Yllätyksekseni kyläilypaikassa luettiinkin tauon jälkeen jouluevankeliumi ennen ruokailua ja illalla yksi ihminen ehdotti iltakirkkoon menoa, jonne lähtikin itseni lisäksi koko autollinen porukkaa. Olin ennalta katsonut ettei paikkakunnalla ole joulukirkkoa, joten yllätys oli suuri.
Koin joulukirkon äärimmäisen siunaavana ja penkissä istuessa aika menikin kiittämiseen ja muiden siunaamiseen. Mikä joululahja!
Kirkossa käynti myös edesauttoi yöllä sattunutta sairaskohtausta siinä määrin että koska alkoholia ei juuri glögiä enempää ollut otettu, kaikki oli toimintakuntoisia.
Tästä sai myös todistusaiheen seuraavalle päivälle, että mitä olis voinut sattua, jos ei kirkossa ois istuttu rukoilemassa.
Vaikka en itse miellä että joulua pitäisi juhlia, koin äärimmäisen siunaavana, että Jeesus välitti joulutoiveeni eteenpäin.
Meillä on hyvä ja rakastava Jumala! Hänelle on meidän pienetkin pyynnöt on tärkeitä, ja kun rukoustaistelemme muiden puolesta, ihmeitä tapahtuu