Pelastussanoma

Elämä jota Jumala siunaa;



Meinasin tekstistä tehdään omilla sanoilla oman koosteen, mutta koska pihatyöt kutsuvat, niin laitan ajan säästämiseksi suoran lainauksen:



Tiedätkö, mikä salaisuus liittyi Ussian kykyyn menestyä kaikessa, mihin hän ryhtyi? Raamattu kertoo tarkasti syyn Ussian menestykseen: "Jumala auttoi häntä" 1. Aik. 26:7), Jumalan Sana sanoo muutamia jakeita myöhemmin, että "hän sai ihmeteltävästi apua" (jae 15).

Sana, joka näissä molemmissa jakeissa on käännetty "auttaa/apu", johtuu heprean juurisanasta, joka on näissä molemmissa jakeissa käännetty tarkoittaa "ympäröity". Mitä tahansa haasteita tai taisteluita kuningas Ussia kohtasikaan, Jumala ympäröi hänet siunauksen muurilla. Huolimatta siitä, mistä suunnasta joku päättikin hyökätä Juudaan, tai millaisia vaikeuksia ilmeni, Herra oli paikalla auttamassa tätä erinomaista kuningasta. Jos aikoi hyökätä Ussian kimppuun, täytyi ensin ottaa tehtäväkseen käsitellä Jumala!

Jumalan siunaus oli koko Ussian menestyksen takana oleva salaisuus. Mutta oliko Jumalan epätavallisen suosion osoittamiselle häntä kohtaan jotakin erityistä syytä? Raamattu vakuuttaa selkeästi, että Ussian menestykseen johtaneet tapahtumat eivät olleet kohtalon sattumia - sellaisia asioita ei ole olemassa hengellisessä ulottuvuudessa. Ne olivat sen sijaan seurausta siitä, mitä Ussia teki säännönmukaisesti. Raamattu paljastaa, että "hän [Ussia] etsi Jumalaa, niin kauan kuin Sakarja eli, joka ymmärsi Jumalan näkyjä. Ja niin kauan kuin hän [Ussia] etsi Herraa, antoi Jumala hänen menestyä" (2. Aik. 26:5).


Niin kauan kuin Ussia etsi Herraa nöyrällä sydämellä, Jumala antoi hänen menestyä.

Heprean juurisana, joka on käännetty "menestyä". tarkoittaa oikeastaan "työntää eteenpäin". Niin kauan kuin kuningas etsi nöyrästi Jumalan johdatusta ja suojelua, Kaikkivaltias työnsi häntä eteenpäin, ympäröi hänet, auttoi ja siunasi häntä. Kuka ei haluaisi elää tällaisen taivaallisen suosion kohteena?

Huomaa myös aikaikkuna, jonka aikana Ussia etsi Jumalaa ja sai kokea sellaista taivaan suosiota. Se oli aikana, jolloin "Sakarja eli, joka ymmärsi Jumalan näkyjä". Tämä Sakarja ei ollut se profeetta, jonka kirja on sisällytetty Raamattumme pikkuprofeettojen kirjojen joukkoon. Tämä Sakarja oli eräs toinen Herran palvelija, joka oli myös kosketuksissa taivaan ja Hengen näkymättömien asioiden kanssa. Sakarjan ystävyys ja vaikutus olivat tärkeitä Ussialle, koska juuri profeetta kannusti Ussiaa etsimään Herraa, mikä vuorostaan toi kuninkaalle menestystä kaikessa, mitä hän teki.


Mikä siunaus omistaa joku Sakarja elämässään! Onko sinulla joku mieleltään hengellinen ystävä, joka muistuttaa sinua Jumalan suuruudesta ja hänen lupauksistaan? Onko sinulla joku, joka herättelee sinussa hengellistä nälkää saadaksesi kokea enemmän Jumalaa?

Kaikki me tarvitsemme enemmän kuin vain kohteliaita tuttavia tai ystäviä, joiden kanssa jaamme samat kiinnostuksen kohteet. Aikana, jossa elämme, me tarvitsemme kipeästi Sakariaita - ihmisiä, jotka rohkaisevat ja innostavat meitä kulkemaan eteenpäin kohti Jumalaa ja poispäin maailman houkuttelevista nautinnoista.

Me tarvitsemme kipeästi Sakariaita - ihmisiä, jotka rohkaisevat ja innostavat meitä kulkemaan kohti Jumalaa.




Kun mietimme, miten tärkeää Ussialle oli "etsiä Herraa" ja miten se johti Jumalan siunausten saamiseen, meidän täytyisi ehkä katsoa tarkemmin, mitä tämä tuttu sanonta oikeastaan tarkoittaa (kuurupiilo = engl. hide-and-seek, sanatarkasti "piiloutua ja etsiä"). Leikkikö Jumala kuurupiiloa Ussian kanssa? Senkö vuoksi Ussian täytyi etsiä häntä? Yrittikö Jumala vältellä häntä? Mitä Herra tarkoitti puhuessaan nämä sanat profeetta Jeremian kautta: "Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne" (Jer. 29:13)?

Jumalan etsiminen ei ole pelkästään vanhatestamentillinen käsite; se on jokaisen todellisen jumala suhteen pohjalla, "sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät" (Hepr. 11:6).

Kyse ei ole siitä, käytkö kirkossa tai kuinka monta raamatunlausetta osaat. Vaikka ovatkin tärkeitä, nuo asiat eivät välttämättä tee meistä Jumalan etsijöitä. Sitä ei myöskään tee itsemme kutsuminen baptisteiksi, presbyteereiksi, fundamentalisteiksi, evankelikaalisiksi tai karismaatikoiksi. Jumala ei ole kiinnostunut siitä, kuinka monta etsijäystävällistä seurakuntaa on olemassa, vaan kuinka monta etsivää seurakuntaa on olemassa, ja kuinka monilla ihmisillä on etsivä sydän, kuten nuorella kuningas Ussialla oli.

Sakarjan jumalallisesta vaikutuksesta Ussia toteutti kahta tärkeää asiaa. Ensiksikin, hän etsi apua Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Kuningas oli tietoinen heikkoudestaan ja kyvyttömyydestään hallita Juudaa oikein omin voimin. Hän tiesi tarvitsevansa Jumalan suoranaista apua. Tällainen nöyrä oman tarpeen tunnustaminen on kaiken todellisen rukouksen ytimessä ja toimii kannustimena ajan viettämiselle Jumalan läsnäolossa. Sana, joka on käännetty "etsi" kohdassa

2. Aikakirja 26:5 tarkoittaa oikeastaan "astella tai käydä usein" tietyssä paikassa. Joskus se on kään-mnetty Kuningas Jaakon Raamatussa "kysyä" tai "kaivata". Ussian on täytynyt viettää paljon aikaa Herran kanssa, koska hänen herkkä sydämensä ei tuntenut muuta avun lähdettä. Kuinka meidän täytyykään seurata hänen esimerkkiään rukoilemalla joka päivä: "Herrani, tarvitsen apuasi. En selviä ilman sinua."

Etsiessään Jumalaa Ussia ei etsinyt ainoastaan Herran apua vaan myös hänen hyväksyntäänsä. Jumalan hyväksynnän kaipaaminen oli toinen puoli etsimistä, joka toi Ussialle niin suuren siunauksen Sakarjan päivinä. Vaikka monet ihmiset kiirehtivät kirkkoon tai lausuvat rukouksia vaikeuksissa olles-saan, he eivät välitä elää elämää, joka olisi mieluista Herralle saada selville, mikä ilahduttaa häntä! He saattavat pitää Jumalaa olentona, joka on "apumme hädässä aivan vahva" Ps. 46:2), mutta aivan liian usein he sulkevat hänet mielestään niin pian kuin vaikeudet ovat ohi. Todelliseen Jumalan etsimiseen kuuluu Jumalan Sanan tutkiminen voidaksemme oppia, mikä tuottaa hänelle iloa. Ussia ei ollut niinkään kiinnostunut siitä, mikä tekee muut onnelliseksi. Daavidin tavoin hän oli kiinnostuneempi siitä, että hänen suunsa sanat ja sydämensä ajatukset kelpaisivat Jumalalle (Ps. 19:14). "Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä" (2. Aik. 26:4). Ussian nöyrä sydän ei taipunut synnilliseen oman edun tavoitteluun vaan Jumalan miellyttämiseen, ja se toi hänelle taivaan suosion.


Jim Cymbala - Elämä jota Jumala siunaa

Kun elämämme on päättymässä, mitä väliä sillä on, miten suosittuja tai pidettyjä me olimme? Kaikki me joudumme seisomaan Herran edessä, ja yksin hänen tuomiollaan on silloin merkitystä. Tämän vuoksi saamme toistuvasti lukea Kuningasten kirjoissa ja Aikakirjoissa, että kuninkaat tekivät sitä, mikä oli oikein tai pahaa "Herran silmissä". Se, mitä ihmiset ajattelivat tai miten muut kansakunnat heidät näkivät, ei ollut merkitystä. Kaikkivaltiaan Jumalan tuomio ratkaisi heidän kohtalonsa suunnan.

Jumalan etsiminen on kaksitahoinen tehtävä. Se ei vaadi ainoastaan nöyryyttä sanoa: "Jumala, tarvitsen sinua", vaan myös sydämen, joka janoaa puhdasta elämää, joka miellyttää Herraa. Niin kauan kuin kuningas Ussia etsi Jumalaa näillä molemmilla tavoilla, kenenkään tai minkään oli mahdotonta syöstä häntä alas.

Olisi hienoa, jos Ussian kertomus olisi päättynyt tähän, mutta Raamattu on rehellinen kirja. Ussian elämä lähti yhtäkkiä kovaan luisuun, ja syy hänen sortumiseensa oli hämmästyttävä:

Hänen maineensa levisi kauas, sillä hän sai ihmeteltävästi apua, kunnes hän tuli mahtavaksi. Mutta kun hän oli tullut mahtavaksi, ylpistyi hänen sydämensä, niin että hän teki kelvottoman teon, hän tuli uskottomaksi Herraa, Jumalaansa, kohtaan ja meni Herran temppeliin, suitsutusalttarille, suitsuttamaan (2. Aik. 26:15-16).

Ussian sydän ylpistyi, ja niin hän menetti Jumalan suosion. Hänen ylimielisyytensä sai hänet kuvittelemaan, että hän voisi tehdä mitä ikinä tahtoi - riistää itselleen jopa pappien roolin, heidän, jotka Jumala oli valtuuttanut yksin menemään pyhään paikkaan polttamaan suitsukkeita kultaisella alttarilla.

On ironista, että se, mikä sai hänen sydämensä paisumaan ylpeydestä, oli Jumalan siunaus! Ussia sai apua Herralta niin paljon, että hänestä tuli äärettömän mahtava. Hän komensi valtavaa armeijaa. Hänellä oli laajoja viinitarhoja ja viljelymaita, lukemattomia lampaita ja karjaeläimiä ja neuvokkaita miehiä avustajinaan; hänen maineensa oli levinnyt kaikkialle. Mutta sen sijaan, että olisi tullut nöyremmäksi kaikkien noiden siunausten vuoksi ja kiittänyt niistä Jumalaa, Ussia alkoi ajatella, että hänellä itsellään oli jotakin tekemistä niiden saamisen kanssa.

Juudan kuningas kadotti näköpiiristään sen, mikä oli hänet alun alkaen tehnyt voimalliseksi. Kaikki se nousi hänellä päähän. Hän alkoi uskoa, että hänen lahjansa ja hänen johtajuutensa olivat saavuttaneet niin paljon.

Kuten aina, ylpeys kävi järkyttävän lankeemuksen edellä.




VOIMAKAS VAROITUS


Ussian kertomus on varoitukseksi meille kaikille. Olen monta kertaa nähnyt samanlaisen kehityskulun aivan silmieni edessä. Nuoripari vaeltaa nöyrästi Herran edessä ja etsii Jumalaa kaikesta sydämestään. Heillä ei ole varaa kunnolliseen hääjuhlaan vihkipäivänään, mutta heillä on rauha ja ilo Jeesuksessa. He rukoilevat kaikessa: "Oi Jumala, me tarvitsemme sinua. Me kaipaamme, että sinun tahtosi tapahtuu elämässämme. Ole hyvä ja auta meitä. Me tiedämme, että kaikki hyvät lahjat tulevat sinulta."

Ajan myötä Jumalan suosio täyttää heidän elämänsä monilla hyvillä asioilla. Mutta he sallivat Jumalan siunausten kääntää silmänsä pois lahjojen Antajasta; he kiinnittyvät lahjoihin. Pian katoaa sydämen herkkyys. Heillä ei ole aikaa olla yhteydessä Jumalan kanssa. He ovat täynnä itseään ja kadottavat tuon erityisen Jumalan kosketuksen yhteisessä elämässään.

Siunaukset voivat joko tehdä meistä nöyriä ja vetää meidät lähemmäs Jumalaa, tai me tulemme niiden ansiosta täyteen ylpeyttä ja itseriittoisuutta.


Se, miten me suhtaudumme Jumalan siunauksiin, on ratkaisevaa. Siunaukset voivat joko tehdä meistä nöyriä ja vetää meidät lähemmäs Jumalaa, tai ne voivat paisuttaa meidät niin, että me tulemme niiden ansiosta täyteen ylpeyttä ja itseriittoisuutta.

Vilkaisu kirkkohistoriaan puhuu selvää kieltään ja näemme siinä kehän: nöyryys rukous - siunaus ylpeys - lankeemus, toistuvan yhä uudelleen. Pastorit, seurakunnat ja kirkkokunnat aloittavat nöyryydessä ja palavassa Jumalan ja hänen siunaustensa etsinnässä. Mutta vuosia myöhemmin juuri siitä menestyksestä, jonka Jumala on antanut, on tullut kompastuskivi, joka saa heidät ajautumaan kauas siltä jumalalliselta, Pyhän Hengen ohjaamalta tieltä, jolla he kulkunsa aloittivat.

Jumala tiesi jo alussa, miten siunauksista voi tulla kirous, joten hän pani Mooseksen varoittamaan israelilaisia ennen kuin he menivät Kanaanin maahan:

Varo, ettet unhota Herraa, sinun Jumalaasi, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan. Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki, mitä sinulla on, lisääntyy, niin älköön sydämesi ylpistykö, äläkä unhota Herraa, sinun Jumalaasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta,
orjuuden pesästä... Älä ajattele sydämessäsi: "Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden', vaan muista, että Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle voiman hankkia rikkautta pitääkseen liittonsa, jonka hän valalla vannoen teki sinun isiesi kanssa, niin kuin tähän päivään saakka on tapahtunut (5. Moos. 8:11-14, 17-18).

Ajattele, millainen vaara! Vastaukset rukouksiimme voivat saada sydämemme ylpistymään ja estää meitä nöyrästi etsimästä Herraa.

Tämä ihmisen taipumus ylpistyä hänen saatuaan Jumalalta siunauksia, on varhempi kuin Mooseksen varoitus israelilaisille. Sen alku oli jo ennen kuin maa oli luotu. Lucifer oli kaikkein kaunein kaikista luoduista enkeliolennoista (Hes. 28), mutta juuri tuo kauneus - erityislahja Jumalalta - paisutti hänen sydämensä ylpeyteen Herraa vastaan. Häntä kiusaamassa ei ollut yhtään perkelettä. Hänen kapinansa Jumalaa vastaan johti siihen, että hänet ajettiin ulos taivaasta, ja silloin hänestä tuli Saatana, vastustajamme.

Ei ihme, että Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon" (Jaak. 4:6). Ylpeyden löyhkä Jumalan sieraimissa muistuttaa häntä synnistä, joka järisytti itseään taivasta ja sai aikaan kapinan hänen enkelijoukoissaan. Raamattu ei koskaan sano, että Jumala vastustaa juoppoa, varasta tai edes murhaajaa, mutta hän kyllä vastustaa ylpeää. Kaikenlaiset synnit voidaan puhdistaa ja antaa anteeksi, jos me nöyrrymme tunnustamaan ne Herralle. Mutta ylpeydessä on saatanallisuutta, joka estää meitä tuntemasta tarvettamme saada Jumalan armoa.

Ylpeydessä on saatanallisuutta, joka estää meitä tuntemasta tarvettamme saada Jumalan armoa.

Tämä kauhea ylimielisen riippumattomuuden synti oli saastuttanut kuningas Ussian sydämen. Mutta hän tuli oppimaan erään toisen totuuden Sanasta: "Hän [Jumala] voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat" (Dan. 4:34).




MITÄ SIITÄ SEURASI

Kun Ussia meni tyhmyyksissään temppeliin uhraamaan suitsukkeita Jumalalle - minkä Jumala oli kieltänyt häntä tekemästä - hän joutui vastatusten hyvin rohkeiden pappien kanssa. He sanoivat hänelle: "Mene ulos pyhäköstä, sillä sinä olet ollut uskoton, eikä siitä tule sinulle kunniaa Herralta Jumalalta" (2. Aik. 26:18). Mutta on hyvin harvinaista, että ylpeä sydän kuuntelisi nuhdetta. Olihan hän sentään kuningas Ussia - mestarirakentaja, kaupankävijä, organisoija ja valloittaja, tunnettu kaikkialla maailmassa. Kukaan ei saanut sanoa hänelle, mitä hän sai tehdä!


Mutta kuningas Ussia ei silti saanut viimeistä sanaa, Raamattu sanoo, että "kun hän vihastui pappeihin, puhkesi hänen otsaansa pitali pappien läsnä ollessa Herran temppelissä" (jae 19). Papit ajoivat hänet ulos pyhästä paikasta, mutta liian myöhään. Ussialla oli pitaalitauti kuolemaansa saakka. Hän oli pakotettu asumaan monia vuosia erillään yhteiskunnasta, temppelipalveluksista ja perheestään. Jopa hänen kuolemansa oli kurja. Huolimatta kaikista saavutuksistaan häntä ei voitu haudata muiden kuninkaiden viereen kuninkaalliselle hautausmaalle. Itse asiassa viimeisiksi sanoiksi hänen kertomuksessaan jäävät "hän on pitalitautinen" (jae 23). Kuningas, jonka hengellinen elämä alkoi niin kauniisti, päätyi menettämään Jumalan suosion, ja hänen lankeamisensa oli varoituksena koko Juudan kansakunnalle. Kuten kuningas Daavid oli kirjoittanut satoja vuosia aikaisemmin: "Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän kaukaa" (Ps. 138:6). Jehova kykenee erottamaan hyvin selvästi ylpeän hengen nöyrästä sydämestä.


Jim Cymbala - Elämä jota Jumala siunaa

Loppu teksti olisi aiheen puolesta mennyt saatana lankesi ensin ketjunkin alle, mutta koska koski Ussiaa jätin tähän.

Sananlaskut 30:8-9

Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan



Herra varjele meidät kaikki ylpeyden synniltä, Aamen