Nöyryys ja Suuruus
Lähetetty: 22 Kesä 2016, 12:00
Löysin aivan ihanan kirjoituksen tuolla surffaillessani ja halusin tuoda sen myös tänne jakoon:
Vuosia sitten eräässä lehdessä oli kirjoitus, joka sisälsi 7-vuotiaan Maria-tyttösen kirjeen tutulle papille. Kun kirje julkaistiin, tyttö oli muutamaa päivää aikaisemmin kuollut. Kirjeessään Maria kertoi pappisedälle - niin kuin hän tätä kutsui - monenlaisista asioista. Hän kirjoitti mm. siitä, miten hän halusi olla Jeesuksen lammas ja miten hänen koulutoverinsa olivat häntä siitä syystä nauraneet ja pilkanneet. Sitten hän yllättäen totesi, että joillakin ihmisillä on niin suuri pää, etteivät he mahdu taivaan ovesta sisälle. Myös omalle tutulle papilleen hän esitti paljon puhuvan kysymyksen: "Onko sinulla pappi-setä liian suuri pää, niin ettet sinä mahdu sisälle taivaan ovesta"? Marian kysymys puhutteli pappia niin voimakkaasti, että hän halusi julkaista kirjeen muidenkin luettavaksi.
Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin luvussa 19: "14. Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." Jeesus ei aseta esikuviksi lapsia yleensä, vaan lapset, jotka tulivat hänen luokseen, niin kuin esimerkiksi pieni Maria. Siinä on pääsy sisälle taivasten valtakuntaan, siinä uskovan lapsen kaltaiseksi tulemisessa. Maria oli huomannut, että joillakin oli liian iso pää, jotta he mahtuisivat portista sisälle. Saman totesi eräs vanha savolainen saarnamies nuorelle itsetietoiselle lääketieteen opiskelijalle. "Siul' on liian suur piä", hän sanoi. Sanat pysähdyttivät opiskelijan ja hän nöyrtyi lapsen kaltaiseksi, yksinkertaisesti uskomaan Jeesukseen Vapahtajanaan. Hänestä tuli sittemmin lähetyslääkäri.
Ensin jokaisen on suostuttava kääntymään, jotta pääsisi sisälle taivasten valtakuntaan. Mutta ei sen jälkeenkään kenelläkään ole varaa lähteä kulkemaan pystypäin etumaisille sijoille pyrkien. Jeesus viittasi sylissään lepäävään lapseen ja sanoi Matteuksen luvussa 18 "4. Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa."
Jeesus puhuu nöyrtymisestä. Se on taipumista. Monet, vaikka he ovat kerran kääntyneet ja tulleet lapsen kaltaisiksi, ovat kuin vahvat puut, jotka kurottavat kohti taivasta Toisia taas voi verrata hentoihin koivuihin, jotka nekin tahtovat seisoa suorassa. Myrskyssä ja lumikuorman alla hento puu taipuu helpommin. Vahvat männyt saattavat myrskyn riepotuksessa kaatua juurineen. Profeetta Jeremia valitti aikanaan Jumalan edessä: "Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen taipunut" (Jer. 20:7). Hurskas Daavid kaatui, pahasti, julkisesti ja nöyryyttävästi. Juuri hänestä tuli Israelin suurin kuningas.
Nöyryys ja suuruus kuuluvat yhteen, jos asioita katsoo Jumalan näkökulmasta. Muistan nuoruudestani raamatunopettajan, joka sanoi, ettei nöyräksi voi tulla muuten kuin nöyryytysten kautta. Usein nöyryytykset merkitsevät itkua, kipua ja tuskaa. Jotkut rukoilevat nöyryyttä, mutta parkuvat, kun Jumala ottaa heidät työnsä alle ja sallii heille nöyryytyksiä. Pyhän Hengen vaikutuksesta nöyryytykset synnyttävät pikku hiljaa nöyryyttä. Ilman taipumista Hengen työhön mieli saattaa elämän nöyryytyksissä muuttua mustaksi ja katkeraksi.
Lapsessa, joka nojasi Jeesuksen rintaa vasten, voimme nähdä nöyryyden. Hän ei tullut Jeesuksen syliin peräämään oikeuksiaan tai esittämään vaatimuksiaan. Hän oli riippuvainen Jeesuksesta ja tyytyväinen siihen, mitä Jeesus teki. Lapsi ei vaatinut mitään, ei esittänyt ansioitaan eikä ylpeillyt saavutuksillaan.
Todellinen nöyryys ei tavoittele suuruutta, ei edes ajattele sitä. Nöyryys on itsensä unohtamista. Se on keskittymistä Jeesukseen ja toisiin ihmisiin. Nöyrä ihminen taivuttaa polvensa Jumalan ja hänen sanansa edessä, antautuu Jumalalle ja on onnellinen ja tyytyväinen niin tehdessään.
Nöyryys ei ole kovassa kurssissa tässä maailmassa. Pikemminkin sitä halveksitaan. Jumalan valtakunnassa on toisin. Pienuus on suuruutta. Vähäisin on suurin. Ne Jeesukseen uskovat ihmiset, joita muut eivät välttämättä pidä minään, saattavat kerran olla suurimpien joukossa. Ne, jotka ovat tavoitelleet korkeita, saattavat löytää itsensä viimeisten parista, jos edes sieltäkään. Luther sanoo, ettei tule ajatella olevansa suuri vaan pieni. Suureksi tuleminen tapahtuu itsestään, jos on ensin tullut pieneksi.
On helppoa nöyristellä puheissaan. Toista on olla nöyrä mieleltään. Kysynkin sinulta, rohkenetko tänä aamuna pyytää nöyrtymistä lapsen kaltaiseksi? Eivät lapsetkaan ole puhtaita ja viattomia. He ovat syyllisiä niin kuin aikuisetkin ja tarvitsevat anteeksiantoa. Mitä heillä sitten on? Heillä on yksinkertaista uskoa ja luottamusta Jeesukseen ja hänen sanoihinsa ja lupauksiinsa, jos he ovat niistä tietoisia. Nöyrtyminen on syntiensä tuntemista ja tunnustamista ja niiden anteeksi uskomista. Nöyrtyminen on Jumalan käsiin jäämistä, olivat olosuhteemme minkälaiset tahansa. Se on hengellistä köyhyyttä, joka odottaa saavansa kaiken Herralta Jeesukselta.
Liisi Jokiranta.
Jokiranta on teologi, eläkkeellä oleva lehtori, joka edelleen toimii Suomen Evankelis-luterilaisen Kansanlähetyksen .... http://keskustelu.suomi24.fi/t/14344276 ... -suuruutta
Vuosia sitten eräässä lehdessä oli kirjoitus, joka sisälsi 7-vuotiaan Maria-tyttösen kirjeen tutulle papille. Kun kirje julkaistiin, tyttö oli muutamaa päivää aikaisemmin kuollut. Kirjeessään Maria kertoi pappisedälle - niin kuin hän tätä kutsui - monenlaisista asioista. Hän kirjoitti mm. siitä, miten hän halusi olla Jeesuksen lammas ja miten hänen koulutoverinsa olivat häntä siitä syystä nauraneet ja pilkanneet. Sitten hän yllättäen totesi, että joillakin ihmisillä on niin suuri pää, etteivät he mahdu taivaan ovesta sisälle. Myös omalle tutulle papilleen hän esitti paljon puhuvan kysymyksen: "Onko sinulla pappi-setä liian suuri pää, niin ettet sinä mahdu sisälle taivaan ovesta"? Marian kysymys puhutteli pappia niin voimakkaasti, että hän halusi julkaista kirjeen muidenkin luettavaksi.
Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin luvussa 19: "14. Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." Jeesus ei aseta esikuviksi lapsia yleensä, vaan lapset, jotka tulivat hänen luokseen, niin kuin esimerkiksi pieni Maria. Siinä on pääsy sisälle taivasten valtakuntaan, siinä uskovan lapsen kaltaiseksi tulemisessa. Maria oli huomannut, että joillakin oli liian iso pää, jotta he mahtuisivat portista sisälle. Saman totesi eräs vanha savolainen saarnamies nuorelle itsetietoiselle lääketieteen opiskelijalle. "Siul' on liian suur piä", hän sanoi. Sanat pysähdyttivät opiskelijan ja hän nöyrtyi lapsen kaltaiseksi, yksinkertaisesti uskomaan Jeesukseen Vapahtajanaan. Hänestä tuli sittemmin lähetyslääkäri.
Ensin jokaisen on suostuttava kääntymään, jotta pääsisi sisälle taivasten valtakuntaan. Mutta ei sen jälkeenkään kenelläkään ole varaa lähteä kulkemaan pystypäin etumaisille sijoille pyrkien. Jeesus viittasi sylissään lepäävään lapseen ja sanoi Matteuksen luvussa 18 "4. Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa."
Jeesus puhuu nöyrtymisestä. Se on taipumista. Monet, vaikka he ovat kerran kääntyneet ja tulleet lapsen kaltaisiksi, ovat kuin vahvat puut, jotka kurottavat kohti taivasta Toisia taas voi verrata hentoihin koivuihin, jotka nekin tahtovat seisoa suorassa. Myrskyssä ja lumikuorman alla hento puu taipuu helpommin. Vahvat männyt saattavat myrskyn riepotuksessa kaatua juurineen. Profeetta Jeremia valitti aikanaan Jumalan edessä: "Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen taipunut" (Jer. 20:7). Hurskas Daavid kaatui, pahasti, julkisesti ja nöyryyttävästi. Juuri hänestä tuli Israelin suurin kuningas.
Nöyryys ja suuruus kuuluvat yhteen, jos asioita katsoo Jumalan näkökulmasta. Muistan nuoruudestani raamatunopettajan, joka sanoi, ettei nöyräksi voi tulla muuten kuin nöyryytysten kautta. Usein nöyryytykset merkitsevät itkua, kipua ja tuskaa. Jotkut rukoilevat nöyryyttä, mutta parkuvat, kun Jumala ottaa heidät työnsä alle ja sallii heille nöyryytyksiä. Pyhän Hengen vaikutuksesta nöyryytykset synnyttävät pikku hiljaa nöyryyttä. Ilman taipumista Hengen työhön mieli saattaa elämän nöyryytyksissä muuttua mustaksi ja katkeraksi.
Lapsessa, joka nojasi Jeesuksen rintaa vasten, voimme nähdä nöyryyden. Hän ei tullut Jeesuksen syliin peräämään oikeuksiaan tai esittämään vaatimuksiaan. Hän oli riippuvainen Jeesuksesta ja tyytyväinen siihen, mitä Jeesus teki. Lapsi ei vaatinut mitään, ei esittänyt ansioitaan eikä ylpeillyt saavutuksillaan.
Todellinen nöyryys ei tavoittele suuruutta, ei edes ajattele sitä. Nöyryys on itsensä unohtamista. Se on keskittymistä Jeesukseen ja toisiin ihmisiin. Nöyrä ihminen taivuttaa polvensa Jumalan ja hänen sanansa edessä, antautuu Jumalalle ja on onnellinen ja tyytyväinen niin tehdessään.
Nöyryys ei ole kovassa kurssissa tässä maailmassa. Pikemminkin sitä halveksitaan. Jumalan valtakunnassa on toisin. Pienuus on suuruutta. Vähäisin on suurin. Ne Jeesukseen uskovat ihmiset, joita muut eivät välttämättä pidä minään, saattavat kerran olla suurimpien joukossa. Ne, jotka ovat tavoitelleet korkeita, saattavat löytää itsensä viimeisten parista, jos edes sieltäkään. Luther sanoo, ettei tule ajatella olevansa suuri vaan pieni. Suureksi tuleminen tapahtuu itsestään, jos on ensin tullut pieneksi.
On helppoa nöyristellä puheissaan. Toista on olla nöyrä mieleltään. Kysynkin sinulta, rohkenetko tänä aamuna pyytää nöyrtymistä lapsen kaltaiseksi? Eivät lapsetkaan ole puhtaita ja viattomia. He ovat syyllisiä niin kuin aikuisetkin ja tarvitsevat anteeksiantoa. Mitä heillä sitten on? Heillä on yksinkertaista uskoa ja luottamusta Jeesukseen ja hänen sanoihinsa ja lupauksiinsa, jos he ovat niistä tietoisia. Nöyrtyminen on syntiensä tuntemista ja tunnustamista ja niiden anteeksi uskomista. Nöyrtyminen on Jumalan käsiin jäämistä, olivat olosuhteemme minkälaiset tahansa. Se on hengellistä köyhyyttä, joka odottaa saavansa kaiken Herralta Jeesukselta.
Liisi Jokiranta.
Jokiranta on teologi, eläkkeellä oleva lehtori, joka edelleen toimii Suomen Evankelis-luterilaisen Kansanlähetyksen .... http://keskustelu.suomi24.fi/t/14344276 ... -suuruutta