Ole vahva, tee työtä, äläkä pelkää
Lähetetty: 23 Helmi 2026, 15:34
Ole vahva, tee työtä äläkä pelkää sillä minä olen sinun kanssasi.
Mutta nyt ole luja, Serubbaabel, sanoo Herra, ja ole luja, Joosua, Joosadakin poika, ylimmäinen pappi, ja ole luja, maan koko kansa, sanoo Herra, ja tehkää työtä; sillä minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot.
Haggai 2:4
Niin Israel nykyajassa, kuin kristityt muualla ovat nousseet jaloilleen sotien jälkeen, ruoka-pulasta, talous ahdingoista ja muista vaikeuksista.
Kuten Haggain aikana, koteja rakennettiin, kauppoja avattiin, peltoja kylvettiin, satoa korjattiin ja elämä alkoi muistuttaa normaalia. Israelilaiset kuitenkin tottuivat elämään ilman temppeliä. Perustukset olivat rikkaruohojen peitossa eikä kansa kokoontunut yhteiseen paikkaan palvomaan Jumalaa. Rauniot olivat muistuttamassa kyvyttömyydestä huolehtia Jumalan huoneesta.
Näin sanoo Herra Sebaot: Tämä kansa sanoo: Aika ei ole tullut rakentaa Herran huonetta".
Haggai 1:3
Kaiken rakentamisen, elämän yltäkylläisyyden ja omien asioiden lomassa kansa totesi raunioina olevan temppelin osalta ettei heillä ole aikaa sitä korjata.
Jumalan jyrkkä vastaus kysymyksellä asiaan kuitenkin oli, onko teidän sitten aika asua paneelilla kaunistetuissa huoneissa ja juosta vain omien asioittenne tähden?
Näin sanoo Herra Sebaot: Ottakaa vaari teistänne. Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä siihen mielistyn ja näytän kunniani, sanoo Herra
Haggai 1:7-8
Jumala haluaa asettaa tärkeimmät asiat aina etusijalle ja Jumala haluaa, että me asettamme Hänet tärkeimmäksi.
Haggain kirjaa ei kirjoitettu Jumalaa tuntemattomille ihmisille, vaan meidän kaltaisillemme ihmisille, jotka huulillaan kunnioittivat Jumalaa, mutta he elivät väärien prioriteettien kanssa.
Juutalaisjohtajat kieltäytyivät samarialaisten naapureiden avusta temppelin jälleenrakennuksessa, jolloin pettyneet samarialaiset uhkasivat työntekijöitä ja lobbailivat Persian viranomaisia.
Jumalan tuomitsevaankin sanaan siis liittyy aina rehellinen arvio siitä, mitä jokainen näkee omilla silmillään tai päättää olla näkemättä.
Jumalan temppeli on monessa paikkaa tänäänkin hengellisesti raunioina. Vaikka Jumala onkin kaikkialla, temppeli ja yhteinen seurakunta on se paikka maan päällä, jossa Jumala asuu erityisessä merkityksessä sydämiemme lisäksi.
Temppelin rauniona oleminen oli ja on Jumalan palvonnan laiminlyöntiä. Se on todistusta vääristä prioriteeteista. Ja se edelleen, tänäkin päivänä häpeäksi Jumalalle ja tahrana Hänen maineelleen.
On kyse sitten seurakunnasta, tästä palstalta tai henkilökohtaisesta suhteestasi Vapahtajaasi, älä sano Hänelle, että minä olen niin kiireinen. Älä ajattele, että Jumala haluaa meidän pitävän ensin huolta omista perheistämme. Älä sano Jumalallesi, että ajat ovat vaikeita ja töissäkin pitää käydä.
Älä keksi tekosyitä. Itsensä kiireellisenä pitäminen karkuun juostessa kuuliaisuutta tai tekosyiden etsiminen, ettei tarvitsisi totella Jumalaa on aina pahasta.
Mukavassa ja kalliissa kodissa ei ole itsessään mitään väärää. Töissä käymisestä ja perheensä palvelemisessa ei ole mitään väärää. Väärin sen sijaan on käyttää kaikki aikansa ja rahansa itsekkäisiin tarpeisiin ja jättää Jumalan asiat huomiotta erityisesti silloin, kun ne kipeimmin tarvitsisivat apua.
Siitä ettei Jumalan temppelistä huolehdittu, seurasi vaikeuksia. Kansa ei tullut tullut kylläiseksi, eikä jano sammunut. Vaatteet eivät lämmittäneet ja raha ei pysynyt enää kukkarossa.
Kansan itsekkyyden vuoksi kansa menetti sadon, vesisateen ja Jumalan siunaukset.
Haggai siis varoittaa tekstissään meitä syystä. Se mitä sydämessäsi tapahtuu, vaikuttaa kaikkeen. Kansa oli työntänyt Jumalan pois elämänsä tärkeysjärjestyksestä, joten he saivat kärsiä myös muilla alueille.
He eivät kuitenkaan nähneet, että Jumala oli itse heidän ahdinkonsa aiheuttaja. He eivät olleet pysähtyneet miettimään, että Jumala yritti kertoa heille jotakin.
Jumala hallitsee tänäänkin sadetta ja elonkorjuuta. Ja Hän pidättää siunauksensa, jos tärkeysjärjestykset eivät ole oikeat.
Haggain luvussa 2 Jumala jatkaa lisää mielipiteitään pyhien ihmisten käytöksestä.
”Näin sanoo Herra Sebaot: Kysy papeilta, mitä laki sanoo: Jos joku kantaa pyhitettyä lihaa vaatteensa laskoksessa ja laskos koskee leipään tai muhennokseen, viiniin, öljyyn tai muuhun ruokaan, tuleeko siitä pyhää?”
Papit vastasivat: "Eivät."
Sitten Haggai sanoi: "Jos ruumiiseen koskenut, joka on saastunut, koskee johonkin näistä, tuleeko se saastuneeksi?"
”Kyllä”, papit vastasivat, ”se tulee saastaiseksi.”
Silloin Haggai sanoi: ”Näin on tämän kansan ja tämän kansakunnan laita minun silmissäni”, sanoo Herra. ”Kaikki, mitä he tekevät ja mitä he siellä uhraavat, on saastaista.”
Haggai 2:11–14
Karu mutta totuudellinen esimerkki siitä, että syntimme ei ainoastaan satuta Jumalaa, vaan ovat vastenmielinen riepu Hänen edessään.
Vaikka teot eivät pelasta, Jumala katsoo silti vaellustamme ja sitä missä sydämemme on kiinni.
Kun siis lyömme ihmistä - lyömme Jumalaa. Kun parjaamme tai laiminlyömme seurakuntaa - laiminlyömme Jumalaa.
Jokainen meistä on kutsuttu temppelin rakentajaksi. Ja jokainen tekee sitä tavallaan. Ei siis tönitä rakennuksilta alas niitä, jotka sitä rakentamista yrittävät. Ei parjata eri rakennusaineita käyttäviä. Ei sanota ulkopihaa rakentaville, että olette väärässä paikassa rakentamassa. Ei sanota samarialaisille, että te ette saa osallistua. Ei rakenneta lakia ja armottomuutta armon päälle. Ei sanota Jumalalle, minulla on kiire - lähetä joku muu.
Kovaa sanaa tähän aamuun, mutta jaettavaksi tarkoitettu.
Mutta nyt ole luja, Serubbaabel, sanoo Herra, ja ole luja, Joosua, Joosadakin poika, ylimmäinen pappi, ja ole luja, maan koko kansa, sanoo Herra, ja tehkää työtä; sillä minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot.
Haggai 2:4
Niin Israel nykyajassa, kuin kristityt muualla ovat nousseet jaloilleen sotien jälkeen, ruoka-pulasta, talous ahdingoista ja muista vaikeuksista.
Kuten Haggain aikana, koteja rakennettiin, kauppoja avattiin, peltoja kylvettiin, satoa korjattiin ja elämä alkoi muistuttaa normaalia. Israelilaiset kuitenkin tottuivat elämään ilman temppeliä. Perustukset olivat rikkaruohojen peitossa eikä kansa kokoontunut yhteiseen paikkaan palvomaan Jumalaa. Rauniot olivat muistuttamassa kyvyttömyydestä huolehtia Jumalan huoneesta.
Näin sanoo Herra Sebaot: Tämä kansa sanoo: Aika ei ole tullut rakentaa Herran huonetta".
Haggai 1:3
Kaiken rakentamisen, elämän yltäkylläisyyden ja omien asioiden lomassa kansa totesi raunioina olevan temppelin osalta ettei heillä ole aikaa sitä korjata.
Jumalan jyrkkä vastaus kysymyksellä asiaan kuitenkin oli, onko teidän sitten aika asua paneelilla kaunistetuissa huoneissa ja juosta vain omien asioittenne tähden?
Näin sanoo Herra Sebaot: Ottakaa vaari teistänne. Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä siihen mielistyn ja näytän kunniani, sanoo Herra
Haggai 1:7-8
Jumala haluaa asettaa tärkeimmät asiat aina etusijalle ja Jumala haluaa, että me asettamme Hänet tärkeimmäksi.
Haggain kirjaa ei kirjoitettu Jumalaa tuntemattomille ihmisille, vaan meidän kaltaisillemme ihmisille, jotka huulillaan kunnioittivat Jumalaa, mutta he elivät väärien prioriteettien kanssa.
Juutalaisjohtajat kieltäytyivät samarialaisten naapureiden avusta temppelin jälleenrakennuksessa, jolloin pettyneet samarialaiset uhkasivat työntekijöitä ja lobbailivat Persian viranomaisia.
Jumalan tuomitsevaankin sanaan siis liittyy aina rehellinen arvio siitä, mitä jokainen näkee omilla silmillään tai päättää olla näkemättä.
Jumalan temppeli on monessa paikkaa tänäänkin hengellisesti raunioina. Vaikka Jumala onkin kaikkialla, temppeli ja yhteinen seurakunta on se paikka maan päällä, jossa Jumala asuu erityisessä merkityksessä sydämiemme lisäksi.
Temppelin rauniona oleminen oli ja on Jumalan palvonnan laiminlyöntiä. Se on todistusta vääristä prioriteeteista. Ja se edelleen, tänäkin päivänä häpeäksi Jumalalle ja tahrana Hänen maineelleen.
On kyse sitten seurakunnasta, tästä palstalta tai henkilökohtaisesta suhteestasi Vapahtajaasi, älä sano Hänelle, että minä olen niin kiireinen. Älä ajattele, että Jumala haluaa meidän pitävän ensin huolta omista perheistämme. Älä sano Jumalallesi, että ajat ovat vaikeita ja töissäkin pitää käydä.
Älä keksi tekosyitä. Itsensä kiireellisenä pitäminen karkuun juostessa kuuliaisuutta tai tekosyiden etsiminen, ettei tarvitsisi totella Jumalaa on aina pahasta.
Mukavassa ja kalliissa kodissa ei ole itsessään mitään väärää. Töissä käymisestä ja perheensä palvelemisessa ei ole mitään väärää. Väärin sen sijaan on käyttää kaikki aikansa ja rahansa itsekkäisiin tarpeisiin ja jättää Jumalan asiat huomiotta erityisesti silloin, kun ne kipeimmin tarvitsisivat apua.
Siitä ettei Jumalan temppelistä huolehdittu, seurasi vaikeuksia. Kansa ei tullut tullut kylläiseksi, eikä jano sammunut. Vaatteet eivät lämmittäneet ja raha ei pysynyt enää kukkarossa.
Kansan itsekkyyden vuoksi kansa menetti sadon, vesisateen ja Jumalan siunaukset.
Haggai siis varoittaa tekstissään meitä syystä. Se mitä sydämessäsi tapahtuu, vaikuttaa kaikkeen. Kansa oli työntänyt Jumalan pois elämänsä tärkeysjärjestyksestä, joten he saivat kärsiä myös muilla alueille.
He eivät kuitenkaan nähneet, että Jumala oli itse heidän ahdinkonsa aiheuttaja. He eivät olleet pysähtyneet miettimään, että Jumala yritti kertoa heille jotakin.
Jumala hallitsee tänäänkin sadetta ja elonkorjuuta. Ja Hän pidättää siunauksensa, jos tärkeysjärjestykset eivät ole oikeat.
Haggain luvussa 2 Jumala jatkaa lisää mielipiteitään pyhien ihmisten käytöksestä.
”Näin sanoo Herra Sebaot: Kysy papeilta, mitä laki sanoo: Jos joku kantaa pyhitettyä lihaa vaatteensa laskoksessa ja laskos koskee leipään tai muhennokseen, viiniin, öljyyn tai muuhun ruokaan, tuleeko siitä pyhää?”
Papit vastasivat: "Eivät."
Sitten Haggai sanoi: "Jos ruumiiseen koskenut, joka on saastunut, koskee johonkin näistä, tuleeko se saastuneeksi?"
”Kyllä”, papit vastasivat, ”se tulee saastaiseksi.”
Silloin Haggai sanoi: ”Näin on tämän kansan ja tämän kansakunnan laita minun silmissäni”, sanoo Herra. ”Kaikki, mitä he tekevät ja mitä he siellä uhraavat, on saastaista.”
Haggai 2:11–14
Karu mutta totuudellinen esimerkki siitä, että syntimme ei ainoastaan satuta Jumalaa, vaan ovat vastenmielinen riepu Hänen edessään.
Vaikka teot eivät pelasta, Jumala katsoo silti vaellustamme ja sitä missä sydämemme on kiinni.
Kun siis lyömme ihmistä - lyömme Jumalaa. Kun parjaamme tai laiminlyömme seurakuntaa - laiminlyömme Jumalaa.
Jokainen meistä on kutsuttu temppelin rakentajaksi. Ja jokainen tekee sitä tavallaan. Ei siis tönitä rakennuksilta alas niitä, jotka sitä rakentamista yrittävät. Ei parjata eri rakennusaineita käyttäviä. Ei sanota ulkopihaa rakentaville, että olette väärässä paikassa rakentamassa. Ei sanota samarialaisille, että te ette saa osallistua. Ei rakenneta lakia ja armottomuutta armon päälle. Ei sanota Jumalalle, minulla on kiire - lähetä joku muu.
Kovaa sanaa tähän aamuun, mutta jaettavaksi tarkoitettu.
