Inri.fi ja kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta

Täällä voit keskustella muista internet-sivuista ja sivustoista
olli

Inri.fi ja kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta

Viesti Kirjoittaja olli »

Laitan tämän tänne muut sivustot -alueelle siksi, että aion lainata pitkälti muualla olevaa tekstiä. Tekstin laajempikin lainaaminen tältä sivustolta on luvallista ei-kaupallisessa tarkoituksessa. Lainattu teksti löytyy sivulta:
http://www.kolumbus.fi/~w462389/oppi/cox.html

Rikas mies ja Lasarus -kertomus on ollut monasti sellainen outo juttu, kun siinä esitetään asioita, joita muualla Raamatussa ei vahvisteta. Itsekin olen tuon kertomuksen selityksiä lukenut useita, eivätkä ne oikein ole kuulostaneet uskottavilta.

Halusin tuoda tämän tänne sen vuoksi, että itse pidän tätä selitystä erittäin todennäköisenä. Paljastamatta juonta etukäteen, sanotaan että tuo kertomus on itse asiassa kertomus todellisista, eläneistä ihmisistä ja koko tarina on itse asiassa Jeesuksen keino osoittaa fariseuksille, miten väärässä he olivat. Lisäksi siinä on profetiaakin, joka toteutuu Jeesuksen aikoina (ja heti sen jälkeen), parillakin tavalla.

Mutta lukekaapa itse, ja tehkää omat päätelmänne. Teksti on pitkä, mutta ei kannata hypätä suoraan loppuun, koska silloin ette ymmärrä perustelua.
Rikas mies ja Lasarus

Me tulemme nyt viimeiseen vertaukseen tässä osassa Luukkaan evankeliumia, siihen, josta me olemme kiinnostuneita. Yksi tärkeä huomio: kertomuksessa ei ole mitään katkoa siinä välissä, jossa Jeesus sanoi fariseuksille "Te olette heitä!" (16:15) ja kun siirrytään Lasaruksen vertaukseen. Tämä viittaa siihen, että fariseukset olivat myös tämän vertauksen kuulijoina.

Keitä ovat vertauksen henkilöt?

Rikas mies = ?
Hänen isänsä = ?
Hänen viisi veljeään = ?
Lasarus = ?
Aabraham = ?

Näyttää olevan helpointa aloittaa siitä, mistä useimmat ovat yhtä mieltä: Aabraham on 1. Mooseksen kirjan Aabraham.

Seuraavaksi helpoin on Lasarus. Raamatusta löytyy vain yksi sen niminen henkilö, Bethanian Lasarus, Marian ja Martan veli, jonka Jeesus herätti kuolleista (Joh. 11:1-44). Kun verrataan toisiaan vastaavia kertomuksia Jeesuksen voitelemisesta Betaniassa jakeissa Johannes 12:3 ja Mattheus 26:6, niin huomaamme, että Lasaruksen toinen nimi oli Simon, ja että hän oli ollut pitalinen. Pitalin on täytynyt parantua, kun Kristus herätti Lasaruksen kuolleista, mutta hänet tunnettiin yhä nimellä "Simon, pitalinen mies".

Tämä selittää sen, miksi vertauksen Lasarus oli "täynnä paiseita" (Luuk. 16:20). Kerjäämisellä ei ollut mitään tekemistä köyhyyden kanssa: se johtui siitä, että hän oli epäpuhdas. Mooseksen lain mukaan Simon oli seremoniallisesti epäpuhdas eikä saanut astua omaan kotiinsa Betaniassa: hänen täytyi asua "leirin ulkopuolella" (3. Moos. 13:46).

Meillä on siis kaksi miestä, molemmat juutalaisia, molempien nimi oli Lasarus, molemmat olivat kerjäläisiä, molemmat pitalisia, molemmat kuolivat eikä kumpikaan saanut vakuutettua ihmisiä ylösnousemuksellaan (vertaa Luuk. 16:30-31 ja Joh. 12:10 toisiinsa).

Tässä on liian paljon yhtäläisyyksiä, jotta kyse ei olisi samasta henkilöstä. Joten:

Aabraham = Aabraham
Lasarus = Lasarus [suom. huom.: tunnettiin myös nimellä Simon, joka oli pitalinen mies Betaniassa, ja oli Martan ja Marian veli sekä Jeesuksen ystävä]

Tämä johtaa meidät ajattelemaan, että myös rikas mies olisi joku, jonka vertauksen kuulijat tunsivat.

Kuka rikas mies oli?

Kun olemme lukeneet tarinan lävitse, niin meillä on seuraavat johtolangat selvittämään rikkaan miehen henkilöllisyys:

hän oli rikas (j. 19)
hän pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin (j. 19)
hän eli loisteliaasti joka päivä (j. 19)
hän sai eläessään hyviä asioita (j. 25)
hänellä oli viisi veljeä (j. 28)
he asuivat hänen isänsä talossa (j. 27)
heillä oli Mooses ja profeetat (j. 25)
mutta he eivät olleet kuulleet häntä (j. 29)
he eivät uskoisi, vaikka joku heräisi kuolleista (j. 31)
Nykyajan lukijalle ei ole ilmeistä, kuka tämä rikas mies on. Mutta pitäisi olla selvää, että kuva on aivan liian yksityiskohtainen "edustaakseen kaikkia rikkaita miehiä".

Mutta Jeesusta kuulleet fariseukset olisivat heti tunnistaneet sen, ketä Kristus tarkoitti. Ei ollut mitään mahdollisuutta, että he olisivat erehtyneet siinä, sillä vain yksi mies Israelissa pukeutui purppuraan ja hienoon pellavaan. Mies, joka sopi täydellisesti kaikkiin vihjeisiin, jotka Jeesus antoi rikkaan miehen tunnistamiseksi.

Aivan niin kuin Luukkaan evankeliumin edellisessä vertauksessa epärehellisestä palvelijasta, lepää avain jälleen Vanhassa testamentissa. Löydämme 2. Mooseksen kirjan luvusta 28 Aaronille annetut ohjeet siitä, miten ylimmäisen papin vaatteet tehtiin; sinistä, purppuraa ja helakanpunaista kangasta ja hienoa pellavaa (huomaa 2. Moos. 28:5-8,15,31,39). Fariseukset eivät voineet erehtyä vaan heidän oli pakko ymmärtää, että purppuraan ja hienoon pellavaan pukeutunut mies oli juutalaisten ylimmäinen pappi.

Rikkaan miehen nimi

Ylimmäisenä pappina Jeesuksen puhuessa tämän oli Kaifas. Me tiedämme juutalaisen historioitsijan Josefuksen yksityiskohtaisesta kertomuksesta tältä aikakaudelta nimeltään Antiquities of the Jews, että Kaifasiin osuvat kaikki neljä ensimmäistä rikkaan miehen tunnusmerkkiä Luukkaan evankeliumin 16. luvussa.

1. hän oli rikas (j. 19)

2. hän pukeutui purppuraan ja hienoon pellavaan (j. 19)

3. hän eli loistossa joka päivä (j. 19)

4. hän sai eläessään hyvänsä (j. 25)

(katso Antiquities, XIII: 10:vi: s. 281, XVIII: 1:iv: s. 377, ja myös Wars of the Jews 11:8:xiv: s. 478)

Hänen isänsä talo

Tapaamme Luukkaan evankeliumissa (3:2) ja Apostolien teoissa (4:6) toisen ylimmäisen papin, joka palveli yhdessä Kaifaan kanssa, Hannaan [Annas], joka oli Kaifaan appi (Joh. 18:13). Josefus mainitsee, että myös Kaifas palveli ylimmäisenä pappina vuosina 18–35 Jeesuksen palveluskauden aikana. Roomalaiset olivat erottaneet Hannaan hänen virastaan, koska hän oli vastustanut heitä julkisesti, mutta kulissien takana hän säilytti edelleen valtansa ja asemansa. Tästä johtuu se, että Hannas kuulusteli häntä ensin (Joh. 18:13-24) ja vasta sitten hänet lähetettiin Kaifaan luokse (j. 28.), mutta sitten Kaifas, ei Hannas, lähetti Jeesuksen Pilatuksen luokse (j. 29).

Viisi veljeä

Siltä varalta, että joku kuulijoista ei olisi ymmärtänyt, ketä hän tarkoitti, Kristus oli jopa vielä tarkempi: ne "viisi veljeä", jotka hän mainitsee, ovat viisi muuta ylipappia, jotka olivat todellisuudessa hänen viisi lankoaan, Hannaan viisi poikaa. Historioitsija Josefus kirjoittaa:

"Nyt raportti jatkuu siten, että tämä vanhin Hannas osoittautui mitä onnekkaimmaksi mieheksi; sillä hänellä oli viisi poikaa, jotka kaikki olivat palvelleet Jumalaa ylimmäisenä pappina, ja hän oli itsekin saanut nauttia siitä kunniasta pitkän aikaa muodollisesti, mitä ei ole koskaan tapahtunut kenellekään muulle ylimmäisistä papeistamme..." (Antiquities, Book XX, chapter 9, section i, s.423)

Vuodet, joina he toimittivat palvelusta, olivat seuraavat:

Eleasar 16-17 j.Kr.
Joonathan 36-37 j.Kr.
Teofilus 37-41 j.Kr.
Mattias 41-43 j.Kr.
Hannas nuorempi 62 j.Kr.

Niin kuin yltä käy ilmi, oli Kaifas palvelustehtävässä vuosina 18–35 j.Kr. Eleasarin ja Joonatanin välissä. Vuosien 43 ja 62 j.Kr. välissä ylimmäiset papit tulivat muista kuin Hannaan perheestä. Lopulta vuonna 70 j.Kr. temppeli tuhottiin ja sen myötä päättyi pappeus.

Tämä vahvistaa yhteensattumat rikkaan miehen ja Kaifaan välillä:

5. hänellä oli viisi veljeä (j. 28)

6. he asuivat hänen isänsä talossa (j. 27)

7. heillä oli Mooses ja profeetat (j. 25)

8. mutta he eivät kuunnelleet häntä (j. 29)

Viimeinen yhteensattuma vahvistuu, kun Betanian Simonin ylösnousemuksen jälkeen luemme: "ylimmäiset papit suunnittelivat tappavansa myös Lasaruksen, sillä hänen vuokseen monet juutalaiset menivät Jeesuksen tykö ja uskoivat häneen (Joh. 12:10).

9. he eivät uskoisi, vaikka joku kuolleista heräisi ylös (j. 31)

Joh. 12:10 vahvistaa vielä toisen yhteensattuman Lasaruksen vertauksen ja Betanian Simon Lasaruksen välillä. Hannas ja hänen viisi poikaansa vastustivat häntä ylösnousemuksesta huolimatta.

Yhteenveto tähän asti opitusta

Me olemme tunnistaneet kaikki vertauksen henkilöt:

Aabraham = Aabraham
Lasarus = Simon, pitalinen mies Betaniasta
Rikas mies = Kaifas
Hänen isänsä = Hannas [appi-isä]
Hänen viisi veljeään [lankoutumisen kautta] = Eleasar, Joonatan, Teofilus, Mattias, Hannas nuorempi

Mutta mitä vertaus tarkoittaa?

Rikkaan miehen portilla

"Ja eräs köyhä nimeltään Lasarus oli jätetty hänen porttinsa luo täynnä haavoja, ja hän halusi ravita itseään rikkaan pöydältä putoavilla muruilla, mutta koiratkin tulivat hänen tykönsä ja nuolivat hänen haavojaan." (jj. 20-21)

Niin kuin panimme merkille koskien Lasarusta, kun juutalaiset sairastuivat johonkin tautiin, heistä tuli "saastaisia". Heidän sallittiin päästä korkeintaan temppelin esipihalle asti. Tämä tarkoitti sitä, että saastaiset eivät saaneet enää syödä sisäpihalla uhrilahjoja. Tällä tavalla Betanian Simonia estettin syömästä Kaifaan pöydästä Jerusalemissa.

Matteuksen evankeliumin 15. luvussa on samankaltaista kieltä, kun kanaanilainen nainen (joka oli "pakanana koira" ainakin fariseusten mielestä) sanoi Jeesukselle: "Koiratkin syövät niitä muruja, jotka tippuvat heidän herransa pöydästä" (Matt. 15:27).

Saattaa olla, että ennen kuolemaansa pitalinen Simon oli kirjaimellisesti kerjännyt temppelin ulkopuolella. Mutta tämän kohdan merkitys on syvällisempi kuin vain puhe ruoasta. Jeesus sanoo, että ylimmäisten pappien hallitseva luokka [kasti] kielsi heikoilta, saastaisilta ja köyhiltä hengellisen ruoan.

Aabrahamin helma

"Niin tuli aika, jolloin kerjäläinen kuoli, ja enkelit kantoivat hänet Aabrahamin vierelle" (j. 22 NIV:n mukaan suomennettuna).

Tässä kohdassa kertomus alkaa käydä vaikeaksi. Missään muualla ei Raamatussa sanota, että kun ihmiset kuolevat, menevät he Aabrahamin vierelle. Vanhemmissa käännöksissä lukee "Aabrahamin helmaan", joka tarkoittaa Aabrahamin syliä.

Nykyään on sen sata [jos kuinka monta] teoriaa kuolemasta. Monet uskovat tosissaan, että kun he kuolevat, menevät he taivaan porteille, jossa heitä on vastassa apostoli Pietari. Toiset uskovat muulla tavalla. Mutta ajatus, jonka mukaan kuolleet menisivät istumaan "Aabrahamin syliin", on jotakin sellaista, mihin kukaan ei nykyään usko.

Mutta Jeesuksen ajan ihmiset uskoivat niin. Mainintoja "Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin helmasta" on löydetti hautakirjoituksista (vrt. papyrus Preisigke Sb 2034:11). Varhaisten rabbiinisten legendojen mukaan "Aabrahamin helma" oli paikka, johon vanhurskaat menivät (vrt. Kiddushin 72b, Ekah 1:85). Sitä ei ole tietenkään Raamatussa, mutta siihen uskottiin yleisesti.

Vaikka NIV:ssä lukee "Aabrahamin vierelle", suomenkielisen Raamatun kirjaimellinen ilmaisu "Aabrahamin helma" on parempi, koska "Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin helma" oli sen ajan uskomuksiin kuuluva tarkka ilmaisu.

Toinen lähde, joka osoittaa mitä Jeesuksen ajan juutalaiset uskoivat, on 4. Makkabealaiskirja, jonka juutalaiset olivat kirjoittaneet luultavasti Egyptissä sukupolvi Kristuksen ajan jälkeen. Tässä kuvitteellisessa teoksessa Aabraham, Iisak ja Jaakob ottavat vastaan ja toivottavat tervetulleiksi juutalaiset marttyyrit kuolleiden valtakuntaan:

"Aabraham, Iisak ja Jaakob ottavat meidät vastaan tällä tavalla kuolemamme jälkeen ja kaikki esi-isämme ylistävät meitä (4. Makkabealaiskirja 13:17).

Tämä ei ole edelleenkään Raamatun opetusta vaan yleistä taikauskoa.

Rikas mies helvetissä

Kertomus käy vielä vaikeammaksi, kun luemme seuraavan jakeen:

"Myös rikas mies kuoli ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti katseensa ylös helvetissä tuskassa ja vaivassa, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Niin hän kutsui häntä ja sanoi:'Isä Aabraham, sääli minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää vedessä ja jäähdyttämään kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä tulessa." (jj. 23-24)

Voimakkaimmallakaan mielikuvituksella on vaikea uskoa, että helvetistä voi nähdä ihmiset taivaassa ja puhua heidän kanssaan. Mutta kertomus käy vielä tätkin oudommaksi:

"Mutta Aabraham vastasi: 'Poikani, muista että sinä sait hyväsi elämäsi aikana, kun taas Lasarus sai pahansa, mutta nyt hän saa lohdutusta ja sinä olet tuskassa. Ja kaiken tämän lisäksi meidän ja teidän välillenne on pantu syvä kuilu, niin että ne, jotka tahtovat tulla täältä sinne, eivät voi tehdä sitä, eikä kukaan voi tulla ylitse sieltä tänne meidän luoksemme. (jj. 25-26)

Mikään muu Raamatun kuvaus ei valmista meitä tätä helvetin kuvausta varten. Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta osoittautuu jälleen kerran ainutlaatuiseksi.

Mikä helvetti?

Meidän täytyy selvittää, mitä sana "helvetti" tässä kohdassa tarkoittaa, koska englannin- ja suomenkielisissä raamatuissa (toisin kuin Aasian raamatuissa) kaksi sanaa on sekoitettu keskenään ja yhdistetty yhdeksi sanaksi.

"Helvetti" englanninkielisessä Raamatussa voi olla käännös kahdesta eri kreikankielisen Raamatun sanasta:

1. Hades, hauta, syvä kuilu, paikka, jossa kuolleet nukkuvat. Tunnetaan Vanhassa testamentissa nimellä Sheol, tuonela (1. Moos. 37:35, 42:38, 44:29, Job 14:13, Psalm. 6:5, 16:10, 139:8, Saarnaaja 9:10, Matteus 16:18). Raamatussa kaikki ihmiset menevät Hadekseen odottamaan ylösnousemusta (1. Kor. 15:55, Ilm. 1:8, 20:13). Jopa Jeesus oli Hadeksessa kolme päivää ja kolme yötä (Psalm. 16:10, Apt. 2:27,31).

2. Gehenna, alunperin nimi Gehennan laaksolle Jerusalemin eteläpuolella. Vanhassa testamentissa tämä laakso tunnettiin nimellä ben Hinnom [tai Gee ben Hinnom, Hinnomin pojan laakso] (Jeremia 7:31). Uudessa testamentissa tämä nimi yhdistetään siihen tuleen, jossa ulosheitetyt tuhotaan viimeisellä tuomiolla. (Matt. 5:22,29,30, 18:9, 23:15,33, Mark. 9:43,45,47, Luuk. 12:5, Jaak. 3:6)

Ongelma on siinä, että Luukkaan "helvetti" (16:23) ei sovi kumpaankaan näistä Raamatun määritelmistä. Itse asiassa tässä käytetty kreikankielen sana on Hades, mutta kuvaus ei selvästikään sovi yhteen sen "hiljaisen" Hadeksen kanssa, johon Jeesus laskettiin [kuolemansa jälkeen] (Apt. 2:25-28 on lainaus Psalmista 16:8-11). Uudessa testamentissa on yhdeksän muuta mainintaa Haadeksesta ja 50 Vanhassa testamentissa. Kaikki nämä kohdat esittävät Hadeksen hautana. Luukas 16:23 yksi ainoa poikkeus tähän.

Luukkaan (16:23) epätavallisen Hadeksen lähde samoin kuin "Aabrahamin helman" itsensä lähde on Raamatun ulkopuolisissa ensimmäisen vuosisadan myyteissä. Monet juutalaiset tarut ovat säilyneet meidän päiviimme asti (esim. Apokryfit, Pseudepigrafit, Kuolleen meren kääröt, Talmud, jne.). Näissä teoksissa annetaan valikoima mielikuvituksellisia kuvauksia Hadeksesta, eikä niillä ole mitään yhteyttä Vanhaan testamenttiin. Yksi parhaiten Luukkaan 16:23-24 kuvaukseen sopivista on teos nimeltä Sefanjan ilmestys.

Vääriä uskomuksia Hadeksesta

On tarpeen sanoa, että Sefanjan ilmestyksellä ei ole mitään tekemistä sen Sefanjan kanssa, joka kirjoitti samannimisen kirjan Raamattuun. Oikea Sefanja eli kuningas Joosian aikana noin 620 eaa. Niin kutsutun Sefanjan ilmestyksen on kuitenkin toisaalla kirjoittanut tuntematon juutalainen kirjoittaja, joka oli luultavasti fariseus, vuoden 150 jaa. tienoilla. Toisin sanoen kirja on väärennös.

Tämä on mielenkiintoista kuitenkin sen vuoksi, että myytti osoittaa, mitä monet Jeesuksen ajan juutalaiset uskoivat. Yksityiskohdat eivät ole täsmälleen samat kuin Luukkaassa (16:23-24); esimerkiksi Sefanjan ilmestyksessä virtaa valtava joki siinä kuilussa, joka on pantu Hadeksen tulisen osan ja Aabrahamille annetun osan väliin. Itse asiassa kirjailija kuvaa yksityiskohtaisesti Sefanjan kuvitteellisen matkan joen yli veneessä, jota ohjaa enkeli:

"Sinä olet paennut syvyydestä ja Hadeksesta, sinä käyt nyt ylityspaikan ylitse... sitten hän juoksi kaikkien vanhurskaiden luokse, nimittäin Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin, Eenokin, Eliaan ja Davidin" (Sef. ilm. 9:2).

Toinen ero on siinä, että Luukkaassa mainitaan vain Aabraham. Sefanjan ilmestyksessä kaikki kolme patriarkkaa, Aabraham, Iisak ja Jaakob, ovat tuonelan sillä puolella, joka on varattu vanhurskaille, joiden joukossa olivat Eenok, Elias ja Daavid.

Mutta erot ovat vähäisiä ja yhtymäkohtia on riittävästi, ja niitä on lisää monissa muissa juutalaisissa myyteissä, mikä viittaa siihen, että Lasaruksen vertauksella oli joitakin yhtymäkohtia sen ajan juutalaisten ajatusten kanssa ja aivan erityisesti suosittujen fariseusten opetusten kanssa.

Fariseukset ja "syntiset"

Olemme havainneet yllä, että kuva Haadeksesta, Aabrahamin helmasta ja kuilusta näiden välillä edustaa fariseusten opetusta tai vähintäänkin yleistä juutalaista uskomusta pikemmin kuin Jeesuksen omaa opetusta.

Kaikki tämä on kuitenkin vain puolet fariseusten opetuksesta. Toinen puoli käsittelee fariseusten ideaa siitä, ketkä tarkalleen ottaen pääsisivät "isä Aabrahamin" luokse (Luuk. 3:8), ja ketkä joutuisivat Haadeksen tuliselle puolelle.

Fariseusten mukaan kaikki "syntiset" palaisivat tulessa. Heitä olivat publikaanit, veron kerääjät, köyhät, raajarikkoiset, sokeat, rammat, pitaliset, muita ihotauteja sairastavat, mielenvikaiset ja tietysti pakanat sekä samarialaiset.

Vain ne pääsisivät "isä Aabrahamin" luokse, jotka noudattivat tarkoin kaikkia lain käskyjä niin kuin tekivät "vanhurskaat". Heillä tarkoitettiin rikkaita ja kunnianarvoisia henkilöitä, kirjanoppineita, laintuntijoita, synagogien esimiehiä, pappeja ja ylipappeja, ja tietysti fariseuksia itseään. "Meidän isämme Aabraham" on yleinen ilmaisu juutalaisten lain selitysteoksessa, Mishnassa (esim. Aboth 3:12; 5:2,3,6,19; 6:10; Taanith 2:4,5).

Mitä fariseukset EIVÄT opettaneet

Huomaa kuitenkin, että fariseukset eivät opettaneet vanhurskasten menevän taivaaseen. Jopa he tiesivät, että "kukaan ei ollut noussut ylös taivaaseen". (Joh. 3:13) Taivas oli yksin Jumalaa varten (Psalm. 115:16) ja toisenlainen opetus olisi ollut jumalanpilkkaa.

Fariseukset eivät opettaneet myöskään sitä, että Aabrahamin helma oli vanhurskaiden lopullinen määränpää. Fariseukset opettivat ylösnousemusta ja tuomiota maan päällä. Aabrahamin helma oli pelkkä odotuspaikka.

Kun pidämme yllä esitetyn mielessä, niin on hämmästyttävää miten monet ihmiset siteeraavat kertomusta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta todistuksena taivaaseen menosta. Kertomus ei pelkästään jätä mainitsematta sanaa "taivas" kertaakaan vaan sen lisäksi kuvaus Aabrahamin helmasta ei muistuta mitään muuta kuvausta taivaasta opetettuna missään.

Miksi Jeesus käytti FARISEUSTEN OPPIA?

Me olemme osoittaneet, että opetus Hadeksesta ja Aabrahamin helmasta eivät ole peräisin Raamatusta vaan sen ajan juutalaisesta taikauskosta. Tämä auttaa meitä pitämään kiinni periaatteesta, jonka mukaan Raamattu ei ole ristiriidassa itsensä kanssa, mutta se saa aikaan vielä suuremman ongelman: ei kai vain Jeesus olisi hyväksynyt väärää opetusta?! Ajatus on jo itsessään kauhua herättävä.

Vastaus, että "No, se oli pelkkä vertaus!" ei ratkaise mitään. Me odotamme johdonmukaista opetusta myös vertauksessa. Jeesuksen olisi ollut ihan yhtä mahdollista kertoa vertaus tavalla, joka olisi pitänyt yhtä Vanhan testamentin opetuksen kanssa. Kristuksen ei todellakaan olisi tarvinnut viitata Hadekseen, suuree kuiluun, Aabrahamin helmaan eikä "isä Aabrahamiin".

Niinpä voimme tehdä sellaisen johtopäätöksen, että Kristuksella oli hyvä syy toimia näin.

Ei hyväksyttävä ratkaisu

Toinen vastaus on: "Kristus mukautui kuulijoihinsa saadakseen sanoman menemään paremmin perille kuulijoihinsa." Mutta tämäkään ei kelpaa. On tosin myönnettävä, että Kristus puhui köyhille ja yksinkertaisille sellaisilla termeillä, joita he pystyivät ymmärtämään. Mutta ei koskaan opetuslapsilleen eikä aivan varmasti "mukauttanut" sanojaan fariseuksille sopimaan yhteen heidän väärän opetuksensa kanssa, jotta saisi sillä tavalla joitakin muita asioita paremmin ymmärretyksi.

Apostolitkaan eivät toimisi niin. Paavali jopa aivan erityisesti varoittaa erilaisista juutalaisista kirjoista kuten Sefanjan ilmestys, joka kiersi ensimmäisellä vuosisadalla [juutalaisten käsissä ja tuli myös seurakuntiin]:

"Älkää kiinnittäkö huomiotanne juutalaisiin taruihin!"(Tiitus 1:14)

Meidän täytyy kuitenkin vielä selittää, miksi vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta on niin pahasti ohitse muun Raamatun ilmoituksen.

Jos minä ajaisin pahoja henkiä ulos Beelsebubin voimalla...

Vastaus voisi löytyä siitä, miten Jeesus toimi fariseusten kanssa aiemmilla kerroilla. Jakeessa Matteus 12:22 Jeesus parantaa riivatun miehen, joka oli sokea ja mykkä. Mutta kun fariseukset kuulivat tämän, sanoivat he:

"Tämä ei aja riivaajia ulos muun kuin Beelsebulin, riivaajien päämiehen, voimalla. (j. 24)

Jeesus olisi tietenkin voinut vastata tähän pilkkaan monella eri tavalla. Hän olisi voinut lainata jaetta 2. Moos. 4:11 osoittaakseen, että Jumala tekee ihmisestä sokean tai kuuron, eivät demonit. Hän olisi voinut yhtä lailla lainata jakeita 1. Kun. 18:27 ja 2. Kun. 1:3 osoittaakseen, että Ekronin jumala Baal-Sebub oli epäonnistunut todistamaan olemassaolonsa Eliaan päivinä. Mutta hän ei tehnyt sitä. Sen sijaan Jeesus vastaa ironialla:

"Jos minä ajan riivaajia ulos Beelsebubin voimalla, niin kenen voimalla teidän väkenne niitä sitten ulos ajavat? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomareitanne." (Matt. 12:27)

Kommentti "Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomareitanne" on voimakas nuhde. Sanomalla tämän Jeesus heitti fariseusten väärän opetuksen heille takaisin päin kasvoja. Kun palaamme takaisin Eliaan päiviin, niin hänen tapansa toimia Baalin profeettojen kanssa ei poikennut paljoakaan tästä (ks. 1. Kun 18:27). Elias mollasi heitä osoittaakseen Israelille, miten väärässä he olivat.

Elikkä jos Jeesus käyttäisi fariseusten uskomuksia vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, niin meidän täytyy kysyä: vahvistaako Jeesus ne vai tekeekö hän ne naurunalaisiksi?

Jeesus vastustaa fariseusten uskomuksia

Ensimmäinen vastustaminen on jo mainittu. Juutalaisessa tarussa Sefanja pystyi kulkemaan enkelin kanssa veneellä Haadeksen toiselta puolelta toiselle puolelle. Jeesus hyökkää tätä uskomusta vastaan:

"Suuri kuilu on pantu välillemme, niin että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voi tehdä sitä, eikä kukaan voi tulla täältä teidän tykönne." (j. 26)

Toinen vastakkain asettelu on siinä, että tarun mukaan Aabraham, Iisak ja Jaakob rukoilivat Haadeksen tuskassa olevien puolesta.

"Kun he näkivät kaiken sen tuskan ja vaivan, huusivat he ja rukoilivat Herran Kaikkivaltiaan edessä ja sanoivat, 'Me rukoilemme niiden puolesta, jotka ovat kaikissa näissä vaivoissa, jotta olisit heille armollinen!' Ja kun minä näin heidät, sanoin minä minua puhutelleelle enkelille: 'Keitä he ovat?' Hän sanoi: 'Ne, jotka rukoilevat Herraa kaikkivaltiasta, ovat Aabraham, Iisak ja Jaakob.'" (Sef. ilm. 11:1-2)

Mutta Jeesus hyökkää tätä vastaan. Hänen versiossaan tästä poiketen Aabraham kieltäytyy tuomasta helpotusta rikkaan miehen kärsimyksille:

"Nyt hän saa lohdutusta, mutta sinä kärsit tuskaa." (j. 25)

Toinen vastakohta on siinä, että muissa juutalaisissa taruissa Aabrahamille on annettu kyky tehdä se, mitä rikas mies pyytää (j. 27) ja herättää ylös kuolleita. Esimerkiksi ensimmäisen vuosisadan juutalaisessa kuvitteellisessa teoksessa Aabrahamin testamentti patriarkka Aabraham vetoaa kuolleiden puolesta ja palauttaa 7 000 sielua elävien joukkoon.

"Sitten Aabraham nousi ylös ja putosi alas maahan, ja kuoleman enkeli oli hänen kanssaan, ja Jumala lähetti elämän hengen kuolleisiin ja heidät tehtiin jälleen eläviksi." (Aabrahamin testamentti ‘A’ 18:11)

Mutta Jeesus hyökkää jälleen myyttejä vastaan ja kieltäytyy herättämästä Lasarusta kuolleista:

"Heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoon heitä!" (j. 29)

Tämä kuvastaa Jeesuksen langettamaa tuomiota fariseuksista jakeessa Joh. 5:39.

Jeesus tekee väärän opetuksen naurunalaiseksi

Jäljellä on vain yksi ratkaisu, joka selittää sen, miksi Jeesus olisi tarkoituksellisesti valinnut kertoa vertauksen, jonka hän muodosti fariseusten taikauskosta. Se johtui siitä, että Jeesus osoitti opetuksen olevan väärä paljastamalla sen!

Ja miten? Tekemällä päähenkilöistä todellisia ihmisiä: Kaifas ja Simon Betaniasta.

Fariseusten maailmankatsomuksen mukaan Simonin olisi pitänyt pitalisena (ja sen vuoksi "syntisenä") päätyä kuolemansa jälkeen tuskaan ja vaivaan Hadeksen tuliseen osaan. Kaifaksen olisi sen sijaan ylipappina ja juutalaisen uskonnollisen hierarkian korkeimpana johtajana pitänyt saada takuuvarma miellyttävä vastaanotto Aabrahamilta tuonelan toiselta laidalta.

Ja tästä huolimatta Jeesus kertoi heille opetuksesta version, jonka mukaan Aabraham otti vastaan köyhän Lasaruksen, kun taas varakas ylipappi, puettu purppuraan ja hienoon pellavaan, laskeutui alas liekkeihin.

Lisätäkseen "tulisia hiiliä" Jeesus kertoi, miten ylipappi pyysi "isä Aabrahamia" osoittamaan hänelle armoa, mutta Aabraham kieltäytyi. (Mystinen lautta yli Hadeksen suuren kuilun ei ollut käytössä!) Eikä Aabraham suostunut auttamaan rikasta miestä, joka oli nauttinut niin hyvästä elämästä maan päällä (j. 25).

Sitten, viimeisenä nuhteena, Jeesus pistää Kaifasin pyytämään Aabrahamia, että hän lähettäisi pitalisen Simonin takaisin Hannaan taloon Jerusalemiin varoittamaan hänen viittä lankoaan. Mutta jälleen Aabraham kieltäytyy, kahdesti.

"Eivät he uskoisi, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös." (Luuk. 16:31)

Tällä kieltäytymisellä Kristus laittaa Aabrahamin lupaamaan Kaifakselle samaa vaivan paikkaa tulessa koko hänen perheelleen: Eleasarille, Joonatanille, Teofilukselle, Mattiaalle ja Hannas nuoremmalle, ja epäilemättä myös hänen apelleen Hannas vanhemmalle myös.

Ei siis ole ihme, että tämä on viimeinen niiden vertausten sarjassa, jotka ovat Luukkaan luvuissa 14–16, tai fariseusten ollessa läsnä.

Seuraavassa jakeessa (Luuk. 17:1) fariseukset ovat poissa ja Jeesus on jäänyt yksin opetuslastensa kanssa.

Johtopäätöksiä

Vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta ei ole niin yksinkertainen kuin miltä se näyttää. Joitakin avainasioita on mahdollista ymmärtää vain vertaamalla niitä muihin Vanhan ja Uuden testamentin kohtiin (purppura ja hieno pellava, kerjäläinen täynnä paiseita, muruset rikkaan miehen pöydältä).
Vertaus sisältää joitakin yksityiskohtia, joiden ymmärtämisessä historian tietous (viisi veljestä, jotka Josefus mainitsee) tai sen ajan uskomusten tunteminen (Aabrahamin helma) voivat olla avuksi.
Ilman näitäkin vertaus ei varmastikaan tue nykyisiä käsityksiä taivaaseen menemisestä.
Vertaus ei voi olla kirjaimellinen kuvaus todellisista asioista. Kaifas ei kuollut kirjaimellisesti ja laskeutunut Haadekseen. Hän oli hyvin elossa vielä jakeessa Apt. 4:6. Vastaavasti vaikka Aabraham kieltäytyi vertauksessa herättämästä Lasarusta kuolleista, todellisuudessa Jeesus herätti Lasaruksen. Mutta Jeesus sanoo jakeessa Joh. 11:11, että "Lasarus nukkuu"; hän ei ollut kirjaimellisesti Aabrahamin helmassa. Ja lopulta me tietysti tiedämme heprealaiskirjeen perusteella (11:13, 39-40), että Aabraham ei hallitse kirjaimellisesti tuonelassa; hän on kuollut ja odottaa ylösnousemusta.
Ainoa asia, joka toteutui kirjaimellisesti, on ennustus (Luuk. 16:31), joka toteutui (Joh. 12:10) kun Kaifas ja hänen perheensä yrittivät tappaa Lasaruksen sen sijaan, että olisivat hyväksyneet tosiasian, että Jeesus oli herättänyt hänet kuolleista.

Steven Cox