Pelastussanoma

Tein sinappia tätä ohjetta hiukan muunnellen. Tuli muuten mahtavan hyvää, himppasen hedelmäistä ja makeaa, ei liian tulista.

https://kotiliesi.fi/resepti/viikunasinappi/

Muinoin Tinan keittiössä -ohjelmassa Tina painotti aina: Smaka, smaka och smaka.
Maista joka vaiheessa. Näin maksimoit lopputuloksen.

https://www.facebook.com/chefclubuk/vid ... 584195225/

Jummi jammi mikä omppupiirakka

Tuli sattumalta vastaan video majan rakennuksesta ja ruuanlaitosta luonnossa. Tää on ehkä enemmän viihdykkeeksi, mutta katsokaas miten leppoisalta homma saadaan näyttämään. Alussa nopea tiivistelmä videosta, jos ei jaksa kokonaan katsoa:

https://www.youtube.com/watch?v=skcqFTi3s_A

Tuli tämmöinen eteen Mantelista ja ajattelin että niitä pitää alkaa nyt napostelemaan!
https://kuntoplus.fi/terveellinen-ruoka ... npudotusta

Mantelin ravintosisältö muistuttaa useiden pähkinöiden vastaavaa. Se onkin erittäin ravinnerikasta ruokaa. Ne ovat myös pähkinöiden tapaan helppoa naposteltavaa: Sen kuin kahmaisee kourallisen suuhunsa. Tällainen manteli- tai pähkinäkourallinen onkin hyvä proteiinilisä esimerkiksi aamupalan yhteyteen. Kourallinen (50 grammaa) manteleita sisältää noin 300 kaloria ja 10 grammaa proteiinia. Tämä määrä riippuu tietysti hieman myös kouran koosta.

Manteleilla sanotaan olevan kolesterolia alentavia vaikutuksia, joten varsinkin korkeasta kolesterolista kärsivät voivat hyötyä niistä. Ne alentavat nimenomaan huonon kolesterolin määrää, mutta lisäävät samalla hyvän kolesterolin määrää kehossa. Kaikki tämä auttaa pienentämään sydänterveyttä ja vaikuttaa näin ennaltaehkäisevästi esimerkiksi sydänkohtausten syntyyn. Manteleiden säännöllistä nauttimista suositellaan ehdottomasti niille henkilöille, joilla on todettu korkean kolesterolin riski. Perinteisesti mantelia on pidetty myös jonkinlaisena lemmenrohtona, mutta tälle ei taida nykytieteen valossa juuri olla todisteita.

Sen sisältämien antioksidanttien on todettu suojaavan jonkin verran syövältä ja kakkostyypin diabetekselta.

Runsas E-vitamiinin määrä auttaa suojaamaan ihoa auringolta. Näin ollen sillä voi olla myös ihoa nuorentavia vaikutuksia mantelin ehkäistessä auringon aiheuttamaa vanhentavaa vaikutusta. Aurinkorasvaa ei kuitenkaan kannata manteleilla korvata!

Manteli sisältää runsaasti nykyisin lisäravinteenakin myytävää L-tryptofaania. Tämä on yksi ihmisille välttämättömistä aminohapoista, ja se tunnetaan erityisenä hyvän olon aineksena. Tryptofaanin onkin todettu jopa ehkäisevän masennusta. Se muuttuu kehossa muun muassa serotoniiniksi, melatoniiniksi ja magnesiumiksi. Näin ollen se parantaa unen laatua pitäen kehon ja mielen virkeämpänä melatoniinin tuotannon avulla. Serotoniini taas helpottaa masennusta ja ahdistusta. Purkista tryptofaania ei kannata hirveän suuria määriä kerralla nauttia, mutta manteleista ei sitä helposti liikaa kerry.

Manteleiden runsas kuitupitoisuus tekee erittäin hyvää suoliston hyvinvoinnille. Manteleiden on todettu myös alentavan verenpainetta. Myös itse Barack Obaman tiedetään syövän päivittäin tasan 7 mantelia!
https://setunne.com/ravinto/mantelin-te ... tosisalto/

Manteli kannattaa syödä kuorimattomana. Jos ostaa rouhetta, sitäkin saa sekä kuorituista, että kuorimattomista. Laitan viilin päälle mantelilastuja ja kanelia, toimii. Pullaa jos leipoo, voi nisun koristeeksi ripotella mantelirouhetta. Kekseistä saa maukkaita pienityllä taatelilla ja mantelirouheella. Taatelihan tulikin jo aiemmin todettua myös hyväksi.
Asiasta toiseen, nyt on nokkosen aika. Rautapitoinen kevätherkku, jota voi pitkin kesää kerätä, jos leikkaa kasvuston välillä alas. Pian se kasvattaa uudet lehdet.

Olipas mielenkiintoinen ketju, luin tossa alkuillasta kokonaan. Löyty uuttakin tietoa seasta.

Juu kepeän näköisesti tuli kyllä maja rakennettua tossa Eeron laittamassa videossa. Itse olen partion käynyt mutta voi olla että viimeistään katon kanssa olisi tullut ongelmia.

Noita manteleita on muuten s-marketeissa rainbow merkillä suolattuna versiona. Ne on tosi hyviä toki en tiedä onko sitten yhtä terveellisiä kun noi tavalliset.

Ja noi suolatut on ainakin kuorellisia.

Pitääkös Angelicus noi nokkoset ryöpätä aina jos haluaa käyttää?

Villivihannekset on oma juttunsa, netissä on hyvät neuvot niiden käytöstä. Aina pitää niitä hyödyntäessä muistaa se, että kasvi pitää tuntea varmasti, ettei tuota elimistölleen vahinkoa niitä syömällä. No nokkosen nyt viimeistään silloin tunnistaa, kun alkaa näppejä punottaa. Niin ja myös keräyspaikka pitää olla puhdas. Nokkosta ei kannata poimia liian hyvin lannoitetuilta paikoilta, oli se vaikka luonnoneläimen aikaansaamaa.
Joskus oltiin pinaatinkin suhteen tarkkoja, että nitraattipitoisuuden takia pitää ryöpätä ennen käyttöä, mutta nykyään niitä käytetään ilman ryäppäystäkin.
Raparperi taas vaatii tykötarpeeksi jotain maitopohjaista. Se myös on erinomainen laksatiivi.
Kevään sieni korvasieni on hyvin arvostettu sieni. Mikäli hyvän sienipaikan löytää, kannattaa niitä tarjota gourmetravintolaan. Ostavat, mikäli ei ole liikatarjontaa.

Nuutuneelle mielelle kerätty luonnon ilmaista C-vitamiinia. Salaattiin voikukan- ja koivunlehtiä ja "irttareiksi" kuusenkerkkää. Jumalan luoma luonto on ihmeellinen

Kuusenkerkästä juttua alla. Ja otetaan vastaan jos joltain löytyy pakastusvinkkejä.
https://www.ruohonjuuri.fi/blogs/ajanko ... -ja-hyodyt

Halusin tulla kiittämään Angelicus sinua ja tietysti muitakin tästä ketjusta jotka ovat laittaneen näitä terveyspöperöitä.

Olin vuosia parikymppisenä yltiöterveellisellä ruokavaliolla 90/10 periaatteella ja varmaan puolet ruuasta vihreetä. Tuolloin olin hyvässä kunnossa ja se vaikutti vireyteen. Elämän myötä kuitenkin on tullut luisuttua tuosta "askeettisesta" ruokavaliosta pois ja se näkyy kyllä olossa.

Tästä ketjusta innostuneena olen muuttanut parisen viikkoa syömisiä vihreiksi ja eron kyllä huomaa. Toki nyt yritän tehdä vähän löysemmin rantein ettei toppaa.

Ja lisäyksenä ylläolevaan postaukseen noi voikukan lehdet jäi kyllä lautasen reunalle, maistui aivan kamalalle. En tiedä keräsinkö vääriä vai mitä oli, mutta koivunlehdet meni kyllä salaatissa ja noita kerkkiä on tullut napsittua jokapäivä.

Täällä on ketjuja selatessa tullut huomattua, että valtaosa porukasta on reilusti minua vanhempaa väkeä, joille monelle omat höpinät on varmaan ihan perusasioita, mutta kiva se silti on jos puolin ja toisin voi ideoita jaella.

Tilasin kun sain halvalla tuollaisen leipäkirjan. Olen koko ikäni tehnyt kyllä sämpylöitä, mutta paha tapa on etten mittaa ikinä aineita ja tuppaan laittamaan aina liian paljon siemeniä ja kuituja, jotenka sämpylöistä tuppaa tulemaan lähinnä sementtipaakkuja.

Tossa kirjassa on paljon ohjeita leipiin mihin voi piilottaa kaiken maailman kasviksia ja eilisiä puuroja ja muusseja. Kasvisten kanssa voi näköjään olla reilumpi kätinen. Itselle tuli uutena myös leivät, jotka kohotetaan leivinjauheella tai soodalla jolloin hiivan ja vehnäjauhon voi jättää pois.

Kiitos kiittämästä! Pääpointti on se, että jos jollakulla ruokapuoli on tullut hoidettua miten sattuu- tyyliin, tulisi herätykseen ja tekisi parannuksen. Tie on kaita tässäkin ja mikä sopii yhdelle, ei ehkä sovi toiselle, vaan jokaisen on löydettävä omakohtaisesti oikea polku.
Toimimmeko valinnoissamme lähiruuan puolesta? Jokainen suomalaista maanviljelijää tukeva teko on nyt tarpeen. Myös keräämällä ja poimimalla, jokamiehen oikeuksien rajoissa, voimme lisätä ravintovalikoimaa. Mutta nyt kannattaa ostoskäyttäytymistään tutkia. Ajattelen, että moni ulkomailta rahdattu ravintoaine ei ole meille välttämätön. Mistä voisin luopua kotimaisen ravinnontuotannon hyväksi siten, että ravintoon investoimiseni jäisi hyödyttämään meitä Pohjoisen asukkeja.
Tässähän menee reseptit uusiksi, jos tuota ylläolevaa aikoisi toteuttaa!
Voimme kuitenkin laittaa mietintämyssyyn tämänkin asian.

Heitättekö roskiin rasvat, joita esim. uunissa kypsytetystä lihasta syntyy? Laardi on Suomessa turhaan moitittu rasva. Monissa maissa se ei ole kiellettyjen listalle, kuten meillä. Rasvat on luokiteltu pahoihin ja hyviin. No, minä kastan leivän sulaan kinkun rasvaan, ei tarvitse levitteitä. Olen vähähiilarisyöjä ja voin hyvin.

Kyllä ne tulee yleensä jotenkin hyödynnettyä , pataruuissa tätä hävikkiä ei tietenkään tule ja niissä lihankaan suhteen ei tarvitse olla ronkeli, koska hauduttamalla saa mureaksi melkein lihan kuin lihan! Suosittelen tulevan talven iltoihin, vaikka syö tietenkin sähköä. Ne onnelliset, joilla on käytössään leivinuuni pääsevät kyllä nauttimaan tästäkin, oli sitten sähköä tai ei.

Joskus tehnyt kastiketta mutta en oikein pidä rasvaisista kastikkeista. Onko vinkkejä mihin käyttää, tein juuri possun lapaa?

Naudan paistiliemestä tulee paras kastike. Liian rasvainen kastike ei maistu kenellekään.
Joulukinkun kastikkeeseen taas kinkunrasvaa, vähäsokerista omenasosetta ja sopivasti vettä ja suolan tarkistus, - se on siinä. Tulee helposti liian suolaista, riippuen kinkun suolaisuudesta.
Käytän rasvajämiä uunijuureksiin, sellainen määrä kuin itsestä ok. Kun hauduttaa maustamattomia siankyljyksiä, ei kypsennysvaiheessa kannata laittaa liikaa suolaa, niin ei rasva suolaannu liikaa. En laita samaan astiaan juureksia, vaan käytän niihin edelliskerran rasvaa, jonka olen pakastanut. Sitruunaa tai muu happo häivyttää rasvasta ominaismakua, kannattaa ehdottomasti tämä lisäys. Sitruunan 1/4 mehu, tai jopa vähemmän, myös puna/valkoherukan mehu käy.
Maalla lapsuudessa kirkkaaseen sianlihaliemeen kastettiin leivänpala, todella herkkua. Nykyään kotioloissa laitan voin sijaan sipaisun kinkunrasvaa leivälle.
Silava antaa keholle sisäistä lämpöä. Ennenvanhaan metsurit pakkasilla käytti tätä ruokakikkaa selviämiseen rankassa savotassa.

Kiitos vinkeistä. Hyvä idea toi pakastus tosiaan, ei tule yhdelle kertaa liikaa. Tuossahan olisi kyllä ideaa tehdä sellaisia ruokia josta irtoaa rasvaa tässä syksyllä ja laittaa pakkaseen sille varalle jos tulee kova talvi

Kiitos Angelicus, tässä oli sellaista vanhan kansan tietoutta, jota ei K-ruokakaupan tiskiltä enää kuule. Arvostan!

Shalom!

Tänään kokeilin "uutta vanhaa" tapaa tehdä pataruokaa, nimittäin patakukkoa eli taikinakuorta, joka on paineltu kiinni padan reunoille ja myös tehty kanneksi päälle. Siitä tuli aika herkullista.

Ohje on yksinkertainen: tehdään ruistaikina, noin 500 g ruisjauhoja, vähän vehnäjauhoja pehmennykseksi ja 50g voita ja 2-3 dl nestettä, vettä tai maitoa. Padan sisus voidellaan rasvalla ja pata vuorataan kokonaisuudessaan sisäpuolelta taikinalla. Sitten sisälle mitä tahansa pataruokaa, perinteisesti kukossa on tietenkin kalaa, mutta itse tein possukastikkeen, jossa rakennetta tuomassa kukkakaalia, porkkanaa ja ohrasuurimoita. Pääasia, ettei ole liian nestemäistä.

Sitten pataan tehdään vielä tiivis taikinakansi ja siirretään astia hyvin kuumaan uuniin , josta asteet voi tiputtaa heti 150 asteeseen ja tunnin, kahden päästä kokonaan pois ja antaa padan hautua jälkilämmössä eli tällä saadaan vähän samanlainen "lämpökäyrä" kuin leivinuunissa olisi. Parhainta hetken tasaannuttuaan ilman mitään keraamista tms. kantta.