Äkkipikaisuus - mitä se on?

Osion aiheena on synti ja sen suhde ihmiseen
Avatar
-jarmo-
Site Admin
Viestit: 4650
Liittynyt: 09 Helmi 2016, 12:19
Paikkakunta: Taivastenvaltakunta
Viesti:

Äkkipikaisuus - mitä se on?

Viesti Kirjoittaja -jarmo- »

Ajattelin avata puheeaiheen äkkipikaisuudesta. Onko sellainen luonne normaalia iihmisyyttä vaiko syntisyyttämme?

Jeesus tulistui ainakin pariin otteeseen niin että tuntui menettäneen malttinsa. Ainakin sellaisen kuvan saa kun kaataa rahanvaihtajien pöydät ja haukkuu ihmisiä kyykäärmeen sikiöiksi. Niissä ei toki ollut mitään syntiä! Ihminen on kyykäärmeen perillinen Adamista ja Eevasta, jotka lankesivat. Perkele on siis sukujuuremme. Mutta rahanvaihtajien pöytien kaataminen, oliko se liioiteltua toimintaa ja äkkipikaisuutta ja mikä erottaa äkkipikaisuuden ns. voimakeinoista, joihin minä ehkä yhdistän noiden rahanvaihtajien pöytien kaatamisen.

Meissähän on tunteet hallitsevana elementtinä, kuten sääli ja inho tai vaikkapa ilo. Tunteiden näyttäminen on reaktio jostain voimakkaasta tunteesta ja silloin kaatuu rahanvaihtajien pöydät vihastuksissa tai pääsee oksennus inhotessa tarpeeksi jne. tahaton naurunpyrskähdys iloisesta kuulemisesta tai näkemisestä. Ne ovat tunteiden tuomia reaktioita.

Tämä asia mua herätti keskusteluun, kun eräs ystäväni, hänellä on aivovamma ja paha ADHD ja hän saa erityisen pahoja "kilareita" joskus, jossa menee kuppi nurin oikeen huolella. Hän saattaa haukkua ja huutaa, herjata ja muuta mutta sitten pian leppyy ja pyytää anteeksi. Onko sellainen ymmärrettävää ja pitääkö sellainen hyväksyä noin vaan aina, aina ja taas aina uudelleen ja uudelleen?

Jeesus sanoi Pietarille kysyttäessä että montako kertaa pitää antaa anteeksi veljelle joka loukkaa tms. tekee vääryyttä, aivanko seitsemän kertaa. Siihen Jeesus sanoi että "ei, vaan seitsemän kertaa seitemänkymmentä kertaa" joka tarkoittaa minun ymmärryksen mukaan symbolinumerona käsitettä, "täydellisesti ja ikuisesti".
Salome1972

Re: Äkkipikaisuus - mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Salome1972 »

Tarkoittaakohan se samaa, kuin tarkoitetaan Saarnaajan kirjassa:
7.luku
9. Älköön mielesi olko kärkäs vihastumaan, sillä viha pesii tyhmien povessa.
ja Jaakobin kirjeen
1. luvussa
19. Tietäkää rakkaat veljeni, että jokaisen ihmisen tulee olla nopea kuulemaan, mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan,
20. sillä miehen viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta.

Tarkoittaako "äkkipikainen" siis sellaista, joka vihastuu nopeasti/helposti? Oisin taipuvainen ajattelemaan niin.
Hengen hedelmäksi Paavali luettelee mm. pitkämielisyyden , sävyisyyden ja itsehillinnän. Itsehillintä pettää, kun on äkkipikainen?
Ja sitten vielä se kohta, missä sanotaan, että kaikenlainen vihastuminen ja kiivastuminen ja huuto ja herjaus olkoon kaukana teistä.

Olisin kuitenkin armollinen ystävällesi, jolla ainakin osa äkkipikaisuudesta varmaan selittyy noilla hänen sairauksillaan. Se on kyllä kieltämättä rasittavaa, jos aina vaan sama jatkuu. Onko tämä henkilö uskossa?

Itse olen kuluttanut armoistuimen eteen melkoset kuopat, koska itsehillintäni joskus pettää. :(
Avatar
-jarmo-
Site Admin
Viestit: 4650
Liittynyt: 09 Helmi 2016, 12:19
Paikkakunta: Taivastenvaltakunta
Viesti:

Re: Äkkipikaisuus - mitä se on?

Viesti Kirjoittaja -jarmo- »

Salome1972 kirjoitti:Olisin kuitenkin armollinen ystävällesi, jolla ainakin osa äkkipikaisuudesta varmaan selittyy noilla hänen sairauksillaan. Se on kyllä kieltämättä rasittavaa, jos aina vaan sama jatkuu. Onko tämä henkilö uskossa?
Joo, kyllä on uskossa! Hän kärsii siitä ongelmastaan kyllä ja osaa hiukan jopa ennakoidakin mutta ei ehkä taistele tarpeeksi vastaan... en tiedä? Joskus se vaan on todella uuvuttavaa, eikä millään jaksa. En nyt enää ole tekemisissä ko. henkilön kanssa mutta kun olin, niin se oli kyllä taiteilua itseltäkin, kun tietää sen matalan kynnyksen kilahtaa.
Salome1972

Re: Äkkipikaisuus - mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Salome1972 »

Mietin vaan, että jos hän on uskossa, niin kyllä häntä tietysti nää samat "säännöt" koskee, kuin meitä muitakin. Ja jos hän osaa ennakoida, niin vois olettaa, että jonkinlainen itsehillintä ois ees mahdollista; miks pitää vasta sitten ajatella, kun on ensin raivonnut ja sit pyytää anteeksi. Ja varsinkin, jos kuvio aina vaan toistuu ja toistuu.
Jotkut saa avun terapiasta tms, mutta mä hakeudun ristin juurelle ja pyydän, että Kristus saisi muodon mussa. Yritän pysyä mahdollisimman lähellä Jeesusta ja pyydän, että hän muuttaa mua itsensä kaltaiseksi, lupauksensa mukaan. Ja on - kiitos Herralle- muuttanutkin jo tosi paljon! :D

Anteeksi meidän siitä huolimatta pitää aina vaan, uudestaan ja uudestaan toisillemme antaa! (Melkonen oppiminen siinäkin...!)
olli

Re: Äkkipikaisuus - mitä se on?

Viesti Kirjoittaja olli »

Ketjun otsikkona on: "Äkkipikaisuus - mitä se on?"

No, voisin sanoa että olin aikanaan äkkipikaisuuuden ruumiillistuma - silloin olisin voinut vastata otsikon kysymykseen: "Se olen minä."

Sitten hypätään aivan viime aikoihin - tässä pari viikkoa sitten eräs isännöitsijä puhui toiselle isännöitsijälle, ja kertoi minusta. Taustana voisi mainita että olin saanut tänä vuonna toimeksiannon häneltä keskelle kahta erilaista tilannetta - mutta molemmat siis ihan täyttä katastrofia; mutta hän puhui minusta suurin piirtein näin: "Tuon Ollin kun uskaltaa lähettää mihin tahansa, kun se on sellainen viilipytty." Se lause jotenkin kosketti ja pisti miettimään, kun nyt menneisyyteni tiedän häntä paremmin. Ensi ajatus jopa oli, että hän ei mitenkään voinut puhua minusta.

Mutta sitä se on. Eipä se Pietarikaan omassa voimassaan mikään viilipytty ollut. Hän kuitenkin muuttaa meitä, ja itse uskoisin että äkkipikaisuus on sellainen piirre meissä joka ilmaisee että nämä maalliset asiat ovat meille liian tärkeitä.

On helppo ajatella, että äkkipikaiset ihmiset ovat jotenkin pahoja tai ilkeitä, tai eivät välitä toisista. Mutta ei se oikeastaan sitäkään ole. Äkkipikaiset ihmiset ovat sellaisia joissa Jumalan työ on vielä kesken. Ja sellaisia olemme kaikki. Meillä jokaisella on vielä oppimista, jollakin äkkipikaisuudessa, toisella kielen hallinnassa, jollakin taas jossakin muussa asiassa. Mutta oleellista on ymmärtää, että sen työn joka Hän on meissä alkanut, Hän on suorittava loppuun.

Hän nostaa, kantaa ja pelastaa. Hän, ja yksin Hän. Vastoin joidenkin käsitystä, itse uskon että Hän on se joka sen työn tekee, eikä ole meidän vastuullamme yrittää "kasvattaa luonnettamme", vaan päinvastoin - hyljätä se mikä on väärää, antaa elämämme Hänen käsiinsä ja antaa Hänen muokata itsestämme sellainen joka on sopiva iankaikkisuutta varten ja myöten.

Kyse ei ole teoista, vaan asenteesta - siitä että myönnämme ettei meissä - se on meidän lihassamme - asu mitään hyvää.
Sinettisormus

Re: Äkkipikaisuus - mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Amen, Olli, kuulostaapa tutulta :D
Minä myös, nuorempana olin äkkipikainen. Jos joku ei heti onnistunut saattoi se, mikä juuri kädessä oli, saada pikaisen kaaren, sinne jonnekkin. :lol:
Sitten opin taidon, laskea kymmeneen ja useimmiten siinä kerkisikin rauhoittua, juuri riittävästi.
Sitten minusta tuli niinsanotusti "pitkäpinnainen", mutta varjele jos minun rajojani koeteltiin, siinä sai sitten kuulla omat että naapurit. :!:
Mutta se oli vielä sitä omassa lihassa elon aikaa, vaikka Jeesukseen uskoinkin, ja Jeesus minua ihmeillään välillä muistikin, mutta ei myöskään päästänyt minusta irti, vaikka aihetta monasti olisi ollut, niin suuresti meitä Rakastetaan. :o
Nyt uskoni syvennyttyä on sisäinen rauhani kohdallaan ja ymmärrän toisten tekemiset, heidän omiksi valinnoikseen. :roll:
Herran Rauhaa kaikille!
Avatar
-jarmo-
Site Admin
Viestit: 4650
Liittynyt: 09 Helmi 2016, 12:19
Paikkakunta: Taivastenvaltakunta
Viesti:

Re: Äkkipikaisuus - mitä se on?

Viesti Kirjoittaja -jarmo- »

Kiitos kovasti kommenteistanne ja hyvinkin syvällisistä ajatuksista koskien aika arkaakin aihetta. Minuakin joskus kutsutaan kiivailijaksi ja olen sellainen lähinnä vahvojen mielipiteitteni vuoksi. Vanhemmuutta olen oppinut kärsivällisyyttä ja ymmärrystä muille mielipiteille, vaikken omisikaan niitä. Näen nykyään paremmin sen, milloin ei enää kannata jatkaa, vaan vähintäänkin lopettaa jauhaminen.
Sen sijaan tuo ns. raivostuminen, SE EI KUULU MINUN ELÄMÄÄNI MISSÄÄN OLOMUODOSSA! En voi ymmärtää ihmisiä jotka saavat näitä "vaahtosuussa kilareitaan" ja aiheuttavat sillä PELKKÄÄ VAHINKOA!

Toitte esille ilmeisen jumalattoman ihmisen, entisen minänne äkkipikaisuuden ennen uskoontuloa. Sitten kun taas tuo Pietarin äkkipikaisuus on minun luonteenomaista kiivailua enemmänkin. En siis suutu, vaan kiivastun. Mikä ero? En osaa ehkä selittää muuta kuin että kiivailusta puuttuu viha.

Portsarina ollessa minulla oli monesti tiukkoja sanallisia vääntöjä aisakkaan kanssa, jossa kiivailu tuli kyllä esille. Mutta sitten minun piti aina näytellä, jos halusin että vihastun jollekin, koska en osaa vihata ilman näyttelemistä. En minä osaa vihastua jos joku käyttäytyy ravintolassa huonosti. Kyllä ne enemmänkin on sellaisia kiivastumistunteita asian vuoksi joka pitää tehdä toisin. Viha on ihan eri juttu, jota sitten sumeassa raivossa ihmiset tekevät.

Usko on juuri se jossa Jeesus asettuu sydämeen tuomaan yliluonnollisen rauhan tunteen. Siinä ei ole kannabis tai heroiini mitään sen rauhallisuuden rinnalla. Se rauha lähtee kokonaisvaltaisesti eikä pääkään sumene, vaan jopa selkiää, koska ilman Jeesusta ihmiset usein olettavat enemmän asioita ja tulevat epäluuloisiksi kaikesta. Aineissa tulee skitsofreniaa vielä kaiken päälle. Se epäitietoisuus tuo missä olotilassa tahansa epävarmuuden tunteita pintaan. Uskossa on uskonvarmuus ja pelastusvarmuus samassa paketissa. Ne painaa yhdessä vaakakupissa enemmän kuin edes kuolemanpelko.
tuula

Re: Äkkipikaisuus - mitä se on?

Viesti Kirjoittaja tuula »

olen saanut ihmisiltä ja jopa uskovilta kritiikkiä tuon jyrkän mielipiteeni takia, kun vastustan islamin tuloa suomeen, jota pakolaiset tuovat tullessaan. mutta puolustaudun aina näin. Jeesus kiivaili temppelissä ja kaatoi rahan vaihtajien pöydät ja kauppiaiden pöydät ja sanoi myyjiä, että he ovat tehneet Jumalan huoneesta rosvoluolan. tässä Jeesus näytti luonteensa ja eikös uskovalla tule ottaa mallia hänestä. sanoihan hän myös että vastustakaa saatanaa, niin se teistä pakenee.ja islamia ei tule hyväksyä. se on saatanan henkivalta, jota he levittävät. suomen kirkko on lyönyt suunsa suppuun eikä puolusta enää Raamatun sanaa vaan toivottaa tervetulleeksi saatanan kirkkoon. on kyllä totta, että islamin uskoisille meidän suomalaisten tulee levittää Raamatun sanomaa. ei se niin vaikeaa ole ottaa esikuvastaan Jeesuksesta mallia ja kiivailla Jumalan sanan puolesta. tässä ajassa Raamatun sana uhkaa kadota kokonaan ja se tulisi nyt meillä uskovilla nostaa julkisuuteen, eikä painaa pinnan alle ja antaa islamin henkivallan ottaa vallan suomessa.
katso7
Viestit: 1415
Liittynyt: 19 Kesä 2016, 16:58
Viesti:

Re: Äkkipikaisuus - mitä se on?

Viesti Kirjoittaja katso7 »

Se on sitä että välittää enemmän tulesta ja tuomiosta kuin sovituksesta. Opetuslapset sanoivat tahdotko niin sanomme että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät.Jeesus nuhteli heitä.Aika äkkipikaisesti sanottu opetuslapsilta. Ei tajuttu mitä todella tapahtuu jos niin olisi käynyt. Äkkipikainen sanoo ennen kuin ajattelee. Ei jeesus äkkipikainen ollut ...kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut...
https://www.youtube.com/watch?v=9ScRmcpRip4
Dennis Jernigan-You are my all in all
Vastaa Viestiin