Tekopyhyys ja ahneus

[Kaidan tien kaahari]

Apostolien teoissa Ananiaan ja Safiran kohtalo herättää kysymyksen miksi heille kävi niin kuin kävi? Oliko heidän tekemä vääryys niin paha, että piti kuolla? Oliko kuolema tässä ja nyt epäoikeudenmukainen tai suhteeton tuomio asiasta, joka olisi voitu sopia, sovittaa, antaa anteeksi? Armahtaa inhimillisen ihmisen heikkouden vuoksi?
Itselle tämä Raamatun kohta on avannut ajatuksen, tämän olevan varoittavana esimerkkinä tekopyhyydestä. Ollaan olevinaan messissä, eletään seurakunnassa toistellen hengellisiä fraaseja, huolehditaan ulkokuoren kiillon riittävyydestä ihmiskiitoksen keräilyyn. Samalla varmistellaan kulisseissa omien etujen ajamisesta ja käytetään mahdollisuudet vetää välistä. Annetaan ymmärtää, että ollaan täysillä mukana niin, että muutkin olisivat seuraamassa, vaikkapa antamisen hyvää esimerkkiä, samalla kuitenkin tätä efektiä käytetään oman varallisuuden pönkittämiseen.
Ei siis niin, etteikö olisi täysin oikein olla ja omistaa varallisuutta, vaan kysymys on sellasesta sydämen vilpillisyydestä ja kieroudesta, ahneudesta.
Esimerkkejä olisi paljon jos niitä lähtisi perkaamaan.
Oliko siis Ananiaan ja Safiran tapaus varoittava esimerkki kuinka vakavasta asiasta on kysymys, kun tullaan viimeiselle tuomiolle? Vai huvikseenko seurakuntalaisia vain peläyteltiin ottamalla pienestä vilpistä henki pois?
Se mitä ihmisiltä on vaadittu Jumalan edessä silloin, luulen, että sama vaaditaan myös tulevaisuudessa.
Kaikki vilppi pitäisi poistaa omasta ohjelmistosta, aloittaen mistä omatunto vielä yhtään piippaa. Uskon, että Pyhä henki paljastaa sitten lisää ja pitäisi ojentautua aina sen mukaan.
Omassa voimassa kaikki sellainen on vaikeaa, mutta kun alkaa elämään parannuksessa, saa voimaa ylhäältä. Oman mielen halu elää vilpittömästi vs oman mielen halu vilpillisyyyeen, tämä saa lumipalloefektin aina suuntaansa.
Se, että olisi ihminen jolle Jeesus tulee vielä sanomaan tämän: "Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'."
Tälläistä ajatusta pukkasi nyt pihalle. Vähän jyrkkää tekstiä voi olla, mutta toivottavasti ajatus yleisellä tasolla aukeaa..

[Tuija]

Koin tuoda tämän Herran Sanan:

Matteuksen evankeliumi:
7:1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
7:2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
7:3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
7:4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?
7:5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
7:6 Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.
7:7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
7:8 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
7:9 Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää,
7:10 taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?
7:11 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!
7:12 Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
7:13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
7:14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
7:15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
7:16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
7:17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
7:18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
7:19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
7:20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
7:22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
7:23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
7:24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
7:25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
7:26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.
7:27 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."
7:28 Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa,
7:29 sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.

[Sanna]

Aamen. Jumala ei ole niinkään kiinnostunut rahoistamme vaan sydämestämme.

Jatkona aiheeseen. Ananiaan ja Safiran suurin rike ei ollut pidättää osa rahoista. Talohan oli heidän ja siitä saadut rahat heidät.

Ei Jumala ollut vaatinut talon myyntihintoja itselleen, kyse oli Ananiaan ja Safiran sydämestä. He sopivat keskenään vedättävänsä Jumalaa ja seurakuntaa sanomalla myyneensä talonsa ja antavansa kaiken Jumalan työlle.

Kyse oli ihmisten suosion hakemisesta juurikin vilpillisin keinoin, hakemalla kunniaa suuren lahjoittajan roolista, vaikka todellisuus oli toinen.
Synti ei ollut rahan hallussapito, vaan se, että he yrittivät esittää itsensä anteliaampina ja omistautuneimpina kuin todellisuudessa olivat. Ulkokultaisuutta, kuten aloitustekstissä luki.

Jos olemme hengellä täytettyjä, haluamme palvella Jumalaa ja seurata Jeesusta rakkaudesta. Henki meissä laittaa hyviä tekoja alulle.

Aiemman luvun jakeessa 34 näemme:
Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan,

että yleisenä käytäntönä oli elää omavaraisessa kristillisessä yhteisössä, johon jokainen tuo pystymänsä osan.
Ananias ja Safira halusivat kristillisen lähimmäisrakkaus järjestelmän jäseniksi, kuitenkin jättäen pesämunan itselleen.

Ananias ja Safira eivät olleet pakanoita ja siksi rikos oli suurempi Jumalan silmissä. He tulivat kuorimaan rusinat niin sanotusti pullasta. Ryöstivät omansa tekeytymällä rahattomiksi. He varmasti näkivät yhteisössä rahan jakamista ja puutetta, mutta eivät tunteneet pistoa sydämessään tai hiljensivät sen. Ehkä Henki varoitti valehtelusta ja vilpistä, mutta he antoivat enemmän sijaa saatanan ja lihan äänille.

Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?
1 Joh 3:17

Näemme myös Safiran tullessa paikalle myöhemmin, että Pietari (Jumalan toimesta) antaa tilaisuuden selittää teot. Safira olisi pelastanut nahkansa ja paikkansa yhteisössä, jos olisi myöntänyt, että toimivat ahneudessaan vilpillisesti. Asia olisi varmasti kuittaantunut anteeksipyynnöllä ja muutamilla sen aikaisilla "pulla kahveilla". Safira kuitenkin kuullessaan miehensä kuolleen heidän yhteisen vilpin takia, silti, haluaa pitää kiinni rahoistaan ja jatkaa valhetta. Raamattu ei kerro, että heidän olisi ollu pakko myydä taloa. He vain aikoivat johtaa yhteisöä harhaan.

Raamattu ei myöskään kerro talon hintaa ja pimitettyä raha määrää. Ehkäpä talo oli 30 000 nykyeuroissa ja he pitivät 15 000.

Pyhissä kirjoituksissa ei ole käskyä, syntiä tai kohtaa, johon voisimme ehdottaa, ettei se ole iso asia Jumalalle. Meillä ei ole oikeutta päättää, kuinka tärkeää säännöt ja käskyt on Jumalalle.

Ananias ja Safira olivat Jumalan silmissä valinneet saatanan Jumalan sijaan. Heidän toiminta ei kirkastanut Jeesusta eikä Jumalaa. Heidän motiivinsa oli henkilökohtainen kunnia.

Varo harjoittamasta vanhurskauttasi toisten ihmisten edessä, jotta he näkisivät sen, sillä silloin et saa palkkaa Isältäsi, joka on taivaissa. Kun siis annat apua tarvitseville, älä soita edessäsi, niin kuin ulkokullatut tekevät synagogissa ja kaduilla, jotta muut ylistävät heitä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Mutta kun annat apua tarvitsevalle, älä anna vasen kätesi tietää, mitä oikea kätesi tekee, jotta antamisesi olisi salassa. Ja sinun Isäsi, joka näkee, palkitsee sinut Matteus 6:1-4

[Sanna]

Se mitä ihmisiltä on vaadittu Jumalan edessä silloin, luulen, että sama vaaditaan myös tulevaisuudessa.

Aamen. Se mikä oli syntiä 2000 vuotta sitten, on syntiä edelleen.

Jumala katsoo sydämeen ja sydämestä lähtee haureus ja pahat teot. Varjele siis yli kaiken sydämesi.