Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Onko teillä käsitystä mitä tämä tarkoittaa.Minä en ymmärrä sitätä ymmärrä!
https://www.youtube.com/watch?v=9ScRmcpRip4
Dennis Jernigan-You are my all in all
Dennis Jernigan-You are my all in all
-
näkymätön ninni
Re: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Kirje roomalaisille 14
1. Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
2. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
3. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
4. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
8. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
9. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
10. Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
11. Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa".
12. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
13. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
14. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
15. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.
16. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi;
17. sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
18. Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.
20. Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.
21. Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.
22. Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
23. mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
1. Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
2. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.
3. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
4. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
5. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
7. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
8. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
9. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
10. Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
11. Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa".
12. Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
13. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.
14. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
15. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.
16. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi;
17. sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
18. Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
19. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.
20. Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.
21. Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.
22. Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
23. mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
-
näkymätön ninni
Re: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Rovasti Olavi Peltola selittää Roomalaiskirjettä 14:
Tässä linkki sivuille: http://rovasti.fi/node/149
Pieni ote tekstistä:
Tässä linkki sivuille: http://rovasti.fi/node/149
Pieni ote tekstistä:
Raamatun sanan mukaan tärkeintä on kuitenkin se, että heikkouskoisen yhtä hyvin kuin sellaisen, joka kokee olevansa vapaa ja varma uskossaan, Jumala on ottanut omakseen (Room 14:3). Jumalan lapsena oleminen on tärkeintä elämässä. Usko Kristukseen tekee jokaisesta Jumalan lapsen täysin riippumatta siitä millaisia mielipiteitä hänellä on ja miten hän asennoituu ja ratkaisee erilaisia käytännön elämän ongelmia. Usko Kristukseen on ainoa ratkaiseva tekijä – yksin usko!
-
näkymätön ninni
Re: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Anteeksi taas että lainaan näin pitkän pätkän Olavin kirjoituksesta, mutta koen että se on hyvää sanomaa meille jokaiselle ja selittää hyvin tuota aloituksen kysymystä:
Uskosta vanhurskaiksi tulleina saamme kaikessa palvella Herraa Jeesusta Kristusta (Room 14:18). Emme palvele toivon mukaan itseämme, emme omaa etuamme tai vain toisia ihmisiä, vaan nimenomaan itse Herrojen Herraa. Hän olkoon kaiken tekemisemme ja elämisemme varsinainen kohde. Siksi ”kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että… te palvelette Herraa Kristusta” (Kol 3:23-24, KR 38).
Jos on etuoikeus saada koko elämällään uskonvanhurskauden varassa palvella Kristusta, niin vielä ihmeellisempi etuoikeus on tietää, että tämä palvelemisemme jopa miellyttää Jumalaa. Ihmisten arvonannon saaminen ja heille kelpaaminen taitaa jäädä kirkkauden valtakunnan asiaksi.
Kuinka vapauttavaa onkaan saada uskoa Jeesukseen Kristukseen ja tulla uskossa sidotuksi yksin häneen. Usko on aina mitä henkilökohtaisin usko, se on ”oma usko” (Room 14:22). En niin, että itse olisin sen synnyttänyt, kyllä se on Herran antama, se on hänen lahjansa. Mutta se on aina myös hyvin henkilökohtainen lahja, se on juuri minulle annettu ja siksi se on nyt minun oma uskoni. Sen säilyttäminen on mitä tärkeintä elämässä. Kun Paavali vähän ennen kuolemaansa teki tiliä elämästään, hän nimenomaan silloin korosti, että tärkeintä kaikessa on ollut uskon säilyttäminen: ”Lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni” (2 Tim 4:6-7). On suurenmoista, jos itse kerran elämän ja kuoleman rajalla voimme sanoa tuolla tavoin.
Kehotuksen säilyttää oma usko Jumalan edessä sisältyy tässä yhteydessä myös toinen tärkeä asia. Joudumme elämään uskovina monenlaisten ristiriitaisten oppien ja vaatimusten keskellä. Yksi julistaa meille sitä, toinen tätä. Yksi vaatii meiltä tuollaista, toinen tällaista. Usein miten kaikki perustellaan taitavasti Raamatulla. Saatamme kokea, että hajoamme, jos meidän on kaikkia vaatimuksia toteltava. Siksi silloin on tärkeää, että mahdollisimman yksinkertaisesti ja jopa lapsenomaisesti pidämme kiinni vain yhdestä ainoasta asiasta. ”Tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois” (Luuk 10:42, KR 38). Se yksi ainoa asia on meidän edestämme kuollut ja ylösnoussut Kristus. Sanokoon toiset mitä tahansa, me koetamme pitää silmämme luotuina vain häneen ja häneenkin ristiinnaulittuna. Se ainoa oikea ja todellinen usko katsoo yksin Kristukseen, odottaa kaikkea Kristukselta ja jää Kristuksen eteen. Sillä uskolla ei ole muuta sisältöä eikä muuta kohdetta kuin Kristus.
Kuinka hyvä onkaan siinä kamppailussa palauttaa jälleen mieleen uskovien erimielisyyksistä ja riidoista paljon kärsineen rohkaisu:
Jos, ystäväni, elämäsi tie joskus nousee aivan pystyyn niin, ettet ymmärrä, minne lähteä, mistä päästä eteenpäin, kun toinen neuvoo sinne, toinen tänne, etkä tiedä kumpi on oikeassa, kumpi väärässä - muista, että on yksi, joka sanoo: minä olen tie.
Ja jos kaikenlaiset eksyttävät ajatukset pimittävät mieltäsi, etkä tiedä, mikä on totta, mikä valhetta, vaan tuskastuneena kysyt: mikä on totuus - kuuntele silloin sen Herran ääntä, joka todistaa: minä olen totuus.
Ja kun kuoleman kauhut sinua ympäröivät ja sen jäätävä kylmyys tuntuu sydämessäsi, kun kaipaat elämää itsessäsi ja ympärilläsi, etkä mistään löydä kuin kuolemaa vain - kun päiväsi loppuu ja ilta joutuu, ei näy muuta olevan edessäsi kuin pimeä, mykkä hauta - kuule, ystävä, vielä silloinkin elää hän, joka sanoo: minä olen elämä (Niilo Kustaa Malmberg, Palava kynttilä, 328)
-
olli
Re: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Katso7, tähän kysymykseesi vastaaminen kunnolla vaatisi hieman enemmän kuin mitä tähän yhteen tekstiin nyt aion kirjoittaa. Mutta otetaan lyhyt versio:
On kaksi todellisuutta, se mikä näkyy ja se mikä ei näy. Se mikä näkyy on ajallista ja se mikä ei näy on Hänen valtakuntansa, joka on jo sisällisesti meissä mutta se ei ole tästä maailmasta.
Se ei-näkyvä todellisuus on ainoa pysyvä; ja toisaalta, sitä emme voi havainnoida kuin uskon kautta. Tosin, kun meillä kertyy ajan myötä kokemuksia Jumalan valtakunnasta, havaitsemme että se mikä ei näy on vähintäänkin yhtä todellista kuin se mikä näkyy, ja niin alamme vähitellen kasvaa sen näkemiseen mikä on, ja jättää taaksemme sen mikä on vain hetken.
Kaikki se, mitä teemme tämän maailman eteen tai siinä pärjäämisen eteen on sitä, joka ei tule säilymään. Se on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Ajan käyttäminen sellaiseen on turhaa eikä edistä Jumalan valtakuntaa. Sellainen on syntiä; koska sellainen erottaa meitä Jumalasta ja se mikä erottaa meitä Jumalasta on syntiä.
- kun taas sellainen joka tulee uskosta, auttaa meitä viemään eteenpäin sitä mikä oikeasti on ja pysyy - ja se taas yhdistää meitä Häneen.
Otetaanpa esimerkki: onko elokuvan katsominen televisioista syntiä ? No eihän siinä mitään ole sinänsä, mutta koska saman ajan voisit käyttää hyödyllisemmin, vaikkapa rukouksessa, voidaan kysyä yhdistääkö vai erottaako sen elokuvan katsominen sinua Jumalasta ? No tietysti erottaa.
Koska se mikä ei yhdistä meitä Jumalaan, erottaa meitä Jumalasta, myös kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä.
Tämä lause ei ole kuitenkaan tarkoitettu tulkittavaksi aivan niin kirjaimellisesti kuin sen kenties jossakin yhteydessä voisi ymmärtää.
On kaksi todellisuutta, se mikä näkyy ja se mikä ei näy. Se mikä näkyy on ajallista ja se mikä ei näy on Hänen valtakuntansa, joka on jo sisällisesti meissä mutta se ei ole tästä maailmasta.
Se ei-näkyvä todellisuus on ainoa pysyvä; ja toisaalta, sitä emme voi havainnoida kuin uskon kautta. Tosin, kun meillä kertyy ajan myötä kokemuksia Jumalan valtakunnasta, havaitsemme että se mikä ei näy on vähintäänkin yhtä todellista kuin se mikä näkyy, ja niin alamme vähitellen kasvaa sen näkemiseen mikä on, ja jättää taaksemme sen mikä on vain hetken.
Kaikki se, mitä teemme tämän maailman eteen tai siinä pärjäämisen eteen on sitä, joka ei tule säilymään. Se on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Ajan käyttäminen sellaiseen on turhaa eikä edistä Jumalan valtakuntaa. Sellainen on syntiä; koska sellainen erottaa meitä Jumalasta ja se mikä erottaa meitä Jumalasta on syntiä.
- kun taas sellainen joka tulee uskosta, auttaa meitä viemään eteenpäin sitä mikä oikeasti on ja pysyy - ja se taas yhdistää meitä Häneen.
Otetaanpa esimerkki: onko elokuvan katsominen televisioista syntiä ? No eihän siinä mitään ole sinänsä, mutta koska saman ajan voisit käyttää hyödyllisemmin, vaikkapa rukouksessa, voidaan kysyä yhdistääkö vai erottaako sen elokuvan katsominen sinua Jumalasta ? No tietysti erottaa.
Koska se mikä ei yhdistä meitä Jumalaan, erottaa meitä Jumalasta, myös kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä.
Tämä lause ei ole kuitenkaan tarkoitettu tulkittavaksi aivan niin kirjaimellisesti kuin sen kenties jossakin yhteydessä voisi ymmärtää.
-
Sinettisormus
Re: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Kiitos Olli, olet Siunattu Jumalan mies. Selitit todella hyvin tuon asian, joka on hyvin laaja, mutta sait sen silti kiteytettyä hyvin, kiitos!
Otetaanpa esimerkki: onko elokuvan katsominen televisioista syntiä ? No eihän siinä mitään ole sinänsä, mutta koska saman ajan voisit käyttää hyödyllisemmin, vaikkapa rukouksessa, voidaan kysyä yhdistääkö vai erottaako sen elokuvan katsominen sinua Jumalasta ? No tietysti erottaa.
Koska se mikä ei yhdistä meitä Jumalaan, erottaa meitä Jumalasta, myös kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä.
-
Sinettisormus
Re: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Kirje roomalaisille 8
1. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4. että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
5. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7. sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
19. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,
21. koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23. eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
24. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
25. Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
26. Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
27. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
28. Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
29. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
30. mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
31. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36. Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
1. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4. että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
5. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
6. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7. sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
9. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
10. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
12. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
13. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
19. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,
21. koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23. eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.
24. Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
25. Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
26. Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
27. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
28. Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
29. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
30. mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
31. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36. Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Viimeksi muokannut Sinettisormus, 01 Joulu 2016, 09:35. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Sinettisormus
Re: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Tämä on aivan täydellinen Sananpaikka tähän keskusteluun ja samalla avaa kuvan jonka tänään sain, mutta meinasin sen jättää kertomatta. Mutta tämän Sanan myötä ymmärsin sen olevan tarkoitetusti annettu kuvanäky; Näin pienen ja kauniin vauvan ja vauvan suusta tuli tai meni vauvaan, kuin näkyvää Hengeä. (tietenkään en nähnyt tuon Hengen kulku suuntaa) Tuo Henki tuli kuin ylhäältä päin vauvan suuhun ja se oli ohutta, juuri silmin näkyvää ... sopii tämän ketjun aiheeseen.
14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
-
Sinettisormus
Re: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Syntiä on kaikki se, mikä on Jumalan tahdon vastaista.
-
näkymätön ninni
Re: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Hyvää pohdintaa aiheeseen liittyen:
Sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä
18-09-11, 07:30
Uskon tarkoitus arjessa, siitä on erilaisia määritteitä. Samoin synnin osalta on monia määritteitä. Mikä sitten onkaan omatuntomme merkitys tässä maailman viidakossa. Itseni huomio kiinnittyi raamatussa tähän "kokonaisuuteen" kun Paavali kirjoittaa roomalaisille ... sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. Voidaanko tätä ns. yleistää vaikkakin kysymyksessä oli syömiseen liittyvä asiakokonaisuus?
Näiden jakaiden alussa Paavalin puhuu syömisestä, ihmisten erilaisuudesta sen yhteydessä ja sen kunnioittamista. Palaan vain tähän loppupuolen jakeisiin, vaikkakin kokonaisuus on nähtävä kokonaisuutena.
Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee; mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
Room. 14:22-23
... sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. Vaikuttaisiko tämä uskomme meissä myös niin, että Jumala Sanansa kautta pääsisi meille kirkastamaan Hänen totuuttaan? Koska silloin vielä herkemmin tuntisimme uskomme kautta totuuden.
Usein sitä kipuilee, että missä on uskoni - kun pitäisi nähdä se missä on suhteeni Jumalaan, olenko minä hänen tahtoaan vastaan, olenko minä sitä uskoa vastaan jonka pitäisi asua minussa. Annanko minä todella Jumalan johtaa elämääni - olenko minä kutsumukseni tiellä - niissä arjen pienissä asioissa, niissä joita minulle on uskottu?
... vaikea on ihmisen oppia, ennenkuin joka kerta kun hänen omat aseensa riisutaan Jumalan toimesta. Silloin olemme Jumalalle otollisempaa maaperää - Hänen rakkautensa mietä luotujaan kohtaan on suuri. Ja mitä pieni elämäntuskan sekainen "riisuminen" on iankaikkisuuden rinnalla, koska juuri sinne Jumala meidän haluaa Hänen luokseen iankkaikkiseksi ajaksi.
Sinun voimattomuutesi tarvitsee minun voimaani ja turvasi on siinä, että annat minulle mahdollisuuden taistella puolestasi.
-
näkymätön ninni
Re: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
lue lisää täältä: http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor2-19.htmlJoka todella pyrkii Jumalan suosioon, joka tahtoo vaeltaa hänen teillään, tutkikoon itseänsä. Paljon ulkokullaisuutta löytyy, tahdotaan elää kristillistä elämää, mutta unohdetaan kokonaan pääasia ja tosikristillisen elämänehto. Unohdetaan Jumalan ystävyys ja Jumalan mielisuosio. Älkäämme kiusatko Herraa. Hän katsoo sydämeen. "Herran silmät katsovat uskoa." Mitäpä se auttaa sinua, että vaivaat itseäsi jumalisuudella ja kristillisyydellä, kun Herra kuitenkin kerran kaikki hylkää ulkokultaisuutena ja syntinä. "Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä."
Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni! ja katso, olenko kadotuksen tiellä, ja johda minut iankaikkiselle tielle! Amen.
Re: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
Kiitos aloituksesta ja kommenteista. Olipa taas hyvää luettavaa 