Pelastussanoma

Olen katsonut välillä kauhu elokuvia, taistelen niitä vastaan ettei tarvitsisi katsoa,, koko ikäni näen välillä todella todentuntuisia painajais unia, viimeksikin kun olin kotipaikkakunnalla käymässä, nukuin siskoni huoneessa ja en tiedä olinko hereillä vai en mut tuntui et siskoni peilistä katsoi joku ilkeästi ja ihan kuin joku olisi yrittänyt tukahduttaa, siskoni tykkää kauhu jutuista mutta itse yritän välttää, nyt viimeksi näki koiran kanssa lenkillä ollessa erään vanhan pappilan luona varjo hahmon, ihmisenmuotoisen joka lipui edestakaisin, oli hidas ja yks kaks oli lähempänä, koira joka erittäin nössö ja kiltti rupesi haukkumaan ihan hurjana ja murisemaan (mitä ei ikinä ole tehnyt), siskoni kertoi tämän äidille ja äiti minulle, jotenkin jäi alitajuntaan ja tämän myötä näen painajaisia ja kuvittelen varjo ihmisiä

Koko ikäni melkeinpä nähnyt ja kokenut näitä, vaikka unissa olen huutanut Jeesuksen nimeä (en ole uskossa) niin kuulen vaan naurua.

Uskovan ystävän luona (olemme seurustelleet mutta joskus ns lihan himo voittanut) hänkin taistelee sitä vastaan, mutta minä näen noiden tekojen jälkeen yöllä todella paljon painajaisia missä mua kiskotaan, revitään, purraan ja lääpitään, viimeksi yritin herätä mut näin valkoisen valojuovan ja kuulin ihan kuin junan äänen ja äänen pilkallisesti sanovan hä hä hää hävisit....

Selällään nukkuessa tilanne pahempi en tiedä mikä sen laukaisee ne painajaiset jos selällään nukkuu... Varsinkin entisestä kodissa missä asuin 7 vuotta näen kamalia painajaisia, minulla on isä jolla paha narsistinen persoonallisuushäiriö, näen painajais unien aikana et yrittää tappaa minut

Tiedän että uskovista ei ole mukava puhua näistä eivätkä he halua että näistä asioista puhutaan (henkimaailma kai kuulee kaiken samalla tavalla kuin Jumala)

Kokeile ennen nukkumaan menoa lukea pätkä,tai kaksi, Raamatusta. Mielummin hieman pitempi, 1-4 lukua.

Raamattu on ollut, ja on,monelle ns.hyvänyön lääke. Ja, pyydä siinä ennen nukahtamista Jeesusta siunaamaan sinun yöunesi, ja kiitä siitä.

Tää on mun mielestä hyvä neuvo ja oon itse huomannut, että Isä meidän -rukous rauhoittaa mielen ja siinä on muutenkin kaikki se mitä voi oikeastaan rukoillen pyytää. Ja onhan se Herran itsensä meille opettama rukous.

Yöaika on myös hyvää aikaa etsiä Herran ääntä, ihminen tuntuu silloin olevan vastaanottavaisimmillaan. Ja sanattomassakin rukouksessa on se hyvä puoli, että se on meidän henkilökohtainen ”kuuma linja” Taivaaseen, siihen ei vihulainen pääse sanomaan mitään väliin.

Niin kun etenee päivästä päivään, niin ei voi mennä vikaan. Ja jokainen päivä on lähempänä Herraa. Aamen.

Amen pojat! Hyviä neuvoja.

Mutta kun en ole uskossa enkä uudestisyntynyt, yritetty on "tavoittaa Herraa" mut on tainut olla kiireinen viimeiset 30 vuotta:(

Hyviä neuvoja muuten

Pyydä Jeesusta sydämeesi

Solissa kirjoitti: ↑29 Loka 2020, 15:52 Mutta kun en ole uskossa enkä uudestisyntynyt, yritetty on "tavoittaa Herraa" mut on tainut olla kiireinen viimeiset 30 vuotta:(

Mikä saa sinut uskomaan, että et kelpaisi Jumalalle?

Chosen kirjoitti: ↑29 Loka 2020, 18:01

Solissa kirjoitti: ↑29 Loka 2020, 15:52 Mutta kun en ole uskossa enkä uudestisyntynyt, yritetty on "tavoittaa Herraa" mut on tainut olla kiireinen viimeiset 30 vuotta:(

Mikä saa sinut uskomaan, että et kelpaisi Jumalalle?

Koska en saa vastauksia, rukouksiin ei ole vastattu, sen kerran kun rukoilen, olen pyytänyt useat kerrat Jeesusta elämääni mutta mitään ei ole tapahtunut

Ehkä tässä kohdin ajattelen jo sitä lestadiolais oppia että Jeesus valitsee ketkä pelastaa, että etukäteen on valmiiksi elämänkirjassa nimet ja sitä ihmeen kautta ne ihmiset tulee vaan uskoo,, sitten muut ihmiset ei tuukkaan vaikka haluaisi, rukoilisi ja etsisi, silti vuosikymmeniä voi olla niin että ei mitään, ei yhtään mitään tapahdu

Ja monesti käy mielessä että ehkä päädynkin sinne toiseen paikkaan,, koska seurakunnissa niissä joissa joskus käynyt, Jumalan Henki vaikuttaa muka voimakkaasti, kun ihmiset heiluttaa käsiään, tärisee ja puhuu matalalla äänellä kielillä, itse vaan monesti hoomoilasena ja lähden vielä hämmentyneempänä kuin sinne tultaessa

Ei kannata ainakaan katsoa mitä toiset ihmiset tekevät. Itsekin ihmettelin uskovien toimintaa ennen uskoontuloani ja vielä pitkään sen jälkeen, ja vieläkin ihmettelen kaikkea sitä mille en löydä Jumalan sanasta perustetta.

Sekin täytyy sanoa, että jos katsotaan minkälaisia ihmisiä Raamatussa on Jumalan palvelijoina, niin ei heitä katsomallakaan varmasti kukaan tule uskoon. Sieltä löytyy kaikkea murhaajasta ja avionrikkojasta tekopyhään Jumalan kieltäjään. Usko ei ole meidän ja ihmisten välinen asia, vaan meidän ja Jumalan välinen asia.

Nyt kirjoitan omasta kokemuksestani. Jumala vastaa aina rukouksiin, mutta vastaus ei ole aina "kyllä". Joskus se on minun parhaakseni "ei", ja joskus se on "odota". Olen joskus rukoillut jotakin asiaa pitkäänkin, mutta lopulta tajunnut että se mitä toivoin ja rukoilin, ei olisi ollutkaan minulle hyväksi. Tai ei olisi ollut oikea aika. Joskus taas vastaus on ollut erilainen kuin odotin.

Uskossa suurin asia on se että voimme luottaa, että Jumala tietää mikä meille on parhaaksi. Itse emme sitä aina tiedä. Jeesus opetti siksi rukoilemaan "tapahtukoon Sinun tahtosi". Emme aina edes tiedä mikä Jumalan tahto on. Mutta kun tuo on rukouksemme, tulee Jumala varmasti vaikuttamaan elämässämme tavalla tai toisella.

Solissa kirjoitti: ↑29 Loka 2020, 19:18

Chosen kirjoitti: ↑29 Loka 2020, 18:01

Solissa kirjoitti: ↑29 Loka 2020, 15:52 Mutta kun en ole uskossa enkä uudestisyntynyt, yritetty on "tavoittaa Herraa" mut on tainut olla kiireinen viimeiset 30 vuotta:(

Mikä saa sinut uskomaan, että et kelpaisi Jumalalle?

Koska en saa vastauksia, rukouksiin ei ole vastattu, sen kerran kun rukoilen, olen pyytänyt useat kerrat Jeesusta elämääni mutta mitään ei ole tapahtunut

Ehkä tässä kohdin ajattelen jo sitä lestadiolais oppia että Jeesus valitsee ketkä pelastaa, että etukäteen on valmiiksi elämänkirjassa nimet ja sitä ihmeen kautta ne ihmiset tulee vaan uskoo,, sitten muut ihmiset ei tuukkaan vaikka haluaisi, rukoilisi ja etsisi, silti vuosikymmeniä voi olla niin että ei mitään, ei yhtään mitään tapahdu

Ja monesti käy mielessä että ehkä päädynkin sinne toiseen paikkaan,, koska seurakunnissa niissä joissa joskus käynyt, Jumalan Henki vaikuttaa muka voimakkaasti, kun ihmiset heiluttaa käsiään, tärisee ja puhuu matalalla äänellä kielillä, itse vaan monesti hoomoilasena ja lähden vielä hämmentyneempänä kuin sinne tultaessa

Kalevi Lehtinen Pelastusvarmuus https://www.youtube.com/watch?v=PUydazB3IvU

[/quote]
Koska en saa vastauksia, rukouksiin ei ole vastattu, sen kerran kun rukoilen, olen pyytänyt useat kerrat Jeesusta elämääni mutta mitään ei ole tapahtunut
Ehkä tässä kohdin ajattelen jo sitä lestadiolais oppia että Jeesus valitsee ketkä pelastaa, että etukäteen on valmiiksi elämänkirjassa nimet ja sitä ihmeen kautta ne ihmiset tulee vaan uskoo,, sitten muut ihmiset ei tuukkaan vaikka haluaisi, rukoilisi ja etsisi, silti vuosikymmeniä voi olla niin että ei mitään, ei yhtään mitään tapahdu
Ja monesti käy mielessä että ehkä päädynkin sinne toiseen paikkaan,, koska seurakunnissa niissä joissa joskus käynyt, Jumalan Henki vaikuttaa muka voimakkaasti, kun ihmiset heiluttaa käsiään, tärisee ja puhuu matalalla äänellä kielillä, itse vaan monesti hoomoilasena ja lähden vielä hämmentyneempänä kuin sinne tultaessa
[/quote]

Mullakin oli aikoinani pitkän pitkä etsikkoaika. Pyysin ja anelin, että pääsisin uskoon. Kiersin kokouksissa, keräsin kirjallisuutta, kasetteja ym. Taivas tuntui pysyvän minulta kiinni. Vuosien kuluttua rukouksiini vastattiin, ja sain rajusti tuntea Hengen voiman.

Nyt olen sitä mieltä, että olen aina ollut Herran oma, silloinkin kun elin syntisesti.

Sinun kohdalla menee samoin, tulet uskoon, kun sen aika on. Nimesi on elämän kirjassa, muuten et Jeesusta etsisikään. Kelpaat, siitä voit olla satavarma. Älä lopeta rukousta ja anomista.

Magda-sisko kirjoitti: ↑30 Loka 2020, 16:48

Koska en saa vastauksia, rukouksiin ei ole vastattu, sen kerran kun rukoilen, olen pyytänyt useat kerrat Jeesusta elämääni mutta mitään ei ole tapahtunut
Ehkä tässä kohdin ajattelen jo sitä lestadiolais oppia että Jeesus valitsee ketkä pelastaa, että etukäteen on valmiiksi elämänkirjassa nimet ja sitä ihmeen kautta ne ihmiset tulee vaan uskoo,, sitten muut ihmiset ei tuukkaan vaikka haluaisi, rukoilisi ja etsisi, silti vuosikymmeniä voi olla niin että ei mitään, ei yhtään mitään tapahdu
Ja monesti käy mielessä että ehkä päädynkin sinne toiseen paikkaan,, koska seurakunnissa niissä joissa joskus käynyt, Jumalan Henki vaikuttaa muka voimakkaasti, kun ihmiset heiluttaa käsiään, tärisee ja puhuu matalalla äänellä kielillä, itse vaan monesti hoomoilasena ja lähden vielä hämmentyneempänä kuin sinne tultaessa
[/quote]

Mullakin oli aikoinani pitkän pitkä etsikkoaika. Pyysin ja anelin, että pääsisin uskoon. Kiersin kokouksissa, keräsin kirjallisuutta, kasetteja ym. Taivas tuntui pysyvän minulta kiinni. Vuosien kuluttua rukouksiini vastattiin, ja sain rajusti tuntea Hengen voiman.

Nyt olen sitä mieltä, että olen aina ollut Herran oma, silloinkin kun elin syntisesti.

Sinun kohdalla menee samoin, tulet uskoon, kun sen aika on. Nimesi on elämän kirjassa, muuten et Jeesusta etsisikään. Kelpaat, siitä voit olla satavarma. Älä lopeta rukousta ja anomista.
[/quote]

Mulla tää on enemmän sellaista et mietin näitä asioita ja toivon vaan että tulisin uskoon,, en ns etsimällä etsi enää niinkuin alussa että rukoilin ja luin Raamattua mutta huomasin et se on väkinäistä eli yritin väkisin tulla uskoon, mutta nykyään vaan toivon vaan tulevani uskoon, nyt ajattelin mennä baptisti seurakuntaan käymään sunnuntaina vaikka kuinka jännittäisi,

Hienoa! Ota se askel, se voi olla se tärkeä askel, johon Jumala sinua johdattaa.

Juu, ehdottomasti haluan käydä katsomassa mitä siellä on ja jos esirukousta saisi

Sunnuntai on muuten varmasti hyvä päivä mennä
Seurakuntaan Solissa, Pyhäinpäivä! Oot rukouksissani tämän asian suhteen!

Vai onko se sittenkin jo huomenna, no joka tapauksessa

En ole uskoontuloni jälkeen nähnyt melkein ikinä painajaisia. Mutta nyt en ole päässyt ehtoolliselle yli kuukauteen ja painajaisia on alkanut tulla. Jotenkin on sellainen tunne, että pitäisi ottaa pian ehtoollinen niin painajaiset loppuisivat. Luulen että teen sen tällä kertaa ihan yksin omassa kodissa, kun muut vaihtoehdot ovat vähissä. Ei ole ihannetilanne, mutta ehkä parempi ottaa edes niin kuin olla ottamatta.