Minua painaa nämä kysymykset!

[katso7]

Haluaisin tässä tuoda esille asioita jotka minua painaa seurakunnan tilassa!
-Ei kysytä kokouksessa onko joku joka haluaa ottaa Jeesuksen vastaan?
-ei armolahjojen toimintaa
.ihmiset jotka tulevat yksin lähtevät yhtä yksinäisinä
-ei toteudu sana: maailma tuntee teidät minun opetuslapsikseni kun teillä on keskinäinen yhteys
.jokaisella on jotakin annettavaa
-sairaita ei parane ( en ole eläissäni nähnyt että sairaita paranisi, olen kyllä itse parantunut ja kokenut suurta Jumalan voimaa)
-käytetään rahaa enemmän koiranruokaan kuin lähetystyöhön (Leonard Ravenhill)
-miksi seurakunnat rakentaa miljoonia maksavia temppeleitä mutta kun kysymyksessä on esim. Kan koti siihen tarvitaan kaupungin tai kunnan maksusitoumus muuten ei onnistu
-kritisoiminen ja arvostelu ei ole väärin
-vajavainen ( se ei esiinny raamatussa kuin kerran) ja sillä ns. uskovaiset puolustavat synnin jatkuvaa tekekmistä aivan kuin synnistä ei voisi tehdä parannusta
-se mitä me painotamme se lisäänny miksi emme mieluummin painota Jumalan käskyjen noudattamista, pyhyyttä, tottelevaisuutta,ym. sellainen kuin hän oli semmoisia mekin olemme tässä maailmassa
-menin Heling roomiin rukouspalveluun kerroin että minulla oli(silloin mielenterveysongelmia) ensimmäisenä kysyttiin oletko ollut yhteydessä lääkäriin. Sanoin en tullut hakemaan lääkäkrin aikaa vaan apua Jumalalta!
-kun homo menee etisimään apua sanotaan että kaikki me syntisiä ollaan. Se ei kyllä ihmistä vapauta. Miksi emme emme voi uskoa siihen että tuommoisia te olitte jotkut teistä. Raamattu on todella menettänyt merkityksensä!

[Angelicus]

Raamattu ei todellakaan ole menettänyt merkitystään! Elämme aikaa, jossa elämme konkreettisesti todeksi Raamatun ennustuksia, varoituksia ihmiskunnalle ja Sanan vastaanottajalle kaikella lailla vahvistavaa vaikutusta.
Syntikään ei ole menettänyt merkitystään. Se on kyllä on jo pesty pois, mutta edelleen vaikuttaa meissä ja myös seurakunnissamme. Olemme kuin Looteja, joita ympäröivä synnillisyys harmittaa.
Onneksi voimme luottaa siihen, että Jeesus rukoilee puolestamme, samoin Pyhä Henki sanomattomin huokauksin.
Kipuilemme yhdessä, rukoilemme mekin erityisesti, että oppisimme antamaan anteeksi. Rukoilemme, että silmät aukenisivat näkemään, missä on menty väärään. Ehkä voisimme ottaa esille epäkohtia ja yhdessä miettiä miten asiantilaan voitaisiin puuttua ja saada muutosta.
Mutta voimme kaiken vain, mikäli rukoilemme Jumalan mielen mukaisesti. Hänellä on oikeus seuloa väkeään kaiken sallimansa kautta.

[Tuija]

Kstso7 veli tarkoitti varmaankin tuolla Raamatun merkityksen menettämisellä, että se on menettänyt merkityksen, ei uskovan maailman silmissä, sen synti yhä pahenee ja odottaa täyttymystä. Sen synti on raskas ja yhä pahemmaksi käy. Myös seurakunnissa on valtavia eroja kuka opettaa mitenkin ja ketkä kelpaa heidän opetettavaksi. Tuo on valitettavan totta. Jos laita polun kulkija eksyy ovelle, hänet helposti poistetaan, vaikka tuo ovelle tulo on hänen ensimmäinen ja suuri avunpyyntö.
Asia joka tarvitsee rukousta. Että seurakunnat ja kirkot ja uskovat otamme heidät vastaan jotka oikeasti apua tarvitsee. Mitä erinomaista on siinä että toistemme kanssa teemme parannusta? Tuollaisessa ei toteudu se mitä Jeesus meille opetti esimerkillään.
Ymmärrän veljen huolen ja olen itse huolestunut samasta asiasta.

[Tuija]

Tuli tämä hyvä teksti vastaan:

Jeesus opetti ihmisiä rakastamaan paitsi lähimmäistä myös vihamiestä ja vainoojaa.

Lähimmäisen sunnuntain teksti on Jeesuksen vuorisaarnasta. Opetuksessaan Jeesus vetosi aina Jumalan sanaan, jonka juutalaiset olivat saaneet Mooseksen ja profeettojen kautta. Hän osoitti, että fariseusten tulkinta kirjoituksista oli harhautunut kauas Jumalan tahdosta. Jeesus toisti saarnassaan monta kertaa: ”Teille on opetettu – –, mutta minä sanon teille – –.”

Jeesus sanoi: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” (Matt. 5:43–44.) Fariseukset opettivat, että juutalaisten lähimmäisiä olivat vain oman kansan jäsenet. He eivät sallineet kanssakäymistä muukalaisten kanssa. Heidän opetuksensa oli sen ajan rasistista vihapuhetta. Nyt Jeesus romutti täysin heidän käsityksensä lähimmäisestä.

Eräälle lainopettajalle Jeesus piti oppitunnin lähimmäisenrakkaudesta. Lainopettaja kysyi, mitä hänen pitää tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Jeesus vastasi kysymykseen kertomuksella laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:30–37).

Kertomuksessa muukalainen, samarialaisen sekakansan jäsen, auttaa henkihieveriin piestyä kulkijaa, jonka hurskaat juutalaiset – pappi ja leeviläinen – ovat ohittaneet säälimättä. Omavanhurskaille hurskauden harjoitus oli niin tärkeää, että lähimmäisen hätä ei heitä pysäyttänyt. Kertomus on hyvin puhutteleva. Jeesus nosti lähimmäisen rakastamisen yhtä tärkeäksi kuin Jumalan rakastamisen. Elävästä uskosta seuraa Hengen hedelmänä rakkaus lähimmäistä kohtaan (Gal. 5:22).

Rakkauden voima

Kirjanoppineet eivät voineet käsittää, että pitäisi rakastaa vihollisiakin. Tätä rakkauden lakia Jeesus kuitenkin itse toteutti. Ristillä kärsiessään hän rukoili Isää: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät” (Luuk. 23:34).

Jumalan rakkauden voimalla myös marttyyri Stefanus rukoili kivisateessa: ”Herra, älä lue heille tätä syntiä” (Ap. t. 7:60). Jumala kuuli tuon rukouksen ainakin paikalla olleen nuorukaisen, Saulus Tarsolaisen kohdalla. Hän sai myöhemmin parannuksen armon. Ananias saarnasi hänelle kaikkien syntien anteeksiantamuksen ilosanoman, ja hänestä tuli Jumalan valtakunnan ahkera työmies, apostoli Paavali.

Nopeasti kansainvälistyvässä maailmassa saamme rukoilla Runebergin virren sanoin: ”Oi Herra, kaikki päällä maan loit lähimmäisiksemme, myös kieleltään ja uskoltaan niin vieraat toisillemme. Kun sinulta saa hoivansa myös kaukainen maa, kansa sen, niin ketään torju emme.” (Vk. 431:2.)

Jumala jakaa rakkaudessaan auringonpaistetta ja virvoittavaa sadetta niin hyville kuin pahoillekin (Matt. 5:45). Kaikki ihmiset syntyvät tähän maailmaan Jumalan lapsina, Kristuksen, Jumalan pojan sovintoverellä lunastettuina.

Jumala johdattaa elämäämme monenlaisia lähimmäisiä. Niissä kohtaamisissa Jumala välittää rakkauttaan uskovaisten ihmisten kautta. Jeesus antoi hyvän neuvon: ”Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12).

Evankeliumi on suurinta rakkautta

”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt. 5:48). Meidän täydellisyytemme on Kristuksen täydellisyydessä. Hän täytti puolestamme koko lain ja jätti meille uuden käskyn: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne.” (Joh. 13:34.)

Jeesus kehottaa ennen kaikkea veljelliseen rakkauteen Jumalan lasten kesken. Hän kuitenkin laajentaa rakkauden ja lähimmäisyyden piirin koskettamaan kaikkia ihmisiä.

Jeesus varoittaa tekemästä hyvää siksi, että saisi kiitosta ja arvostusta ihmisiltä: ”Kun annat almun älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee” (Matt. 6:3). Köyhä leski antoi temppelin uhriarkkuun ainoan roponsa. Jeesuksen mukaan hän antoi kaiken, mitä hänellä oli. Rikkaat antoivat liiastansa osoittaakseen anteliaisuutta ja saadakseen kiitosta ihmisiltä (Mark. 12:41–44).

Kun saamme armosta uskoa syntisyytemme ja pahuutemme anteeksiannetuiksi, voimme uskon silmin katsella lähimmäisiämme. Saamme voimaa rakastaa heitä ja rukoilla, että Isä avaisi oven Jumalan valtakuntaan vielä ulkona oleville.

Suurinta rakkautta lähimmäistä kohtaan on evankeliumin tarjoaminen. Siellä, missä Jumalan lapsi kohtaa epäuskoisen lähimmäisen, on Jumalan valtakunnan ovi vielä tänään avoinna.

Kalevi Niemikorpi

Julkaistu Päivämiehessä 6.9.2017

Kuvituskuva: Rami Liehu

Evankeliumiteksti Matt. 5:43–48

Biblia

Te kuulitte sanotuksi: rakasta lähimmäistäs, ja vihaa vihollistas; mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat, että te olisitte teidän Isänne pojat, joka on taivaissa; sillä hän sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyväinkin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, mitä teidän siitä palkkaa on? eikö Publikanit myös niin tee? Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, mitä te sen kanssa erinomaista teette? eikö Publikanit myös niin tee? Olkaat siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.

Raamattu 2017

Jeesus sanoi:

”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.

[Angelicus]

Maailmassa ei Raamatulla koskaan ole ollut merkitystä siinä mielessä, kuin uskossa vaeltavalla. Mutta kukin tutkistelkoon sydäntään, onko Raamatulla meidän seurakunnassa todella merkitystä? Jos päädyn siihen tutkisteluissani, että enää Raamattu ei ole tärkein, mikä johtopäätelmä siitä pitäisi tehdä? Tulenko siten uloskutsutuksi? Mutta jos ensin tutkistelen itseäni ja tajuaisin, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia arvostella muita tässä asiassa, mitäpä sitten? Olisikin mielenkiintoista tehdä gallupia asiasta siten, että kukin voisi turvallisesti vastata anonyymisti. Varmaan vastaukset yllättäisivät meidät. Tai sitten kukaan ei sanoisi mitään, koska hirsi löytyi omasta silmästä.

[Sanna]

Otetaan porukalla tuo seurakuntasi tila rukoustyön alle. Kansa maallistuu, ja seurakunta kuivuu kasaan ilman Henkeä ja rakkautta, mutta Jumalan voimahan ei ole kadonnut mihinkään.

Kyselehän sinäkin ja kysellään sinulle vastauksia, mikä on Jumalan tarkoitus sinulle? Onko tehtäväsi varoittaa tuota seurakuntaa vai olla se joka saa muutoksen aikaan. Helppo tilanne ei varmasti ole.

Monesti, kun purnaamme vaikeuksia ja rakkaudettomuutta seurakunnissa, Jumalan vastaus ei ole lähteä kävelemään vaan osallistua työhön ja taakan kantamiseen seurakunnassa. Toki, joskus voi olla lähtökäskykin.

Ymmärrän huolesi ja sääli myös seurakunnan vetäjää kohtaan. Hän kyllä tietää tilanteen. Ehkä häneltäkin alkaa olla voimat lopussa. Rukousta myös hänelle.

En usko veli, että vaelluksesi täällä jää mitenkään pieneksi, sen verran mahtavasti Jumala on näyttänyt voimaansa sinun kauttasi sekä antanut profetiaa. Rukoillaan siis viisautta

Ja olet oikeassa tuosta kohtelusta. Miten herätys voisi tapahtua jos uskovat pakenevat ihmisiä tai ajavat ne seurakunnasta ulos. Jos Jeesus asuu, pitäisi Jeesuksen rakkaus myös välittyä. Toki me olemme lihallisia, emmekä aina onnistu siinä, mutta jos rakkautta ei milloinkaan näy, jotain on pahasti pielessä.

Oikea suunta olisi ollut ja on, että seurakunnan ihmiset tulevat luoksesi kokouksessa, laskevat kätensä harteillesi ja sanovat, kuule, nyt taistellaan yhdessä. Kyllä me vielä voitetaan yksi paholainen, sillä Jeesus on sen voittanut jo.

Ja veli, älä unohda, että täällä palstan seurakunnassa puolestasi taistellaan ja kannetaan rukouksin 🩷
Täydellisiä mekään emme ole, minä vähiten, mutta yritetään oppia virheistä.

[Angelicus]

Ihan muuallakin tätä tautia on, eikä vain aloittajan seurakunnassa. Rukoillaanpa Suomen kaikkiin seurakuntiin uudistumista, mitä kaikkea se sitten pitääkään sisällään. Toinen toisemme huomaaminen ja ystävällisyys sekä uusia että tuttuja ihmisiä kohtaan olisi se aivan ensimmäinen helposti muutettava juttu.

[Tuija]

Amen. Tuota rukousta tarvitaan!