Kolikko kalan suussa

[Sanna]

Jokainen juutalainen mies oli velvollinen maksamaan temppeliveron joka vuosi. Jeesuksen aikana se vastasi puolta sekeliä. Rahalla maksettiin temppelin ylläpidosta ja toiminnasta aiheutuneet kulut.

Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: ”Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?” Hän sanoi: ”Maksaa”. Ja kun hän tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi: ”Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?” Ja kun hän vastasi: ”Vierailta”, sanoi Jeesus hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.”
Matteus 17:24-27


Tämä on ehkäpä evankeliumien oudoin ihme. Valtava työmäärä yhden kolikon takia, jonka Jeesus olisi Jumaluudessaan voinut saada myös Pietarin taskuun.

Jos astutaan hetkeksi Pietarin kenkiin. Olet ollut kalastaja koko elämäsi. Olet viettänyt enemmän aikaa vedessä ja kalojen kanssa kuin useimmat. Olet saanut lukemattomia kaloja, mutta koskaan sellaista, jolla on rahaa suussa.
Jeesus käskee sinua menemään lähimmälle järvelle, laskemaan koukkusi veteen ja pyytämään kalaa siinä odotuksessa, että ensimmäisellä kalalla, jonka mahdollisesti saat, on veroraha suussaan.

Tehtävä näytti varmaan täysin mahdottomalta ja voimme vain kuvitella kuinka paljon vihollinen härnäsi Pietaria matkalla järvelle. Usein Jumala pyytää meitäkin tekemään jotain, jossa ei näytä olevan lainkaan järkeä, menemään uskossa eteenpäin ja antaa vasta sitten ihmeiden tapahtua.


Kolikko oli oletettavasti jo kalan suussa ja Jumala tiesi sen olevan siellä. Jumala käytti jo olemassa olevia mahdollisuuksia ja ohjasi oikean kalan Pietarin ongenkoukkuun. Se kertoo Jumalan rehellisyydestä. Hänellä olisi ollut kyky luoda kolikko ja pistää se Pietarin käteen tai taskuun, mutta Hän ei tehnyt niin. Jumalan ei tarvitse turvautua väärennöksiin tai taikuuteen ja näin tehdessä Jeesus olisi asettunut vain vilpilliseen kuvaan.

Jumala tiesi, että lähellä olevan kalan suussa oli kolikko, jota kukaan ei sillä hetkellä käyttänyt. Ja mitä tulee kalaan, oletettavasti Pietari heitti sen takaisin veteen kiirehtiessään takaisin ihmeestä hämmästyneenä ja näin ollen myös kala sai helpotuksen, saatuaan kolikon pois suusta. Meillä on Jumala, joka välittää myös eläinten kärsimyksestä.


Miksi sitten Jeesus halusi maksaa temppeliveron?Jeesus tiesi, että temppelivero menisi sen laitoksen varoihin, joka tulisi kavaltamaan hänet kuoliaaksi Juudaksen toimesta. Silti Jeesus maksoi. Hän kieltäytyi käyttämästä vapauttaan Jumalan poikana ja näytti esimerkkiä oikeuksiensa vapaaehtoisessa luopumisessa ja maallisen 'yhteiskunta järjestyksien' noudattamisesta.

Jeesus myös maksoi Pietarin veron. Pietari ehkä voinut itsekin maksaa veron, mutta Jeesus halusi hänen tietävän, että Jeesuksessa, meillä on taivaallisen Isän huolenpito elämisemme suhteen.

On myös merkittävää, että evankeliumeista ainoastaan Matteus mainitsee tapahtuman. Matteus oli entinen veronkerääjä ja varmasti tunsi piston sydämessään ymmärtäessään, että hän itse on myös riistänyt niiltä, jolla ei ole ja käyttänyt saaliin vieläpä epärehellisesti. Roomalaiset veronkerääjät olivat tunnettuja epärehellisyydestään.

Jumalan ihme ja tarkkuus näkyi myös suusta löytyneessä kolikossa. Se riitti juuri kahden ihmisen temppeliveroon. Ei penniäkään enempää eikä vähempää.

Kuten näemme myös uskonmatkallamme, Jumala antaa meille tarvitsevamme kullekkin päivälle. Jumala ei koskaan anna vain vähän sinnepäin tai tee virheitä.

Kun jakeiden tapahtumien alussa Pietarilta penättiin Jeesuksen veronmaksamista, Jeesus ilmaisee jo ennen Pietarin kysymistä tietävänsä asian. Kysymyksellään kuninkaitten lasten veron maksamisesta, Hän paljastaa samalla korruption, jota oli jo tuolloin. Tähän viitaten Jeesus toteaa, ettei Jumalan pojalla ole velvollisuutta maksaa veroa, mutta yleisen järjestyksen takia, hän tekee sen.

Meidän on kutsuttu vapauteen, mutta yhteiskunnassa toimiminen yleensä tarkoittaa paikallisten lakien alle menemistä, jollei ne ole Jumalan sanaa vastaan.

Temppeliveron maksaminen myös Pietarista on esikuvaa ristillä tapahtuvasta velkojen maksamisesta. Niiden velat on kuitattu, jotka kulkevat Jeesuksen kanssa.


Myös Pietarin laittaminen vanhaan ammattiin, kalastamaan, hankkimaan käsillä ”elanto” kuvaa Jumalan toimintatapaa kansamme. Vaikka olemmekin taivaallisen Isän huolenpidon alaisia, se ei tarkoita, että voimme elää vailla vastuita ja työntekoa vain odottaen, että Jumala antaa 'sataa rahaa' taivaalta meidän itsemme tekemättä mitään.

Jakeet myös korostaa kuuliaisuutemme tarvetta. Kuten Pietarin, meidän on kuljettava uskossa eteenpäin, vaikka se näyttäisi kuinka järjettömältä tahansa. Me emme pelastu tekojemme kautta, mutta rakkaus Jeesukseen saa (kuuluisi saada) meidät liikkeelle.


Juutalaiset pitivät temppeliä paikkana, jossa Jumala asui. Heillä oli pääsy Jumalan luokse temppelissä. Se oli myös paikka, jossa uhrattiin. Jeesus itsessään täyttää kaikki nämä temppelitehtävät. Hän oli Jumalan luoma ihminen, Jumala, joka asui ihmisruumiin sisällä. Jeesuksen kautta ihmisellä on pääsy Jumalan luo. Ja hänen ristinkuolemansa kautta meidän syntimme annetaan ikuisesti anteeksi.

Jeesus ei ollut velvollinen maksamaan temppeliveroa, koska Hän oli Jumalan Poika, jonka temppeli se oli. Jeesus on Jumalan Poikana parempi temppeli, mitä koskaan on rakennettu. Ja Jeesuksessa, me pääsemme suoraan kaikkein pyhimpään, ilman uhrauksia, sillä Hän, Vapahtajamme on jo uhrattu edestämme.


Keissin kruunujalokivenä, ottaen huomioon Jumalan huumorintajun, en myöskään pitäisi mahdottomana pitää ilmassa pientä ironiaa Jeesuksen osalta. Temppeliveron pummaaminen Jumalan Pojalta väläytti aikansa radikaalin Jeesuksen mielipiteen kyseisestä toiminnasta - antaa kalan hoitaa naurettava veronne.





•Hopeakolikko, joka vastasi yhtä sekeliä ja oli täsmälleen kahdelle hengelle tarvittava summa (temppelivero oli puoli sekeliä per henkilö).


2. Moos 30:13
Jokainen katselmuksessa oleva antakoon puoli sekeliä, pyhäkkösekelin painon mukaan, kaksikymmentä geeraa laskettuna sekeliin; puoli sekeliä olkoon anti Herralle.

[Sanna]

Kala oli olettavasti tilapia. Kalalla on suuri suu, jossa se hautoo poikasia sekä kuljettaa nuoria kaloja useita päiviä.

Kalan oli siis mahdollista niellä kolikko, jolloin se on jäänyt tukkeeksi suuhun.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Tilapia