Tempauksia - yksi vai kaksi?
Lähetetty: 18 Huhti 2017, 15:39
Tiedän, että tämä menee hiukan ohi siitä minkä koen olevan Uskon tärkein osa eli usko Jeesukseen Kristukseen itseensä, mutta silti "sain kehotusta" tuoda aiheen käsittelyyn tänne. Tiedän, että Jarmo on puhunut useammasta kuin yhdestä tempauksesta, mutta nyt viime aikoina silmäni ovat vähitellen alkaneet aueta siihen mahdollisuuteen, että niitä voisi olla ainakin kaksi. Olen tähän asti ajatellut, että tempaus tulee ja menee, jos et ole valmis, ainoa toivo on marttyyrikuolema tai vihan ajan kestäminen aivan loppuun asti. Ja ehkä on jossain mielessä parempikin uskoa näin, ainakin uskon alkutaipaleella, koska vihan ajan puhdistus ei varmasti ole mitään lasten leikkiä.
Mutta toisaalta olen herännyt siihen, että vaikka Jumalan armo on ehdoton, niin se ei ole armoton. Jarmo on puhunut viiden "tyhmän" neitsyen kohtalosta ja myös Häävieraista, että eiväthän Häät ole mitään ilman vieraita. Jarmo myös puhui Luukkaan evankeliumista, mistä missä isäntä palaa häistä (!) toisella tai kolmannella vartiovuorolla:
Evankeliumi Luukkaan mukaan 12
35. Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa;
36. ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.
37. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.
38. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat.
Huomattavaa on, että lamput ovat palamassa, toisin kuin "tyhmillä" neitsyillä ja nyt Herra kolkuttaa ja autuaita ovat ne, jotka heti avaavat Hänelle. Myöskään ei puhuta mitään ensimmäisestä vartiovuorosta, koska sen aika on jo mennyt. Tässä voidaan siis puhua heistä, jotka ovat jääneet juhlien ulkopuolelle, mutta ovat ymmärtäneet että toivo ei ole mennyt, koska Herra palaa niiden edestä, jotka ovat pysyneet uskollisina tai heränneet valvomaan.
Oon varsinkin viime aikoina saanut muualta vahvistusta monille täällä olleille aiheille ja uskon että Jumala puhuu nyt monien palvelijoiden kautta samoja viestejä. Yhdessä artikkelissa oli vahvistusta tuohon Luukkaan evankeliumin kohtaan ja myös mielenkiintoinen ajatus Raamatun vertauskuvista sekä tapahtumien, henkiöiden, että opetusten tasolla. Esimerkiksi Vanhan testamentin tapahtumat heijastelevat Uuden testamentin tapahtumia. Kaikki mitä on tapahtunut, tapahtuu uudelleen, kaikki mitä on tehty, tehdään uudelleen.
Artikkelissa esitettiin ajatus Danielin näkemästä patsaasta, vihollisen yrityksestä toisintaa Jumalan valtakunta maan päällä. Patsaan jalat ovat lopun ajan viimeinen valtakunta ja sen vertauskuvallinen vastakohta, me, lopun ajan seurakunta. Kristus päänä, me jalkoina. Kun Seurakunta nousee, nousee ensin toinen "jalka" ja sen perään toinen, niin kuin fyysisessä maailmassakin. Tämän jäljelle jäävän jalan perään käärme hyökkää ja puree sitä kantapäähän, ennen kuin se ehtii tieltä pois.
Itse ajattelen, että tässä voisi olla myös viitteeitä tempauksen sijoittumisesta suhteessa lopun aikoihin: jos ensimmäinen "jalka" nousee ennen lopun ajan alkua, niin toinen nousee ennen kuin Herra kaataa vihan maljansa maan päälle, sillä meitä ei ole määrätty vihaan. Herra siis kolkuttaa ja hakee ne pois, jotka heti avaavat. Onko se sitten viimeisen seitsemän vuoden puolessa välissä tai ennen? Kolmannella kerralla Herra palaa Kaikkien (!) Pyhiensä kanssa murskaamaan käärmeen pään lopullisesti. Kaikki ovat siis saaneet mahdollisuuden kääntyä Herran puoleen ja varmasti tämä on mahdollista vielä myös vihan ajan aikana. Tiedän, että pää ja kantapää yhdistetään yleensä Voittoon ristillä, mutta sopisi vertauskuvallisena ajatuksena myös tähän.
Tiedän myös, että tämä menee jo aika paljon teorisoinnin puolelle, mutta koska uskon että tempaus on aivan kulman takana ja vihollinen varmasti yrittää uskotella sen jälkeen, että kaikki toivo on menetetty, niin haluan vain sanoa, että näin ei ole!
Herra, tapahtukoon Sinun Tahtosi, Herra tule pian!
Mutta toisaalta olen herännyt siihen, että vaikka Jumalan armo on ehdoton, niin se ei ole armoton. Jarmo on puhunut viiden "tyhmän" neitsyen kohtalosta ja myös Häävieraista, että eiväthän Häät ole mitään ilman vieraita. Jarmo myös puhui Luukkaan evankeliumista, mistä missä isäntä palaa häistä (!) toisella tai kolmannella vartiovuorolla:
Evankeliumi Luukkaan mukaan 12
35. Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa;
36. ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.
37. Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan ja menee ja palvelee heitä.
38. Ja jos hän tulee toisella yövartiolla tai kolmannella ja havaitsee heidän näin tekevän, niin autuaat ovat ne palvelijat.
Huomattavaa on, että lamput ovat palamassa, toisin kuin "tyhmillä" neitsyillä ja nyt Herra kolkuttaa ja autuaita ovat ne, jotka heti avaavat Hänelle. Myöskään ei puhuta mitään ensimmäisestä vartiovuorosta, koska sen aika on jo mennyt. Tässä voidaan siis puhua heistä, jotka ovat jääneet juhlien ulkopuolelle, mutta ovat ymmärtäneet että toivo ei ole mennyt, koska Herra palaa niiden edestä, jotka ovat pysyneet uskollisina tai heränneet valvomaan.
Oon varsinkin viime aikoina saanut muualta vahvistusta monille täällä olleille aiheille ja uskon että Jumala puhuu nyt monien palvelijoiden kautta samoja viestejä. Yhdessä artikkelissa oli vahvistusta tuohon Luukkaan evankeliumin kohtaan ja myös mielenkiintoinen ajatus Raamatun vertauskuvista sekä tapahtumien, henkiöiden, että opetusten tasolla. Esimerkiksi Vanhan testamentin tapahtumat heijastelevat Uuden testamentin tapahtumia. Kaikki mitä on tapahtunut, tapahtuu uudelleen, kaikki mitä on tehty, tehdään uudelleen.
Artikkelissa esitettiin ajatus Danielin näkemästä patsaasta, vihollisen yrityksestä toisintaa Jumalan valtakunta maan päällä. Patsaan jalat ovat lopun ajan viimeinen valtakunta ja sen vertauskuvallinen vastakohta, me, lopun ajan seurakunta. Kristus päänä, me jalkoina. Kun Seurakunta nousee, nousee ensin toinen "jalka" ja sen perään toinen, niin kuin fyysisessä maailmassakin. Tämän jäljelle jäävän jalan perään käärme hyökkää ja puree sitä kantapäähän, ennen kuin se ehtii tieltä pois.
Itse ajattelen, että tässä voisi olla myös viitteeitä tempauksen sijoittumisesta suhteessa lopun aikoihin: jos ensimmäinen "jalka" nousee ennen lopun ajan alkua, niin toinen nousee ennen kuin Herra kaataa vihan maljansa maan päälle, sillä meitä ei ole määrätty vihaan. Herra siis kolkuttaa ja hakee ne pois, jotka heti avaavat. Onko se sitten viimeisen seitsemän vuoden puolessa välissä tai ennen? Kolmannella kerralla Herra palaa Kaikkien (!) Pyhiensä kanssa murskaamaan käärmeen pään lopullisesti. Kaikki ovat siis saaneet mahdollisuuden kääntyä Herran puoleen ja varmasti tämä on mahdollista vielä myös vihan ajan aikana. Tiedän, että pää ja kantapää yhdistetään yleensä Voittoon ristillä, mutta sopisi vertauskuvallisena ajatuksena myös tähän.
Tiedän myös, että tämä menee jo aika paljon teorisoinnin puolelle, mutta koska uskon että tempaus on aivan kulman takana ja vihollinen varmasti yrittää uskotella sen jälkeen, että kaikki toivo on menetetty, niin haluan vain sanoa, että näin ei ole!
Herra, tapahtukoon Sinun Tahtosi, Herra tule pian!