Syntiä tunnustettaessa
Lähetetty: 22 Touko 2017, 17:16
Tänään Herra näytti minulle jotain aika voimakasta, tiesin että Raamatunluvussani oli edessä Psalmi 70 ja Herra sanoi jo etukäteen että "tässä on sinulle vastaus":
1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa.
2. Jumala, riennä minua pelastamaan, riennä minun avukseni, Herra.
3. Joutukoot häpeään ja punastukoot ne, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt ja saakoot häpeän ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.
4. Kääntykööt takaisin häpeissänsä ne, jotka sanovat: "Kas niin, kas niin!"
5. Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; joille sinun apusi on rakas, ne sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Jumala!"
6. Mutta minä olen kurja ja köyhä; Jumala, riennä minun tyköni. Sinä olet minun apuni ja vapauttajani; Herra, älä viivy.
Sen jälkeen lukeminen muuttui kuin puuroksi ja hyvä että pääsin seuraavan kappaleen loppuun. Tajusin, että synnit pitää myös tunnustaa, ei pelkästään ripputuolissa toiselle ihmiselle, vaan myös Herralle. Saattaa kuulostaa triviaalilta, mutta rukouksessa melkein tunsin kosketuksen ja Herran nuhtelun että "olet kyllä aina kertonut synneistäsi ja pyytänyt armonantoa, mutta et ole koskaan halunnut tunnustaa niitä juuri näillä sanoilla: minä haluan tunnustaa syntini Sinulle Herra". Sen jälkeen minut valtasi autuuden tunne ja Herra sanooi ettei synteihin tarvitse jäädä vellomaan.
Ajattelin tuoda tämän tänne palstalle, koska en itse ollut koskaan tällaista asiaa tajunnut ennen kuin Herra sen näytti minulle.
Herra, tule hakemaan meidät pian Kotiin!
1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa.
2. Jumala, riennä minua pelastamaan, riennä minun avukseni, Herra.
3. Joutukoot häpeään ja punastukoot ne, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt ja saakoot häpeän ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.
4. Kääntykööt takaisin häpeissänsä ne, jotka sanovat: "Kas niin, kas niin!"
5. Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; joille sinun apusi on rakas, ne sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Jumala!"
6. Mutta minä olen kurja ja köyhä; Jumala, riennä minun tyköni. Sinä olet minun apuni ja vapauttajani; Herra, älä viivy.
Sen jälkeen lukeminen muuttui kuin puuroksi ja hyvä että pääsin seuraavan kappaleen loppuun. Tajusin, että synnit pitää myös tunnustaa, ei pelkästään ripputuolissa toiselle ihmiselle, vaan myös Herralle. Saattaa kuulostaa triviaalilta, mutta rukouksessa melkein tunsin kosketuksen ja Herran nuhtelun että "olet kyllä aina kertonut synneistäsi ja pyytänyt armonantoa, mutta et ole koskaan halunnut tunnustaa niitä juuri näillä sanoilla: minä haluan tunnustaa syntini Sinulle Herra". Sen jälkeen minut valtasi autuuden tunne ja Herra sanooi ettei synteihin tarvitse jäädä vellomaan.
Ajattelin tuoda tämän tänne palstalle, koska en itse ollut koskaan tällaista asiaa tajunnut ennen kuin Herra sen näytti minulle.
Herra, tule hakemaan meidät pian Kotiin!