Pelastussanoma

Täytyy kertoa menneisyydestä eräs tapaus maaseudulla.
Pariskunnalla kuoli lapsi synnytyksen jälkeen. Kuolema jätti haikean surun jälkeensä ja isä kuolemaansa asti muisti lapsensa kuoleman (äiti elää).

Mutta pahinta, mitä kirkko oli tehnyt oli se, että lasta ei saanut haudata aikanaan kirkkomaalle (ennen sanottiin siunatulle maalle), vaan kirkkomaan ulkopuolelle, jonne luopiot ja ateistit haudattiin. Lasta, kun ei ollut ehditty hätäkastaa. Tämä oli syynä!

Tämän seurauksena pariskunnasta (kuului kirkkoon) oli tullut Jumalaa karttava, ehkä halveksivakin ja he eivät olleet evankeliumille vastaanottavaisia, vaikka tuttavat (ennen miehen kuolemaa) heille kertoivat Jumalan rakkaudesta ja siitäkin, että lapsi varmasti pääsi taivaaseen...ei auttanut. Ja Raamatun puheet piti lopettaa melkein heti alkujaan, koska katkeruus oli jättänyt vuosikymmenien "polttojäljet" sieluun ja asioista oli vaikeaa puhua. Seurakuntakaan ei koskaan pyytänyt anteeksi,vaikka oletan opettavan anteeksiantamisesta, tosin nykyään kirkon opetus on mennyt väärille urille monessa seurakunnassa Raamatun vastaiseksi. Arvostin ao. pariskuntaa, koska olivat muutoin hyvää tarkoittavia, vieraanvaraisia, rehellisiä, auttavaisia. Kuitenkin pikkuisen vihaksi pisti kirkon jättämä seuraus, ei voi mitään!

Toinen tapaus
Keskustelin aikanaan erään pienen kaupungin kirkkoherran (edesmennyt) kanssa hätäkasteesta. En ollut silloin itse uskossa. Vastaus oli outo minulle uskomattomallekin. Kysyin, miten käy lapsen, jota ei ehditä kastaa ja kuolee ja lapsen, joka ehditään hätäkastaa.
Vastaus tuli heti: hätäkastettu pelastuu, mutta toisesta en tiedä, miten käy. Ymmärsin, että voi käydä huonostikin ilmeisesti.
Suutuin vastauksesta ja sanoin, että mielestäni molemmat pelastuvat ja jatkoin, että huonosti tiedät Raamattusi, koska siellä ei sanota , että kastamaton ei pelastu. Entä ristin ryöväri, joka oli kastamaton, mutta Jeesus sanoi, että tänä päivänä olet oleva Minun kanssani paratiisissa.
Papin kanta oli kuitenkin muuttumaton ja minä tietysti teologisesta oppimattomuudestani väärässä! Muutoinkin siihen aikaan ja siinä kaupungissa myös opetus oli virkamiesmäistä ja kuivaa, jossa puuttui Jumalan vaikuttava rakkaus ja elämä. Seurauksena oli, että kirkon opetus ei vetänyt minua mitenkään puoleensa. Elävään uskoon tulinkin vasta paljon myöhemmin työpaikalla uskovan työkaverin kautta, joka oli elävässä uskossa rakkaudessa Kristukseen.

Kiitos tarinoista!

Kieltämättä hassu ajatus, että ihan muiden ihmisten toimet (ehtivätkö kastaa lapsen vaiko eivät) olisivat ratkaiseva tekijä lapsen ikuista kohtaloa päätettäessä.

Rohkeasti teit kun tuolla tavalla tunnustit syntisi kirjoituksessasi Marie, siispä rukoilen puolestasi, että miehesi sydän muuttuisi ja hän haluaisi viedä sinut vihille. Ja jotta ei jäisi epäselväksi, syntinen olen minäkin: muun muassa turvaan liikaa tavaraan ja ostelen kaikenlaista turhaa.

Aamen! Syntisiä olemme. Itse olen paininut saman synnin kanssa. Perheen perustin ennen, kun annoin elämäni Jeesukselle. Emme ole vihille käyneet ja nykyään kuljemme eri polkua(kivinen tie) vain lapset taitavat enää pitää perhettä kasassa. Rukousta kaipaamme ja Jeesusta armahtamaan meitä. Pyhän Hengen johdatusta elämämme päätöksissä, että oikein tekisimme

Me kaikki olemme syntisiä! Ketään virheetöntä ei ole! Ja täälläkin on erottu ja karattu ennen Jeesuksen löytämistä.
Jeesus haluaa kaikki lampaansa takaisin tarhaan. Me ihmiset voimme heitellä kivillä, mutta kellään ei siihen ole varaa.

Osanotto Marie sinulle! En tiennyt. Rukoilen että Isä ottaa sinulta menetyksestä aiheutuneen kivun pois sydämestä. Rukoilen että Jeesus ohjaa tämänhetkisen tilanteesi Hänen tahtomaan suuntaan. Sinulla on kyllä oikeus puolisoon edellisen menehdyttyä. Rukoilen että Isän ja Jeesuksen tahto saa koskettaa elämääsi. Että asiat menevät niin, kuin tarkoitettu on. He tietävät, minä en. Voimia sisko

Kiitos teille rakkaat jsj, Pigeon ja Sanna. Tää asia on painanut minua suuresti. Olen itsekin rukoillut että tapahtukoon Isän Jumalan tahto elämässäni ja pyytänyt että Hän tarttuu ja järjestää asiani niin kuin Hän tahtoo, kun en itse osaa. Vaikeaa on ollut ja voimat vähissä, yritän joka aamu rukoiltuani valita ilon ja terveyden tähän päivään. Kiitos rukouksesta puolestani, rukous tulee todella tarpeeseen.

Marie❤ eilisiltana kesken askareiden tulit ihan yhtäkkiä ajatuksiini, 'pitäis rukoilla Marien puolesta'. Uskon, että se oli Pyhän Hengen kuiskaus vaan muistinko minä tyhmyri kauheasti totella, ihan pienesti muistin, minulla on opettelemista. Nyt luen kokemastasi suuresta surusta! Isä näkee ahdistuksesi ja haluaa kantaa sinua sylissään. Isä lohduttakoon sinua paljosta luopumaan joutunutta mitä suurimmin! Sanakin vakuuttaa, että hän on sinua ihan liki ja ei särkynyttä ruokoa muserra. Sinä ja perheesi olette hänelle valtavan rakkaita.

Kiitos rakas Kulkija lohduttavasta kirjoituksestasi. Taas on Herra antanut uuden armon päivän. Teen parhaani elääkseni tämän päivän Heraa lähellä. Siunausta sinulle ja kaikille ystävillemme Herrassa.