Tehkää sopu ajallanne
Lähetetty: 03 Kesä 2022, 11:18
"Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.
Kolossalaiskirje 3:13"
Omaa seurakuntaa, naapurustoa ja sukuani läheltä seuranneena ja muualta kuulleena haluaisin muistuttaa että pitäkää sopu. Sopikaa asianne ennen Herran tuloa. Tai jollet ole uskossa niin tee se edes itsesi takia.
Riidat alkavat yleensä pienistä asioista ja katkeruus on kamala taakka. Olla sen alla ja seurata sitä sivusta. Järkyttävää, että monet riidat kestävät vuositolkulla ja pahimmillaan siirretään seuraaville jälkipolville.
Lähtee riidat sitten lasikiposta perinnönjaossa tai naapurin ajattelemattomasta kommentista, ne yleensä tuppaa paisumaan.
Toisinaan kukaan ei edes muista mistä kinat on alkujaan lähteneet.
Mieli on pahoitettu ja sota on valmis. Ihminen hyvin herkästi löytää sisältään sen tunteen että minua on loukattu ja minulla on oikeus suuttua.
Jokainen ihminen kuitenkin tietää vihan ja katkeruuden kierteen. Se ei tuo hyvää oloa, eikä yleensä hyviä asioitakaan mukanaan.
Katkeruus, viha, anteeksiantamattomuus ja kaikenlainen eripura sekä kateus voi myös olla Herran työn esteenä, tai ainakin se vie aikaa kaikelta hyvältä.
Paholainenkin osaa olla ovela. Se on sinun puolellasi. Tunteena jota et tunnista koska sen ajaa sinun etuasi tai ainakin niin luulet.
Raamattu ei kiellä meitä suuttumasta mutta varoittaa siitä, mihin se voi johtaa. Psalmissa 37:8 puhutaan jätä suuttumus sikseen ja hylkää vihastus. Ja älä kiivastu, jottet siten vain tekisi pahaa.
Meillä on aina mahdollisuus valita kun suutumme. Mahdollisuus valita ketä palvelemme. Vihan on hyvä antaa sen laantua ennen kuin päädymme sanomaan tai tekemään pahaa.
"Efesolaiskirje 4:26 Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä".
Allekirjoittaneena voin kertoa, että opettelun takana monesti on. Liha ei meinaa sitten millään nöyrtyä anteeksiantavan jees jees miehen rooliin vaan on se, joka on aina ajamassa omia oikeuksia tai muiden oikeuksia silloin, kun tehdään toisille väärin.
Yksi toimiva lause itsellä on, kun suuttumus meinaa saada totaalisen vallan on "älä osallistu muiden synteihin." Toistaiseksi se on toiminut.
Niinkuin tiedetään, suku monesti pahin ja yhdellä jos toisella se alue missä työkenttää riittää. Toisinaan sitä miettii, että muistaako ihminen vaan ne pahat sanat eikä ikinään hyviä?
Jos ihminen hillitsisi kielensä ja ruumiinsa olisi totisesti helpompaa täällä elää. Itseään kuitenkin voi oppia kehittämään. Sanonta se kasvaa, mitä ruokit pätee moneen asiaan.
Islantilainen elokuva Under the tree on hyvä esimerkki siitä mihin naapurisopu voi johtaa.
Riita alkaa pihapuusta ja karanneesta kissasta mikä johtaa massiiviseen kiusantekoon ja lopulta kahden ihmisen ja koiran kuolemaan.
Ehkä elokuvassa on kärjistetty esimerkki naapurisovusta, mutta tuon karanneen kissan kohdalla jokainen tunnistanee tunteen vihasta, kun koetaan että joku on tehnyt sinulle väärin.
Jeesuksen sanoin:
"Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.
Matteus 11:29-30"
Anteeksianto on yksi parhaista lahjoista mitä itselleen voi antaa. Antamalla muille anteeksi, helpottaa omaa elämäänsä.
(Lisäyksenä tähän ja aiempiin teksteihin, olen vanhasieluinen ja en ymmärrä nykyistä karkeaa jaottelua miesten ja naisten välillä. En myöskään iän suhteen. Minulle aikamiehetkin voi olla poikia, en loukkaannu tytöttelystä ja en vaivaannu jos joukosta miehiä ja naisia puhutaan käännöksissä miehet nimikkeellä. Minulle ne ei ole halventavia enkä niitä sellaisiksi tarkoita)
Kolossalaiskirje 3:13"
Omaa seurakuntaa, naapurustoa ja sukuani läheltä seuranneena ja muualta kuulleena haluaisin muistuttaa että pitäkää sopu. Sopikaa asianne ennen Herran tuloa. Tai jollet ole uskossa niin tee se edes itsesi takia.
Riidat alkavat yleensä pienistä asioista ja katkeruus on kamala taakka. Olla sen alla ja seurata sitä sivusta. Järkyttävää, että monet riidat kestävät vuositolkulla ja pahimmillaan siirretään seuraaville jälkipolville.
Lähtee riidat sitten lasikiposta perinnönjaossa tai naapurin ajattelemattomasta kommentista, ne yleensä tuppaa paisumaan.
Toisinaan kukaan ei edes muista mistä kinat on alkujaan lähteneet.
Mieli on pahoitettu ja sota on valmis. Ihminen hyvin herkästi löytää sisältään sen tunteen että minua on loukattu ja minulla on oikeus suuttua.
Jokainen ihminen kuitenkin tietää vihan ja katkeruuden kierteen. Se ei tuo hyvää oloa, eikä yleensä hyviä asioitakaan mukanaan.
Katkeruus, viha, anteeksiantamattomuus ja kaikenlainen eripura sekä kateus voi myös olla Herran työn esteenä, tai ainakin se vie aikaa kaikelta hyvältä.
Paholainenkin osaa olla ovela. Se on sinun puolellasi. Tunteena jota et tunnista koska sen ajaa sinun etuasi tai ainakin niin luulet.
Raamattu ei kiellä meitä suuttumasta mutta varoittaa siitä, mihin se voi johtaa. Psalmissa 37:8 puhutaan jätä suuttumus sikseen ja hylkää vihastus. Ja älä kiivastu, jottet siten vain tekisi pahaa.
Meillä on aina mahdollisuus valita kun suutumme. Mahdollisuus valita ketä palvelemme. Vihan on hyvä antaa sen laantua ennen kuin päädymme sanomaan tai tekemään pahaa.
"Efesolaiskirje 4:26 Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä".
Allekirjoittaneena voin kertoa, että opettelun takana monesti on. Liha ei meinaa sitten millään nöyrtyä anteeksiantavan jees jees miehen rooliin vaan on se, joka on aina ajamassa omia oikeuksia tai muiden oikeuksia silloin, kun tehdään toisille väärin.
Yksi toimiva lause itsellä on, kun suuttumus meinaa saada totaalisen vallan on "älä osallistu muiden synteihin." Toistaiseksi se on toiminut.
Niinkuin tiedetään, suku monesti pahin ja yhdellä jos toisella se alue missä työkenttää riittää. Toisinaan sitä miettii, että muistaako ihminen vaan ne pahat sanat eikä ikinään hyviä?
Jos ihminen hillitsisi kielensä ja ruumiinsa olisi totisesti helpompaa täällä elää. Itseään kuitenkin voi oppia kehittämään. Sanonta se kasvaa, mitä ruokit pätee moneen asiaan.
Islantilainen elokuva Under the tree on hyvä esimerkki siitä mihin naapurisopu voi johtaa.
Riita alkaa pihapuusta ja karanneesta kissasta mikä johtaa massiiviseen kiusantekoon ja lopulta kahden ihmisen ja koiran kuolemaan.
Ehkä elokuvassa on kärjistetty esimerkki naapurisovusta, mutta tuon karanneen kissan kohdalla jokainen tunnistanee tunteen vihasta, kun koetaan että joku on tehnyt sinulle väärin.
Jeesuksen sanoin:
"Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.
Matteus 11:29-30"
Anteeksianto on yksi parhaista lahjoista mitä itselleen voi antaa. Antamalla muille anteeksi, helpottaa omaa elämäänsä.
(Lisäyksenä tähän ja aiempiin teksteihin, olen vanhasieluinen ja en ymmärrä nykyistä karkeaa jaottelua miesten ja naisten välillä. En myöskään iän suhteen. Minulle aikamiehetkin voi olla poikia, en loukkaannu tytöttelystä ja en vaivaannu jos joukosta miehiä ja naisia puhutaan käännöksissä miehet nimikkeellä. Minulle ne ei ole halventavia enkä niitä sellaisiksi tarkoita)