No, sanotaan nyt että karkeasti, kyllä, pitää paikkansa. Mutta siihen liittyy nyt aika monta kiemuraa, ja riippuu lähteestä, miten asioita esitetään.
Katolinen kirkkohan on ottanut oikein oma-aloitteisesti "kunnian" siitä, että siirsi lepopäivän sunnuntaille, oman arvovaltansa perusteella (jota sillä ei tietenkään ole). Konstantinus taas määräsi sunnuntain lepopäiväksi, josta jo puhuttiinkin. Mutta useat kristityt olivat jo ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen pitäneet sunnuntaita lepopäivänä, koska se on ylösnousemuksen ja myös ilmestymisen päivä. Mutta siis kaikki kristityt eivät viettäneet sunnuntaita, vaan osa vietti sapattia. Eikä ole aivan selvää, moniko kristityistä vietti sitten minkäkin takia mitäkin lepopäivää.
Tätä asiaa on tutkittu jonkin verran, mutta aivan selkeä ongelma on se, että suurin osa tutkimuksesta on tehty niiden toimesta, jotka haluavat esittää sapattia kristityille pakolliseksi lepopäiväksi (esim. adventistit). Tunnetuimpia on Samuele Bacchiocchi, joka on kirjaillut asiasta enemmän kuin tavallinen ihminen jaksaa lukea. Ja sattuneesta syystä päätyy tietysti esittämäänm sapattia ainoana oikeana lepopäivänä - koska nyt sattuu olemaan adventisti. Mutta runsaasti muitakin on, joilta saa neutraalimpaa tietoa asiasta.
Ongelma nyt vaan on se, että kukaan ei oikeasti voi olla ihan varma, kuinka moni kristitty piti kumpaa lepopäivää, tai varsinkaan miksi. Paavalin ajoista lähtien juutalaistajat ovat ajaneet omaa agendaansa, tuoden kristillisyyteen niin sapatin kuin paljon kaikenlaista perinnäissääntöä jota UT ei kristityille määrittele. Osa kristityistä mukautui, osa ei.
Paavalihan nimenomaan kirjoittaa:
Kol 2:16 kirjoitti:Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, ...
... mutta kun tästäkin sitten mm. adventistit tulkitsevat, että tämä tarkoittaisi juuri sitä että adventisteja ei pidä tuomita siitä että he viettävät sitä "ainoaa ja oikeaa" lepopäivää, kun taas muut kristityt tulkitsevat tämän siten, että emme tuomitse niitä jotka haluavat pitää juutalaisille määrättyä sapattia.
Tähän kysymykseen sapatista ja sunnuntaista ensimmäisiltä vuosisadoilta ei löydy selkeää ja helppoa vastausta. Voimme ainoastaan katsoa mitä UT sapatista sanoo kristityille - koska on päivänselvää että VT:n kanta on se, ettei sapatti kuulu kuin syntyperäisille juutalaisille. Ja UT:hän ei puhu sapatista kristityille oikein mitään. Joten perustetta sapattivaatimukselle kristityille ei ole.
Tältä pohjalta ajateltuna taas ainakin itse pidän melko luonnollisena, että alkuseurakunta piti lepopäivää silloin kun se heille sopi. Pakko ei ollut, mutta toki jokainen meistä tarvitsee lepoa. Kun he olivat sunnutailepopäiväläisten ympäröiminä, he viettivät sunnuntaita, jollei sitten juutalaisten ryhmät käyneet heidän kurkkuunsa vaatien sapatinpitämistä...
Ja kun Konstantinuksen jälkeen (tai oikeammin Laodikean kirkolliskokouksen jälkeen 363jKr) sapatinvietto kiellettiin kokonaan, niin valinta oli aika helppo, ja sillä on menty meidän päiviimme asti.