Älä revi rupea auki aina uudelleen!

[katso7]

En usko menneitten asioiden kaivelemiseen. Minulla on siitä omakohtaista kokemusta. Mulla on tuttu joka on käynyt 30 vuotta Suomen parhaimmilla sielunhoitoterapeuteilla ja edelleen hän vatkaa sitä että 70 vuotta sitten hänet laitettiin hattuhyllylle 3 päiväksi kun hän syntyi ja kuinka isä leikkasi hänet siivet 12 vuotiaana ja aiheutti hänen nykyiset henkiset vammansa. Jos me aina revimme auki ruven joka meillä on se tulee aina vuotamaan verta.Sisimmän haavojen kanssa on sama juttu. Meidän on annettava anteeksi ja unohdettava menneet koska muuten sisimpämme ei saa koskaan lepoa. Sanoin tälle 70 vuotiaalle miehelle että ota ittees niskasta kiinni ja lopeta menneitten kaiveleminen. Emme koskaan kasva jos emme anna anteeksi ja unohda menneitä asioita.Hän iski luurin kiinni ja loukkaantu. Emme koskaan kasva jos emme ota vastaan nuhdetta emmekä ojennusta en minä etkä sinä. Raamattu siihen kehoittaa: älkää menneitä muistelko älkää menneistä välittäkö,se joka on Kristuksessa on uusi luomus se mikä on vanhaa on kadonnut, rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa, antakaa anteeksi jos jollakulla on moitetta toista vastaan, kaiken minä luon uudeksi.On hyvä että kerrotaan aisat jotka menneisyydestä painaa mutta kun ne on kerran jätetty yhdessä uskovan veljen tai sisaren kanssa niitä ei tarvi enää uudelleen ottaa esiin.

[Kulkija]

Jatkaisin tähän kuitenkin, että ne kipeimmät syvät haavat joita meissä on, eivät kertaluonteisesti unohdu ihan yhtäkkiä. Ne voivat palata painamaan mieltä yhä uudestaan ja uudestaan, loputtomiin. Kuitenkin on hyvin lohduttavaa, että Jeesuskin sanoi, että on annettava anteeksi seitsemänkymmentäseitsemän kertaa, niin kauan kuin on tarvetta, itsellä anteeksiantoon. Sen kipeän aktivoituneen märkivän haavan voi todella parantaa Jeesuksen luona muistaen antaa anteeksi aina uudestaan. Se ei ole aina helppoa omin voimin ja ei ehkä tuskissa tai suurissa tunteissa heti tule edes mieleen, asia ehtii vaivata ja ahdistaa aikansa mutta vähitellen anteeksianto nousee mieleen helpommin ja helpommin ja prosessi nopeutuu ja joku päivä voi huomata, että asia ei ole pitkiin aikoihin enää vaivannut. Tuska saattaa kadota hetkessäkin, kertakaikkisesti mutta olen huomannut, että usein anteeksianto on aktiivinen ja jatkuva prosessi. Vihollinenko se muistuttelee menneistä kivuista vai mikä, mutta onneksi taivaallinen lääke on hyvä ja lempeä. Joka sen on löytänyt, katselee aarretta.

[Tuija]

Amen Kulkija

[Rakastettu]

Kunpa voisinkin unohtaa menneisyyden ja aloittaa puhtaalta pöydältä

[Tuija]

Unohtamiseen meiltä vaaditaan jotain mistä Jumalan sanakin meille kertoo. Eli meidän tulee opetella pyytämään ja antamaan anteeksi.

... Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet ...

Tämä on ihmiselle hyvin vaikeaa, mutta voin kertoa että se auttaa.

[Tuija]

Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi. Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.» Matt. 6:14-15.

Tuon Raamatun kohdan olen ymmärtänyt meille hyvin tärkeäksi. Jos se ei toteudu meissä, ei mitään parannusta tule tapahtumaan. Ja kaikki tuo tehkää rakkaudessa, sillä hammasta purren ei sydämen asenne ole oikein.

[Tuija]

Mitä Raamatussa sanotaan anteeksiantamisesta toisille ihmisille?
Raamatussa kirjoitetaan selvästi anteeksiantamisesta toisille ihmisille.

AktiiviKristinusko

«Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja kysyi: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan?" Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän!"» Matt. 18:21-22.

«Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi. Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.» Matt. 6:14-15.

Anteeksiantaminen henkilölle, joka on tehnyt sinulle vääryyttä, olipa kyseessä suhteellisen pieni asia tai vakava, vahingollinen toiminta sinua kohtaan, voi joskus tuntua ylitsepääsemättömältä. Joissakin tapauksissa se on prosessi, joka vie aikaa. Raamattu on kuitenkin ehdoton siinä, että se on aivan välttämätöntä. Eikä siinä ole tilaa sellaiselle kuin "entä", "jos" tai "mutta". Niin kuin kaikessa muussakin, meidän tulee katsoa edelläjuoksijaamme, Herraamme ja Mestariimme esikuvanamme.

«Isä, anna heille anteeksi»
Kristus kärsi vääryyttä – valtavaa vääryyttä. Kukaan ei ole kärsinyt enemmän vääryyttä kuin Kristus. Ja viimeisimpiä hänen sanojaan olivat: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät." Onko se helppoa? Ei. Onko se mahdotonta? "Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo", Jeesus sanoi Mark. 9:23:ssa!

Kun sinulla ei ole voimaa siihen, että voisit antaa anteeksi, sinun täytyy löytää se Kristuksessa. "Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." Fil. 4:12-13. Poistaako anteeksianto kokemasi kärsimyksen? Muuttaako se päinvastaiseksi sen, mitä sinulle on tapahtunut? Tarkoittaako se, että henkilön, joka teki sinulle vääryyttä, ei tarvitse ottaa vastuuta toiminnastaan? Ei, mutta sinä pääset vapaaksi vihaisista ja katkerista ajatuksista ja painolastista, mikä ne ovat. Anteeksianto ei koske vain niitä, joille annat anteeksi, vaan myös sinua, niin ettei sinun tarvitse elää sen taakan kanssa.

«Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, koittaa vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien suojassa. Te lähdette ulos ja hypitte kuin syöttövasikat.» Mal. 4:2.

Se, että annat anteeksi, ei tarkoita, että se, mitä on tehty, muuttuisi hyväksytyksi, eikä se myöskään tarkoita, että kaikki olisi sen jälkeen "kunnossa". Luottamus ei välttämättä palaudu anteeksiannossa, ja unohtaminen ei myöskään ole pakollista. "Anna anteeksi ja unohda" ei ole Raamatusta. On eri asia olla varovainen ja tietoinen asioista kuin vihata ja kantaa kaunaa.

Jumala on vanhurskas
Toivottavaa olisi, että se, joka on loukannut sinua, katuisi ja sovittaisi tekonsa. Mutta pidä huoli siitä, ettei toipumisesi ole riippuvainen siitä. Sinun tulee antaa anteeksi riippumatta toisen suhtautumisesta. Toisten synnit ovat heidän ja Jumalan välisiä asioita. On oikein ottaa toiminnastaan vastaan seuraukset maalliselta esivallalta ja laista ja eräänä päivänä heidän on seistävä myös Jumalan edessä ja silloin heidän pitää tehdä tili tekemisistään, ja Jumala on ennen muuta vanhurskas. Mutta tuomio ja kosto kuuluvat Jumalalle.

On tärkeää panna merkille, että anteeksianto ei ole tunne; se on valinta. Anteeksiantaminen tarkoittaa, että sinun täytyy mennä polvillesi Jumalan eteen saadaksesi voiman antaa anteeksi. Se tarkoittaa, ettet anna vihamielisten ajatusten vallita sydämessäsi. Se tarkoittaa sitä, että menet Jumalan luo etsimään apua ja lohdutusta, sen sijaan että eläisit menneisyydessä, vaikka tunteesi haluaisivat muuta. Voiman tähän saamme Pyhästä Hengestä. Jeesuksesta on kirjoitettu: "…hän ei herjannut takaisin. Kärsiessään hän ei uhkaillut vaan jätti asiansa hänen haltuunsa, joka tuomitsee oikein." 1. Piet. 2:23.

Pysy lähellä Jumalaa, silloin löydät hänen rakkaudestaan kaiken tarvitsemasi

[Tuija]

Niinpä. Itse myös eräässä asiassa lopulta ymmärsin ja annoin anteeksi. Sain ymmärryksen, ettei minun tarvinnut enää toisen tekemää syntiä itseäni kohtaan omana taakkana kantaa. Se ei ollut minun synti vaan tuon toisen. Miksi sitä siis kantaa vuodesta toiseen. Kun annoin anteeksi vaikkei sitä minulta pyydetty, sain kokea vapauden, vapauden vihollisesta joka oli pitänyt minua vankeudessa tuon asian vuoksi.

[Angelicus]

Kyllä me niin omavoimaisia olemme, että kannamme toistenkin syntejä omiemme lisäksi. Tuollaisessa ei ole mitään tolkkua, kun kuitenkin kaikkien synnit on pyyhitty olemattomiin, niin että ihan hölmäläisten hommaa kanniskella olemattomia asioita paikasta paikkaan päivästä toiseeen. Aamuisin pitää ottaa oma personaltrainerinsa käyttöön ja sanoa egollensa, että taas tänäänkin olet pullistelematta, täällä ei ole menossa mitään egofitnesskisoja, ei myöskään illalla, eikä yöllä.

[Tuija]

Amen sisko!