Pieni todistus juuri uskoon tulleelle tapahtuneesta
Lähetetty: 16 Syys 2023, 11:07
Katso7:n äskeisen todistuksen rohkaisemana ajattelin itsekin jakaa tänne jotain omasta todistusteni aarrearkusta. Tästä en muista että olisin aikaisemmin kertonut kenellekään.
Olin tuore uskova ja jo valmiiksi täysin vastarakastunut ja täynnä uskoa Jumalaan. Eräänä päivänä olin lähdössä kotiin päin Tampereen linja-autoasemalta noin 100 kilometrin matkalle. En ollut päässyt suihkuun muutamaan päivään ja oli todella hikinen ja nuhjaantunut olo ja olin kauhuissani siitä mahdollisuudesta, että joutuisin bussissa istumaan jonkun raukan viereen. Pyysin ja pyysin Herralta, että saisin joko istua yksin tai ainakin niin päin että en joutuisi itse menemään jonkun viereen. Tuo toisen viereen istuminen on jo muutenkin tällaiselle introvertille suomalaiselle ahdistavaa, mutta jos on vielä kaiken lisäksi hikinen, niin se on suoranainen kauhistus: pilata nyt jonkun yksin istumista toivovan matka sillä tavalla. Jono bussiin oli kuitenkin todella pitkä ja minä olin ihan siellä hännillä. Katselin kuinka bussi täyttyi ja täyttyi ja näytti jo matemaattisesti täysin mahdottomalta, että jäljellä voisi olla enää tyhjiä penkkirivejä. Minulla oli vahva tunne siitä, että Herra vastaa rukoukseeni, mutta nyt alkoi hämmennys ja pettymys tulla tilalle. Oli pikku hiljaa selvää, että bussi oli jo ihan täynnä matkustajia.
Sitten tapahtui jotain, mitä en ole ikinä ennen nähnyt pitkän matkan liikenteessä. Tämä ensimmäinen bussi lähti pois ja tilalle tuli toinen bussi! Tyhjä ihana bussi, menossa sinne samalle pienelle paikkakunnalle. Ja meitä ei ollut kuin ihan muutama enää jonossa jäljellä. Näin me jonon hännillä olleet viimeiset saimme koko ison bussin itsellemme tälle matkalle.
Herra opetti minua ja on opettanut monesti tuon jälkeenkin, olevansa Jumala, joka voi pelastaa mahdottoman näköisistä tilanteista, pelastaa viime hetkellä ja pelastaa silloin, kun itsellä alkaa jo epäilyskin hiipimään sieluun.
Olin tuore uskova ja jo valmiiksi täysin vastarakastunut ja täynnä uskoa Jumalaan. Eräänä päivänä olin lähdössä kotiin päin Tampereen linja-autoasemalta noin 100 kilometrin matkalle. En ollut päässyt suihkuun muutamaan päivään ja oli todella hikinen ja nuhjaantunut olo ja olin kauhuissani siitä mahdollisuudesta, että joutuisin bussissa istumaan jonkun raukan viereen. Pyysin ja pyysin Herralta, että saisin joko istua yksin tai ainakin niin päin että en joutuisi itse menemään jonkun viereen. Tuo toisen viereen istuminen on jo muutenkin tällaiselle introvertille suomalaiselle ahdistavaa, mutta jos on vielä kaiken lisäksi hikinen, niin se on suoranainen kauhistus: pilata nyt jonkun yksin istumista toivovan matka sillä tavalla. Jono bussiin oli kuitenkin todella pitkä ja minä olin ihan siellä hännillä. Katselin kuinka bussi täyttyi ja täyttyi ja näytti jo matemaattisesti täysin mahdottomalta, että jäljellä voisi olla enää tyhjiä penkkirivejä. Minulla oli vahva tunne siitä, että Herra vastaa rukoukseeni, mutta nyt alkoi hämmennys ja pettymys tulla tilalle. Oli pikku hiljaa selvää, että bussi oli jo ihan täynnä matkustajia.
Sitten tapahtui jotain, mitä en ole ikinä ennen nähnyt pitkän matkan liikenteessä. Tämä ensimmäinen bussi lähti pois ja tilalle tuli toinen bussi! Tyhjä ihana bussi, menossa sinne samalle pienelle paikkakunnalle. Ja meitä ei ollut kuin ihan muutama enää jonossa jäljellä. Näin me jonon hännillä olleet viimeiset saimme koko ison bussin itsellemme tälle matkalle.
Herra opetti minua ja on opettanut monesti tuon jälkeenkin, olevansa Jumala, joka voi pelastaa mahdottoman näköisistä tilanteista, pelastaa viime hetkellä ja pelastaa silloin, kun itsellä alkaa jo epäilyskin hiipimään sieluun.
Ja fiilaan niin tota tunnetta kun joudut istumaan jonkun viereen