Kylväminen, mitä se on?

Keskustelua vertauskuvista ja raamatunkäsitteistä
Maaret

Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Tuolla toisessa kristillisessä keskustelusivustossa puhuttiin Raamatun kohdasta "joka lihaansa kylvää ..... ja joka hengeen kylvää...."
Mutta en jaksa joka foorumille rekisteröityö joten kysyn täällä kun monet teista taitaa kuitenkin olla samoja ihmisiä kuin siellä....

Siis, mitä tarkoittaa arjessa kylvää lihaan tai hengeen? Siis haluaisin tietää ihan konkreettista arjen elämää koska olen hengellisiä selityksiä kuullut jo 30 vuotta. Nyt minua on ruvennut vaivaamaan arki. Kun on yleensä yksin monta päivää eikä puhu melkein kenellekään niin mitä silloin kylvää? Ja kun ei omista uskovia ympärillään vaan kiroilevia jumalattomia jotka vitsailee pahuudesta, niin mitä silloin kylvää? siis minä muiden seassa , mitä minä kylvän?

Kun en puhu mutta siivoan , niin mitä minä kylvän ? Kun lepään ja katson TVtä niin mitä minä kylvän? Kun rukoilen tai luen Raamattua niin silloin kai kylvän henkeen? Kun ravitsen hengeäni Jumalan Sanalla niin toki kylvän hengeen mutta enhän minä tee sitä 24/7.

Eli jokainen kylvää sekä henkeen että lihaan? Kun hän/minä syön ruokaa niin kylvän lihaan , kun puhun pahaa niin kylvän lihaan, kun puhun hyvää politiikkaa niin kylvän lihaan? Kun menen kävelylle niin kylvän lihaan?

Siis en nyt halua halkoa hiuksia mutta haluaisin tietää onko mulla mitään ns "aarretta taivaassa" vai onko koko elämä mennyt "harakoille"? Paavali tuntui olevan varma saavutuksistaan mutta hän olikin apostoli ja saarnamies. Myös tämän päivän saarnamiehet tuntuvat olevan "varmoja" meriiteistään mutta mitäs minä mitätön olematon köyhä , ilman seurakuntaa ja ystäviä? Mitä minä muka olen saavuttanut ja miksi minä olen koko elämäkseni hyljätty epäilemään kaikkea? Ainoa todellinen minuun liittyvä Raamatun kohta lienee sellainen kuin "syöväthän penikatkin niitä muruja joita heidän herrainsa pöydältä putoaa" tai "Eläkää pelossa tämä muukalaisuutenne aika".

Silloin kun olin mukana "karismaattisuudessa" sain kokea rakkautta ja koin ettei Jumala rakasta ketään maanpäällä niin paljon kuin minua. Mutta nyt kun se karismaattisuus on todettu eksytykseksi niin epäilen aina etten enää saa palata siihen toivon varmuuteen jota silloin koin?
Miksi Jumala hylkää jotkut loputtomaan ulkopuolisuuteen ja ainoastaan sellaisten ihmisten seuraan, jotka kaikessa halveksii minun ajatuksiani joka asiasta? Onko se osoitus siitä että olen väärillä valinnoilla menettänyt jotain? Olen valinnut väärän kaupungin enkä kuitenkaan omista mitään muita valinnanvapauksia kuin köyhyyden.
Maaret

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Todellisuudessahan minussa on jotain erittäin pahaa koska Jumala ei ole voinut antaa minulle seurakuntaa tai edes yhtä hyvää ystävää.
Miksi Jeesuksen sovitus ei poista tuota pahuutta joka estää Jumalaa antamasta hyviä asioita? Mikä se pahuus edes on?
Ainoa samankaltainen ihminen Raamatussa on Jeremia jota kaikki vihasivat mutta minä en ole profeetta jotta voisin edes sillä itseäni lohduttaa?
Vihattu profeetta voi edes sanoa palvelevansa Jumalaa mutta vihattu ja halveksi köyhä ei voi sanoa mitään.
Todellisuudessa olen alkanut halveksia ihmisten pahuutta niin paljon etten edes välitä heidän mielipiteistään tai ajatuksistaan tai puheistaan mutta mitä teen suhteessa Jumalaan?

Pääsenkö minäkin tempaukseen? Tämä maailman pahuus on jo nyt jotain täydellisen kamalaa, joten en enää kestä edes kuvitella jatkoa ja haluaisin täältä pian pois.
Avatar
Magda-sisko
Viestit: 473
Liittynyt: 19 Elo 2018, 10:58

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Magda-sisko »

Sinussa ei ole mitään erittäin pahaa. Meillä vaan on erilaisia osia maailmassa.

Henkeen kylväminen on niin salaista, ettei edes kylväjä itse sitä huomaa. Siis et tiedä, miten paljon olet kylvänyt henkeesi.

Lihaan kylväminen on lihallista ja synnin sekoittamaa hyvänkin tekemistä (jopa kuin saastainen vaate Jumalan edessä).

Esim. kun katsot vaikka tosi-tv:tä tai dokumenttia, huokaat huomaamattasi jonkun puolesta, että auttaisit Herra tuota ihmistä, etkä itse huomaa sitä, olet kylvänyt henkeen. Mutta heti kun huomaat, että jopas, minähän rukoilin tuon puolesta, olet kylvänyt lihaan.

Tämä on mun mielipide, jollain toisella voi olla parempi.
1. Kor. 8:2 "Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee".
Sinettisormus

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Amen Magda-sisko. Yhdyn kaikkeen tuohon kaikkeen kommentoimaasi. Me kylvämme rukouksin. Joskus ehkä tapaamme jonkun arkisen tutun ja ehkä siinäkin huomaamatta kylvämme vastaan tulleelle jotain hyvää. Ne on pieniä askeleita, joita käymme eteenpäin.
Jotenkin koen, tämä on nyt vain minua, että sinua on tuolla karsmaattisuudella eksytetty, peloteltu sinut pois siitä, mikä on tuottanut hyvää hedelmää elämääsi. Muistan kuinka itse aikanani sain pilkkaa tästä "karismattisuudestani". Pelkäsin myös, että olenko aivan pois raiteiltani, mutta Herra on osoittanut minulle, että tämä tie on oikea. Tuo sana karismattisuus, on minusta vaan yksi ihmisen keksimä "hieno" sana. Ja minusta se edustaa uskonnollisuutta.
Joskus sanoinkin, että eikö sitten Jeesuskin, ja moni muu raamatun henkilö olleet karismaattisia, kun elivät Jumalan ihmeissä.
Läksit pois tuolta srk:sta, jossa tunsit hyvän hedelmän, ja nyt olet yksin, tuntien pelkoa ja turvattomutta, mitä se kertoo hedelmästä, jota nyt elät, peläten, että olet ollut väärällä tiellä.
Sinua Henki puhuttaa, sillä se näkee sen, mistä olet luopunut ja ehkäpä haluaa sinut ennalleen asettaa.
En tiedä osasinko tätä sinulle oikein selittää, mutta näin koen sinun tilanteesi. Toivon että sain tämän tuotua oikein, sillä loukata sinua en tahdo. Käyt taistelua pahaa vastaan, tiedostamattasi. Herra pitää kiinni omastaan.
Paholainen sinua yrittää eksyttää ja sen kertoo nuo elämäsi hedelmät joista kerroit.

Kunpa olisit lähempänä, niin voisimme ystävystyä ja enhän edes tiedä missä asut. Mutta ystävät tai oikeammin sisaret olemme nytkin, olemme taivaan perillisiä, samaa taivaallista perhettä. Usko se!
Vihulainen toki yrittää sinulle ajatuksiin muuta syöttää, mutta voit sille aivan ääneen ilmoittaa kuka on sinun Herrasi. JEESUS KRISTUS!!!

Ole siunattu!
Sinettisormus

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Kuva
Sinettisormus

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Gal. 5. 22–25. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Sellaista vastaan ei ole laki.
Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.

Amen.

Kun ihminen elää Hengessä, Jeesuksessa Kristuksessa, niin totisesti hän saa kokea ihmeitä. Mutta joka ei tuota Henkeä tunne, on ihmeet hänestä kaukana, koska Hengen yhteys Jumalaan ei toimi. Silloin ihmisessä toimii uskonnollisuus.
Sinettisormus

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Kuva


Tiedä, että Jumala RAKASTAA sinua!

... ja minä! :P
Sinettisormus

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Tästä vielä minun piti mainita, kun sinä Maaret puhuit tuosta pelosta. Se on huono hengen hedelmä, jolla se vihulainen meitä yrittää hallita ja tämän kun ymmärrämme, Kristuksen omina, ei meidän tarvitse enää pelätä, ei sinunkaan Maaret. Me olemme Jumalan omia ja meillä on perintöosuus taivaaseen, mitä saatanalla ei ole, siksi se yrittää uskotella meillekkin aivan muuta.
Saatana on onnistuneesti pitänyt Jumalan kansaa pimeydessä Kristuksen täytetyn työn suhteen Golgatalla, tietämättöminä vihollisen siellä kärsimästä tappiosta. Hän on petoksella onnistunut vakuuttamaan seurakunnalle olevansa jollei aivan, niin ainakin melkein, yhtä voimakas kuin Jumala. Todellisuudessa hänellä ei ole lainkaan valtaa eli hänellä ei ole laillista asemaa, ei oikeuksia, eikä arvovaltaa.
Paholainen tietää valtansa päättyvän heti, kun seurakunta täysin käsittää hänen kertakaikkisen, peruttamattoman ja täydellisen tappionsa ja ymmärtää, miten käyttää valtuutuksiaan Kristuksessa. Siksi hän etsii jokaista mahdollisuutta estää Jumalan kansaa tietämästä ja käyttämästä heille kuuluvaa valtaa.
"Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta". (Ilm.12:11)
Vuosia kuvittelin tämän "todistuksen sanan" tarkoittavan todistusta toisille Jumalan hyvyydestä, kuten rukous- ja ylistyskokouksissa on tapana. Mutta aikanaan Henki alkoi paljastaa, että tämä todistus on sana, joka lausutaan suoraan Saatanalle ja hänen pahoille hengilleen; sana, jolla näitä Jeesuksen nimessä ja Hänen vuodatetun verensä perusteella komennetaan ensimmäisessä persoonassa.
Epäröin tämän kannan hyväksymisessä, sillä tiedossani ei ollut minkäänlaista esimerkkiä tällaisesta. En ollut koskaan kuullut kenenkään tulkitsevan tuota Raamatun kohtaa suullisesti lausuttuna käskynä suoraan Saatanalle ja hänen lähettiläilleen. Saatana yritti peloitella minua, etten yrittäisi mitään sellaista. Hän yritti sanoa minulle, että jotain kamalaa tapahtuisi, jos niin julkeasti rohkenisin puhutella häntä henkilökohtaisesti. Minulla ei olisi muka oikeutta siihen, vaikka tekisinkin sen Jeesus Nasaretilaisen nimessä ja Jumalan Pojan vuodatetun veren perusteella.
Sinettisormus

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Avatar
-jarmo-
Site Admin
Viestit: 4650
Liittynyt: 09 Helmi 2016, 12:19
Paikkakunta: Taivastenvaltakunta
Viesti:

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja -jarmo- »

Me ollaan kaikki uskovat vähintäänkin kylväjiä. Saattaa olla että jokunen ei tee niin mutta mielestäni kaikki sellaiset, jotka esimerkillään kykenee näyttämään uskon merkityksen sisimmässä. Moni huomaa sinun ja minun sydämen tilan ja ymmärtää, että tuolla tyypillä on aina rauha ja jokin kummallinen sovitus sydämessä. Hekin haluaisivat olla samanlaisia ja alkavat etsiä mikä siinä on ja miten sen saisi itselleen. Hitaasti tällainen ihminen tavoittaa Jeesuksen ja ymmärtää, että tämä se juttu oli, vaikkei suoranaisesti Jeesusta ollakaan tyrkytetty heti ensimmäisenä.

Mä ainaski omassa duunissa useimmille sanoin että olen uskovainen, mutten mä sitä aktiivisesti kenellekään sanonut. Ens siis riehumalla kylvänyt simeniä alustoille, jonne sellainen olisi vain "roskaamista". Toiset ovat asenteellisesti niin vihamielisiä uskovaisille, ettei sinne kannata lähteä sanomaan että olen uskossa, vaan näyttää että katso kuinka minä sinuakin rakastan ja välitän. Kyllä hänelle joskus aikanaan selviää että tuo oli siksi aina niin hyvä ihminen, koska se oli siinä uskossa jota minä aina vihasin.
Sinettisormus

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Joo, tämä esim. kun kävimme mieheni kanssa kaupassa, niin näimme samalla vanhan työ kaverimme. Tämä työkaveri, mies, ei ole uskova. Siinä jutusteltiin ja miehiä kun olivat puhuivat lähinnä noista miehisistä harrastuksista.
Työ kaveri sanoi miehelleni kun kalastuksesta puhuivat:
- " Oho, sinähän olet alkanut kalastaa isoa saalista."
siinä naureskellessaan, näytin minä kaulallani roikkuvaa isoa ristiä ja iloisesti siinä muina naisina ilmoitin:
- " Minä olenkin alkanut ihmisten kalastajaksi."
Se herätti riemua ... :P
Maaret

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Magda-sisko kirjoitti: 20 Huhti 2019, 12:46 Sinussa ei ole mitään erittäin pahaa. Meillä vaan on erilaisia osia maailmassa.

Henkeen kylväminen on niin salaista, ettei edes kylväjä itse sitä huomaa. Siis et tiedä, miten paljon olet kylvänyt henkeesi.

Lihaan kylväminen on lihallista ja synnin sekoittamaa hyvänkin tekemistä (jopa kuin saastainen vaate Jumalan edessä).

Esim. kun katsot vaikka tosi-tv:tä tai dokumenttia, huokaat huomaamattasi jonkun puolesta, että auttaisit Herra tuota ihmistä, etkä itse huomaa sitä, olet kylvänyt henkeen. Mutta heti kun huomaat, että jopas, minähän rukoilin tuon puolesta, olet kylvänyt lihaan.

Tämä on mun mielipide, jollain toisella voi olla parempi.
Tämä oli hyvä näkökulma. Kiitos siitä. Nuorempana sitä saattoi olla sen verran omahyväinen että kiinnitti niihin huomioita ja iloitsi olevansa "hyvä uskovainen" mutta nykyään on vain huoli siitä että olisi valmis kun Jeesus tulee.
Onhan Raamatussakin että "jos me tutkisimme itseämme, niin ...." joten se kai kehoittaa edes hieman katsomaan onko elämä yhtään tuottanut muutosta tai hedelmää. Jos sydän on syntynyt uudesti ylhäältä niin toki sen pitäisi jotain "tehdä" ja tuo tapahtuu ikäänkuin itsestään jos se nousee sydämestä eli hengestä eikä lihan teoista. Kiitos.
Maaret

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Kiitos muillekin vastanneille. Tämä oli yllätys että niin moni viitsi vastata, täytyy mietiskellä syvällisemmin noita muita ajatuksia.

En yleensä pelkää sitä vihollista muutoin kuin jos tulevaisuus menee pahemmaksi kuten sota tai nälänhätä. Mutta huoleni on se ette jos Jumala on jättänyt kun en koe mitään erikoista eikä ole seurakuntaa eikä ystäviä ja aina on alistuttava muiden tahtoon jos haluaa seuraa edes joskus. Muiden mielipiteitä on kuunneltava mutta omani hyljätään ties mistä syystä milloinkin. Eikä se tarkoita että aina mun tarttis olla oikeassa vaan että yleensä saisi kommunikoida jonkun kanssa joka olisi edes joskus samalla aaltopituudella tai omistaisi samat arvot.

Ne on tuolla huonoissa hedelmissä, että kiivastuu kun ei kukaan kuuntele tai vihaa terroristeja, jotka poliitikot ovat päästäneet Suomeen raiskaamaan lapsia. Eikö ole kauheaa että juuri kun meillä oli eniten koskaan "uskovia" eduskunnassa niin meillä on pahin mahdollinen hallitus. Terroristien elättäjä ja raiskaajien suojelijahallitus. Anteeksi pahat sanat mutta halusin ilmaista mikä viha se on joka saattaa ajattelemaan, että huonoja hedelmiä tulee :(

Toki voi ajatella niinkin että jos Jumala tuomitsee pahantekijöiden (meidän) kansan niin Hän itse Raamatussa sanoo "ettei sääli lasta ei harmaapäätä, koska kaikki rakastavat pahuutta". Minun viha tulee lähinnä siitä että "viattomat" kärsii mutta toki voisi ajatella ettei kukaan ole viaton. Mutta ei historiassa kerrota sellaisia pahuuksia mitä tänä päivänä euroopassa tehdään. Eli sieltä lihan hedelmistä löytyi viha ja kiihkoilu terroristeja vastaan samoin pahuuden palvelijoita poliitikkoja vastaan. Mutta sitten oivalsin, että ehkä koko politiikka on saatanasta koska se aiheuttaa riitaa jopa samanmielisten kesken. Siis vihan ja riidan kylväjä on politiikka-ideologia. Jos esim perheet huolehtisivat omista lapsistaan ja vanhuksistaan niin ei tarvitsisi "vanhustenhoitopolitiikkaa".Se on ikäänkuin keksitty korvike pahuuden korjaajaksi. Kun yhteiskuntaa rakennetaan koko ajan uudelle pahuudelle niin sitä pitää korjata koko ajan uudella politiikalla.

Siispä kannattaa jättää kaikki uutiset lukematta, koska "pahuudesta en minä tahdo tietää". No, tulipa tähän samalla vähän ajatusvirtaa koko ongelmasta.... mä en millään halua hyväksyä, että pahuuden poliitikot tuhoaa Suomen. Ja samalla olen järkyttynyt, että niin hirveä ihminen kuin pääministeri voi teeskennellä uskovaa tai ainakin väki tuntuu luulevan että se on uskova. Kuinka "uskova" voi hyväksyä että lapsiamme raiskataan?

Näin käy kun ei ole omaa paikkaa niin miettii asioita, "jotka ei mulle kuulu". :(
Maaret

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Sinetti kirjoitti: 20 Huhti 2019, 14:39 Tästä vielä minun piti mainita, kun sinä Maaret puhuit tuosta pelosta. Se on huono hengen hedelmä, jolla se vihulainen meitä yrittää hallita ja tämän kun ymmärrämme, Kristuksen omina, ei meidän tarvitse enää pelätä, ei sinunkaan Maaret. Me olemme Jumalan omia ja meillä on perintöosuus taivaaseen, mitä saatanalla ei ole, siksi se yrittää uskotella meillekkin aivan muuta.
Saatana on onnistuneesti pitänyt Jumalan kansaa pimeydessä Kristuksen täytetyn työn suhteen Golgatalla, tietämättöminä vihollisen siellä kärsimästä tappiosta. Hän on petoksella onnistunut vakuuttamaan seurakunnalle olevansa jollei aivan, niin ainakin melkein, yhtä voimakas kuin Jumala. Todellisuudessa hänellä ei ole lainkaan valtaa eli hänellä ei ole laillista asemaa, ei oikeuksia, eikä arvovaltaa.
Paholainen tietää valtansa päättyvän heti, kun seurakunta täysin käsittää hänen kertakaikkisen, peruttamattoman ja täydellisen tappionsa ja ymmärtää, miten käyttää valtuutuksiaan Kristuksessa. Siksi hän etsii jokaista mahdollisuutta estää Jumalan kansaa tietämästä ja käyttämästä heille kuuluvaa valtaa.
"Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta". (Ilm.12:11)
Vuosia kuvittelin tämän "todistuksen sanan" tarkoittavan todistusta toisille Jumalan hyvyydestä, kuten rukous- ja ylistyskokouksissa on tapana. Mutta aikanaan Henki alkoi paljastaa, että tämä todistus on sana, joka lausutaan suoraan Saatanalle ja hänen pahoille hengilleen; sana, jolla näitä Jeesuksen nimessä ja Hänen vuodatetun verensä perusteella komennetaan ensimmäisessä persoonassa.
Epäröin tämän kannan hyväksymisessä, sillä tiedossani ei ollut minkäänlaista esimerkkiä tällaisesta. En ollut koskaan kuullut kenenkään tulkitsevan tuota Raamatun kohtaa suullisesti lausuttuna käskynä suoraan Saatanalle ja hänen lähettiläilleen. Saatana yritti peloitella minua, etten yrittäisi mitään sellaista. Hän yritti sanoa minulle, että jotain kamalaa tapahtuisi, jos niin julkeasti rohkenisin puhutella häntä henkilökohtaisesti. Minulla ei olisi muka oikeutta siihen, vaikka tekisinkin sen Jeesus Nasaretilaisen nimessä ja Jumalan Pojan vuodatetun veren perusteella.
Tästä auktoriteettisanasta mä sain jonkin ohikiitäneen oivalluksen, ikäänkuin olisin kuullut jotain mikä meni ohi nopeasti. Siis että voisi käskeä vastustusta poistumaan aikomustensa tieltä? Osaan rukoilla sitä kyllä joissain yleismaailmallisissa asioissa mutta en missään henkilökohtaista elämää koskevissa asioissa. Kun en tiedä mitä haluan, enkä uskalla mitään haluta koska se voi tehdä asiat taas pahemmiksi. Olen kasvanut alistettuna joka ei saanut lapsena olla mistään mitään mieltä eikä saanut vastauksia tällaisiin ongelmiin muuta kuin vihaa. Joten en osaa haluta mitään edes yli 50 vuotiaana.
Olen ns kiltti ihminen joka kokee tekevänsä oikein kun tottelee muita ja kokee tekevänsä pahaa kun vaatii ihmismäistä kohtelua. Mutta niistä vaatimustilanteista tulee aina riitä koska ei toiset koe tekevänsä mitään väärin kun itse haluavat asioita. Heille on kasvanut normaali taito haluta asioita ja vaatia niitä. Jos minä haluan haluta niin joudun aina tekemään sen yksin koska muut eivät sitä hyväksy että minä haluan jotain.
Jos haluan, että sopu säilyy niin sitten lopetan omien mielipiteideni sanomisen. Eli minulle on tilaa vain jos olen yksin.

Tällaisissa ihmissuhteissa on vaikea myös erotella omaa "pahuutta ja hyvyyttä tai erehdyksiä tai oikeuksia tai oikeassa oloa".
Ehkä mä olen johdattunut olemaan yksin koska vain silloin voin kasvaa minuksi. Muiden seurassa mä kasvan vain tottelevaksi alistujaksi.
Sitten mua nolottaa, että puhun teille tuntemattomille tällaisia mutta kun ei ole ketään muutakaan ja joskus haluaa "puhua". :)
Maaret

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Kiitos joka tapauksessa kaikille vastanneille. Kyllä vaikeudet kestää päivä kerrallaan jos vain Jeesus on meidän kanssa.
Sinettisormus

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Puhu vain, ymmärrän kyllä sinua. Sinulla on ollut vaikea elämä, näen sen noiden tekstiesi välistä.
Tiedän myös tuon tunteen, kun ei osaa sanoa ei, vaan tekee kaiken toisten mieliksi. Nyt viime vuosina, kun kävin tuon uskon kasteen, olen saanut arvoni omassa sydämessäni takaisin. Olen saanut jättää ihmispelon, enkä enää välitä, mitä muut ajattelevat tästä uskostani. Sanoinkin kerran:
- " Miksi muut saa puhua harrastuksistaan sun muista ja minun on pakko kuunnella, mutta minulla ei ole oikeutta edes yhdellä sanalla puhua uskostani!"
Tuo kommenttini hyväksyttiin, ainakin siinä hetkessä.
Nykyään ilmoitan, että Jeesus Kristus on minun ykkös asia, ajattelevat siitä muut mitä tahansa. Mutta kaiken tuon, yritän tehdä loukkaamatta, rakkaudella. Ei se aina helppoa ole.
Tätäkin tässä pelkään kirjoittaa, etten sinua satuttaisi enempää. Näen että olet kasvussa ja käyt tärkeitä asioita läpi.
Tuon vihankin hyvin ymmärrän, sillä kyllä minäkin näin punaista kaikesta siitä mitä edesmennyt hallituksemme sai aikaan meille pienimille ja heikoimille. Vain rahalla on heihin mahti ja se on mammonan henki. Monasti ääneen ihmettelin myös tuota että pääministerimme on "uskova", mitä se hänelle sitten tarkoittaakaan?
Hän on kuulema uus lestatiolainen. Ehkä sekin selittää jotain.
Muista, että vaikka meillä on tämä on usko, emme me ihmisinä ole täydellisiä, loppuun asti me täällä saamme kasvaa.
Täällä Pelastussanomissa on paljon kovan koulun käyneitä ihmisiä, uskovia, joilla on syvät haavat elämässään, mutta Kristuksessa heistä on tullut vahvoja. Olemme saaneet todistaa täällä aivan ihmeellisiä todistuksia, katso7 veli on yksi niistä.
Uskon, vakaasti, että sinullakin oli Herran antama suunnitelma, tulla tänne keskuuteemme, kasvun ja eheytyksen paikalle, mutta myös tuomaan jotain, mikä kasvattaa meitä muita, entistä vahvemmiksi.
Olet rakas ja tämän sanon rehellisesti. Se on minun kutsumukseni, jakaa sitä Kristuksen rakkautta eteenpäin, mitä Hän antaa minulle.
Sinettisormus

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

Kuva
Sinettisormus

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Sinettisormus »

HALUAISIN ANTAA SINULLE ISON HALIN! Aikuisen oikeesti! :D

Kuva
Avatar
kalamos
Viestit: 246
Liittynyt: 08 Maalis 2016, 13:53
Viesti:

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja kalamos »

Omalla foorumillani jossa voi keskustella rekisteröitymättäkin
kysyttiin vastaavaa asiaa kuin tämän keskustelun avauksessa.

Asiakokonaisuus, jossa tuo
Henkeen kylväminen ja lihaan kylväminen
meille Raamatussa ilmoitetaan,
löytyy Paavalin kirjeestä (Gal 6:1-10)
ja minimissään täytyy tarkastella jaksoa (Gal 6:6-10).

En nyt toista tähän vastaustani,
mutta sen voi lukea tästä
Kalamos yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.
Maaret

Re: Kylväminen, mitä se on?

Viesti Kirjoittaja Maaret »

Sinetti kirjoitti: 20 Huhti 2019, 18:04 Puhu vain, ymmärrän kyllä sinua. Sinulla on ollut vaikea elämä, näen sen noiden tekstiesi välistä.
Tiedän myös tuon tunteen, kun ei osaa sanoa ei, vaan tekee kaiken toisten mieliksi. Nyt viime vuosina, kun kävin tuon uskon kasteen, olen saanut arvoni omassa sydämessäni takaisin. Olen saanut jättää ihmispelon, enkä enää välitä, mitä muut ajattelevat tästä uskostani. Sanoinkin kerran:
- " Miksi muut saa puhua harrastuksistaan sun muista ja minun on pakko kuunnella, mutta minulla ei ole oikeutta edes yhdellä sanalla puhua uskostani!"
Tuo kommenttini hyväksyttiin, ainakin siinä hetkessä.
Nykyään ilmoitan, että Jeesus Kristus on minun ykkös asia, ajattelevat siitä muut mitä tahansa. Mutta kaiken tuon, yritän tehdä loukkaamatta, rakkaudella. Ei se aina helppoa ole.
Tätäkin tässä pelkään kirjoittaa, etten sinua satuttaisi enempää. Näen että olet kasvussa ja käyt tärkeitä asioita läpi.
Tuon vihankin hyvin ymmärrän, sillä kyllä minäkin näin punaista kaikesta siitä mitä edesmennyt hallituksemme sai aikaan meille pienimille ja heikoimille. Vain rahalla on heihin mahti ja se on mammonan henki. Monasti ääneen ihmettelin myös tuota että pääministerimme on "uskova", mitä se hänelle sitten tarkoittaakaan?
Hän on kuulema uus lestatiolainen. Ehkä sekin selittää jotain.
Muista, että vaikka meillä on tämä on usko, emme me ihmisinä ole täydellisiä, loppuun asti me täällä saamme kasvaa.
Täällä Pelastussanomissa on paljon kovan koulun käyneitä ihmisiä, uskovia, joilla on syvät haavat elämässään, mutta Kristuksessa heistä on tullut vahvoja. Olemme saaneet todistaa täällä aivan ihmeellisiä todistuksia, katso7 veli on yksi niistä.
Uskon, vakaasti, että sinullakin oli Herran antama suunnitelma, tulla tänne keskuuteemme, kasvun ja eheytyksen paikalle, mutta myös tuomaan jotain, mikä kasvattaa meitä muita, entistä vahvemmiksi.
Olet rakas ja tämän sanon rehellisesti. Se on minun kutsumukseni, jakaa sitä Kristuksen rakkautta eteenpäin, mitä Hän antaa minulle.
Kiitos hyvistä sanoistasi. Tuo alleviivaamani oli aivan kuin omia sanojani. Mutta ongelma ei koske vain tuota uskosta puhumista vaan kaikkea mitä ihmiset juttelee keskenään. Koen kasvaneeni vahvemmaksi sisältä mutta kun tuon sitä esiin niin saan silti halveksuntaa ja ilkkumista. Kuten sanoit sinun näkemyksesi hyväksyttiin sillä kertaa mutta eihän se tarkoita että saat tehdä sitä jatkossakin. eli jos haluaa tuoda juttunsa esiin niin se menee riidaksi.
Voisin kertoa erään esimerkin: kun olin peloissani läheisen leikkauksesta ja halusin tuoda realistisia vaaroja mietittäväksi ennen päätöstä niin sain vihaa osakseni. En siis puhu heille kylmästi vaan todella huolissani. Mutta minun huoleni koetaan kauheaksi hirveäksi vihamielisyydeksi, heidän mielestään tulisi mieluummin kannustaa vaarasta huolimatta, vaikeuksista huolimatta ja puhua positiivisesti. Minun mielestäni positiivisuus on valhetta jos ei kerro miten asia voi mennä kahta kauheammaksi leikkauksen jälkeen. Eli opin sen että minun on vain annetava muiden tehdä mitä haluavat ja pelättävä yksin eikä koskaan missään nimessä välitettävä vaarasta tai tuotava huoltani esiin. Se päättyi kyllä riidattomasti mutta minulle tehtiin selväksi "että sinä et sitten esitä niitä näkemyksiäsi enää!". Eli rauha saavutetaan kun minä olen hiljaa. Voisin siis yhtä hyvin olla poissa olemasta. Ainoa mitä minä näistä ihmissuhteista opin on etten saa välittää kenestäkään vaan tunteet pitää tappaa. Ihmisten seura tekee kaltaisekseen tehokkaammin niin että pahuus tarttuu mutta hyvyys ei.
Siis jos tällaiset ihmissuhteet ovat ainoat mitä ihmisellä on niin se "kasvu" jää vain sinne omaan kotiin eikä näy muun muotoisena kuin että tekee päätöksiä yksin ja toteuttaa ne yksin. Koska enhän miän halua aina olla riitaa kylvämässä joten ainoaksi mahdollisuudeksi jää pyrkiä olemaan yksin mahdollisimman paljon.
Vastaa Viestiin