Pelastussanoma

Olen pohtinut ja seurannut pidemmän aikaa suomen tilannetta. Samalla pohtinut omaakin elämää ja paljoa en elämältäni vaadi

Jotenkin tuntuu kuitenkin että onko aika jättää suomi taakse, vaikka se rakas kotimaa onkin. Täällä ei vaan palkka riitä elämiseen. Vaatimukset vain kasvaa kasvamistaan.

Avasinkin tänään ihan hyvillä mielin työnhakuni ulkomaille. Toisaalta onko luovuttaja se joka jättää muut, en osaa sanoa.

Olen vain itse väsynyt siihen että palkkatulot ei riitä perus elämään missä saisi syödä terveellisesti ja asua rauhassa. Miksipä ei vaikka kalastajaksi norjaan, jonnekkin ravintolaan tarjoilijaksi ulkomaille tai vaikkapa jonnekkin missä vain perus elämä on turvattu ja ei pakoteta väsyttämään itseään loppuun

Päättäjillä ei ole mitään käsitystä missä tilanteessa suomi on. Katsellaan tilastoja mitkä näyttää ihan mitä sattuu ja ajattelevat vain omaa valta asemaansa tulevaisuudessa


Kuulostan ehkä katkeralta, mutta todellisuudessa olen vain väsynyt

Ei ole mitään luovuttamista lähteä muualle hommiin.
Suomesta on lähdetty aina ja lähdetään jatkossakin.
Suomalaiset ovat erittäin hyvässä maineessa lähes missä tahansa.
Suomalainen on ahkera, tunnollinen ja yleensä työskentelymaansa koulutustasoon verrattuna hyvin koulutettu.
Suomalainen on myös tottunut niin matalaan palkkatasoon kotimaassaan että hänen tuhti ulkomaanpalkkansa on useimmiten palkkataso jolla paikallinen ei edes työskentelisi.
Esimerkiksi Norjassa tienaat perustason tuotantolinja tehtävissä enemmän kuin moni insinööri Suomessa.
Jos taas siirryt rapakon länsi laidalle, Suomen palkkasi X2 jää vielä tuntuvasti paikallisille maksettavan palkkatason alle, työstä riippuen 25-30%, arvioisin.

Olen iloinen puolestasi Roope, että uskallat ottaa askelia kohti uusia haasteita! Toivon kaikkea hyvää uuden edessä!