Asiat kun ovat harvoin aivan niin mustavalkoisia, kuin ne mielellämme haluamme tehdä. Tunteemme tekevät meille kepposet. Monelle anteeksiannon vaikeus onkin juuri taistelua omaa tunnetta vastaan.
Ja sitä pitkää taistelua ei kannata käydä - lainkaan.
Kokemuksesta tiedän, että paras tapa päästä siihen, että tuntee ja tietää pystyneensä antamaan toiselle anteeksi, on rukoilla toisen puolesta. Siihen liittyy sekin, että silloin annamme Pyhän Hengen tehdä meissä sitä työtä jota Hän haluaakin tehdä.
Miksi näin on ? Yksinkertaisesti siksi, että anteeksianto ei ole tunne, se on valinta. Toisen puolesta rukoileminen ei myöskään ole tunne, se on valinta. Ja kun me valitsemme Hänen tiensä tietoisella tasolla, Hän parantaa meidät tunnetasolla. Se menee nimenomaan näin päin.
Amen. Juuri näin. Päätät tehdä oikein ja rukoilet toisen puolesta, kuten Hän opetti:Aluksi en kyennyt antamaan anteeksi mutta sitten sanoin ääneen päätän antaa anteeksi ja viime aikoina olen kokenut sydämen suurta vapautta kun Jeesus on tuonut anteeksiannon myös sydämeeni.
rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat