Tekeekö pelastunut uskova syntiä ?
Lähetetty: 23 Huhti 2016, 00:15
On mielenkiintoista lukea Paavalin käsitystä synnin tekemisestä. Toisaalta hän selkeästi ohjeistaa olemaan tekemättä väärin, mutta toisaalta hän julistaa vahvasti sitä ettei hän itse tee sitä, mikä on väärin.
Mutta jaakob ottaa asiaan hieman toisenlaisen lähtökohdan:
Koska siis laki antaa synnille perusteen alkaa herätellä himoa eli toisin sanoen ihminen alkaa mietiskellä mitä siellä kielletyllä puolella oikein on, käy helposti aivan samoin kuin Eevallekin kävi: "Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä... ", niin toteutuu se, mitä Paavali sanoi: "synnin voima on laki" !
Sillä ainoa asia mitä tarvitaan saamaan ihminen tekemään syntiä, on antaa ihmiselle säännöt - edes yksi (vrt. Aadam). Vuorisaarnassa Jeesus jo toi sen ilmi, että ei tarvitse välttämättä tappaa toista, pelkät pahat ajatukset riittävät siihen että on jo ylittänyt sen "jonkin" rajan. Pelkästään se himo, jonka laki herättää, johtaa siihen että himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin.
Vaikka siis laki on hyvä, silti laki johtaa siihen että on myös lain rikkomus. Laki herättää himon, joka tulee raskaaksi ja synnyttää synnin. Voi kysyä miksi näin tapahtuu - ja siihen vastaus on tuo alussa lainattu: synti asuu meissä. Miksi Johannes kuitenkin kirjoittaa:
On olemassa taistelu, jota emme silmin näe.
Me emme siis tee syntiä, mutta liian usein teemme sitä mitä emme tahdo, koska unohdamme että me olemme jatkuvasti keskellä taistelua, ja annamme sen vanhan Aadamin sisällämme johtaa ruumiimme tekoja. Mutta sen tekijä en enää ole minä. Jeesus on ottanut meidät omikseen, ei suinkaan sitä ruumista jossa synti asuu. Meidän vapautuksemme hetki on lähellä, ja siihen asti teemme vastarintaa, vaikka emme voi voittaa omaa lihaamme - sitä, jossa synti asuu.
Paavali puhuu siis synnin hedelmistä. Paavali siis modernein termein "ulkoistaa" synnin tekemisen, eli se on ikäänkuin "alihankintaa". Ulkoistaminen on ehkä väärä termi, kun Paavali kerran sanoo että synti asuu meissä.Room 7 kirjoitti:16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

Mutta jaakob ottaa asiaan hieman toisenlaisen lähtökohdan:
Ovatko nämä kaksi siis ristiriidassa keskenään ? Ei suinkaan. Tuo mitä Jaakob toteaa, löytyy myös Paavalin omasta tekstistä:Jaak 1 kirjoitti:14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.
Mutta eikö Jaakob puhu himosta eikä synnistä ? Miksi siis Jaakobin mukaan himo johtaa syntiin ja Paavalin mukaan synti joka meissä asuu, tekee tekoja joita emme itse haluaisi tehdä ? Eli onko se nyt himo vai synti joka johtaa meitä väärään ?Room 7:9 kirjoitti: Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
Jaahas. Siis nytkö syytetään lakia synnin himojen herättämisestä ? No, Paavalihan itse taas sanoo että laki on hyvä, joten mistä oikeasti on kysymys ? Jotta asia ei menisi liian vaikeaksi, Paavali toisaalta toteaa:Room 7:5 kirjoitti: Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
Okei. Siis nyt alkaa selvitä. Meissä siis asuu synti, joka ottaa aiheen käskysanasta... ja huom. käskysanahan on juuri "ÄLÄ" - tässä viitataan kymmenen käskyn tavanomaiseen alkuun: älä sitä, älä tätä. Ja kaikki mikä on kiellettyä, on jotenkin houkuttelevampaa - samoin kuin ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella (mikä muuten on tieteellisesti todistettu juttu, mutta ei siitä enemää tässä).Room 7:8 kirjoitti:Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
Koska siis laki antaa synnille perusteen alkaa herätellä himoa eli toisin sanoen ihminen alkaa mietiskellä mitä siellä kielletyllä puolella oikein on, käy helposti aivan samoin kuin Eevallekin kävi: "Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä... ", niin toteutuu se, mitä Paavali sanoi: "synnin voima on laki" !
Sillä ainoa asia mitä tarvitaan saamaan ihminen tekemään syntiä, on antaa ihmiselle säännöt - edes yksi (vrt. Aadam). Vuorisaarnassa Jeesus jo toi sen ilmi, että ei tarvitse välttämättä tappaa toista, pelkät pahat ajatukset riittävät siihen että on jo ylittänyt sen "jonkin" rajan. Pelkästään se himo, jonka laki herättää, johtaa siihen että himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin.
Vaikka siis laki on hyvä, silti laki johtaa siihen että on myös lain rikkomus. Laki herättää himon, joka tulee raskaaksi ja synnyttää synnin. Voi kysyä miksi näin tapahtuu - ja siihen vastaus on tuo alussa lainattu: synti asuu meissä. Miksi Johannes kuitenkin kirjoittaa:
Yllättäen, vastaus kysymykseen löytyy tuon lainauksen lopusta: "sillä hän on Jumalasta syntynyt". Nyt voidaankin kysyä, miksi uudestisyntyminen ratkaisee sen, tekeekö ihminen syntiä vai ei ? ... varsinkin kun kerran kokemuksesta tiedämme että monet pelastumattomat käyttäytyvät paremmin kuin jotkut pelastuneet (mikä on sinänsä häpeäksi meille kaikille). Siihen taas Jeesus antaa vihjeen:1 Joh 3:9 kirjoitti:Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
Tästä voidaan johtaa se, että Jumalan lapset haluavat johdattaa Jumalan tahtoa, koska sielunvihollisen lapset haluavat noudattaa hänen himojaan. Ja juuri näinhän Paavali edellä viittasi - hän ei tee sitä mitä haluaa - siis se ei ole hän joka sitä tekee. Mutta varmemmaksi vakuudeksi, luepa ajatuksella miten Johannes asian sanoo:Joh 8:44 kirjoitti:Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.
Joten nyt alamme päästä asian ytimeen. Me teemme sen tekoja, joka on meidän Isämme, emmekä tee enää itse sen tekoja, joka ei meidän isämme ole. Ne teot joita emme tunne omiksemme, ovat seurausta siitä että synti edelleen riippuu meissä kiinni. Ja kun luovumme hetkeksikin asemastamme Jumalan lapsena ja annamme jäsenemme pahuuden käyttöön, voimme olla aivan varmoja kenen tekoja alkaa tapahtua.1 Joh 3:8 kirjoitti:Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
On olemassa taistelu, jota emme silmin näe.
Joten se taistelu on myös meissä; meidän ajastamme, ajatuksistamme; aivan kaikesta. Mutta tuo viimeinen lause pysähdyttää... "niin te ette ole lain alla". Onko se vain slogan jonka olemme kuulleet, vai onko se asia jonka elämme todeksi ? Nimittäin, Jeesus on meille antanut kehotuksen rakastaa - ja joka rakastaa, se täyttää kaiken lain. Jos emme ole lain alla, ei synnillä ole voimaa, "sillä ilman lakia on synti kuollut". Mutta me edelleen elämme ruumiissamme jossa synti riippuu kiinni.Gal 5 kirjoitti:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
Me emme siis tee syntiä, mutta liian usein teemme sitä mitä emme tahdo, koska unohdamme että me olemme jatkuvasti keskellä taistelua, ja annamme sen vanhan Aadamin sisällämme johtaa ruumiimme tekoja. Mutta sen tekijä en enää ole minä. Jeesus on ottanut meidät omikseen, ei suinkaan sitä ruumista jossa synti asuu. Meidän vapautuksemme hetki on lähellä, ja siihen asti teemme vastarintaa, vaikka emme voi voittaa omaa lihaamme - sitä, jossa synti asuu.