hiuksiani lyhyemmiksi...!
Ja todella, hänen hiuksensa oli lyhyellä ponihännällä. Sanoin että hänen täytyi olla näyn nainen ja ymmärsin että nainen etsii itsessään vääriä asioita, maailmasta, löytääkseen iloa elämäänsä ja että tällä oli liian kiire, väärien asioiden perään. Kerroin, että Jumala halusi hänen pysähtyvän hänen kasvojensa alle. Etsien Jumalaa, aloittaen vaikka Raamatun luvulla ja annoin hänelle Psalmin 139, joka oli itsellenikin tärkeä ja olin usein tämän Psalmin ääressä itkenyt, Jumalan kasvojen edessä. Nainen sanoi, kuinka oli kokenut sanani tärkeiksi, kun olin kertonut omasta kutsumus kokemuksestani. Sana oli tarkoitettu juuri hänelle:
- ”... puhuit niin hyvin... ”
Sanoin hänelle ettei tämä ollut sattumaa kun olimme täällä. Pastorikin alussa sanoi ettei ollut sattumaa että me kaikki olimme tuossa tilaisuudessa, vaan Herran johdatusta ja meidän kahden kohdalla tuo todella täyttyi. Nainen oli saanut virvoitusta ja apua, toivon niin. Pastorin kaikki sanatkin Raamatun kohtineen tuntui sopivan tuon naisen tilanteeseen. Lopuksi, ennen lähtöä, siunasin tuota naista ja hän minua. Toivon kaikkea hyvää tämän naisen elämään. Olin saanut olla Jumalan vahva työkalu, niin oli tarkoitus.
- ”Kiitos Herra Sinulle!”
Jeesus sanoi; - joka tarttuu auraan ja kääntyy takaisin, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Aivan, jos olisin jäännyt kotiin, olisi tärkeä työ jäännyt kohdaltani tekemättä, sillä vahvistaahan se itseänikin ja antaa siunausta. Päätin kuitenkin onneksi lähteä, että osaanhan minä, aikuinen ihminen, mennä yksinkin ja tälläkertaa , hyvä niin. Niin naiselle kuin minulle oli tullut ajatuksia, miksi ei kannata lähteä, mutta nyt ymmärsimme ne eksytykseksi. Paholainen ei olisi halunnut meidän lähtevän ja antoi noita negatiivisia ajatuksia päähämme. Mutta onneksi kuuntelimme sydäntämme ja Jumalan tahto tapahtui. Kun annamme valomme loistaa, se johtaa parannukseen ja siihen että maailma muuttuu. Ymmärsin kun pastori kehoitti meitä itseksemme miettimään, mikä olisi meidän kutsumuksemme jos mikään ei meitä pakottaisi, vaan saisimme toteuttaa sen mikä on mielestämme tärkeintä. Huomasin, että tavallani jo toteutan sitä. Levittää ja pysäyttää ihmisiä näkemään Jumalan rakkaus, tavalla tai toisella, niinkuin Jumala eritilanteissa tahtoo tapahtuvan. Olen hänen käsivartensa, voin halata, kuunnella ja lohduttaa, hänen rakkaudessaan. Tästä pastorikin puhui vastaukseksi. Tein siis jo sitä mihin olin kutsuttu ja haluan että se täyttyy aina vain voimakkaammin, mutta Herran tahdossa ja häntä kirkastaen. Tähän aiheeseen sopii myös,
Luuk. 10:38-42
38. Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
39. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
40. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: Herra, etkö välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.”
41. Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
42. mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”
Tähän vastaa myös,
Matt. 6:33.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Ja vielä,
Fil. 3:14.
14. minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.
Eipä näitä tarvitse varmaan selitellä, niin selvää Raamatun sanaa.
(Olen tämän joskus kirjoittanut myös Suomi24 Profetiat palstalla)
Jer. 23:19-20Sinettisormus kirjoitti: ↑26 Joulu 2019, 10:17 1. Näin ensin kuvan hyökyaallosta,jonka kulkusuunta kuvassa oli sivuttain, oikealta vasemmalle, minuun nähden.
Ajattelin tuon suunnan kuvaavan sen lyömistä kohti maailmaa, joka pimeydessä ja pahuudessa elää.
Tänään on myös 15 vuotta kun tsunami iski Thaimaaseen.