Kristuksen tunteminen

Keskustele todistuksista, Jumalan tekemistä ihmeistä ja muista vakuuttavista kokemuksista
VainYksinJeesus

Kristuksen tunteminen

Viesti Kirjoittaja VainYksinJeesus »

Oon paljon saanut kokea kaikenlaista, tämän parin vuoden aikana. Tai päälle vuoden, olin meinaa hetken aikaa erillään Jeesuksesta, mutta kun tein parannusta, niin ensimmäinen kokema asia oli hyvin ihmeellinen...

Tuo pienin lapsista oli vasta syntynyt, uudistuin jouluna tai siinä uudenvuoden aikoihin...
Silloin alkoi ne yövalvomisetkin tuon lapsen kanssa, ja vietin varmaan suurimman osan ajasta tässä makuuhuoneessa. Nukuin aina kahestaan vauvan kanssa, kun mies juopotteli kaiket illat ja yötkin..Tai jouduin aina yksin valvomaan lapsen kanssa kun mies oli juur sammunut ja vauva heräs ja ei suostunut enää nukahtamaan..

Toisaalta ne yöt oli äärimmäisen väsyttäviä ja yksinäisiä, mutta en ehkä muuten olisi saanut kokea niitä ihmeellisiä hetkiä, joita sain kokea Herran läsnäolossa...

Tänään taas muistin tuon, tai Pyhä Henki toi mieleeni, mitä sain kokea silloin...

Kun olen ollut viime aikoina todella vihaa ja katkeruutta täynnä tuota miestä kohtaan. Miten monesti oonkaan rukoillut, että annan anteeksi kyllä kaiken sen mitä hän on tehnyt ja sanonut, mutta siltikään en oikeasti oo päässyt vihastani mihinkään.
Koskaan ei anteeksiantaminen ole ollut niin vaikeaa kuin nyt.

Mutta nyt oon taas saanut olla yksin kun mies häippäs mökille ja vietän pitkiä aikoja Jeesuksen kanssa. Olen tosin ollut nyt viime päivät flunssassa enkä oo jaksanut edes ulos lähteä, paitsi tänään, kun Jeesus paransi tämän flunssan. Tunsin viime yönä Pyhän Hengen kosketuksen ja tänään jaksoin lähteä ulos :)
Huomenna pitää lähteä aamusta ajelee Lahteen, ja sanoin eilen Herralle, että kipeenä en jaksa lähteä.
Jos on Hänen tahtonsa että menen..

Nonii, pyysin pitkään että Herra puhuisi mulle, kun puhuin Hälle ensin tästä, miten vihaan kaikkea tätä saastaa mitä maailmassa on, mutta sitten taas mietin sitä, onko nämä tunteet vain itsestäni. Miten Jeesus haluaa että tuntisin ja ajattelisin tästä kaikesta mitä pahaa tässä maailmassa on. Jos ajattelisin, että ei voi mitään, sellasta se on, niin olisinko silloin välinpitämätön? Olen aika voimakkaasti tuonut esille täällä meillä' kotona, mitä ajattelen esim televisio-ohjelmista, erityisesti yksi ohjelma (putous), saa mussa reaktion, jos joku edes mainitsee että kattelee sitä..ja tuon esille mitä mieltä oon siitä jumalanpilkasta. Tälläisiä asioita kyselin Herralta, miten mun pitäisi olla, tuntea, ajatella...kun en osaa. Ainoa mitä haluan tehdä, on puolustaa Jeesusta, jos joku Häntä pilkkaa. Joo, välillä sanon itelleni, että Jeesus on kaiken tämän yläpuolella eikä Hän ehkä tarvi mua niin kärkkäästi tuomaan ajatuksiani esille, jos joku Hänestä puhuu pahaa. Ja tarkoitan jollakin nyt lähinnä tuota tulevaa exää..

Mutta olin juuri lähössä tästä huoneesta, kun vielä jäin siihen Herran läsnäoloon, ja silloin Hän toi mieleeni, mitä koin silloin kun olin uudistunut uskossa...

Tässä huoneessa rupes yhtäkkiä lehahtamaan jotain erikoista tuoksua. Sitä tuli hyvin voimakkaana mun nenään ja ihmettelin että mitä tää oikein on..Itsestäni se ei tullut koska en todellakaan käyttänyt silloin mitää hajusteita, ja kerran olin vaihtamassa juuri silloin vaippaa vauvalle, kun sitä erikoista tuoksua tuli, vierestä tai mun selkäni takaa. Koin että en todellakaan ollut yksin vauvan kanssa.

Muistan myös, kun oikein pelästyin, kun tää mies tuli kerran käymään tässä huoneessa, ja hän kysyi, että "Mikä täällä löyhkää"

En osannut ja uskaltanut sanoa mitään...

Mutta sitten Raamatusta löytyi tämä:

Kristuksen voittosaatossa 2.kirje kor

14. Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun!
15. Mehän olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle niin pelastuvien kuin kadotukseen joutuvienkin joukossa.
16.Toisille se on kuoleman haju kuolemaksi, toisille elämän tuoksu elämäksi. Mutta kuka on tähän kelvollinen?
16. Me emme ole niinkuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa, vaan me puhumme vilpittömästi, Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä Kristuksessa.

Tajusin, että hei, minäkin saan olla tässä maailmassa Kristuksen tuoksuna. Saan olla jakamassa myös tätä Kristuksen tuntemisen tuoksua, ja se on niin ihmeellistä. Se on yksin Jumalan tekoa. Ja ymmärsin, että Herra kysyi miksi olen vihainen ja katkera ihmiselle, joka ei tunne Häntä,ja joka on lopulta kadotukseen menossa...
Jeesus on pelastanut mut, ja vaikka tuo mies veis multa kaiken muun, niin Jeesusta hän ei voi multa viedä. Mitä syytä mulla on siis olla vihainen hänelle.

Koetuksia tulee eri tavoin, eikä niistä omin voimin aina selviä. Onneksi Jeesus tekee nekin mahdolliseksi, mitkä itelle on mahdotonta. Ja anteeksiantaminen on niin tärkeä asia, ettei saa olla pienintäkään vihaa ja katkeruutta ketään kohtaan.

No tämmöstä tänään.
Siunausta teille.
olli

Re: Kristuksen tunteminen

Viesti Kirjoittaja olli »

VainYksinJeesus, kurkkaapa tähän ketjuun:
viewtopic.php?f=16&t=645&hilit=anteeksianto#p11146

Kannattaa muistaa, että tunteet ovat kemikaaleja aivoissamme. Toisin sanoen, tunteet eivät ole sinä.

Tunteet ja tahto usein kulkevat eri teitä. Meiltä ei kysytä voimaa jonkin toteuttamiseen, vaan tahtoa hyvään. Jos meillä on tahto tehdä oikein, Jumala antaa siihen voiman, ja Hänen voimastaan myös tunne-elämämme tasaantuu.

Paras keino pystyä antamaan anteeksi on toimia tunnetta vastaan: Rukoile miehesi puolesta.
Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
VainYksinJeesus

Re: Kristuksen tunteminen

Viesti Kirjoittaja VainYksinJeesus »

Kiitos. Näinhän se on. Tiedostan sen että tunteitten ei voi antaa hallita.

Oon elämässäni kokenut joittenkin ihmisten taholta asioita, jotka kyllä jätti traumat vuosiksi. Mutta en koskaan näitäkään ihmisiä kohtaan tuntenut sellasta vihaa kuin tätä yhtä ihmistä.

Itseasiassa näin juuri tässä muutama yö sitten unen, jossa yhdelle tälläiselle ihmiselle kirjoitin, että oon antanut hälle anteeksi.

Koskaanhan ei tää kys. Ihminen oo anteeks pyytänyt enkä sitä odotakkaan. En myöskään ole ollut hälle katkera. Mutta unessa hälle kerroin näin.

Olen rukoillut miehen puolesta. Tosin se on ollut välillä hyvin vaikeaa...mutta tiedän että kun pääsen tästä pois asumaan eri asuntoon, niin helpottaa jo tosi paljon.
Häneltä oon myös pyytänyt kyllä anteeksi taas omaa käytöstä, mutta hän ei tule vastaan mitenkään, vaan antaa ymmärtää, että hän ei ole tehnyt mitään väärää ja hänen ei tarvitse mulle antaa mitään anteeksi. Että on turhaa sopia mitään riitoja.
VainYksinJeesus

Re: Kristuksen tunteminen

Viesti Kirjoittaja VainYksinJeesus »

Hyviä kirjotuksia oli...koen jotenkin että tämä on nyt yksi koettelemus vain muitten joukossa...
Olen ite saanut niin paljon anteeksi rakkaalta Jeesukselta, ja en todellakaan halua vihata ketään enkä katkeroitua.

Muistan kun joskus, ehkä vähän halveksien, ihmettelin miten oma äitini eli vuosia katkeruudessa isääni kohtaan.
Kumpikin oli uskovia ja meidän koti oli hengellinen.
Sitten tapahtui jotain heidän välillään ja lopulta ero.
Mutta tiedän millainen isäni oli äitiä kohtaan ja ymmärrän miltä äitistä on silloin tuntunut. En enää ihmettele että joku niin helposti voi vuosiakin elää vihassa.

Nyt he ovat väleissä ja kumpikin taas uskontiellä. Eivät tosin enää oo palanneet yhteen mutta tärkeintä että ovat sopineet..
VainYksinJeesus

Re: Kristuksen tunteminen

Viesti Kirjoittaja VainYksinJeesus »

Kävin eilen sitten Lahdessa..ja piti olla siellä tiettyyn aikaan mutta myöhästyin. Kaikki muut oli jo paikalla ja otti päähän aika kovaa, mut onneks muuten oli mukavaa. Mutta se myöhästyminen vaivas koko päivän ja illan...
No illalla sitten taas kotona, ja olin pitkään sängyssä kun oli niin ihana Herran pyhyys, mut oli sit pakko viel nousta ja kävin saunassa..
No yhtäkkiä tämä tuli varmasti Hengen vaikutuksesta Raamatun kohta: monet ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiset...
Koska vain tuo tuli ajatuksiin niin etin sen kohdan ja olihan siellä itseäkin puhuttelevaa sanaa...

Matkuksen evankeliumista:
Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua".
29. Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
30. ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.
31. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi."

Koen että olen luopunut ihmisestä, koska haluan elää Herralle ihan täysillä. En tiedä onko vaarana että menettäisin uskoni jos olisin jäänyt. Mutta en ota sitä riskiä että niin tapahtuu..
VainYksinJeesus

Re: Kristuksen tunteminen

Viesti Kirjoittaja VainYksinJeesus »

Luin tuossa uutisia ja huomasin et kutostiellä oli sattunut kuolokolari...tuli siitä äkkiä mieleen, että monesti, jos olen käynyt jossakin, niin seuraavaksi saan lukea että on niillä suunnilla tapahtunut jotakin...
Kutostiellä aiemminkin sattunut kuolokolari sen jälkeen kun oon ite siellä ajanut.
No tuskin sillä nyt niin suurta merkitystä on, mutta pisti taas silmään.
Enkä kovin usein nyt käy missään pidemmällä.

Silloinkin kun täällä Imatralla se poika ampu ne naiset, niin olin sinä iltana käymässä ystäväni luona ja hänellä oli vieras. No lupauduin sitten viemään autolla tämän vieraan, juuri sinne missä se ampuminen tapahtu, muutamaa tuntia aiemmin...
sisar

Re: Kristuksen tunteminen

Viesti Kirjoittaja sisar »

VainYksinJeesus kirjoitti:Luin tuossa uutisia ja huomasin et kutostiellä oli sattunut kuolokolari...tuli siitä äkkiä mieleen, että monesti, jos olen käynyt jossakin, niin seuraavaksi saan lukea että on niillä suunnilla tapahtunut jotakin...
Kutostiellä aiemminkin sattunut kuolokolari sen jälkeen kun oon ite siellä ajanut.
No tuskin sillä nyt niin suurta merkitystä on, mutta pisti taas silmään.
Enkä kovin usein nyt käy missään pidemmällä.

Silloinkin kun täällä Imatralla se poika ampu ne naiset, niin olin sinä iltana käymässä ystäväni luona ja hänellä oli vieras. No lupauduin sitten viemään autolla tämän vieraan, juuri sinne missä se ampuminen tapahtu, muutamaa tuntia aiemmin...

Itselläni ei ole ihan vastaavia kokemuksia. Mutta monesti on niin, että mieleeni tulee joku henkilö, josta en ole kuullut pitkään aikaan. Hän voi olla joku tuttuni, ei välttämättä läheinen tai sitten esim. joku julkkis, joka ei ole ollut esillä pitkään aikaan. päivä tai pari (joskus vain tunti) niin tämä henkilö tulee vastaan tavalla tai toisella. (Joko törmään häneen itse, kuulen hänestä toiselta ihmiseltä tai hänestä on juttua jossain mediassa).
Vastaa Viestiin