Mitä ystä-

[alabasteripullo]

vyys merkitsee sulle?

Vapaamuotoinen keskustelun aihe

[alabasteripullo]

Haluaisin lainata yhden kaverin kommentin tänne...

Sanatonta välittämistä joka ei vaadi mitään tekoja ollakseen aitoa

[Sinettisormus]

"Minulla on ystävä, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on aina tavattavissa ja hän tuntee minun olosuhteeni läpikotaisin!

Hän on totuuden ääni sydämessäni, hän rakastaa minua ja osoittaa virheeni ilman syytöstä. Hän on anteeksiantava ja hyvä; hän osoittaa minulle esimerkillään uuden ja paremman tavan toimia olosuhteissani. Hän myös vaikuttaa suuren kaipauksen ja antaa voiman seurata tätä tietä."

https://aktiivikristinusko.fi/jeesus-hyva-ystavani

[alabasteripullo]

Meillä on ystävä joka ei koskaan luovu toivosta meidän suhteemme.
Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.
Hänen nimi on Jeesus. Hän kutsuu meitä ystäviksi.

En tarkkaan muista mitä mietelauseessa lukee mut muistan jotain lauseen. Vaikeat koetukset tai myrskyt paljastaa kuka aitoa ystävä on. Jotain sinnepäin. En muista missä nettisivustossa se on. Ystävyys on aitoa vaikeiden koetusten ja/tai myrskyjen kautta eikä jätä ystävää pulaan.

Mua vaivaa uskovien ja ei-uskovien välierotus. Olen mukana molemmissa FB-ryhmissä. Ei-uskovien ihmisten keskellä saa olla omana itsenään ilman tuomitsemisen pelkoa ja tyhmät sanat vetää ei-uskovat ihmiset puoleen ja myös sydämen. Siellä ei katso henkilöön. Siellä saa hengittää vapaasti. Siellä yhteisymmärrys löytyy aina. Siellä on elävöittävä ryhmä ja joka päivä jaksetaan rupatella. Siellä on muutamia uskovia mukana.

Mutta en tuomitse vaan olen ihmeissäni että uskovien ihmisten keskellä pelätään näön perusteella arvioimista ja tuomitsemista. Yhteisymmärrys on vaikeasti löydettävissä. En halua tuomita uskovia mutta en ymmärrä mikä uskovia vaivaa. Siellä ei voi olla vapaa koska pelko tuntuu hallitsevan siellä. Siellä on hiljaista niinkuin hautajaiset ja harvoin keskustellaan.

Olen mielistynyt Paavalin tavoin kurjaan, heikkoon, sairaaseen ja ongelmalliseen ihmiseen koska ymmärrän mitä on ihmisyys. Ihmisyys on osa vajavaisuutta ja inhimillistä erehtyväisyyttä, se on aitompi kuin teeskentelevä ja tekopyhä ihminen.

2Kor. 12:10 Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.

Laupeus on keskeinen osa kristinuskon syvintä olemusta. Laupeus ei ole pieni sivuseikka kristillisyydessä, vaan se on keskeinen osa kristinuskon syvintä olemusta. Jumalan päämäärä on tehdä meistä Kristuksen kaltaisia, laupeutta täynnä olevia ihmisiä.

"Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa - - täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä" (Jaak. 3:17). Ei ole olemassa todellista hengellistä viisautta ilman laupeutta! Viisaus on Jumalan tuntemista. Seurakunnalla, jolla on vähän laupeutta, on vähän Jumalan tuntoa. Laupeudettomalle eivät Jumalan salaisuudet koskaan avaudu.

Laupeus on tärkeintä. "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden!" (Matt. 23:23) "Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (Matt. 12:7).

Fariseukset olivat tietämättömiä ja ymmärtämättömiä Jumalan teistä. Laupeudettomuus teki heistä vääriä tuomareita. Se teki heistä sokeita. Laupeus on kristinuskon henki, sen keskeinen olemus,. laupeus on keskeinen osa Vapahtajamme Jeesuksen olemusta. Jos emme ymmärrä sen merkitystä ja elä sitä todeksi, voi koko oma jumalakuvamme vääristyä, menemme harhaan ja ajaudumme hengelliseen erämaahan.

Laupeus liittyy keskeisesti siihen, miten me kohtelemme lähimmäisiämme. On turha puhua laupeudesta, jos läheiset ihmissuhteemmekaan eivät ole kunnossa. Laupeus tarkoittaa muun muassa rakkautta, lempeyttä, myötätuntoa, sääliä, armahtavaisuutta, tuomion unohtamista, rankaisematta jättämistä. Juuri sitä on kristinusko.

Siellä, missä on paljon laupeutta, on paljon Jumalan läsnäoloa. Siellä on paljon Hänen siunaustaan. Siellä, missä ollaan kovia, anteeksiantamattomia ja hitaita armahtamaan lähimmäisiä, on vähän Jumalan läsnäoloa. Moni ajattelee, että kristinusko on oikeudenmukaisuutta.

Kun Jeesus riippui ristillä häväistynä, ruoskittuna ja nauloilla lävistettynä, Hän sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." (Luuk. 23:34). Se ei ollut oikeudenmukaisuutta. Se oli uhrautuvaa rakkautta. Hän suostui häviämään ja kärsimään ja voitti koko maailman! Jeesus sanoi: "Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'.

Mutta minä sanon teille: - - jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin." (Matt. 5:38-40)

Kristinuskossa ei ole kyse oikeudenmukaisuudesta. Jos Jeesus olisi oikeudenmukainen, me olisimme kaikki tänään helvetissä! Hän uhrasi itsensä ja antoi anteeksi. Anteeksianto on uhrautuvaa rakkautta. Anteeksianto ei ole tunne, vaan tahdon valinta. Kun minua on loukattu, annan haavani - kipeätkin - Jumalan hoidettavaksi ja valitsen anteeksiannon.

Sen jälkeen elän päätökseni mukaan, sanoo sisimpäni mitä tahansa. Kun kohtaan ihmisen, joka on minua loukannut, kohtelen häntä ystävällisesti. Silloin Pyhä Henki tulee avukseni ja vapaudun myös tunteissani. Kerran odotin loukattuna ja haavoittuneena Jumalaa lohduttamaan minua. Silloin eräs mies tuli luokseni ja profetoi: Sinä et selviä tästä, jos et katso minuun.

Jumala ei silitellyt päätäni, vaan antoi vastauksen, joka pelasti minut pimeydestä ja varjeli niiden armottomien iskujen keskellä ehjänä ja terveenä. Elin useita viikkoja vain katse tiukasti kiinnitettynä Kristukseen ja sain nousta kaiken myrskyn yläpuolelle ja antaa anteeksi. Tiedän omasta kokemuksestani, että anteeksianto ei ole helppoa, mutta se on aina mahdollista.

Se merkitsee oikeudenmukaisuutta vaativalle lihalle kuolemaa. Jumalan valtakunnan työstä voi selvitä hengissä ja ehjin nahoin vain kuolleena: "En enää [elä] minä, vaan Kristus elää minussa." (Gal. 2:20). Ei löytynyt enää armahtavaisuutta, sääliä, lempeyttä ja menneiden unohtamista. He eivät ymmärtäneet, miten tärkeitä ovat ihmissuhteet.

Miten tärkeätä onkaan, että olemme laupiaita ja armahtavaisia toisillemme. Miten tärkeätä oman hyvinvointimme ja onnellisuutemme kannalta on se, että rakkauden ja laupeuden sanat eivät ole vain teologiaa, vaan elämän todellisuutta niin läheisissä kuin etäisemmissäkin ihmissuhteissa. Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa. Missä lähimmäisistä välitetään, ollaan armahtavaisia ja laupiaita, siellä Jumala on läsnä!

-Erämaasta elämään, Tapani Suonto-





Uuden käskyn minä annan teille,
että rakastatte toisianne,
niinkuin minä olen teitä rakastanut
- että tekin niin rakastatte toisianne.
-Jeesus-

1Piet. 1:22 Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä,

1Joh. 4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

Sananl. 17:9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

Katseemme pysyköön aina Jeesuksessa peittämättömin kasvoin niin kasvamme kirkkaudesta kirkkauteen ja muutumme Hänen kaltaiseksi ennen Hänen tulemusta.

[Sanna]

Mua vaivaa uskovien ja ei-uskovien välierotus. Olen mukana molemmissa FB-ryhmissä. Ei-uskovien ihmisten keskellä saa olla omana itsenään ilman tuomitsemisen pelkoa ja tyhmät sanat vetää ei-uskovat ihmiset puoleen ja myös sydämen. Siellä ei katso henkilöön. Siellä saa hengittää vapaasti. Siellä yhteisymmärrys löytyy aina. Siellä on elävöittävä ryhmä ja joka päivä jaksetaan rupatella. Siellä on muutamia uskovia mukana.

Mutta en tuomitse vaan olen ihmeissäni että uskovien ihmisten keskellä pelätään näön perusteella arvioimista ja tuomitsemista. Yhteisymmärrys on vaikeasti löydettävissä. En halua tuomita uskovia mutta en ymmärrä mikä uskovia vaivaa. Siellä ei voi olla vapaa koska pelko tuntuu hallitsevan siellä. Siellä on hiljaista niinkuin hautajaiset ja harvoin keskustellaan.

Olen mielistynyt Paavalin tavoin kurjaan, heikkoon, sairaaseen ja ongelmalliseen ihmiseen koska ymmärrän mitä on ihmisyys. Ihmisyys on osa vajavaisuutta ja inhimillistä erehtyväisyyttä, se on aitompi kuin teeskentelevä ja tekopyhä ihminen.

Tuo on totta tuo että ei-uskovien kanssa on vapaampaa. Helppoa puhua kaikenlaisista asioista ilman että tarvitseen miettiä onko jonkun asian mainitseminen syntiä. Toki monesti nykyään tuntee ei-uskovien seurassa itsensä ulkopuoliseksi.

Sitä mitä itse olen pohtinut, että siivoaako Herra
ei hyvät suhteet elämästä? Miettinyt muutaman puolikuolleen kaverisuhteen kanssa että jotenkin niitä ei jaksaisi pitää yllä kun voi vain pahoin siitä miten muut elää mutta toisaalta ei tässä mikää pyhimys itsekään ole ollut että onko velvollisuus roikkua mukana ja yrittää ohjata oikeaan suuntaan? Onko velvollisuus sellaisiin suhteisiin mitkä ovat vain yksipuolisia?

Siis lyhyesti pitääkö ystävyyttä vaalia kaikissa olosuhteissa vai ohjaako Herra huonot asiat pois elämästä? En nyt löydä Raamatun kohtaa siitä.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen vastauksena että todelliset ystävyyssuhteet kyllä kantaa. Vaikka menisi vuosia välissä niin juttu jatkuu normaalin tapaan?

Onko muilla ei-uskovia kavereita? Onko mikään muuttunut?

[Maria]

Aamen.. Savea ollaan. Hyvin kirjoititte. Kirjoittaminenkin on aika vaikeaa. Ei ole kovin helppoa tulla sanojensa kanssa oikein ymmärretyksi. Hienosti olette kuvanneet tuntojanne ja onhan meillä tehtävää.


Tämä palsta ja moni muukin nettialusta on vähän kuin peili. Katsomme ja näemme samalla, kun luemme. Kun luen tekstiä, jota edessäni näen, se pysäyttää. Kaikella on "aikansa".

Olimmepa missä tahansa, kaipaamme yhteyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se on myös Jumalan tahto.

[alabasteripullo]

Anteeksi viivästykseni... Huomasin vasta juuri kysymystä. Se toi mieleen eräs kesä... En tiedä osaanko avata juttua omin sanoin mutta se juttu opetti mua paljon ja myös Pyhä Henki kirkasti sen mulle.

"Kaverisuhde" uskosta osattomien kavereiden keskellä puhuttaa. Meillä on tapana vaalia kaverisuhdetta kaverirakkaudessa ja pitää siitä huolta että kaverisuhde on kunnossa huolimatta siitä olemmeko uskossa vai emme.

Jokunen kesä sitten kaveriporukka lähti terassibaariin. (Kaveriporukka tietää kyllä uskoani). Yksi kaveriporukasta sanoi mulle että mun ei tartte juoda mitään alkoholia ja voin olla mukana siellä. Yllätyin itse.

Uskosta osaton kaveriporukka arvostaa rehellisyyttä, avointa, suorasanaisuutta, aitoa lähimmäisenrakkautta, tervehenkisyyttä ja jotain muuta hyvää mikäli on uskovassa.

Toinen juttu vielä... jokunen kesä sitten yksi uskosta osaton kaveri istui vieressäni terassibaarissa kaveriporukan kanssa. En tällä kirjoituksellani kohdista ketään ihmistä vaan yleisesti mitä siellä tapahtui. Koska se avasi mun silmiäni ja tajusin mitä se kaveri tarkoittaa. Kerron kohta mitä siellä tapahtui.

Se juttu alkoi eräästä uskovasta jolla on sellainen oma seurakuntakäsitys ja se on ihmistulkinnallinen käsitys jonka mukaan hän elää. Sinä kesäpäivänä hän käveli keskustassa niin terassibaarissa uskosta osaton kaveri näki hänet ja alkoi tympiä ja puhui hänestä niinkuin hän olisi näkemässä "punaista liinaa". Olin ihmeissäni. Kysyin suoraan häneltä; 'miksi olet häntä vastaan?'

Se kaveri vastasi selittäen asiat yksitellen ja avasi mulle ymmärrystä mitä hän tarkoitti. Hän sanoi mulle että hän kyllä ihannoi mua uskoani takia mutta ei voi hyväksyä tota uskovaa syystä että hän näkee ihan selkeästi tossa uskovassa "teeskentelyä". Hämmästyin itsekin.

Kerroin mitä mieltä olen uskon asioista ja katsoin mitä kaveri sanoo niihen. Yllätyin että hän on samaa mieltä kanssani vaikka hän on uskosta osaton kaveri. Olin yllättynyt että hän joka on uskosta osaton, hyväksyy noita uskon asioita. Sitten me kerroimme toisillemme uskon asioita käsitellen ja keskustelu oli todella mielenkiintoista ja antoisaa.

Olin yllättynyt että hän tietää paljon ihmistulkinnallisen seurakuntakäsityksen sisältäviä juttuja. Yhtenä päivänä olin evankelioimassa ihmisille, niin osa heistä kysyi aina sitä samaa kysymystä; miksi on monta erilaista seurakuntaa, mikä niistä on oikea seurakunta jos haluaa tulla pelastetuksi jne.

Sitten yhtäkkiä Pyhä Henki kirkasti mulle ja antoi mulle sisäisen näyn Joh. 17:17-23 kohdista ja se liittyy totuudessa pyhittämiseen ja seurakuntaan. Ne liittyy toisiinsa niinkuin "Jeesus ja Isä ovat yhtä". Pyhän Hengen ja sisäisen näyn kautta "maailma ymmärtäisi" ja "maailma uskoisi" avasi mulle niin tajusin mitä se tarkoittaa.

Se sama juttu pätee siihen uskosta osattomaan kaveriin jonka kanssa keskustelin siellä terassibaarissa. Pääsin myös tuntemaan mitä uskosta osattomat kaverit ajatteli uskovista. Jos sellainen uskova elää vain itselleen, sen takia uskosta osattomat kaverit eivät halua tulla uskoon ja välttävät uskoontuloaan.

Koska uskosta osattomille kavereille tärkeintä on "kaverisuhde". He toivovat että uskoontulon kautta kaverisuhde olisi samassa paketissa. Sitä he etsivät.

Raamatun mukaan emme elä itsellemme vaan Kristukselle joka on syntisten ystävä. Hän sanoi; 'menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria.' Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä'. Laupeus on se asia jota uskosta osattomat kaverit arvostavat ja se merkitsee paljon heille.

Tää on semmoinen omakohtainen juttu ja Pyhä Henki avasi mulle ymmärrystä.



Satuin myös olemalla paikalla terassibaarissa kun silloin siellä yksi kaveriporukasta suunnitteli itsaria. Yhtäkkiä tuntui että seinä olisi kovassa vauhdissa läimähtänyt mun naamaa vasten. Rukoilin salaa apua. Sanoin hänelle että itsari ei ole koskaan oikea ratkaisu. Hän sanoi ettei ole muuta kuin itsemurha ja se on ainoa oikea ratkaisu.

Oli tosiaan raskas ja kova keskustelu hänen kanssa melkein aamuun asti. Olin hädissäni ja huusin Herran puoleen apua. Hän purskahti itkuun ja annoin hänelle nenäliinan. Hän jatkoi keskustella kanssani ja sanoi mulle että hänen mielestä itsemurha oli oikea ratkaisu.

Keskustelu muuttui raskaaksi henkisellä tasolla. Koska hän ei nähnyt missään ulospääsyn vielä. Lopultakin hän tajusi että on olemassa oikea ratkaisu kuin itsemurha. Kiitos Herralle että hän muutti lopultakin mieltä. Jumala varmaan vaikutti hänessä mielenmuutoksen.

Viime maanantaina me tekstasimme ja toivotimme ystävänpäivätervehdyksen. Tämä juttu avasi silmiäni että tärkeintä on kaverisuhde. Jeesus sanoi; 'menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria.' Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä'. Laupeutta uskosta osattomat kaverit kaipaavat.

Sain itse kokea mitä siellä tapahtui että se oli ylivoimaista ja raskasta henkisellä tasolla mutta se oli opettavaista mulle. Laupeus eli lempeys on ainoa asia jonka kautta Jumala vaikuttaa mielenmuutoksen.

Matt. 5:16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

1Piet. 2:12 ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä.

2Tim. 2:24 Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;

25 hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden

26 ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.

Fil. 4:5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.

Sinä alkuseurakunnan apostolien aikana "kaikki oli yhtä" niinkuin Jeesus ja Isä ovat yhtä. Kristinuskon tärkein ja keskeisin osa on "kaikki on yhtä niinkuin Jeesus ja Isä ovat yhtä". Silloin ihmiset hakeutuvat pelastuksen ja armon sisäpuolelle.

Ennen taivaaseen astumista Jeesus rukoili totuudessa pyhittämistä seurakunnan puolesta ja sanoi: 'Kaikki olisi yhtä'. Siinä on "kaverisuhde" jota uskosta osattomat kaverit etsivät. Laupeuden kautta niinkuin "kaveripohjalla" syntiset ihmiset hakeutuvat Jeesuksen seuraan.

Ap.t. 2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

Ap.t. 4:4 Mutta monet niistä, jotka olivat kuulleet sanan, uskoivat, ja miesten luku nousi noin viiteentuhanteen.

Ap.t. 5:14 Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot.

Ap.t. 17:4 Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset.

Joh. 17:21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -

23 minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.

[Sanna]

Kiitos tästä ja aiheen aloituksesta. Sitä välillä liikaa lukemalla meinaa eksyä väärille raiteille ja kompuroida omaan tiedon ymmärrykseen. Useimmiten sydämessään tietää mikä on oikein ja haluaa toimia niin ja vasta jälkeenpäin ymmärtää asian Raamatullisen pohjan joka on sama muttei aina avaudu täysin. Mutta tottahan tuo on että jos ei uskova ole aina rehellinen ja laupea syntistä kohtaan kaikissa asioissa hän on hyvää matkaa menossa tekopyhäksi ja sellaiset ei syntisiä saa vakuutettua uskostaan. Ihmiset arvostaa totuutta ja rehellisyyttä niin kuin sanoit. Kaikki me olemme vailla hyväksyntää ja Herra jos kuka sitä opettaa meille.

Itseasiassa näin tänään yhden noista vanhoista kavereista minkä suhteen asiaa pohdin ja kuin tarkoituksella tuon aiemman kirjoituksen jälkeen hän soitti useampaan kertaan. Mietin hetken aikaa onko tämä joku paholaisen juttu vai testi mutta päätin kuitenkin nähdä ja antaa mahdollisuuden taas.
Tavatessa kuitenkaan ei ärsyttänyt ne asiat minkä takia aikanaan erkauduttu kauemmas vaan jotenkin sitä osasi katsoa vähän niinkuin Herran silmin ja armahtaa. Kaikki me vajavaisia ollaan, jos ei ole tuota laupeutta ja rakkautta niin mitä silloin uskollakaan tekee.

kirjoittaja Maria

Tämä palsta ja moni muukin nettialusta on vähän kuin peili. Katsomme ja näemme samalla, kun luemme. Kun luen tekstiä, jota edessäni näen, se pysäyttää. Kaikella on "aikansa".

Tuo on totta, monesti täällä kirjoittaessa tajuaa vastauksen jo kirjoitusta pohtiessa ja muokatessa. Sekä toi peili efekti auttaa hahmottamaan jos ei muuten tajua omaa sanomaansa niin viimeistään kun lukee oman tekstinsä hetken päästä. Muita on aina helpompi neuvoa kuin katsoa omia lähellä olevia asioita. Vaikkakin raadollisena perfektionistille, omat vajavaiset pohdinnat ja kirjoitukset toimii niin myös hyvänä päiväkirjana ja opettajana kuten tämäkin palsta toimii.

Sitä kaipaisi välillä muuten sosialisen median toimintoja tänne kuten tykkää nappia ja ääniviesti toimintoa jos tuntuu ettei kirjoittamalla saa asiaansa selväksi mutta tiedostan kyllä että tuollaisten toimintojen väärinkäytösten valvominen olisi työlästä ylläpidolle.

[Maria]

Aika sanattomaksi tätä lukiessa tulee, eikä se ole huono asia. Päinvastoin.
Jos Jeesus ei olisi sanonut, että

Minä ja Isä olemme yhtä

Hän olisi halveksinut Isäänsä ja meitä. Yhteys säilyy, kun ei halveksi toista. Ehkäpä juuri siksi Jeesus oli syntisen ystävä, eikä synnin ystävä. Hän oli maailmassa, olematta maailmasta.
Onkohan maailmassa hajaannusta juuri siksi, että meissä alkaa olla enemmän tekopyhyyttä, kuin pyhyyttä? Ja me emme tosiaan uskalla sanoa suoraan silloin, kun olisi syytä ja sanomme suoraan, kun olisi syytä olla hiljaa?

Tämä kirjoittamisen hankaluuskin on siitä hyödyllinen asia, että täytyy miettiä sitä mitä sanoo. Joskus on hyvä sanoa, mutta joskus on hyvä olla ihan hiljaa. En oikein osaa sanoa sitä, enkä tätä juuri nyt, mutta tämä keskustelu on sellainen joka saa minut miettimään, että olen syntinen. Jollain tavalla tämä "saarnaa" sisimmässäni jotain sellaista, jota olen kaivannut. Kaipaan sitä, että minua riisutaan terveellä tavalla. Niin kuin Herra vain voi tehdä. On hyvä nähdä oma sisäinen fariseus että voi löytää oman sisäisen publikaaninsa, jotta tiedän olevani Jumalan armoa vailla. Alan ikävöidä häntä enemmän.

[alabasteripullo]

En huomannut ajankulua kun innostuneena katsoin skeittilautailua ja into taisi viedä unen...

Tapani Suonnon mukaan laupeus on keskeinen osa kristinuskon syvintä olemusta. Jumalan päämäärä on tehdä meistä Kristuksen kaltaisia, laupeutta täynnä olevia ihmisiä. Laupeus tarkoittaa muun muassa rakkautta, lempeyttä, myötätuntoa, sääliä, armahtavaisuutta, tuomion unohtamista, rankaisematta jättämistä. Juuri sitä on kristinusko.

Siellä, missä on paljon laupeutta, on paljon Jumalan läsnäoloa. Siellä on paljon Hänen siunaustaan. Kristinuskossa ei ole kyse oikeudenmukaisuudesta. Se merkitsee oikeudenmukaisuutta vaativalle lihalle kuolemaa. Anteeksianto on uhrautuvaa rakkautta. Anteeksianto ei ole tunne, vaan tahdon valinta.

Miten tärkeätä onkaan, että olemme laupiaita ja armahtavaisia toisillemme. Miten tärkeätä oman hyvinvointimme ja onnellisuutemme kannalta on se, että rakkauden ja laupeuden sanat eivät ole vain teologiaa, vaan elämän todellisuutta niin läheisissä kuin etäisemmissäkin ihmissuhteissa. Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa. Missä lähimmäisistä välitetään, ollaan armahtavaisia ja laupiaita, siellä Jumala on läsnä!

Seurakunta on Raamatun termi, se ei tarkoita ihmistulkinnallista seurakuntakäsitystä vaan se tarkoittaa Raamatun termin mukaista seurakuntaa. Mitä seurakuntaan tulee; ihmiset näkevät ja ihannoivat yhdistävää ykseyttä jonka kautta näkevät suoraan Jeesuksen joka on syntisten ystävä ja tulee kutsumaan syntisiä laupeuden teon kautta.

Uskosta osattomat ihmiset ovat fiksuja, he näkevät ihan selkeästi joko yhdistävää ykseyttä tai hajaannusta. Jos menee yli sen, mikä kirjoitettu on seurakunnasta, se vie hajaannukseen. Pyhä Henki on paras Opettaja, Hän auttaa ja avaa ymmärrystä. Mutta mitä menee yli sen, mikä on kirjoitettu, se ei ole Hänestä. Pyhä Henki ei ole sellainen koska Hän vie joka kerta ja aina Sanan yhteyteen ohittamatta mitään.

Joh. 17:21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä -

23 minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.

Viime marraskuussa eräässä työpaikassa oli lounastauko, söin pari uskosta osattoman työkaverin kanssa samalla pienellä pyöreällä pöydällä. Nostin esille uskon asioita. Mutta yksi heistä sanoi mulle että parannuskokouksessa joku ihminen tekeytyy sairaaksi ja menee parannuskokoukselle ontuen ja siellä joku huijari parantaa häntä niin se pystyy kävelemään mutta se on näyttelemistä rahalypsyn takia.

Olin hetkeksi hiljainen ja sanoin hänelle että valitettavasti näin. Se oli surullista kuulla mutta hän tapasi "vääriä feikkiuskovia". Mutta kiitos Herralle että me ystävystyimme. Viime ystävänpäivänä me lähetimme toisillemme tekstaria ja toivotimme toisillemme ystävänpäivätervehdyksen.

Yksi uskonsisko kertoi mulle että yksi nuori nainen tuli uskoon ja oli onnellinen ja innokas uskova. Hän tykkää isoista korviksista mutta seurakunnassa vanha naisuskova sanoi hänelle suorat sanat että isot korvikset ovat syntiä. Se nainen loukkasi ja häipyi pois seurakunnasta. Sen jälkeen hän ei koskaan tullut takaisin seurakuntaan. Laupeus unohtui tältä vanhalta naisuskovalta. Jeesus ei ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä!

Kaverisuhteella tarkoitan ihmissuhdetta niin yhdeksi yhdistäminen laupeuden kautta ja kaveripohjalla on keskeinen osa kristinuskon syvintä olemusta. Noin kaksi vuotta sitten tai se taitaa olla 3v sitten... No ei väliä... Niin tapasin pitkästä aikaan yhtä uskonsiskoa Helsingissä. Me sovimme että tapaamme siellä. Kahvilassa mä ehdotin että mennään uskosta osattomien kavereiden luokse mutta uskonsisko ei halunnut. Kysyin miksi. Hän vastasi ja sanoi ettei se ole hänen tapa tapailla uskosta osattomia kavereita vaan uskovia.

Mä hämmästyin. Koska hänen mielestä hänellä ei ole mitään jotain yhteistä uskosta osattomien kavereiden kanssa mutta laupeus taitaa häneltä unohtua. Laupeus on osa uhrautuvaa kaverirakkautta. Uskosta osattomat kaverit arvostavat sitä. FB:ssa törmäsin yhteen tekstikuvaan jossa tekstit sanovat näin; Jeesus osasi yhdistää totuuden ja rakkauden sitten, että syntiset hakeutuivat Hänen seuraansa.

Aamen! Nyt yritän saada unen päästä kiinni. Ei olisi pitänyt katsoa skeittilautailua netillä, se innosti mua siksi se varasti unen. Siunausta!

[alabasteripullo]

Se oli kai vuonna 2019 tai 2020 (en tarkkaan muista) seurakunnan jumalanpalveluksessa lauloimme Psalmin 91 lukun mukaan. Yhtäkkiä yksi lause "vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi" kosketti ja pysäytti mua. Tajusin miten vakava tilanne uskosta osattomilla ihmisillä ja kavereilla on.

Suuri määrä ihmisten kuolleisuudesta heräsi huolestumaan aidosti. Jeesus on tullut kutsumaan heitä mutta ei ehdi koska korona ehti ensin viedä suuren osan heistä kuolemaan. Se alkoi huolestuttaa heidän puolesta. Sydäntä painaa ihmisten sielu joka on hädässä koska Jeesus asuu meissä ja vaikuttaa sydämessä että alkaa huolestua ja hätääntyä ihmisten sielun puolesta.