Oma tie 1 Mooseksen kirja - Abram, Sarai ja Hagar

[Sanna]

1. Mooseksen kirja 16
Haagar synnyttää Aabrahamille Ismaelin.


1
Saarai, Abramin vaimo, ei synnyttänyt hänelle lasta. Mutta Saarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Haagar.

Tähän aikaan oli yleinen käytäntö käyttää sijaissynnyttäjiä, yksinkertaisesti ottaa orjatyttö hoitamaan raskaus ja synnytys.
Vaikka kyseessä oli oli yleinen käytäntö, jalkavaimot ja sijaissynnyttäjät eivät olleet Jumalan tahtoa tai suunnitelmaa. Orjatytöt, ollessaan pelkkiä vuokra kohtuja joutuivat kärsimään lapsesta luopumisen tuskan sekä monesti kadulle joutumisen.


2
Ja Saarai sanoi Abramille: "Katso, Herra on sulkenut minut synnyttämästä; yhdy siis minun orjattareeni, ehkä minä saisin lapsia hänestä". Ja Abram kuuli Saaraita.

Saarai turhautui odottamiseen. Hän itse tulkitsi Jumalan suunnitelman kariutuneeksi ja päätti toimia itse. Kuinka monta huonoa esimerkkiä onkaan historiassa alkaen Eedenistä, kun kuulemme lauseen "kulta, sain idean." Vaikka sanan kulta tilalla olisi Jeesus, liian usein huomaamme pyytävämme siunausta omalle suunnitelmallemme tai sinisilmäisesti uskomme Jumalan torppaavan sen, jos se on väärä - päätyen kuitenkin jälleen yhdelle sakkokierrokselle, joka hidastuttaa Jumalan suunnitelmaa.

Abramin ja Saarain maine "Jumalan miehinä" oli varmasti kirinnyt pitkälle. Kukaan ei myöskään olisi kyseenalaistanut rikkaan perheen sijaissynnytystä.

Mikä merkittävää, Aabram ei Jumalan miehenä kertaakaan kyseenalaistanut vaimonsa ideaa. Hänen olisi perheenpäänä pitänyt sanoa että odotetaan Jumalan suunnitelmaa, tai edes viedä asia Jumalan eteen ja kysyä Jumalan mielipidettä asiaan.

3
Ja Saarai, Abramin vaimo, otti egyptiläisen orjattarensa Haagarin, sitten kuin Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaanin maassa, ja antoi hänet miehellensä Abramille vaimoksi.
4
Ja hän yhtyi Haagariin, ja Haagar tuli raskaaksi. Kun hän huomasi olevansa raskaana, tuli hänen emäntänsä halvaksi hänen silmissään.


Hagar oli varmasti kuullut Jumalan liiton lupauksesta Abramille, että hänestä tulee monien kansojen isä. Samaan aikaan hän eli orjana varakkaassa kodissa ja varmasti ajatteli pääsevänsä samalla kärpäsen iskulla mukaan sekä Jumalan suunnitelmaan, että rikkaan miehen vaimoksi. Voisiko olla täydellisempää kohtaloa orjatytölle?

Abram oli iältään 85-86 kun idea saatiin. Orjatytön ikä oli oletettavasti jotakin 15-30 väliltä. Ei ihme, että raskaus onnistui helpolla. Vaikka Raamattu käyttää sanaa yhtyi, voi olla todennäköistä, että vaadittiin useampikin kerta. Oli Sarai sitten sen ajan tapaan sivustakatsoja tai ei, järjestely varmasti toi skismaa ja mustasukkaisuutta suhteeseen. Kukapa nainen olisi neutraali nähdessään miehensä antautuvan kolme kertaa itseään nuoremmalle. Haagarin jatkuva pyöriminen talossa myös muistutti tästä alati.

Edelleenkään keskellä haureuden tekoa, ottaen huomioon Hagarin tiedot Jumalasta, kenellekkään kolmella ei soinut hälytyskellot päässä, että onkohan tämä nyt Jumalan tahto.

5
Silloin Saarai sanoi Abramille: "Minun kärsimäni vääryys kohdatkoon sinua; minä annoin orjattareni sinun syliisi, mutta kun hän huomasi olevansa raskaana, tulin minä halvaksi hänen silmissään. Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun."
6
Abram sanoi Saaraille: "Katso, orjattaresi on sinun vallassasi, tee hänelle, mitä tahdot". Niin Saarai kuritti häntä, ja hän pakeni hänen luotaan.


Synti astui peliin ja se teki tuhonsa. Hagar vahvisti asemansa Abramin sinä vaimona, jota heidän logiikallaan Jumala oli siunannut. Kuinka monta kertaa me ihmiset tässäkin ajassa teemme omavoimaisia päätöksiä ja asioita ilman Jumalaa ja kun ne näyttävät onnistuvan, luulemme sinisilmäisesti Jumalan siunanneen ne?

Saarain oli varmasti raskasta katsoa, kun Abram oletettavasti silitteli Hagarin mahaa ja Hagar nuorena naisena hehkui ja kihisi onnesta. Saarai sai hetkellisesti omalla toiminnallaan itsensä ulos Jumalan suunnitelmasta hommaamalla jalkavaimon ja aviokriisin perheeseen.

Jakeessa kuusi, kuten kaikilla muillakin kerroilla, Abram pakenee jälleen vastuuta. Aivan kuten faaraon tykönä (luku20) Aabram pelkäsi ja turvasi ainoastaan oman selustansa, Hagarin kanssa makaamisessa mietti ainoastaan omaa kutsuaan suurten kansojen isänä, nyt pesee kätensä irti Hagarin ja tulevan lapsen karkoittamisesta. Abramim olisi uskovana miehenä pitänyt tietää mitä mieltä Jumala on leskien ja oman lapsen hylkäämisestä, mutta Abram ei tehnyt yhtään mitään asian eteen.

7
Ja Herran enkeli tapasi hänet vesilähteeltä erämaassa, sen lähteen luota, joka on Suurin tien varressa.

Esikuva Kristuksesta. Kuten Hagar myöhemmin toteaa Herran enkelistä, Jumala joka näkee, Hagar kohtasi Jeesuksen. Erämaassa oleva vesilähde/kaivo oli Hagarin silmiltä piilossa. Tarvittiin Jumala avaamaan silmät, aivan kuten tässäkun ajassa ikuisen veden lähde, Jeesus, on piilossa juutalaisilta (peite silmien päällä) ja arabeilta.

8
Ja hän sanoi: "Haagar, Saarain orjatar, mistä tulet ja mihin menet?" Hän vastasi: "Olen paossa emäntääni Saaraita".
9
Ja Herran enkeli sanoi hänelle: "Palaa emäntäsi tykö ja nöyrry hänen kätensä alle".
10
Ja Herran enkeli sanoi hänelle: "Minä teen sinun jälkeläistesi luvun niin suureksi, ettei heitä voida lukea heidän paljoutensa tähden".


Vaikka Ismael ja Hagarin käyttäminen sijaissynnyttäjänä ei ollut Jumalan tahto, Jumala ei kuitenkaan halunnut jättää heitä aavikolle kuolemaan. Ismael oli Abramin lapsi ja osa tulevaa luvattua kansanpaljoutta. Koska Abram ja Saarai sotki Jumalan suunnitelman tarvittiin blan B, jotta yksikään sielu ei mene ihmistoimin hukkaan.

Haagarin tulevaisuus myös yksinhuoltajana sen ajan kulttuurissa olisi ollut huono ja todella köyhä. Jumalan pyyntö nöyrtyä Saarain alle takasi leivän ja asunnon hänelle ja pojalle. Poika, joka oli osaton kohtaloonsa, saisi rakastavan kodin.

11
Vielä Herran enkeli puhui hänelle: "Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan ja kutsut hänet Ismaeliksi , sillä Herra on kuullut sinun hätäsi.

12
Hänestä tulee mies kuin villiaasi:
hänen kätensä on kaikkia vastaan,
ja kaikkien käsi on häntä vastaan,
ja hän on kaikkien veljiensä niskassa."


Aselepo kodissa säilyi siihen asti, kun Jumala astui vihdoin sisään täyttääkseen lupauksen Abramille ja Saaraille. Dynamiikka muutui hetkessä, kun Hagain asema romuttui ja Ismael lakkasi olemasta luvattu, odotettu ja rakastettu jälkeläinen. He olivat yhdessä yössä vieraita ja hyödyttömiä omassa kotonaan. Kuten Saarain tapauksessa, sen sijaan että Haagar ja Ismael olisivat sopeutuneet rakastavasti rooliinsa, alkoi viha ja katkeruus nostaa päätään.



1 Moos 17
5
Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi,
vaan nimesi olkoon Aabraham,
sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän.
15
Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä.
16
Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita


1 Moos 21:
8
Ja poika kasvoi, ja hänet vieroitettiin. Ja Aabraham laittoi suuret pidot siksi päiväksi, jona Iisak vieroitettiin.
9
Ja Saara näki egyptiläisen Haagarin pojan, jonka tämä oli Aabrahamille synnyttänyt, ilvehtivän


Ismael ei ollut enään oletettu Jumalan lupauksen lapsi. Ismaelin sikiämisen myötä myöskään kenenkään nimi ei muuttunut – ei Abramin, ei Saarain eikä Haagarin. Ympärileikkausliittoa ei myöskään vielä ollut tehty, koska Jumala ei vahvistanut liittoaan Abramin kanssa Ismaelin kautta, vaan tulevan Iisakin.

Koska Saarai raskautui, oli Hagarin vuoro olla mustasukkainen ja hänen asenteensa todennäköisesti saastutti Ismaelin. Jos mietimme lähes palvottua ja rakastettua teini-ikäistä poikaa, jonka yksi pieni syntyvä lapsi syrjäyttää mitättömyyteen (Ismaelin näkökulmasta toisen naisen lapsi), ymmärrämme tulevat tapahtumat.

38 käännöksen käyttämä sana ilvehtimisestä lienee kevyt ilmaus siiheen pilkkaamiseen ja kiusaamisen mitä todellisuudessa tapahtui. Isoveljenä Ismaelin olisi pitänyt suojella Iisakia ja ehkäpä karkoitusajatuksen pohjimmainen pelko oli, että Saarai pelkäsi Kain&Abel kuvion toistuvan.

Arabien juurten sanotaan olevan Ismaelissa. Kun katsomme arabien käytöstä omiensa kesken puhumattakaan juutalaisista ja kristityistä, jae 12 on varsin osuva.

Jumalan täydellinen ajoitus osoittaa aina Hänen voimansa, eikä Hänen tahtoaan voi kumota pieleen menneillä omilla suunnitelmilla. Ismael alkoi olla jo naimisiin meno iässä ja kyllin vanha pärjäämään pian myös omillaan. Jumala tiesi, että heidän tuleva karkoituksensa oli tulossa ja tällä kertaa pysyvästi. Koska Ismael oli Abramin jälkeläinen, Jumala halusi turvata hengissä pysymisen.

13
Ja Haagar nimitti Herraa, joka oli häntä puhutellut, nimellä: "Sinä olet ilmestyksen Jumala". Sillä hän sanoi: "Olenko minä tässä vilaukselta saanut nähdä hänet, joka minut näkee?"


Haagar ei palvonut Egyptin Jumalia, vaan tunnisti heti Israelin ainoan Jumalan. Hän tunsi hetkessä olevansa tärkeä, enemmän kuin orja, enemmän kuin syrjään sysätty vauvahautomo ja toinen nainen. Jumala näki naisen, joka Hagar on ja näkee kaikki tapahtuneet kuviot.

Kuten Hagarin kohdalla, meidänkin kohdalla Jumala ei näe tai katso vain kerran, vaan Hän näkee koko ajan. Hän näkee ja Hän tietää tapahtuneet asiat, itkemättömät itkut, synnin, kaltoinkohtelun ja tekemämme virheet ja silti Hän tulee ja ilmestyy meille. Kohtaa syntiset ihmiset siellä, missä toivoa ei enää ole.

14
Sentähden kutsutaan kaivoa nimellä Lahai-Roin kaivo; se on Kaadeksen ja Beredin välillä.
15
Ja Haagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi pojallensa, jonka Haagar oli hänelle synnyttänyt, nimen Ismael.


Herran enkeli käski Hagaria antamaan pojalleen nimeksi Ismael, mikä tarkoittaa "Jumala kuulee", koska Jumala oli kuullut hänen kurjuutensa.

Karussa ja kuivassa erämaassa vesilähde oli elämää antava lähde Hagarille, kuten myöhemmässä luvussa hänen pojalleen. Kaivo edustaa Jumalan ravintoa ja läsnäoloa jopa kaikkein autioimmissa paikoissa. Kaivon nimeäminen oli todistus Jumalan uskollisuudesta ja huolenpidosta niissäkin olosuhteissa, jolloin oli valittu oma tie ja tottelemattomuus.

16
Ja Abram oli kahdeksankymmenen kuuden vuoden vanha, kun Haagar synnytti hänelle Ismaelin.

Abramin sallima onneton suhde Hagarin kanssa aiheutti paljon pahuutta. Kuten meidänkin elämässä, luvassa on aina surua ja kärsimystä, kun lähdemme pois Jumalan suunnitelmasta ja velvollisuudestamme. Kuten Eedenissä, Aabramin, Haagarin ja Saarain tapauksessa ei myönnetty Jumalalle, että nyt ollaan mokattu, vaan etsittiin syyllistä muualta.

Vaikka Abram ei pitänyt rooliaan tässä asiassa perheenpäänä ja Jumalan miehenä, Saarai osaansa vaimona ja Hagar sekä Ismael kapinoi saamaansa osaansa ilmaisen elatuksen alla on lohdullista nähdä, että heidän tottelemattomuus eivät torpannut Jumalan suunnitelmaa, ainoastaan ja oletettavasti myöhästyttivät sitä reilusti.


18
Ja Aabraham sanoi Jumalalle: "Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!"
20
Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan

Kaiken keskellä tai sen aikana, jokin painoi Aabrahamin sydämessä, kun Saara halusi Hagarin ja teini-ikäisen Iisain pois kotoaan. Aabraham tunsi omantunnon piston sydämessään ja rukoili Jumalaa suojelemaan poika, olihan se hänen omaa verta ja lihaansa.

Missään vaiheessa Mooseksen kirjaa Haagain ja Ismaelin nimet eivät muuttuneet. Esikoisuus ei ollut tuohon aikaan sitova, jos oli käytetty orjaa sijaissynnyttäjänä. Vain Iisak oli Jumalan suunnitelma ja luvattu lapsi. Haagai ei ollut Jumalan suunnitelma, vaan Aabrahamin ja Saaran syntinen ja surkea omavoimainen suunnitelma käyttää hyväksi orjatyttöä. Meidänkään ajassa, Jumala ei ikinä siunaa synnin teitämme, vaikkakin Jumala voi käyttää onnettomia tilanteitamme edukseen, kirkastaakseen Itseänsä, meidän on turha kuvitella, että mitä tahansa haureellista ja syntistä keksimmekään, Jumala ei tule siunaamaan sitä.

Ja koska Jumala on rakastava Isä, toisin kuin me ihmiset, jotka olemme valmiit hylkäämään meidän elämäämme sopimattomat ihmiset ilman tunnontuskia erämaahan, Jumala sen sijaan, kuten Haagar todistaa, näkee kaiken. Jumala varjeli Iisain ja teki myös hänet suurten kansojen isäksi. Hän kuuli Aabrahamin rukoukset.

Vaikka Aabraham olikin virheellinen ja monessa kohtaa tottelematon, hän oli silti vanhurskas. Hän osoitti hyvät tekonsa mm. Lootin, Sodoman ja Iisakin suhteen. Me olemme uskomme tähden vanhurskaat, vaikka teoillamme, kuten Raamatussa esiintyneet hahmot todistaa, emme ikinä yllä synnittömyyteen ja virheettömyyteen.

Vaikka Ismaelin tulevaan sukulinjaan kuuluikin monia kansoja, nämä kansat eivät olleet Jumalan kanssa tehdyn liiton alaisia. Tänäkin päivänä näemme jatkuvan vihanpidon arabien ja israelin, sekä muun maan välillä ja tänäkin päivänä on sama ikuisen veden kaivo tarjolla. Sama pelastus, vanhurskaus sekä oksastus öljypuuhun ja Jumalan suunnitelmaan on tarjolla jokaiselle, joka sukulinjoista riitelemisen sijaan katsoo Jumalaan ja ottaa Hänet vastaan.

Jos Aabraham ja Saara olisivat toimineet toisin ja pitäneet Ismaelin samanarvoisena ja rakkaana adoptiopoikanaan sekä Ismael ja Haagar tyytyneet rooliinsa ja ilakoineet uudesta perheenjäsenestä ja etuoikeudestaan kuulua Jumalan valitsemaan perheeseen, [vaikkakin syntisen reitin kautta], meillä voisi nyt olla eritavalla kirjoitettu Raamattu. Ehkä meillä ei olisi myöskään sotia arabimaiden välillä. Vaikka Iisai ei olisikaan ollut tällöinkään valittu sukulinja, hän olisi voinut ollut esikuva meistä, adoptoiduista pakananoista Jumalan perheeseen. Kuten tänäänkin, väliin tarvitaan aina elävä vesilähde, Jeesus.


1 Moos 17
17
Aabraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, sillä hän ajatteli sydämessään: "Voiko satavuotiaalle syntyä poika, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden vanha, vielä synnyttää?"

1 Moos 18
13
Mutta Herra sanoi Aabrahamille: "Miksi Saara nauroi ajatellen: 'Synnyttäisinkö minä todella, minä, joka olen näin vanha?'
14
Onko mikään Herralle mahdotonta? Tähän aikaan minä palaan luoksesi tulevana vuonna, ja Saaralla on silloin poika.

Vaikka Aabraham ja Saara kaiken tapahtuneen jälkeen edelleen nauroivat Jumalan suunnitelmalle saada lapsi Saaraista, Jumala ei muuttanut suunnitelmaansa.

Aabraham, Saara, Ismail ja Haagar on meille hyvä esimerkki tämän tapauksen osalta oman tien kulkemisen vaaroista. Siksi Jeesuksen asettama Isä meidän rukous on tärkein rukouksemme. Herralle ei tänäkään päivänä ole mikään mahdotonta ja koska me ihmiset olemme aivan liian sokeita ja uppiniskaisia tajuamaan se olkoon rukouksemme jatkossakin:

Tapahtukoon Sinun tahtosi





Vähän poukkoilee, meinasin ensin avata vain luvun 16 mutta ajatus ja teksti rönsyili.
Huomiona vaikka Aabraham Haagarin osalta toimi typerästi, se ei poista sitä, että hän oli muutoin uskossaan kuuliainen ja tottelevainen. Aabrahamin elämäntarinassa kiteytyy termi vanhurskaus yksin uskon kautta.

[Sanna]

Mitä meille jää käteen näistä luvuista?

Jumala siunasi Abramin ja Sarain Aabrahamiksi ja Saaraksi huolimatta heidän tottelemattomuudestaan.

Jumalan antama odotusaika voi olla pitkä ja pitää sisällään koetuksia, mutta Jumala ei koskaan petä lupauksiaan, vaikka ajallisesti ne näyttäisivät olevan peruutettuja ja fysiologisesti mahdottomia.

Jumalan suunnitelma ei ole koskaan myöhässä, mutta omalta osaltamme voimme myöhästyttää sitä rutkasti sotkemalla oman tiemme väliin.

Vaikka päädymme synnin tielle Jumala voi käyttää elämässämme esiintyvää uskottomuutta lupaustensa ja tarkoitustensa täyttämiseen. Vaikka me olemme uskottomia, Hän on uskollinen.

Jumala ei hae suunnitelmiinsa ja valtakuntansa levittämiseen täydellisiä uskovia, eikä myöskään potki pihalle niitä, jotka kerta toisensa jälkeen mokaavat.

Painiessamme oman elämämme sotkuissa, olemme hyvin heikkoja sen suhteen, että katsoisimme peiliin ja tunnustaisimme omat virheemme, sen sijaan olemme aina valmiita syyttämään muita ihmisiä tai Jumalaa omista virheistämme.

Saarain epäuskon pitäisi rohkaista meitä tutkimaan omaa sydäntämme. Onko minulla epäuskoa, joka saa minut nauramaan Herran lupauksille ja suunnitelmalle?

Oma tie on oma tie, mutta se on aina täynnä vastoinkäymisiä ja katkeruutta. Oma tie ei koskaan vie Jumalan suunnitelmaan ja tuo vaan lisäkilometrejä ja synnin tuskaa kaikille osapuolille.

Kun painimme oman uskomme, epäilyksiemme ja syntisyyden tunteidemme kanssa, on Raamatun henkilökuvaukset täydellistä lääkettä siihen. Jumalan kanssa vuosikausia eläneet ihmiset eivät ole sen pyhempiä kuin mekään. Heillä on vähintäänkin yhtä paljon virheitä ja epäuskoa kuin meillä.

Kuten Hagarin aikaan erämaassa, tänäkin päivänä meidän omissa Beerseban erämaissamme huutaessamme Herraa avuksi Hän kuulee ja voimme olla varmoja, että Hän on myös nähnyt kaiken. Tänäkin päivänä meillä on Jeesuksessa elävän veden kaivo, huolimatta synti historiastamme ja omien teidemme kulkemisesta.