No mut eilen olin viipynyt siinä ihanassa Herran läsnäolossa...koin että olen todellakin saanut vapautua kaikesta anteeksiantamattomuudesta. Kun sitten tuli tälläinen hengessä: "Minä teen sinusta naurunaiheen ylpeille. Ja he kompastuvat ylpeyteensä."
Poistin nopeasti mielestäni tuon sanan koska en ollut ihan varma oliko tuo nyt itestä vai mistä....
Ja unohdin sen kokonaan, kunnes tänään ennen kuin lähdin kokoukseen, yhtäkkiä tuo lause tuli ajatuksiini samalla tavalla kuin eilen.
Ja nyt rupesin oikeasti miettimääm, että mitä tuo tuollanen on. En rupea miksikään naurunalaiseksi....
Mutta toisaalta, kyllähän se on selvää että pilkalta ei voi välttyä, jos tosissaan Jeesusta seuraa. Mutta sitten mietin, että tarkoittiko tuo uskovia vai ihan maailman ihmisiä...
Uskovakin voi ylpistyä.
Hassua, että tänään kokouksessa sitten oli saarnan aiheena ylpeys ja katkeruus..
Ja mikä tästä kaikesta tuli mieleen, niin Jumala voi hyvinkin käyttää toista uskovaa koetellessaan toista.
Olin ite juur käynyt kasteella ja tutustuin siinä srk:ssa joihinkin uskoviin.
Yksi oli sellanen vanhempi nainen ja hän oli niin mukava mua kohtaan ja usein pyysi heille syömään...
Oltiin samassa paikassa vapaaehtoistyössä, ja josain vaiheessa yhtäkkiä tajusin että tuosta kyseisestä naisesta tuli tosi kylmä ja vihainen mua kohtaan.
En koskaan ollut sanonut hälle mitään pahaa enkä käsittäny miks se yhtäkkiä vihas mua. Saman huomasin eräässä toisessakin vielä vanhemmassa naisessa, hän jopa arvosteli ulkonäköäni niin että en osannut sanoa yhtään mitään takaisin..mutta huomasin miten tämä oli muita nuoria kohtaan tosi ystävällinen ja puhui heille niin kauniisti. Koin että teki sen tarkotuksella kun olin paikalla.
No nyt siitäkin on aikaa ja erään kerran tätä miettiessä, koin että Herra antoi ymmärryksen tähän.
Hän käytti minua koetellakseen näitä ihmisiä, onko heillä Jeesuksen rakkautta sydämessään.
He olivat uskon tiellään jo paljon pidemmällä, ite vasta pikkuhiljaa opettelin tuntemaan Jeesusta.
Nämä ehkä ajattelivat, että en ole tarpeeksi pyhä ja hyvä heidän seuraansa, täydellisten uskovien.
En ole heille katkera enkä vihainen, oon vaan kiitollinen siitä, että mä kelpaan Jeesukselle eikä siihen vaikuta se mitä mieltä muut on.
Toiset oppii nää uskonjutut vaikeemman kautta, toiset helpommalla, mutta kaikki on yhtä tärkeitä Jeesukselle.
Koitan ite myös muistaa tämän...koska uskon ettei Hän jätä muakaan koettelematta. Ehkä juuri jonkun toisen ihmisen kautta..