Nöyryys ja Suuruus

Osion aiheena on synti ja sen suhde ihmiseen
Sinettisormus

Nöyryys ja Suuruus

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Löysin aivan ihanan kirjoituksen tuolla surffaillessani ja halusin tuoda sen myös tänne jakoon:

Vuosia sitten eräässä lehdessä oli kirjoitus, joka sisälsi 7-vuotiaan Maria-tyttösen kirjeen tutulle papille. Kun kirje julkaistiin, tyttö oli muutamaa päivää aikaisemmin kuollut. Kirjeessään Maria kertoi pappisedälle - niin kuin hän tätä kutsui - monenlaisista asioista. Hän kirjoitti mm. siitä, miten hän halusi olla Jeesuksen lammas ja miten hänen koulutoverinsa olivat häntä siitä syystä nauraneet ja pilkanneet. Sitten hän yllättäen totesi, että joillakin ihmisillä on niin suuri pää, etteivät he mahdu taivaan ovesta sisälle. Myös omalle tutulle papilleen hän esitti paljon puhuvan kysymyksen: "Onko sinulla pappi-setä liian suuri pää, niin ettet sinä mahdu sisälle taivaan ovesta"? Marian kysymys puhutteli pappia niin voimakkaasti, että hän halusi julkaista kirjeen muidenkin luettavaksi.

Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin luvussa 19: "14. Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." Jeesus ei aseta esikuviksi lapsia yleensä, vaan lapset, jotka tulivat hänen luokseen, niin kuin esimerkiksi pieni Maria. Siinä on pääsy sisälle taivasten valtakuntaan, siinä uskovan lapsen kaltaiseksi tulemisessa. Maria oli huomannut, että joillakin oli liian iso pää, jotta he mahtuisivat portista sisälle. Saman totesi eräs vanha savolainen saarnamies nuorelle itsetietoiselle lääketieteen opiskelijalle. "Siul' on liian suur piä", hän sanoi. Sanat pysähdyttivät opiskelijan ja hän nöyrtyi lapsen kaltaiseksi, yksinkertaisesti uskomaan Jeesukseen Vapahtajanaan. Hänestä tuli sittemmin lähetyslääkäri.

Ensin jokaisen on suostuttava kääntymään, jotta pääsisi sisälle taivasten valtakuntaan. Mutta ei sen jälkeenkään kenelläkään ole varaa lähteä kulkemaan pystypäin etumaisille sijoille pyrkien. Jeesus viittasi sylissään lepäävään lapseen ja sanoi Matteuksen luvussa 18 "4. Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa."

Jeesus puhuu nöyrtymisestä. Se on taipumista. Monet, vaikka he ovat kerran kääntyneet ja tulleet lapsen kaltaisiksi, ovat kuin vahvat puut, jotka kurottavat kohti taivasta Toisia taas voi verrata hentoihin koivuihin, jotka nekin tahtovat seisoa suorassa. Myrskyssä ja lumikuorman alla hento puu taipuu helpommin. Vahvat männyt saattavat myrskyn riepotuksessa kaatua juurineen. Profeetta Jeremia valitti aikanaan Jumalan edessä: "Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen taipunut" (Jer. 20:7). Hurskas Daavid kaatui, pahasti, julkisesti ja nöyryyttävästi. Juuri hänestä tuli Israelin suurin kuningas.

Nöyryys ja suuruus kuuluvat yhteen, jos asioita katsoo Jumalan näkökulmasta. Muistan nuoruudestani raamatunopettajan, joka sanoi, ettei nöyräksi voi tulla muuten kuin nöyryytysten kautta. Usein nöyryytykset merkitsevät itkua, kipua ja tuskaa. Jotkut rukoilevat nöyryyttä, mutta parkuvat, kun Jumala ottaa heidät työnsä alle ja sallii heille nöyryytyksiä. Pyhän Hengen vaikutuksesta nöyryytykset synnyttävät pikku hiljaa nöyryyttä. Ilman taipumista Hengen työhön mieli saattaa elämän nöyryytyksissä muuttua mustaksi ja katkeraksi.

Lapsessa, joka nojasi Jeesuksen rintaa vasten, voimme nähdä nöyryyden. Hän ei tullut Jeesuksen syliin peräämään oikeuksiaan tai esittämään vaatimuksiaan. Hän oli riippuvainen Jeesuksesta ja tyytyväinen siihen, mitä Jeesus teki. Lapsi ei vaatinut mitään, ei esittänyt ansioitaan eikä ylpeillyt saavutuksillaan.

Todellinen nöyryys ei tavoittele suuruutta, ei edes ajattele sitä. Nöyryys on itsensä unohtamista. Se on keskittymistä Jeesukseen ja toisiin ihmisiin. Nöyrä ihminen taivuttaa polvensa Jumalan ja hänen sanansa edessä, antautuu Jumalalle ja on onnellinen ja tyytyväinen niin tehdessään.

Nöyryys ei ole kovassa kurssissa tässä maailmassa. Pikemminkin sitä halveksitaan. Jumalan valtakunnassa on toisin. Pienuus on suuruutta. Vähäisin on suurin. Ne Jeesukseen uskovat ihmiset, joita muut eivät välttämättä pidä minään, saattavat kerran olla suurimpien joukossa. Ne, jotka ovat tavoitelleet korkeita, saattavat löytää itsensä viimeisten parista, jos edes sieltäkään. Luther sanoo, ettei tule ajatella olevansa suuri vaan pieni. Suureksi tuleminen tapahtuu itsestään, jos on ensin tullut pieneksi.

On helppoa nöyristellä puheissaan. Toista on olla nöyrä mieleltään. Kysynkin sinulta, rohkenetko tänä aamuna pyytää nöyrtymistä lapsen kaltaiseksi? Eivät lapsetkaan ole puhtaita ja viattomia. He ovat syyllisiä niin kuin aikuisetkin ja tarvitsevat anteeksiantoa. Mitä heillä sitten on? Heillä on yksinkertaista uskoa ja luottamusta Jeesukseen ja hänen sanoihinsa ja lupauksiinsa, jos he ovat niistä tietoisia. Nöyrtyminen on syntiensä tuntemista ja tunnustamista ja niiden anteeksi uskomista. Nöyrtyminen on Jumalan käsiin jäämistä, olivat olosuhteemme minkälaiset tahansa. Se on hengellistä köyhyyttä, joka odottaa saavansa kaiken Herralta Jeesukselta.
Liisi Jokiranta.
Jokiranta on teologi, eläkkeellä oleva lehtori, joka edelleen toimii Suomen Evankelis-luterilaisen Kansanlähetyksen .... http://keskustelu.suomi24.fi/t/14344276 ... -suuruutta
Sinettisormus

Re: Nöyryys ja Suuruus

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

NÖYRYYS – itsensä oikein arvioimista Jumalan ja ihmisten edessä
Luuk. 14:7-14
7. Huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat
itselleen ensimmäisiä sijoja, Jeesus esitti
heille vertauksen:
8. "Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä
asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle. Jos
hän on kutsunut jonkun sinua arvokkaam-
man, niin
9. teidän kummankin kutsuja ehkä tulee ja
sanoo sinulle: 'Anna tälle sija', niin sinä jou-
dut nolona siirtymään viimeiselle sijalle.
10. Kun olet kutsuttu, mene ja valitse vaati-
mattomin paikka. Silloin sinun kutsujasi si-
sään tullessaan sanoo sinulle: 'Ystäväni,
siirry ylemmäksi'. Näin sinulle tulee kunnia
kaikkien pöytäkumppaniesi edessä.
11. Joka itsensä korottaa, se alennetaan, ja
joka itsensä alentaa, se ylennetään."
12. Jeesus sanoi myös pitoihin kutsujalle:
"Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu
ystäviäsi, veljiäsi, sukulaisiasi äläkä rikkaita
naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsui-
si sinua, ja ettet siten saisi korvausta.
13. Järjestäessäsi pidot kutsu köyhiä, raaja-
rikkoja, rampoja ja sokeita.
14. Sinä olet oleva autuas, koska he eivät
voi korvata sinulle. Sinulle maksetaan van-
hurskasten ylösnousemuksessa.
Sinettisormus

Re: Nöyryys ja Suuruus

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Todellinen suuruus
Matt. 18:1
-
14
1.Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen
luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakun-
nassa?"
2.Hän kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän
keskelleen
3.ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny
ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten val-
takuntaan.
4.Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin
taivasten valtakunnassa.
5.Joka ottaa luokseen yhden tällaisen lapsen minun
nimeeni, ottaa luokseen minut.
6.Joka taas viettelee yhden näistä pienistä, jotka us-
kovat minuun, hänelle olisi parempi, että myllynkivi
ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin
meren syvyyteen.
7.Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täy-
tyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta
viettelys tulee!
8.Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se
poikki ja heitä luotasi. Parempi on sinulle, että käsi-
puolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin
että sinut molemmat kädet tai molemmat jalat tallella
heitetään ikuiseen tuleen.
9.Jos silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä
luotasi. Sinun on parempi silmäpuolena mennä elä-
mään sisälle, kuin että sinut molemmat silmät tallella
heitetään helvetin tuleen.
10.Katsokaa, ettette halveksi ketään näistä pienistä.
Minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa
näkevät aina minun taivaissa olevan Isäni kasvot.
11.[Sillä Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä,
joka on kadonnut.]
12.Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lam-
masta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä 99 vuo-
rille ja mene etsimään eksynyttä?
13.Jos hän sen löytää - totisesti minä sanon: hän
iloitsee enemmän siitä kuin niistä 99:stä, jotka eivät
olleet eksyneet.
14.Niin ei myöskään teidän taivaallinen Isänne tahdo,
että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen
Sinettisormus

Re: Nöyryys ja Suuruus

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Matt. 11:28-30
Samuli

Re: Nöyryys ja Suuruus

Viesti Kirjoittaja Samuli »

Kiitos Sinetti hyviä kirjoituksia.

Nöyrtyä siihen, että en voi itseäni pelastaa, vaan tarvitsenkin siihen jonkun topisen apua... ainoastaan Jeesus Kristus voi minut pelastaa. Monet (minä mukaan lukien) eivät usein tohdi, uskalla tai nöyrry pyytämään ulkopuolisen apua, jossain tilanteessa, kun sitä vaan ajattelee, että kyllä minä tämän pystyn tekemään, vaikka hammasta purren...Mutta kun se ei vaan toimi niin joka jutussa.

Koettelemusten kautta sitä yleensä oppii nöyrtymään. Olenkin rukoillut Herraa koettelemaan niin, että osaisin taipua Hänen tahtoonsa ja ettei koettelumukset olisi liian vaikeita, vaan juuri minulle räätälöityjä ja sopivia. Ja minä kiitän jokaisesta niistä jotka Herra on minun eteeni tuonut, koska ymmärrän, että ne vievät minua aina kuitenkin oikeaan suuntaan lähemmäksi Herraa.
Sinettisormus

Re: Nöyryys ja Suuruus

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Amen, Samuli! Vastaanpa tuohon sinun, jo hyvään vastaukseesi, samoin, kuin äsken tuonne tuulalle; Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa. - 5. Moos. 8:5

Mutta olemmeko sydämeltämme riittävän nöyriä, ottaaksemme vastaan kaiken sen kasvatuksen, jonka Jumala sallii? Siellä tuo kasvatus/koulu, ei aina ole helppo. Kaikista parhaan kasvatuksen saamme juuri vaivan kautta, siksi Paavalikin käski iloita, siitä vaivasta mikä kunkin elämään osuu, sillä SE tekee meistä VAHVOJA, Jeesuksessa Kristuksessa.
Sinettisormus

Re: Nöyryys ja Suuruus

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Kun Sattuu

David Wilkerson
__________

Tavalla tai toisella meihin kaikkiin sattuu. Kaikki ovat samassa veneessä. Jopa tuohon nauravaan, onnelliseen muka niin onnekkaaseen väkijoukkoon sattuu. He yrittävät kätkeä kipuaan juomiseen ja vitsailuun mutta se ei mene pois.

Keneen sattuu? Tuhlaajapojan tai -tytön vanhempiin. Miljoonat vanhemmat ovat syvälle haavoittuneita lapsen tähden, joka on hylännyt heidän neuvonsa. Nuo rakastavat vanhemmat surevat kerran niin kiltin ja hyvän lapsen petollisuutta ja rikollisuutta.

Särkyneiden kotien uhreihin sattuu. Hylättyyn vaimoon, jonka hänen miehensä hylkäsi toisen naisen tähden. Aviomieheen, joka menetti vaimon rakkauden. Lapsiin, jotka menettivät turvallisuutensa.

Toiset kärsivät sairauksista. Syöpää, sydänongelmia ja valtavasti muita tauteja. Se, että lääkäri sanoo, Sinulla on syöpä saatat kuolla! - sen täytyy olla kauheaa. Kuitenkin monet tämän sanoman lukijoista ovat kokeneet sellaista kipua ja tuskaa.

Rakastavaisten välit katkeavat. Poikaystävä tai tyttöystävä lähtee kävelemään, tallaten jalkoihinsa sen, mikä kerran oli kaunis ihmissuhde. Jäljelle jää särkynyt, haavoitettu sydän.

Entä sitten työttömät? Lannistuneet, joiden unelmat ovat romahtaneet? Sulkeutuneet? Vangit? Homot ja alkoholistit?

Totta! Tavalla tai toisella meihin kaikkiin sattuu. Jokainen henkilö maan päällä kantaa omaa kivun ja tuskan taakkaansa.

Lue lisää: http://www.tscpulpitseries.org/finnish/tshurt.htm
Vastaa Viestiin