Sukkot -juhlan 1-7 päivää ja niiden merkitykset Sanan valossa

Täällä voit keskustella muista internet-sivuista ja sivustoista
rauhansoturi

Sukkot -juhlan 1-7 päivää ja niiden merkitykset Sanan valossa

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

(Sukkot -juhlan ensimmäinen päivä - "Aabraham")

-----------------------------------

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ 1. - "AABRAHAM"

Sukkot-juhlan (סוכות) eli "lehtimajanjuhlan" aikana on tapana liittää "lehtimajan"-vieraiksi (myös) raamatullisia henkilöitä. Nämä liitetään myös ylösnousemuksen toivoon, jossa tulevassa messiaanisessa ajassa HERRAN pyhät ovat kanssamme (Matt.8:11). Ylösnousemuksen toivossa myös on omat rakkaamme ja omaisemme - Messiaassa pelastettuina. (1Tess.4:13-14)

Yleisesti 7. päiväisessä lehtimajanjuhlassa päivät on jaettu erityisten Raamatun henkilöiden kesken: (1) Aabraham (2) Iisak (3) Jaakob (4) Mooses (5) Aaron (6) Joosef (7) Daavid. Näiden Raamatun henkilöiden elämä ja opetus tuo meille sisältöä "sukkot"-juhlan keskelle.

Aabraham opettaa meille monia asioita. Poimin tähän niitä jotka itselleni nousivat sydämelle.

(1) "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan"

Uskon elämä on vaellus kohti Jumalan lupauksia ja niiden täyttymyksiä. Tähän sisältyy aina "jostakin" pois lähteminen. Aabraham jätti epäjumalanpalvonnallisen maailman, uskoen elävään yhteen Jumalaan, joka yksin kykeni antamaan hänelle lupauksen jälkeläisestä. Lupaus on kolminainen; se on jälkeläiset, maa sekä Jumala itse - ISRAELIN Jumala.

(2) "Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin"

Uskon elämä on uskon vaellus, joka paljastaa heikkoutemme. Aabraham valitsi inhimillisessä viisaudessaan Egyptin avukseen, nälänhädän keskellä. Opimme siis, että uskon vaelluksen kohteena oleva Jumalan lupaus, ja sen saavuttaminen - osin tuo osaksemme omien virheidemme näkemisen, jopa väärä valinnat - oppiaksemme niistä. Tämä vahvistaa sitä totuutta, että lupaus ei perustu meidän onnistumiseemme, eikä meidän voimaamme - vaan Jumalaan itseensä. Virheemme kasvattavat meitä pois itsestämme, syvemmin luottamaan HERRAAN. Jumala ruokkii meidät, ei "maailma" (Egypti). Parannuksen tekeminen on hepreassa "teshuva", eli takaisin kääntyminen HERRAN luo.

(3) "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat?"

Uskon vaellus ja elämä vie meitä ahdistuksen kautta kasvamaan Jumalan tuntemisessa. Aabraham tuskastui tilanteessaan, jossa hän ei nähnyt vielä lupauksen täyttymystä. Tässä Jumala ilmoitti hänelle itsensä. Aabraham uskoi HERRAA (בַּֽיהוָ֑ה > tai "Herrassa"), ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Epäilyksemme ajat Jumalan hyvyydestä eivät tee tyhjäksi Jumalan lupauksia. Jumala vahvistaa meitä, kasvattaa meitä, palauttaa meidät luoksensa - että näkisimme - että Hän yksin on elävän uskon alkaja ja sen täyttäjä. HERRA ei saata kesken aloittamaansa työtä.

(4) "yhdy siis minun orjattareeni, ehkä minä saisin lapsia hänestä"

Uskon elämä ja sen vaellus - Jumalan antaman lupauksen voimassa - paljastaa lihallisen heikkoutemme. Aabraham kuunteli tässä tilanteessa enemmän Saaraa - vaimoaan, kuin HERRAA. Kuinka usein kuulemmekin ihmistä, HERRAN sijasta. Olemme kuulleet Jumalan äänen, ja saaneet Hänen Sanansa, mutta silti - käännymmme liian helposti inhimillisen ratkaisun puoleen. Uskon vaelluksen koko perusta lepää Jumalan uskollisuudessa, joka paljastetaan meille epäonnistumistemme kautta. Ihmiselämän arvo todentuu lupauksen kautta. Jumala antaa jokaisen ihmislapsen tähän elämään, ja siksi ihmiselämä on arvokkaampaa kuin vain "olla" jälkeläinen (lihan mukaan). Ishmaelin arvo tässäkin on tärkeä, vaikka hän ei ollutkaan lupauksen "kantaja".

(5) "Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan"

Uskon vaelluksemme perusta on yksin Jumalassa. Aabrahamin koetus on vaikeaa ymmärtää. Silti voimme sanoa, että tapahtuma osoittaa - että rakkaus Jumalaan on suurempi kuin mikään muu. Ketä me rakastamme enemmän kuin Jumalaa? Moorian vuoren tapaus on kuva Messiaan uhrista, mutta samalla se on meille kaksinainen opetus: Jumala tulee antamaan oman Poikansa meidän tähtemme; meidän tulisi antaa kaikkein rakkaimpamme Hänen tähtensä.

Lehtimajanjuhla puhuu uskon vaelluksesta. Emme ole vielä perillä. Emme siksi jää paikoillemme. Israelin kanta-isät puhuvat meille tästä uskon vaelluksesta, ja samalla kaikessa opettavat - että Jumalan uskollisuus on ihmistä suurempi. Siksi lehtimaja kuvaa Jumalan hyvyyttä, ja sen kautta meille annettua lupausta, jota kohden me vaellamme - uskon kautta.

P.K

Kuva
rauhansoturi

Re: Sukkot -juhlan 1-7 päivää ja niiden merkitykset Sanan valossa

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

(Sukkot -juhlan toinen päivä - "Iisak")

------------------------
LEHTIMAJANJUHLA "SUKKOT"
- TOINEN PÄIVÄ 2. - "IISAK"

Kantaisien, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin siunaus - lepää Israelin yllä tänäkin päivänä, Israelin Jumalan osoittaman valinnan tähden. Siksi meidänkin tulisi lehtimajanjuhlan aikana sallia kantaisien "vierailla" luonamme, ja ottaa heistä oppia uskon vaellukseemme ja uskon elämäämme: "valinnan kannalta he (ISRAEL) ovat rakastettuja isien tähden" (Room.11:28).

Tänään katselen Iisakin elämää, ja nostan sieltä esille omalle sydämelleni nousseita ajatuksia.

(1) "hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni"

Aabraham ei sallinut poikansa Iisakin ottaa vaimoa kanaanilaisten joukosta. Tämä uskon kuuliaisuus perustui lupauksen voimaan: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan' - lupauksen ja siunauksen osa tuli erottua muista kansoista. Tämä puhuu meille myös johdatuksesta. Iisak totteli isäänsä ja äitiänsä, ja luotti HERRAAN, saaden itselleen oikean vaimon. Siunauksen ja uskon kuuliaisuuden osa vaikutti nöyrtymisen HERRAN tahtoon - "hänestä (Rebekka) tuli hänen (Iisakin) vaimo, ja hän rakasti häntä". Siunaus uskon kuuliaisuudessa ja Jumalan tahdossa ulottui avioliittorakkauden osaksi. Tästä meidän tulisi oppia paljon. Suurempaa on Jumalan tahto, ja sen antama siunaus - kuin oma tahtomme.

(2) "Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön"

Jumalan johdatus kasvattaa meitä, vaeltamaan uskossa ja Jumalan tahdossa. Iisak sai rakkaan vaimonsa HERRALTA; tästä hän tiesi - myös lapset, ja niiden siunaus, tulee HERRALTA. Emme saa olla liian itsevarmoja mistään. Kaikki elämä; ruoka, vaatteet, puolisomme ja lapset sekä vanhempamme - tulisi nähdä oikeassa valossa. Rukous tunnustaa Jumalan kaiken antajana ja siinä luopuu oma voimaisuudestaan. Tämä myös toi esiin Jumalan valinnan, sillä Jaakob oli valittu siunauksen "kantaja" - "vanhempi palvelee nuorempaa". Valintaa ei tehnyt ihminen, eikä ihmisen tahto tai voima, vaan lupauksen siunaus, jossa HERRA toimi oman kaikkivaltiutensa osassa. Iisakin rukous hyväksyi Jumalan tahdon Rebekan kautta syntyvien lasten kohdalle. Sen kautta Jumalan kaikkivaltius ja valinta tulivat esille. Tässä on suuri opetus uskon elämäämme ja uskon vaellukseemme.

(3) "Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon"

Uskon kuuliaisuus kasvaa lupauksen ja siunauksen voimasta. Iisak sai rakkaan vaimonsa Jumalalta, ja hedelmätön Rebekka tuli Jumalan siunauksen voimasta hedelmälliseksi. Iisak nyt näki, että maa(kin) oli tämän siunauksen osassa, ja niin hän uskon kuuliaisuudessa pysyi lupauksen osassa, uskon kautta - "oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua." Muukalaisuus ei estänyt siunauksen osaa, sillä sen takana oli Jumalan antama vala - "minä annan kaikki nämä maat (sinulle ja jälkeläisillesi) ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille" - "Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisesti, sillä Herra siunasi häntä." Uskomme tulee löytää perustansa Jumalan rakkaudessa; Hän tietää mitä tarvitsemme, ja Hän antaa sen mitä tarvitsemme. Siksi sanokaamme mekin tänään itsellemme ja toisillemme: "älä mene Egyptiin".

(4) " Siitä ei syntynyt riitaa."

Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka hänen isänsä Aabrahamin päivinä olivat kaivetut, mutta vedestä tuli riitaa: "Vesi on meidän", sanoivat gerarilaiset. Kolmas kaivo sai nimekseen Rechobot (רְחֹב֔וֹת), joka koetusten, sekä oikean nöyryyden kautta osoitti - "Nyt Herra on antanut meille tilaa, niin että voimme lisääntyä maassa". HERRA on antanut. Tähän ei tarvittu riitaa gerarilaisten kanssa, vaan uskon luottamus ja siunaus, jossa luvattu maa oli uskon kautta jo Iisakin. Siunaus ei koskaan tuota hedelmää riitelemisen kautta. Päinvastoin - siunaus on uskon osallisuudesta nousevaa, jossa taistelu ei ole lihaa eikä verta vastaan. Tämä nojalla opimme, että me voimme "siirtyä-sivuun" määrätyissä tilanteissa poistuaksemme turhista väittelyistä ja riitelyistä, pelkäämättä silti menettää siunauksen osaa. Jumala taistelee puolestamme, ja siunauksen osa on yksin uskossa - annetun lupauksen voimassa, ei meidän kyvyissämme tai voimassamme.

"Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden"

(5) "Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet"

Jumalan valinta on suurempi kuin ihmiset. Jaakob oli siunauksen perijä, sekä sen kantaja. Iisakin oma valinta perustui luonnolliseen mielihyvään ja "ruokaan", ei hengelliseen näkökykyyn ja viisauteen. Kuinka usein maallinen ilo ja nautinto viekin hengellisen näkökyvyn! Iisak rakasti enemmän Eesauta, mutta Rebekka rakasti Jaakobia. Rakkautemme lähimmäisiimme tulee olla Jumalan siunauksen mukaista, jossa etsimme iankaikkista valintaa ja Jumalan tahtoa. Tahdomme sanoa että Rebekka toimi tilanteessa "kavalasti" mutta silti, hän toimi Jumalan tahdossa. Eesau oli ottanut heetiläisiä vaimoja itselleen (Jehudit ja Baasemat). Siunaus ei voinut jakaantua muiden kansojen kanssa. Oli kyse Jumalan valinnasta joka ylitti inhimillisen valinnan. Miksi Rebekka ei puhunut miehellensä, sanoen - että siunaus tulee asettua Jaakobin osaksi? Ehkä syynä oli se, että Iisak ei olisi kuunnellut vaimoansa. Tästä opimme sen, että emme saa olla koskaan liian itsevarmoja omissa ajatuksissamme - vaan että meidän tulee oppia kuulemaan myös toisia (ohjeita ja varoituksia), ja koetella sitä kautta omat ajatuksemme, ovatko ne todella HERRASTA vaiko ei. Eesau oli katsonut esikoisuutensa "maallisessa" muodossa katoavaisena tekijänä - "Katso, minä kuolen kuitenkin, mitä minä esikoisuudellani (siis) tekisin?" - tässä oli jo ongelman ydin. Eesau piti halpana esikoisuutensa. Jumalan valinta ylitti kuitenkin ihmisen valinnan. Tästä opimme paljon. Me emme saa yrittää asettaa omaa valintaamme yli Jumalan valinnan, ja vielä - "Jumalan tiet ovat paljon korkeammat kuin meidän". Oikea nöyryys ja HERRAN pelko, löytävät oikean tien. Olkoon jokainen ihminen valehtelija, mutta Jumala totinen: "Että sinut (HERRA) havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään". (Room.3:4).

Lehtimajanjuhla muistuttaa meitä ISRAELIN erämaavaelluksesta ja samalla se kutsuu meitä oppimaan kantaisien ja muiden Raamatun henkilöiden elämästä Jumalan lupauksen ja siunauksen merkitystä, uskon kuuliaisuuden sekä Jumalan uskollisuuden kautta. Jumalan lupaukset erottavat (pyhittävät) meidät pois maailmasta ja muista kansoista; päämäärämme ja valintamme ovat toisenlaisia. Ne katsovat suurempaan päämäärään kuin näkyvään ja ajalliseen. Siksi ne kurottautuvat aina uskossa Jumalan kaikkivaltiutta kohti, ja "asuvat" siinä Jumalan siunauksen ja lupausten alaisuudessa. Tästä Iisak on meille hyvä opetus.

1 MOOSEKSEN KIRJA 27 LUKU ---
28 "Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin.
29 Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa."

P.K


Kuva
rauhansoturi

Re: Sukkot -juhlan 1-7 päivää ja niiden merkitykset Sanan valossa

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

LEHTIMAJANJUHLA - "SUKKOT"
- KOLMAS PÄIVÄ 3. - "JAAKOB"

Raamattu ilmoittaa Jeesuksen (Jeshuan) sanoissa: "Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien." (Matt.22:32) Täten Israelin kantaisien elämä ja opetukset, puhuvat elävästä Raamatun Jumalasta. Jaakob saa nimekseen Israel, joka erityisellä tavalla on näiden kolmen kantaisän kautta syntyvän, Jumalan valinnan kautta annettu Jumalan kansan nimi.

Katselen tässä lyhyesti joitakin teemoja Jaakobin elämästä, jotka nousivat omalle sydämelleni tärkeinä opetuksina, kohdistuen Jumalan hyvyyteen, johdatukseen, armoon, kutsuun ja valintaan.

(1) "Jaakob oli totellut isäänsä ja äitiänsä ja lähtenyt Mesopotamiaan"

Yhtälailla kuin Iisak, Jaakob saa kehotuksen olla ottamatta vaimoa kanaanilaisista. Tässä oli siunaus "Älä ota vaimoa Kanaanin tyttäristä". Eesau toimi toisin, ja hänen osakseen tullut katkeruus ja kateus vei häntä pidemmälle tottelemattomuudessa: "Eesau meni Ismaelin luo ja otti Mahalatin, Aabrahamin pojan Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren, vaimokseen entisten lisäksi." Näemme että katkeruus ja kateus tuottaa pahaa hedelmää, ja samalla se johtaa tottelemattomuuteen, eli pois Jumalan siunauksista. Jaakobin osoittama kuuliaisuus vanhempiaan kohtaan - Jumalan tahdon mukaisuudessa - puhui aivan toista kieltä, ja siksi se osoitti myös tietä sitä seuraavalle siunaukselle.

(2) "Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, niin...."

Jaakob kohtaa ihmeellisen näyn, Hän näkee taivaaseen nousevat tikapuut, joissa Jumalan enkelit liikkuvat ylös ja alas. Tämä todisti luvatun maan erityisestä merkityksestä, ulottuen aina tulevan Messiaan Jeesuksen (Jeshua) osaan (Joh.1:51). Jaakob odotti paluuta isänsä kotiin, eikä siksi luovuttanut lupauksen siunausta sydämessään, vaikka hän siirtyikin Mesopotamiaan. Kaikesta siunauksesta Jaakob tahtoi antaa kymmenykset HERRALLE: "ja kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset." Opimme Jaakobista siis paljon. Hän ei ylpistynyt näkemästään näystä, eikä hän ylpistynyt Jumalan antaman siunauksen osasta, vaan hän todisti oikein sydämessään. Kaikki minkä HERRA on hänelle antava, olisi hän siitä osoittava kiitollisuuden HERRALLE, antamalla Hänelle kaikesta kymmenykset. Oikea Jumalan siunaus tuottaa oikeanlaisen kiitollisuuden, ja rakkauden Jumalaa kohtaan - uskon kuuliaisuudessa.

(3) "Minä (HERRA) olen nähnyt kaiken, mitä Laaban sinulle tekee..."

Sanotaan, että Jaakob hankki siunauksen itselleen "kavaluudella". Tapahtumissa kuitenkin oli Jumalan johdatus, sillä siunaus oli jo Jumalan valinnassa osoitettu Jaakobille. Kaikki tähän liittyneet tapahtumat vain vahvistivat Jumalan valinnan. Sanotaan myös, että Jaakobin täytyi tulla Laabanin pettämäksi, että hän oppisi, että petoksella ei saada Jumalan siunausta. Hän itse koki määrätyllä tavalla vastaavanlaisen kokemuksen kuin Eesau. Mutta tässä Jaakob nöyrtyi palvelemaan Laabania, ja odottamaan HERRAN aikaa - milloin hän saisi palata takaisin isänsä kotiin, omaan maahansa. Kaiken tämän keskellä Jaakob saa mittaamattoman opetuksen - HERRA on nähnyt kaiken mitä Jaakobille on tapahtunut. Tämä opetus on suuri. Kun vaellamme HERRAN johdatuksessa, ja Hänen siunauksensa alaisuudessa, olemme Hänen suojaavan ja rakastavan silmänsä vartioimia. Mitä vääryyttä kohtaammekin - kuten Jaakob kohtasi Laabanin osalta - HERRA näkee tämän, ja Hän lopulta antaa meille apunsa ja vanhurskaan (oikeudenmukaisen) tuomionsa.

(4) "En päästä sinua, ellet siunaa minua."

Jaakobin palatessaan kohtaa hän Jabbokin virralla "miehen". Tämä kohtaaminen muuttaa hänen nimensä ISRAELIKSI. Sitoutuminen siunaukseen ja sen mukaiseen lupaukseen osoittaa todellista uskoa ja oikeaa hengellistä taistelua: "En päästä sinua, ellet siunaa minua". Jaakobin lonkkaluu puhuu meille omavoimaisuutemme menettämisestä, ja samalla siinä ehdottomasta uskosta HERRAN hyvyyteen: "En päästä sinua, ellet siunaa minua". Tämä asenne oli Jumalalle mieleen. Tästä opimme paljon. Jumala ei etsi väärää nöyryyttä, eikä väärää itsemme vähättelemistä - vaan uskoa, joka haluaa ottaa vastaan Jumalan siunauksen - sanoisimme, "hinnalla millä hyvänsä". Jaakob tiesi että kaikki mitä nyt tässä hänellä enää oli - astuessaan tämän jälkeen Jabbokin virran yli kohtaamaan veljensä Eesaun - oli vain HERRAN siunaus. Ilman tätä hän olisi voimaton ja menettäisi kaiken. Tämä puhuu meille uskon vahvuudesta ja sen periksiantamattomuudesta - "En päästä sinua, ellet siunaa minua".

(5) "Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel"

Jaakob kohtasi vaikeita tilanteita kaiken tämänkin jälkeen. Sikemissä hivviläiset tekivät pahaa hänen tyttärelleen Diinalle. Tämä johti loppujen lopuksi kaaokseen ja jopa murhiin hivviläisten ja Jaakobin poikien välillä. Näemme että "epäpyhät" liitot - jotka eivät ole HERRASTA - eivät koskaan tuo rauhaa. Ne ovat väärää rauhaa, joka lopulta muuttuu kaaokseksi. Siirtyessään pois Sikemistä Beeteliin Jaakob saa HERRALTA ihmeelliset sanat: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi. Ja maan, jonka minä olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle; myöskin sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan." - HERRA ilmoittaa itsensä kaikkivaltiaana. Tämän Iisak oli jo aiemmin sanonut pojalleen Jaakobille: "Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua." Jaakob jätti epäjumalanpalvonnallisen Sikemin ja siirtyi Beeteliin. Siellä HERRA seisoi itse hänen edessään ja vahvisti lupauksen ja siunauksen hänen kohdalleen: "Ja Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa hän oli häntä puhutellut". Näemme että aina epäjumalanpalvojien keskeltä pois lähteminen tuo meille vahvistuksen Jumalan lupauksista ja siunauksista. Benjamin syntyy Raakelista, Jaakobin vaimosta - heti tämän tapauksen jälkeen. Joosef syntyi taas Mesopotamiassa Laabanin luona.

Jumala on kaikkivaltias Jumala, joka johtaa omiansa ihmeellisellä tavalla. Uskon kuuliaisuus syntyy rakkaudesta Jumalaan, ja sitoumuksesta, jossa usko haluaa omistaa Jumalan siunauksen ja käyttää sitä HERRAN nimen kunniaksi. Jaakob oppi Laabanin luona mitä on joutua petetyksi, mutta samalla hän oppi että tässäkin koetuksessa HERRA oli hänen kanssansa. Mihin laskemme tänään uskomme? Lehtimajanjuhla puhuu Jumalan siunauksesta uskon kuuliaisuuden kautta, jossa Jumalan lupaukset ovat osanamme. Siinä mekin kuulemme sanat: "Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua."

P.K

Kuva
rauhansoturi

Re: Sukkot -juhlan 1-7 päivää ja niiden merkitykset Sanan valossa

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

LEHTIMAJANJUHLA - "SUKKOT"
NELJÄS PÄIVÄ - 4. "MOOSES"

Kantaisien jälkeen - Aabraham, Iisak ja Jaakob, siirrymme ensimmäiseen erityiseen HERRAN palvelijaan, Moosekseen, josta sanotaan: (hän oli) ""palvelijana uskollinen koko hänen (HERRAN) huoneessa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman". Mooses on Jumalan erityisen ilmoituksen välimies, vieden nyt syntyneen ISRAELIN Egyptistä vapautettuina Siinain vuorelle ja sieltä Jordanin itä-puolelle, tästä käsin Joosuan johdolla ottaakseen luvatun maan itselleen.

Jaan tässä ajatuksia Mooseksen elämästä, jotka nyt vietettävän lehtimajanjuhlan aikana puhuvat uskon vaelluksesta, HERRAN palvelemisesta, ja sen kautta kasvavasta nöyryydestä.

(1) "Mooses lähti faraota pakoon"

Mooses kasvoi muinaisessa Egyptissä, jossa hän sai sen aikaisen korkean koulutuksen, sekä korkean yhteiskunnallisen aseman. Hänen sydämessään kuitenkin vaikutti toisenlainen käsitys ihmisoikeudesta ja lähimmäisen rakastamisesta, kuin mitä muut egyptiläiset osoittivat alistettuja heprealaisia kohtaan. Mooseksen sydän samaistui omaan kansaansa, mutta väärässä kiivaudessa: "löi hän egyptiläisen kuoliaaksi ja kätki hänet hiekkaan." Taistelu ei koskaan ole lihaa eikä verta vastaan. Mooses ei tuntenut vielä ISRAELIN Jumalaa, ja sen tähden hän yritti itse saada aikaan oikeudenmukaisuutta, jota hänen sydämensä etsi. Tästä opimme, että meidän aina tulee etsiä HERRAN osoittamaa oikeudenmukaisuutta ja tuomiota, eikä langeta lihan käsivarren kautta tehtyyn kiivailuun ja taisteluun. Tämä tapahtuma ajoi Mooseksen pois Egyptistä, löytääkseen ISRAELIN Jumalan - kansansa lunastajan - palavassa pensaassa. Synti ja lankeemus synnyttää aina pelkoa ja pakenemista - mutta tässäkin, Jumala on ihmistä suurempi; Mooseksen pelko ja pakeneminen johti hänet lopulta Jumalan kirkkauden ilmestymisen eteen - palavan pensaan luona. Siellä hän oppi tuntemaan HERRAN.

(2) "Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi"

Hoorebin vuorella Israelin Jumala ilmestyy Moosekselle. Palava pensas puhui kahdesta todellisuudesta: Jumala näki kansansa tuskan ja ahdistuksen; ja tässä kaikessa Hän oli pyhä Jumala: "Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa." Mooseksen arvottomuus ehkä johtui pelosta, palata takaisin Egyptiin, jota hän tavallaan kätki huonopuheisuutensa taakse. Mutta kyse ei ollut nyt Mooseksesta, vaan HERRASTA, ja Hänen lupauksestaan - "kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella". Tässä ilmestyksessä kuulemme voimallisia sanoja: "Totisesti minä pidän teistä huolen ja pidän silmällä, mitä teille tapahtuu Egyptissä" - "minä olen päättänyt näin: minä johdatan teidät pois Egyptin kurjuudesta". Tästä meidän tulisi oppia paljon. Kutsumuksemme tulee perustua aina Jumalan antamaan ilmestykseen, jossa on siunauksen, lunastuksen ja lupauksen sanat. HERRA on tekevä sen. Me olemme tässä vain ansiottomia palvelijoita, Hänen armonsa kutsumina. Siksi älkäämme vastustelko HERRAN antamaa kutsua, vaan antakaamme itsemme Hänen käsiin, sillä siinä on suurin elämän siunaus; olla HERRAN palvelija.

(3) "näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa"

Israelin päästessä HERRAN oikean käden voimassa vapauteen Egyptistä, tulemme erämaavaelluksessa kohtaan, joka nousee sydämelleni. Mooses näki kansan johdattamisen epätoivoisena. Olihan matkalla jo tapahtunut napinaa, nurinaa ja epäuskoa. Siksi hän sanoo: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois." Tässä puhui nyt muuttunut mies. Enää hän ei taistellut lihassa, eikä itse yrittänyt saada aikaan kansansa lunastusta. Hän myöntää, että ilman HERRAN kasvoja ("sinun-kasvosi" > פָּנֶ֙יךָ֙) ei kansan eteenpäin viemisestä tule yhtään mitään. Tässä HERRA vahvistaa lupauksensa, sekä Moosekselle annetun kutsun. "Mitä sinä (Mooses) nyt pyydät, sen minä (HERRA) myös teen." Mooses saa nähdä HERRAN "ihanuuden" jossa HERRA huutaa nimen "יְהוָ֥ה" (HERRA) hänen edessään. Näin HERRA siirsi kätensä pois - peittäen kasvonsa - niin että Mooses näki Hänet vain selkäpuolelta. Tässä on meille paljon opittavaa. Me emme voi itse tehdä mitään. Ellei HERRA ole kanssamme, kulje edellämme - olemme hukassa. Kaikki on vain meidän tekoamme, johon lopulta väsymme ja siinä helposti päädymme jopa epätoivoon. Tämän sanoen, meidän tulee hyväksyä aina se, miten HERRA haluaa meille ilmestyä, vahvistaakseen meitä, ja osoittaakseen, että Hän on Israelin lunastaja, me vain Hänen palvelijoitaan. Nöyryys tässä on kaiken avain. Tunnemme heikkoutemme ja samalla myönnymme juuri siihen miten HERRA on meitä kohtaava: "asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi." Älkäämme koskaan vaatiko korkeita ilmestyksiä tai näkyjä, vaan ottakaamme se minkä Herra armossaan ja totuudessaan tahtoo meille antaa.

(4) "puhukaa heidän silmiensä edessä kalliolle, niin se antaa vettä"

Kansa asettui Kaadekseen (Siinin erämaa), ja siellä Mirjam kuoli ja hänet haudattiin sinne. Täällä kansa riiteli Moosesta vastaan. He pelkäsivät kuolevansa erämaahan, ja syyttivät tästä Moosesta. HERRA sanoi "sinä saat vettä tulemaan heille kalliosta ja juotat joukon ja sen karjan." Mooses sai selvän käskyn puhua kalliolle. Mutta tässä me opimme jotakin. Midrash teksti selittää asiaa sanoen, että Mooseksen kaikki ahdistus ja tuska, napisevan kansan tähden käsiteltiin oikealla tavalla, kun hän meni puhumaan taakoistaan Jumalalle. Jumala aina vastasi Moosekselle miten tuli toimia. Nyt, Mooses sallii kiukkunsa purkaantua kansansa edessä, ja tällä hän saattaa HERRAN nimen häväistyksi, lyömällä kalliota, jolle hänen tuli vain puhua. Tästä näkökulmasta katsottuna opetus on, että kaikessa ahdistuksessa mitä me koemme uskon vaelluksemme aikana - tuokaamme "valituksemme", ja jopa "kiukkumme" Jumalan eteen, siellä etsiäksemme apua ja lohdutusta, sekä voimaa yli kiukkumme. Rukous on paikka jossa me "puhumme" kaiken Jumalalle, ja Hän kuulee meitä. Mutta älkäämme koskaan salliko kiukkumme asettaa meitä häpäisemään Jumalan nimeä ihmisten edessä - Jaak.1:20 "..sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä." Vaellus Jumalan Hengessä on aina Jumalan voimassa vaeltamista. Siinä me tunnustamme väärän (tai oikean) kiukkumme, ja "käsittelemme" sen Jumalan edessä - rukouksissa, emme lihassa, ihmisten edessä. Daavidin Psalmeissa näemme tämän. Hän "vuodattaa" avoimesti sydämensä HERRAN eteen kaikessa ahdistuksessaan, ja saa siinä avun. Oikeat taistelut itsemme kanssa käydään aina rukouksissa - HERRAN edessä.

(5) "katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi...."

Mooses viimeisinä päivinään sai katsella luvattua maata, mutta ei astua sinne. Tämä tuntuu meistä kovalta. Jos kuitenkin katsomme tapahtumaa kannalta, jossa Mooseksen lankeemus johti häntä vielä kerran oikeaan nöyryyteen, opimme tästä jotain tärkeää. Mooses osasi jättää palvelutehtävänsä oikeassa kohdassa, ja asettaa Joosuan jatkamaan HERRAN työtä. Kuinka moni nykyinen HERRAN palvelija ei koskaan halua antaa "kapulaa" eteenpäin, vaan uppiniskaisesti vain haluaa "itse" tehdä kaiken! Tämä on usein tie lankeemukseen, sillä ylpeys käy lankeemuksen edellä. Palvelutehtävämme on Jumalan armosta annettua, ja siinäkin tulee päivä, jolloin me siirrymme sivuun - ja toiset HERRAN omat jatkavat Jumalan työtä. Joosua on kuva Jeesuksesta (Jeshua). Mooses lain antajana, ja tässä olevana "välimehenä" ei ollut tehtävässään luvattuun maahan viejä. Näin näemme Jumalan kaikkivaltiudessa Mooseksenkin "lankeemuksessa" sallitun tarkoituksen - se päätti hänen palvelutehtävänsä. Tässä nöyryydessä johon Mooses asettui HERRA otti tämän kovia kokeneen miehen luoksensa kirkkauteen. Jumalan armo on tässä kaikessa ehkä mitä suurin ja kaunein, mitä voimme nähdä. Kaiken tämän keskellä ja sen päätteeksi Mooseksen sydämessä oli silti yhä SIUNAUS, ei (katkera) "kirous" - "Jumalan mies Mooses siunasi israelilaiset ennen kuolemaansa." Tässäkin on meille suuri opetus, oikeasta nöyryydestä ja hengellisyydestä.

5Moos. 34:5 "Ja Herran palvelija Mooses kuoli siellä Mooabin maassa, Herran sanan mukaan."

Mooseksen kautta opimme paljon uskon vaelluksesta ja uskossa kasvamisesta. Mooses oli vajavainen mies, kuten mekin, mutta kaikessa vajavuudessaankin HERRA otti hänet palvelijakseen, osoittaakseen Israelille kirkkautensa. Tämänkin Jumalan pyhän elämässä näemme uskon elämän vaelluksen ja kasvun keskellä tapahtuvaa "tasapainottelua", ihmisheikkouden ja Jumalan voiman sekä kaikkivaltiuden välillä. Mutta mikä näistä kestää yli kaiken läpikuljetun? Jumalan armo, valinta ja kutsu. Kun sydämemme katuu lankeemuksiamme, me saamme uudistua ja saamme uuden armon. Tässä me opimme tuntemaan Jumalan kaikkivaltiuden ja Hänen sanansa: "Minä olen se, joka minä olen". Kutsumuksemme todellinen voima on Jumalan ilmestyksessä, ei meissä itsessämme.

P.K

Kuva
rauhansoturi

Re: Sukkot -juhlan 1-7 päivää ja niiden merkitykset Sanan valossa

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

LEHTIMAJANJUHLA - "SUKKOT"
VIIDES PÄIVÄ - 5. "AARON"

Lehtimajanjuhla puhuu uskon vaelluksesta ja siinä tapahtuvasta uskon kasvusta, sekä kutsumuksesta. Nyt puhumme Aaronista, Mooseksen veljestä, jonka ylimmäispapillisesta tehtävästä sanotaan: "Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin." (Hebr.5:4 > lue: 2Moos.28:1).

Aaronin elämä opettaa meille tärkeitä hengellisiä opetuksia, ja samalla se puhuu Jumalan armon, kutsumuksen ja valinnan voitosta, ihmisheikkouden ja sen lankeemusten keskellä.

(1) "hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulle suuna"

Aaron valitaan Mooseksen "suuksi", puhumaan HERRAN sanoja, jotka Mooses oli laittava hänen suuhunsa (opettaen): "puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä." Aaron jää monesti meiltä näkemättä. Hän toimii Mooseksen rinnalla, mutta tässä hyvin tärkeässä tehtävässä. Jeshua (Jeesus) lähetti aina kaksistaan ne jotka olivat Hänen asettamiaan ja kutsumiaan. Tästä opimme paljon. Jumala asettaa seurakunnan ruumiinjäsenet kuten Hän tahtoo. Löydämmekö tämän siunauksen ja siinä olevan Jumalan voiman? Aaron lankesi myöhemmin sisarensa Mirjamin kautta halveksimaan Moosesta. Jumalan asetus oli että Mooses olisi "välimies" Israelin ja Jumalan välillä. Aaron toimi tässä Mooseksen rinnalla. Tällainen paikka ei ollut hänellekään helppo. Monet taistelevat "näissä" palvelutehtävissä oman vähäarvoisuutensa kanssa, helposti langeten kateuteen. Jumalan kutsu kuitenkin tulisi voittaa nämä vastavoimat ja kasvattaa meidät pois vähäarvoisuudesta, ja saada meidät näkemään, että siinä missä me olemme - Jumalan asettamina, me olemme tärkeitä HERRAN palvelijoita.
- "Herra sanoi Aaronille: "Mene Moosesta vastaan erämaahan". Ja hän meni ja kohtasi hänet Jumalan vuorella ja suuteli häntä."

(2) "nouse, tee meille jumala, joka käy meidän edellämme"

Israelin kansan saapuessa Hoorebin vuorelle, tuskastui kansa Mooseksen viipyessä vuorella. Vihollisen ajatukset saivat tässä heidät valtaansa, ja he käskivät Aaronia tekemään heille "jumalan" joka kävisi heidän edellään. Aaron tekee mitä kansa pyytää. Tämä tuntuu uskomattomalta. Mitä tästä opimme? Emme koskaan saa miellyttää kansanvaltaa, emmekä taipua siinä luopumukseen. Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä. Aaronin olisi tullut vahvistaa Israelin kansaa odottamaan Mooseksen takaisin tulemista (uudessa liitossa merkityksellä vahvistaa Jumalan seurakuntaa odottamaan Jeshua (Jeesuksen) Messiaan tulemusta). Lankeemus johti myös uudenlaisen "juhlan" ja "alttarin" järjestämiseen. Kuinka helposti uskonnollinen petos alkaakin itse luomaan itselleen omia ja vääriä "juhlia", "alttareita" ja "jumalia", jotka pelkästään vievät niihin antautuneet turmioon ja tuhoon. Aaron ei omannut sitä ehdottomuutta seistä yksin - HERRAN kanssa - kansan asettamia pyyntöä vastaan. Päinvastoin hän taipui ihmisjoukon edessä tekemään heidän tahtonsa mukaan. Tässä näemme vakavan varoituksen lankeemuksesta, sekä opetuksen - joka kehottaa meitä aina palvelemaan Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." (Apt.5:29)

(3) "Aaron ja Huur kannattivat hänen (Mooseksen) käsiä kummaltakin puolelta"

Mooses asettui Refidimissä olleen vuoren huipulle, Jumalan sauva kädessään. Niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä oli Israel voitolla amalekilaisia vastaan. Mutta kun Mooseksen kädet väsyivät, asetettiin kivi hänen alleen istuaksensa sille, ja Aaron ja Huur alkoivat kannatella Mooseksen käsiä, jotta Jumalan sauva pysyisi ylhäällä. Näin Mooseksen kädet kestivät vahvoina auringonlaskuun asti, ja näin Joosua voitti amalekilaiset. Aaron asettuu Jumalan hänelle asettamalle paikalle. Hän on Mooseksen rinnalla, ja liittyy siinä hengelliseen taisteluun. Monet näkevät tässä esirukouksen vertauskuvallisen merkityksen, jossa uuden liiton seurakunnan keskellä rukoillaan hengellistä voittoa, kussakin taistelussa. Tämä opettaa jälleen meille nöyryyttä. Aaron olisi voinut vaatia Moosesta siirtymään syrjään, mutta ei - hän nöyrtyi paikalleen ja siinä hän todellakin teki Jumalan tahdon. Voiton saavuttaminen edellytti Jumalan asettamaa järjestystä. Mooseksen kädet muodostivat "ristiinnaulitun"-kuvan. Näemme siis että oikea pappeus uudessa liitossa asettuu hengelliseen taisteluun vain ristiinnaulitun Messiaan kautta. Kuinka moni on langennut ylpeyteen luullen, että he tekisivät jopa suurempia tekoja kuin Messias Jeesus? Me asetumme Messiaan käsien alle sieltä korottaen Jumalan jo tekemää voittoa Pyhässä Hengessä, ja näin olemme oikealla paikalla - ja siinä saamme nähdä voiton, siunauksen ja Jumalan voiman - Messiaan Jeesuksen kautta.

(4) "Mutta Aaron oli ääneti"

Aaronin pojat Naabad ja Abihu toivat väärää tulta HERRAN eteen. Tämä johti heidän kuolemaansa, niin että tuli lähti HERRAN luota ja kulutti heidät. - "Mooses sanoi Aaronille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni". Aaron oli ääneti. Jumalan pyhyys sekä Hänen vanhurskaat tuomionsa tulee sulkea suumme. Monet näkevät että syy Naabadin ja Abihun kuolemaan olisi ollut heidän "juopumistilansa" HERRAN edessä (3Moos.10:9). Raamattu kuitenkin selvästi sanoo, että kyseessä oli "väärä-tuli". Tuli, tuli ottaa Jumalan asettamalta uhrialttarilta, ei muualta. HERRAN pelko tässäkin on viisauden alku. Se johtaa meitä myös oikeaan nöyryyteen, ja siinä näkemään Jumalan asetusten ehdottomuuden. Me emme voi muuttaa Jumalan asetuksia. Alttari oli paikka jossa uhrit suoritettiin. Siksi tuli, ja uhrit liittyivät tässä toisiinsa. Muu "tuli", ("väärä-tuli") ei tullut Jumalan asettamien uhrien kautta, oikealta alttarilta (uudessa liitossa Jeshuan uhrin kautta, Pyhän Hengen voimassa), vaan toisaalta. Kuinka helposti erilaiset opit, sekä "tulet" viettelevät HERRAN omia tänä päivänä eksymykseen. Näemme tässä että asia on erittäin vakava; Naabad ja Abihu kuolivat HERRAN edessä. Vain oikean Jumalan alttarin tulen ja uhrin (Jeesus Messias) kautta me voimme seistä HERRAN edessä. Muuten me tuhoudumme. Aaron ymmärsi HERRAN pyhyyden - "Mutta Aaron oli ääneti".

(5) "näin Aaron menköön pyhimpään"

Tämän jälkeen HERRA puhui Moosekselle, kun Aaronin pojat olivat kuolleet. Aaronin ylimmäinen pappeus ilmestysmajan kaikkein pyhimmässä tapahtui vain kerran vuodessa. Tässä Aaronin tuli omata uhri omien syntiensä anteeksisaamiseksi, ja puhdistautua sekä pukeutua oikein, astuakseen HERRAN eteen. - "ja armoistuimen eteen hän pirskoittakoon sormellansa verta seitsemän kertaa." Juutalainen traditio kertoo, että ylimmäinen pappi VT:n mukaisessa palveluksessa, pirskotti veren "ristin"-muotoisella liikkeellä, ja kuten Raamattu sanoo - seitsemän kertaa. Tämä palauttaa uudelleen mieleemme sen, mitä HERRAN pyhyys on. Uuden liiton pappeus merkitsee samaa. Ihminen voi ylpeydessään luoda "omat" tapansa ja vapautensa palvella HERRAA, mutta tässä hän hylkää Jumalan antamat käskyt ja puhtauden vaatimuksen. Me emme voi koskaan tulla HERRAN eteen oman hyvyytemme kautta, vaan ainoastaan uhriveren, sekä alttarin "tulen" kautta - uudessa liitossa Jeshuan liitonveri - ja siinä vanhurskaudessa jossa olemme puetut Jumalan antamiin valkeisiin "vaatteisiin". Riisuudumme itsestämme, pukeutuen Jumalan armossa Hänen antamaansa pelastukseen. Aaron opettaa meille tässä jälleen nöyryyttä. Hän suostui Jumalan asetuksiin. Hän hyväksyi Jumalan armon, uhrit sekä valkeat vaatteet. Olkoonkin että hän lankesi aiemmin kansan vaatimuksesta tekemään epäjumalankuvan, oli hän kuitenkin nyt sydämessään tietoinen HERRAN pyhyydestä, ja tässä hän löysi tien oikeaan nöyryyteen ja Jumalan asetuksiin asettumiseen. Hinta toisaalla tästä opetuksesta oli kuitenkin kova - hänen poikiensa menettäminen. Uudessa liitossa me astumme Messiaan Jeesuksen veren kautta kaikkeinpyhimpään - mutta tässä tiedostaen kaiken vastaavan. Jumala on pyhä ja vanhurskaus, me emme.

Lehtimajanjuhla puhuu meille asemastamme olla Jumalan palvelijoita. Tässä meitä kutsutaan uskon kuuliaisuuteen, että emme myöntyisi kansanvallan edessä pois Jumalan tahdosta, synnin tekemiseen. Kaikkivaltias Jumala on aina suurempi kuin ihminen, ja tämä meidän tulee muistaa. Uskon vaelluksen kautta me kuljemme kohti Jumalan pyhyyden ymmärtämistä, joka aina syventää ymmärrystämme omasta heikkoudestamme ja syntisyydestämme, ja siksi se painaa meidät uskossa turvautumaan uhriveren kautta annettuun puhtauteen - Jeesuksen uhriveren voimaan. Tässä myös opimme oikean hengellisen taistelun, ja siinä saatavan Jumalan voiton ja siunauksen.

P.K

Kuva
rauhansoturi

Re: Sukkot -juhlan 1-7 päivää ja niiden merkitykset Sanan valossa

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

LEHTIMAJANJUHLA - "SUKKOT"
KUUDES PÄIVÄ - 6. "JOOSEF"

Joosef kuvaa meille kärsimyksen siunausta, jossa HERRA on ahdistetun, hyljätyn ja halveksitun voimana. Joosefin sydän kasvoi Jumalan rakkaudessa, vaikka hän olikin veljiensä halveksima. Tämä Jumalan rakkaus lopulta päästi Joosefin pois salatusta asemastaan, niin että hän lopulta ilmoitti itsensä veljille - kyeten tässä myös antamaan anteeksi kaiken sen, mitä he hänelle tekivät.

(1) "Hän (Jaakob) teetti hänelle (Joosefille) pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan"

Joosef ollessaan seitsemäntoistavuotias sai isältään Jaakobilta (ISRAEL) nilkoista käsivarsiin ulottuneen värikkään päällysvaipan. Tätä tapahtumaa katsotaan usein pelkkänä erityisenä suosionosoituksena, joka vihastutti muut Jaakobin pojat veljeensä Joosefiin. Iisak rakasti enemmän Eesauta; Rebekka enemmän rakasti Jaakobia; Jaakob rakasti enemmän vaimoansa Raakelia kuin Leeaa. Tällainen ketju ulottui nyt hetkeen, jossa Jaakob osoitti erityistä rakkautta Joosefia kohtaan. Hengellisesti katsottuna, tässä puhutaan ansaitsemattomasta armosta ja rakkaudesta, joka heijastaa taivaallisen Isän rakkautta meitä kohtaan, Pojassaan Jeshuassa. Tämä "erityinen" ihokas (päällysvaippa) hepreaksi on כתנת פסים, joka lukuarvossaan (1060) viittaa hepreassa sanaan (משכן) eli "telttamaja", merkiten Jumalan Pyhän Hengen asuinpaikkaa ISRAELIN keskellä. UT:n kreikassa lukuarvo (1060) viittaa sanan πλούσιος (rikkauden-omistava) kautta tekstiin (joka viittaa Joosefin "messias-typologiaan"):

2Kor.8:9 "Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas (πλούσιος), tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte."

Näemme siis tässä opetuksessa kuvan Jumalan ansaitsemattomasta armosta, joka pukee meidätkin Messiaan Jeshuan voiton kautta Hänen rikkauteensa. Mutta kuten aina, armo saa toisissa aikaan kateutta ja katkeruutta. Niin nytkin. Muut veljet katsoivat Joosefin aseman epäoikeutettuna, ehkä juuri sen tähden - että hän sai näin erityisen suosionosoituksen isältään ilman ansiota. Mutta tämä opettaakin meille tärkeimmän - Jumalan hyvyys ja armo ei koskaan ole ansaittavissa: "Israel rakasti Joosefia". Joosefille osoitettu rakkaus aloitti suuren tapahtumavyyhdin, jonka tehtävä oli kirkastaa Jumalan kaikkivaltiutta, sekä johtaa kaikki Jaakobin pojat uudenlaisen, keskinäisen veljeyden löytämiseen. Tämän aloitti Jumalan mielisuosion kautta noussut kateus, jonka hedelmänä oli veljesviha.

(2) "Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä?"

Kuinka usein me kuulemme nämä sanat? Sinäkö olisit HERRAN palvelija? Sinäkö? Joosef sai unessa näyn, jonka sisältö kasvatti vain entisestään veljissä noussutta kateutta - "teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni", jota seurasi toinen uni: "katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua". Hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani kaiken tämän mieleensä. Jumalan asettamat palvelutehtävät tuovat aina osakseen halveksuntaa. Jumala valitsee sen mikä ei mitään ole, saattaakseen häpeään sen joka jotakin on. Mutta tässäkin - meidän tulee myös nähdä oma vastuumme; miten me esitämme "kutsumuksemme" - itsestämme ylpeillen vai Jumalalle kunnian antaen? Joosef kertoi totuuden mutta väärällä tavalla. Veljet eivät voineet tässä ymmärtää Jumalan kutsun pitkälle tähtäimelle osoitettua päämäärää - Joosef oli oleva heille "pelastukseksi" tulevan nälänhädän aikana. Tästä opimme paljon. Kun arvioimme toistemme kutsua ja uskon elämää, tulisi sydämissämme olla kysymys Jumalalle - "mikä on tämän päämäärä?" Ehkä emme ymmärrä nyt, mistä on kysymys (Jumalan suunnitelmassa), ja siksi - olisi tärkeää myös tällä vaientaa väärät ajatukset sekä jopa lihasta nousevat halveksuvat mielenliikkeet. Rukous etsii Jumalan suunnitelmia, enemmän kuin omat päätelmämme ja johtopäätöksemme. Jumalan kaikkivaltius tulee olla sydämissämme. Jumalan tiet ovat suuremmat kuin meidän. Tämän myös Joosefin veljet tulivat pian näkemään. Jumalan tulee korottaa meidät siihen paikkaan mihin Hän meidät on kutsunut. Tie tähän on Messiaan kärsimysten tie - ahdistuksen kautta Jumalan siunaukseen.

(3) "Ja Joosefin isäntä otti hänet ja pani hänet vankilaan"

Joosef myytiin 20. hopeasekelistä ismaelilaisille. Tämän johdosta Joosef päätyi Egyptiin. Joosef "riisuttiin" nyt ylpeydestään, mutta kaikessa tässä häntä kuljetti Jumalan armo ja kaikkivaltius, kohti tehtävää joka oli hänelle osoitettu. Potifarin vaimo pyrki makaamaan Joosefin kanssa. Joosef kuitenkin tunsi rakkauden Israelin Jumalaa kohtaan ja sanoi: "Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan." Kaikissa koettelemuksissa suurinta on nähdä tekomme Jumalan edessä. Rakkaus Jumalaan tulee olla suurempaa kuin rakkaus itseemme ja haluihimme. Silloin valintamme perusta sydämissämme on aivan toinen. Tämä Jumalan tahdon tekeminen vei kuitenkin Joosefin vankilaan. Tässä on suuri opetus. Emme saa koskaan uskotella itsellemme etteikö Jumalan tahdon tekeminen toisi elämäämme ahdistusta, jopa vankeutta. Valhe puhui Joosefia vastaan, mutta samalla se kuljetti Jumalan kaikkivaltiuden kautta Joosefia Egyptin huipulle. Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän Jumalan kuningaskuntaan, ja myös - monen ahdistuksen kautta meitä "riisutaan" itsestämme, ja siinä meitä "tehdään-valmiiksi" palveluksentyöhön. Juomanlaskija ja leipuri toimivat Jumalan käsissä "astioina", jotka lopulta toivat Joosefin faaraon eteen. Joosefin armoitus oli Jumalan siunausta hänen yllään, jossa hän antoi kaiken kunnian Jumalalle: "En minä; mutta Jumala antaa faraolle oikean vastauksen". Tässä on oikea armoituksen luonne ja armolahjojen palavaksi virittäminen: "en minä, vaan HERRA". Joka kerskaa sen kerskauksena olkoon HERRA.

(4) "Kaikista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo ostamaan viljaa"

Joosef toimitti nyt tehtäväänsä myymällä viljaa nälänhädän aikana. Nyt hän oli siinä, mistä hänen unensa oli puhunut: "ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni." Joosefin asema toi hänen veljensä lopulta tunnustamaan sen aseman ja tehtävän, jonka Jumala oli Joosefille antanut. Hengellinen nälkä opettaa meitä usein enemmän, myös tunnistamaan toisten palvelutehtävät. Tästä opimme paljon. Me emme saa yrittää saada asemaamme Jumalan ja ihmisten edessä omien pyrkimystemme kautta. Toisin myös, ylpeytemme suhteessa toisiimme - Jumalan omina - voi tappaa meidät jopa hengelliseen nälkään. Ylpeä nöyryytetään siinä, että hän onkin nyt toisesta riippuvainen. Me kuljemme palvelutehtäväämme aina ahdistuksen ja itsestämme "riisuuntumisen" kautta. Tällöin olemme kasvaneet Jumalan omina palvelijoiksi jakamaan "elämän-viljaa" (Jumalan Sanaa) kaikista maista tuleville ihmisille, oikeassa rakkauden asenteessa. Seitsemäntoistavuotiaasta kolmekymmenvuotiaaksi, kesti Joosefin koulutusaika. Näiden vuosien ajanjaksosta nouseva lukuarvo 13 viittaa sanaan (אהבה), joka opettaa meille: (rakkaus) "ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa..." (1Kor.13:5) Jumalan rakkaus kantoi Joosefia ahdistuksen kautta "astiaksi" joka oli valmis tehtäväänsä. Joosef ei ylpistynyt, vaan käytti Egyptissä omaavaansa asemaa nyt Jumalan viisaudessa ja rakkaudessa.

(5) "Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?"

Nälänhätä painoi Jaakobia lähettämään poikansa Egyptiin. Joosef vaati heitä tuomaan nuorimman veljensä Benjaminin mukanaan. Tarkoituksena oli nähdä miten he nyt kohtelisivat nuorinta veljeään Benjaminia - joka oli samasta äidistä Raakelista kuin Joosef. Samalla tavalla kuin häntäkin, aiemmin? Oliko hän ehkä edes enää elossa? Näemme että tapahtuman takana on siten myös kysymys Jaakobin vaimojen Raakelin ja Leean välisestä asemasta. Vihasivatko Leean lapset (Joosefin veljet) todella Raakelin lapsia (Joosefia ja Benjaminia)? Benjamin oli "avain" Joosefin sanoille: "Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?", johon Juuda vastasi: "Jumala on paljastanut palvelijasi syyllisyyden". Joosef vaatii Benjaminia jäämään luoksensa (Raakelin lapset), mutta muut heistä (Leean pojat) hän käskee lähteä pois luotaan. Juudan puhe heidän isänsä Jaakobin rakkaudesta Benjaminia kohtaan lopulta murtaa Joosefin, ja hän ymmärtää - että viha häntä kohtaan ei ollut tullutkaan hänen isältään Jaakobilta. Juuda tunnustautuu Joosefin edessä syylliseksi oman isänsä edessä, ellei hän toisi veljeään Benjaminia takaisin isänsä luo. Tässä jo näemme Juudan tekemän katumuksen, ulottuen tapahtumaan jossa Joosef tuli veljiensä hylkäämäksi. Viha ei olekaan vihaa Raakelin lapsia kohtaan. Juuda antaa itsensä palvelijaksi, jotta Benjamin voisi palata isänsä luo. Parannuksen tekeminen ei ole vain sanoissa, vaan teossa. Hän "uhraa" nyt itsensä veljensä Benjaminin edestä, antaakseen hänelle vapauden. Tässä Joosef murtuu, nähdessään Juudassa vielä olevan veljesrakkauden - Raakelin lapsia kohtaan.

1Moos. 45:1 "Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: "Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!" Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen."

Joosefin elämän lopputapahtuma on suuri kokonaisuus Raakelin ja Leean lasten välisestä veljesyhteydestä. Joosef haluisi tietää onko Juudan sydämessä todellista rakkautta veljeään Benjaminia kohtaan. Juuda antaessaan itsensä "palvelijaksi" Egyptiin veljensä Benjaminin sijasta paljastaa tämän rakkauden. Tässä Joosefkin ilmoittaa itsensä: "Joosef ilmaisi itsensä veljilleen."

Opetus tässä on syvällinen Se kutsuu meitä ensin näkemään Jumalan valinnan ja kutsun, jonka päämäärä ei ollut vain viljan ja ruuan osoittaminen nälänhädässä olleelle Jaakobin huoneelle. Joosef ruokki perheensä, vaikkakin "kätkettynä" Egyptin ruhtinaana. Mutta syvin päämäärä oli paljastaa veljesrakkauden todellinen perusta - uhrautuva rakkaus, jonka Juuda osoitti Benjaminia kohtaan. Tässä Joosef astui esiin, ja näytti veljilleen että hän todellakin on elossa oleva Raakelin poika, heidän veljensä Joosef.

Monisäikeinen Joosefin elämä kertoo kutsumuksesta, veljeskateudesta, Jumalan kaikkivaltiudesta - jossa jopa veljesviha toimii Jumalan käsissä johdatuksen tekijänä - ulottuen aina Joosefin valmistamiseen kohtaamaan veljensä.

Lehtimajanjuhla opettaa meille veljesrakkaudesta, jossa me kaikki olemme Jumalan rakkauden ja kaikkivaltiuden alaisuudessa. Tässä rakkaudessa ei saisi olla sijaa vihalle eikä kateudelle, mutta niidenkin kautta Jumala on ihmistä suurempi. Joosef ei katkeroitunut, vaan 17. vuotiaasta 30. vuotiaaksi (yhteensä 13 vuotta > lukuarvona hepreaksi > אהבה - "rakkaus"), hän antautui ahdistuksen koulussa Jumalan rakkauden opetettavaksi, kyetäkseen lopulta antamaan anteeksi veljillensä.

"Herra oli Joosefin kanssa.
Ja Herra antoi menestyä sen, mitä hän teki."

P.K

Kuva
rauhansoturi

Re: Sukkot -juhlan 1-7 päivää ja niiden merkitykset Sanan valossa

Viesti Kirjoittaja rauhansoturi »

LEHTIMAJANJUHLA - "SUKKOT"
SEITSEMÄSPÄIVÄ - 7. "DAAVID"

Viimeisenä Raamatun henkilönä lehtimajanjuhlassa katsomme Daavidia. Tämä muodostaa myös "messiaanisen"-lampunjalan ("menorah"), sillä Messias Jeshua (Jeesus) on UT:ssa mainittuna juuri Aabrahamin ja Daavidin poika (ihmisensä puolesta). (Matt.1:1). Iisaille syntynyt Daavid on kuva Jumalan asettamasta Jerusalemin kuninkuudesta, joka Messiaassa Jeesuksessa on ikuista (2 Sam. 7:12,13). Seitsemän lehtimajanjuhlan päivien aikana olen katsellut Jumalan kaikkivaltiuden, valinnan, armon ja kutsumuksen opetusta Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin, Mooseksen, Aaronin, Joosefin ja nyt Daavidin kautta.

Katselen tässä viimeisessä tekstissä lyhyesti Daavidin elämästä tapahtumia, jotka opettavat meille Jumalan kaikkivaltiuden, armon, valinnan ja kutsun tapahtumista Daavidin elämässä.

(1) "Ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen"

Saul on menettänyt kuninkuutensa ja profeetta Samuel saa HERRALTA sanan mennä beetlehemiläisen Iisain luo, ja voidella siellä Jumalan itsellensä valitseman Israelin kuninkaan. Profeetta Samuel kuitenkin katsoo valintaa luonnollisen ihmisen silmin, ja olettaa että vahvarakenteiset Iisakin pojat olisivat HERRAN valinta. Näin ei kuitenkaan ollut - "Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita". Daavid nousee kuninkuuden osaan väheksytystä asemasta. Vähiten kukaan olisi voinut ajatella lammaspaimenta HERRAN valitsemaksi kuninkaaksi. Tästä opimme paljon. Jumala ei katso niin kuin ihminen katsoo. Jumalan valinta ei ole meidän valintamme. Ihminen arvioi ulkomuotoa, oppiarvoa, ihmisviisautta ja voimaa - mutta ei näe ihmisen sydäntä. HERRA näkee sydämen. Jumalan armo oli kasvattanut Daavidia aivan toisenlaisessa ympäristössä tulevaa tehtäväänsä varten. Kuinka usein unohdammekin tämän! Luulemme että suuret tehtävät vaativat suurta koulutusta ja ihmismieltä hurmaavia titteleitä, mutta näin ei aina ole. Jumala etsii Hänen armonsa, rakkautensa ja totuutensa alaisuudessa kasvaneita, jotka ovat vähäisissä(kin) oloissa oppineet uskossa turvautumaan HERRAAN oman voimansa sijasta. Tämän voimme nähdä Daavidin kutsun taustalla. "Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen."

(2) "Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun."

Saul aloitti vainoharhaisen Daavidin vainoamisen. Tämä aikajakso oli tärkeä Daavidin kohdalla. Se yhä edelleen kasvatti häntä turvautumaan yksin HERRAAN, ja tässä odottamaan aikaa jolloin jo syrjäytetty kuningas Saul kokonaan siirtyisi pois asemastaan. Tästä opimme paljon. Me emme saa itse raivata tietä eteemme. Kutsumme toteutuminen täytyy tapahtua Jumalan voimasta, ja Jumalan asettamassa aikataulussa. "Abisai sanoi Daavidille: "Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi sinun käsiisi. Salli nyt minun keihästää hänet maahan; yksi isku vain, toista ei tarvita." Abisai ehdotti Daavidille ihmisvoiman kautta saatavaa voittoa. Daavid kieltäytyi tästä. Siunauksen ja lupauksen, sekä kutsumuksemme voima katoaa, kun taistelemme lihaa ja verta vastaan lihallisin keinoin. Anna HERRAN avata tiesi! Daavid tunnusti alamaisuutensa Israelin Jumalaa kohtaan, ja tiesi että hänellä ei ollut oikeutta surmauttaa Saulia, oman etunsa tähden. Alamaisuus Jumalaa kohtaan on aina siunauksemme perusta. Siksi sanomme: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei sitä ylhäältä (Jumalalta) anneta". Daavid ymmärsi tämän. Hänen sydämeensä oli jo syntynyt oikea Jumalan alamaisuus ja siinä oikea Jumalan siunauksen ymmärtäminen. Hän teki oikean tuomion: "Mutta minä en satuta kättäni Herran voideltuun.".

(3) Naatan sanoi Daavidille: "Sinä olet se mies."

Daavidin lankeemusta Batsebaa kohtaan, on selitetty monin tavoin. Ehkä Batseba vietteli Daavidin päästäkseen pois heettiläisen miehensä (Uurian) alaisuudesta, ja vielä kuninkaalliseen hoviin? Ehkä hänen aviomiehensä (Uuria) ei osoittanut rakkautta Batseballe, ja siksi hän alkoi haluta toista miestä? Ehkä Daavid oli omassa avioliitossaan pettymyksen paikalla ja luonnollinen mutta lihallinen himo veti häntä kauniin Batseban puoleen? Voimme kuitenkin sanoa: kuinka helposti särkynyt ja rikkinäinen sydän (pettynyt/petetty) hakeekin apua synnistä, mutta ei Jumalalta! Joka tapauksessa kyseessä oli syntiin lankeaminen. Eliamin - Batseban isän - isä oli Ahitofel, joka myöhemmin vahvisti Daavidin pojan Absalomin kapinaa Daavidia vastaan. (2Sam.15:12; 31: 16:15) Näemme siis mitä hedelmää tämä lankeemus toi Daavidin perheen ja suvun keskelle. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös (joutuu) niittämään. Daavidin suunnitelma "lavastaa" lankeemuksensa juottamalla Uuria humalaan, saadakseen hänet yöksi vaimonsa Batseban viereen epäonnistui. Tässä jälleen näemme surullisen todistuksen, miten ihminen yrittää peittää syntiin lankeamistaan - tunnustamatta sitä! Mutta siksi - Jumala lähetti profeetan, joka paljasti synnin. Tätä myös seurakunta nyt tarvitsee. Profetian henkeä (Pyhä Henki) joka paljastaisi kätketyt ja salatut synnit, niin että ne tuotaisiin Jumalan eteen. Daavidin sydän kärsi varmasti lankeemuksesta, mutta silti hän yritti kätkeä tekoaan ja lavastaa sen omaksi edukseen. Rauhaa ei tullut syntiä kätkemällä! Jumalalle emme voi valehdella, emmekä kätkeä syntejämme. Hän näkee kaiken. Daavid lopulta tunnusti syntinsä: "Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan". Profeetta Naatan tuo ilmoituksen Hengessä, ei lihan kiivaudessa. Tässä näemme erään tavan - Jumalan rakkaudesta, kun Hän paljastaa synnin. Toisin Jumala puhuu raatelevan kovastikin. Daavidin tunnustuksen ja katumuksen voimme lukea Psalmista 51 - "Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää."

(4) "Jos hän kiroilee ja jos Herra on käskenyt häntä: 'Kiroile Daavidia', niin kuka voi sanoa: 'Miksi teet niin?"

Daavidin poika, Absalom nousi kapinaan isäänsä kohtaan. Tapahtuma päättyi hyvin surullisesti. "tarttui hän päästään tammeen, niin että hän jäi riippumaan taivaan ja maan välille, kun muuli juoksi pois hänen altansa", jonka johdosta Jooab surmasi Absalomin. Saulin sukua ollut Siimei - Geeran poika omasi katkeruuden ja vihan sydämessään Daavidia kohtaan. "Pois, pois, sinä murhamies, sinä kelvoton!" Hän syytti edelleen Daavidia Saulin sukunsa kohtalosta, ja väitti että Daavid oli murhannut Saulin, siten saaden kuninkuuden itselleen. Tämä oli hirvittävä, katkeruudesta noussut valhe. Daavid kieltäytyi koskemasta Sauliin, ja surmaamasta häntä. Tässä on syvä opetus. Luoksemme asettuu usein ihmisiä jotka valehtelevat meistä, ja siten tahtovat syyttää meitä. Toisin ihmiset kaivelevat elämässämme ennen tapahtuneita syntiin lankeemuksia, ja vaikka olemme tehneet synneistämme parannuksen ja saaneet ne anteeksi Jumalan armosta, joudumme usein vielä yhä syytösten kohteiksi. Siimei tässä mielessä edustaa "syyttäjää", joka vääristelee ja valehtelee Daavidista, Saulin suvun menettämän kuninkuuden tähden. Siimei osoitti Daavidin menettäneen nyt kuninkuutensa pojalleen Absalomille tekemänsä murhan tähden. Tällä Siimei voi viitata myös Batseban, Uurian aviomiehen surmaamiseen. Siimei oli tässä mielessä oikeassa - sillä Ahitofel (Batseban isoisä) oli mukana Absalomin kapinassa, juuri Daavidin lankeemuksen ja Uurian murhauttamisen tähden. Tätä teki juuri Ahitofelin katkeruus Batseban tähden, Daavidia kohtaan. Mutta miten Daavid reagoi? Hänen sotapäälikkönsä ehdotti jälleen "lihan-käsivarren" ratkaisua. "Anna minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki." Mutta Daavid kielsi tämän. Hän hyväksyi synnin seuraamuksen - eli Absalomin kapinan, mutta samalla hän jo omasi rauhan sydämessään, Jumalan osoittaman syntien anteeksisaamisen tähden. Hän oli tunnustanut syntinsä ja saanut ne jo anteeksi. Jumalan armossa on voima, joka riisuu meidät lihan voiman käyttämisestä. Daavid nöyrtyi paikkaansa ja otti Siimein syytökset nyt Jumalan kädestä: "jos Herra on käskenyt häntä: 'Kiroile Daavidia', niin kuka voi sanoa: 'Miksi teet niin?'. Sanotaan - älä koskaan väittele saatanan kanssa. Älä koskaan puolusta itseäsi, vaan nöyrry Jumalan armon alaisuuteen, myös kohtaamaan synnistä tulevat seuraamukset. Jätä tuomio Jumalan käsiin! Tässä Daavid opettaa meille suuren opetuksen. Hänen sydämensä lepäsi nyt Jumalan armon varassa - langenneena miehenäkin - sillä hän oli saanut syntinsä anteeksi. Tämä mahdollisti oikean nöyryyden myös Siimein syytösten edessä: "Antakaa hänen olla, kiroilkoon vain."

(5) "Herran edessä minä karkeloin"

Liitonarkin tuominen Jerusalemiin omasi monia tapahtumia. Liitonarkkia kuljetettiin ensin väärällä tavalla (vaunuissa), jonka johdosta Ussa menetti tapahtumassa henkensä. Arkki jäi kolmeksi kuukaudeksi Oobed-Edomin taloon, jonka johdosta HERRA siunasi tätä kotia. Kun Daavid oli ottanut selvää Toorasta (Jumalan Sanasta) miten liitonarkkia tuli kuljettaa (leeviläisten sitä kantaen), hän nouti arkin ja alkoi tuoda sitä Jerusalemiin. Raamattu sanoo, kun kantajat olivat astuneet 6. askelta Daavid uhrasi härän ja juottovasikan. Silloin Daavid hyppi kaikin voimin HERRAN edessä, ollen puettuna "papilliseen" pellavakasukkaan. Niin arkki tuotiin Jerusalemiin suuren riemun raikuessa ja pasuunoiden pauhatessa. Mitä tästä opimme? Jumala on järjestyksen Jumala. Liitonarkkia tuli kantaa, ei kuljettaa vaunuissa. Kiirehtivän jalka astuu harhaan. Evankeliumia ei voida "viedä" eteenpäin miten tahansa! Daavid nöyrtyi Jumalan Sanan edessä kuuliaisuuteen ja tämä johti hänet suureen iloon ja karkeloon - vihdoin arkki oli tulossa Jerusalemiin. Meidän aina tulee etsiä ohjeistus ja opetus Jumalan Sanasta. Jumalan käskyt ja niiden tekeminen tuovat vain siunauksen. Tämän johdosta Miikal - Saulin tytär, ja nyt Daavidin vaimo - kuitenkin alkoi halveksia Daavidia hänen ilossaan ja riemussaan. Kaikki eivät pysty iloitsemaan Jumalan teoista! Katkeruus estää Jumalan iloon yhtymisen! Syitä tähän Miikalin sydämen tilaan, voimme nähdä moniakin, ehkä juuri samainen Saulin suvun katkeruus, Daavidille menetetystä kuninkuudesta. Silti, halveksunta tuotti Miikalille "kohdun-kuoleman". Hän jäi hedelmättömäksi pilkkansa tähden. Älkäämme koskaan halveksuko HERRAN tahdon tekemisestä noussutta iloa, riemua ja karkeloa! Sillä se tekee niihin langenneista hengellisesti hedelmättömiä, eli katkeria ja muita HERRAN omia halveksuvia (kutsuen jopa heitä "kevytmielisiksi" ei tarpeeksi "arvokkaiksi"). Daavid ei korottanut tässä itseään vaan hän sanoi: "tähänkin minä pidän itseni liian vähäisenä ja olen omissa silmissäni halpa". Kyseessä ei ollut itsensä esittäminen, teatraalinen "ylistys", vaan sydämen nöyryydestä nouseva Jumalan ylistys ja kiitos. Puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan!

Lehtimajajuhlan viimeinen päivä puhuu Jumalan kuningaskunnan tulemisesta. Liitonarkin saapuminen voisi olla vertauskuva Messiaan Jeesuksen tulemuksesta. Silloin puhdas, vapaa ja todellinen ilo sekä karkelo nousee niiden sydämiin ja huulille, jotka ovat HERRAN omia. Jeesus kehoitti lehtimajanjuhlan aikana, aikansa juutalaisia uskomaan Häneen niinkuin Kirjoitukset (Raamattu) sanovat. Elävän veden virta kumpuaa todellista iloa ja riemua, uskossa Messiaaseen Jeesukseen (Jeshua) - kun uskomme Häneen Raamatun mukaisesti. Ja tätä juuri on tuleva messiaaninen kuningaskunta, jota Morsian (HERRAN omat) odottavat. Liitonarkin kantamisen yhteydessä mainitut "kuusiaskelta" (6. päivänä Jumala loi kaiken, ja seitsemäntenä "lepäsi", eli sai päätökseen työnsä), ja juuri seitsemäs niistä - on Jumalan antama "kuninkaallinen" sapatinlepo, Hänen kuninkuudessaan. Tämä on tuleva HERRAN kansalle, ja siinä on oleva todellinen Jumalan kansan riemu, ilo, vapaus sekä iankaikkinen elämä! Morsian odottaa Ylkäänsä!

ISRAEL (jäännös) on pelastuva ja kadonneet ISRAELIN sukukunnat (heimot) kootaan yhdeksi, Messiaan Jeesuksen armon, totuuden ja rakkauden kautta - tulevaan messiaaniseen ilon ja rauhan kuningaskuntaan.

Luuk.1:31-33 "Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."

P.K

Kuva
Vastaa Viestiin