Pelastussanoma

Ajoin nuorena auto onnettomuuden jossa menehtyi yksi ihminen ja syntymätön lapsi. Asia on vaivannut minua henkisesti todella paljon aina

Viime syksynä kävin haudoilla. Jokin ihme minua sinne veti ja oli pakko mennä. Hautakivessä on oli lasinen enkeli maalaus, minua heikotti ja suru nousi pintaan. Sää oli pilvinen mutta kuin ihmeenkaupalle enkeli loisti ihan pienen hetken. Kokemus oli jotain niin ihmeellistä että sitä vaikea pukea sanoiksi.

Yksi ilta istuin keväällä järven rannalla ja pohdin elämää. Oli keväiset jäät ja mietin. Lähtisinkö vain kävelemään tuonne, niin kauas kunnes jää pettää. Toivoin, rukoilin elämääni helpotusta. En jaksa enää, elämäni ilo on kadonnut. Ympärilläni lenteli lintu, joka ei jättänyt minua oikein rauhaan. Seuraavaksi se laskeutui kivelle ja aivan kuin se olisi halunnut sanoa minulle jotain. Tuon hetken jälkeen lähdin kotiin takaisin.

Jokunen päivä taaksepäin ajoin autolla ja autoni ikkunassa oli leppäkerttu. Minun oli pakko ajaa sivuun ja pysäyttää auto. Otin leppäkertun paperille ja laskin sen varovasti nurmikolle, toivotin turvallista matkaa. En tiedä tai ymmärrä miksi tuntui kuin se olisi kiittänyt minua todella syvästi. Tiedän että tämä kuulostaa hullulta ja varmasti moni nauraa, sehän oli vain leppäkerttu. Leppäkerttu on kuitenkin minulle sellainen joka yhdistää minut aina rakkaaseen mummooni. Hänen kanssaan istuttiin pellon reunassa kivillä kesäisin ja katseltiin löytysikö leppäkerttuja. Aivan kuin olisin saanut tuon onnen hetken yhdeksi välähdykseksi sisääni tuolloin

Eilen ajelin vanhan kotini ohitse, ja minulta purkaantui aivan mieletön ikävä kaikkea sitä kohtaan mitä olen saanut kokea. Tuntui todella ja syvältä ikävältä. Teki mieli huutaa ja itkin lähes koko 400km matkan. Sinällään sekin oli helpotus, mutta jokin minut piti kiinni. Aivan kuin nuo kaikki kokemukset olisivat tulleet yhtä äkkiä todellisiksi. Vaikea selittää mutta hämmentävää, ehkä sain aikaisemmin viestejä tuon puoleisesta luonnon kautta.

Nyt ainakin tiedän että olen kiitollinen kaikesta mitä olen saanut, pahoillani siitä mitä olen aiheuttanut. Osan ehkä olen saanut anteeksi. Rukoilen että saisin mahdollisuuden onnistua ja tuoda tähän maailmaan vielä iloa. Ehkä tuota kautta minut hyväksyttäisiin vielä rakastetuksi ja paha päästäisi irti kahleistaan

Rakkaus on suurin voima mitä meillä on. Ikävä on myös rakkautta, ei katkeruutta .

https://youtu.be/XAi3VTSdTxU?feature=shared

Jumala voi puhua luonnon ja eläinten kautta. Kuten puhui Bileamille aasinkin kautta.

Vaikka eläimet eivät meille ehkä puhukkaan tässä ajassa korvin kuultavina sanoin, niin elein ja läsnäolon kautta ne voivat puhua.

Mulla muutti mustarastas pihaan seuraavana päivänä kun äiti kuoli. Moni voi sanoa että sattumaa, mutta en jaksa uskoa että rastas olisi ollut niin kiinnostunut meidän arjen vahtaamisesta useampana kesänä, jos takana ei olisi ollut jotain muuta.

Ehkäpä Jumala halusi näiden eläinten kautta lohduttaa sinua ja auttaa käsittelemään asioita. Päästämään irti sen tuskan ja surun mitä sulla on sisälläsi.

Sulla on Jeesuksessa joka päivä uusi mahdollisuus ja kaikki entinen annettu anteeksi. Ja kyllähän voit entisen elämän ihmisiltäkin mennä pyytämään anteeksi, jos koet, että se voisi auttaa. Pyydät vaan Jumalalta, että Hän osoittaa oikean hetken. Ehkä se auttaa jaksamaan kulkua eteenpäin, vaikka tietenkään ei voi olettaa että vastapuoli pystyy antamaan heti anteeksi.

Ja kyllä Jumala on ennalta sulle katsonut oikeat ihmiset sun elämään. Ehkäpä se vaatii, että Jumala haluaa ensin parantaa sinun särkyneen sydämesi ja haavasi, ja vasta sitten on uuden aukeaman aika kirjassasi.

Ja vihollinen häiritsee meitä siihen asti, kunnes saamme uudet taivasruumiimme. Mitä lähempänä olemme Jeesusta, sitä enemmän se härnää ja kiusaa.

Ja sussa itsessään, veli hyvä, ei ole pahaa. Kukaan, joka vainautuu pelastamaan leppäkertun ei ole paha. Voisin luulla, että koska Jumala on sallinut menneiden asioiden tapahtua elämässäsi, kutsusi voi olla nimenomaan olla särkyneiden auttaja. Sellaisten, jolla on samat tuskat, kun sinulla on ollut. Sellaisten, jotka on yhtä avuttomia ja hauraita, kuin tuo pelastamasi leppäkerttu. Anna siis Jeesukselle vapaat kädet parantaa sinussa se, mikä on rikki mennyt. Älä häpeile ajaa vaikka Suomi päästä päähän ja itkeä samalla. Itku puhdistaa. Se on Jumalan luoma kyky päästää elimistöstämme suru ulos. Se on tarpeellista.


Oletko muuten päässyt mihinkään seurakuntaan rukoiltavaksi? Me voidaan täällä palstalla tietysti myös etänä rukoilla, mutta ehkäpä tarvitsisit ihan paikan päällä tapahtuvaa rukousta, jossa saisi kaikki harteitasi painavat taakat jätettyä Jeesukselle.

Hei
Olen yrittänyt seurankuntaan mennä, ihmisten kohtaaminen on minulle kuitenkin vaikeaa. Kärsin aika ajoin pahoista ahdistuksista ja kauppareissutkin jäävät tekemättä. Työnpuolesta joudun kohtaamaan ihmisiä mutta silloin se on jotenkin helpompaa. Papin kanssa olen kyllä käynyt puhumassa ja se on tehnyt hyvää.

Välillä tuntuu oudolta kun olin ennen sosiaalinen mutta tuntuu että elämä on minut painanut alas. Toki en sitä häpeä ja arvostan elämässä ihan erilaisia asioita kuin valtaosa muista. Minun heikkous monesti varmasti huomataan ja sitten poljetaa tai käytetään muutoin hyväksi.

Kiitos rohkaisevista sanoistasi