Tämmöistä asiaa olen viime aikoina pohdiskellut.
Jos ihminen elää tässä maailmassa ns. maan hiljaisena, vaatimattomasti ja nöyrästi, tullakseen Taivasten Valtakunnassa suureksi, onko ihminen silloin vaatimaton alkuunkaan?
Vaatimattomuuden paradoksi
Vaatimattomuuden paradoksi
Gal 6:14 Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!
Re: Vaatimattomuuden paradoksi
Onkohan tällaisia ihmisiä?
Eipä ole tullut mieleen tällainen, Herra näkee kyllä jos ihminen teeskentelee, hän haluaa aitoa ei feikkiä. Jos on ttällainen päämäärä se vaatii suurta tahtoa. Pystyy voittamaan lihansa että saa olla suuri taivaassa. Motiivit sydämessä ratkaisee, jos teeskentelee siitä ei seuraa mitään hyvää eikä mitään palkintoa tule.
Jos on aidosti nöyrä, hiljainen ja elää vaatimattomasti eläen Herra Jeesukselle se on aivan toinen asia. Tällainen ihminen on kiitollinen kun vaan pääsee sisälle taivaaseen, oven kynnyksen yli. Ei hän välitä "olla suuri" maan päällä eikä taivaassa.
Oma liha pitää voittaa että tulee enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, uskovaisen ihmisen täytyy kasvaa uskossa ja olla Herra Jeesuksen johdatuksessa luottaen Häneen.
Eipä ole tullut mieleen tällainen, Herra näkee kyllä jos ihminen teeskentelee, hän haluaa aitoa ei feikkiä. Jos on ttällainen päämäärä se vaatii suurta tahtoa. Pystyy voittamaan lihansa että saa olla suuri taivaassa. Motiivit sydämessä ratkaisee, jos teeskentelee siitä ei seuraa mitään hyvää eikä mitään palkintoa tule.
Jos on aidosti nöyrä, hiljainen ja elää vaatimattomasti eläen Herra Jeesukselle se on aivan toinen asia. Tällainen ihminen on kiitollinen kun vaan pääsee sisälle taivaaseen, oven kynnyksen yli. Ei hän välitä "olla suuri" maan päällä eikä taivaassa.
Oma liha pitää voittaa että tulee enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, uskovaisen ihmisen täytyy kasvaa uskossa ja olla Herra Jeesuksen johdatuksessa luottaen Häneen.
Re: Vaatimattomuuden paradoksi
Hyvä kirjoitus. Tuota juuri tarkoitan. Kymmenien ja kymmenien vuosien harjoituksen jälkeenkin tunnistaa oman syntiluontonsa, ja on jo ajat sitten kadottanut suuruuspyrkimyksensä. Toivoo ja rukoilee ja on erittäin kiitollinen kun vaan pääsee sisälle taivaaseen, oven kynnyksen yli.
Gal 6:14 Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!
Re: Vaatimattomuuden paradoksi
Aamen! Sydämen tahto on se avainsana tässä asiassa, Herra on Herra ja me kaikki muut veljiä ja siskoja Hänessä.
Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme.
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.
https://herrannimessa.blogspot.com
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.
https://herrannimessa.blogspot.com
Re: Vaatimattomuuden paradoksi
Sananlaskut 30:1-9
Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.
30:2 Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;
30:3 enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.
30:4 Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?
30:5 Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
30:6 Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.
30:7 Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
30:8 Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
30:9 etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi:”Kuka on Herra?” ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
Sananl.30:7-9
Lainaan Harry Fosterin teoksesta Pyhiä ja pahoja, Karas-Sana 2000 tekstiä sivulta 18
Agur
Vaatimattomuus on hyve, mutta ehkä Agur meni liian pitkälle, varsinkin osoittaessaan itseluottamuksen puutetta pyytäessään elämältä turvallisuutta ennen kaikkea. Pinnalta katsoen voi näyttää hurskaalta hänen rukouksensa, ettei hän koskaan olisi liian rikas eikä liian köyhä vaan sopivasti siltä väliltä, mutta kyseessä voi hyvinkin olla pako vastuusta. Miten paljon seikkailunhaluisempi - niin, ja hengellisempi- oli Paavalin julistus, että Jumalan armosta hän osasi olla sekä köyhä, että rikas. Voimme koetella Herraa köyhyydessä, jos se on hänen tahtonsa meidän elämässämme. Voimme myös koetella häntä rikkaudessa, jos harjoitamme viisasta taloudenhoitoa. Pystymme ehkä kovaan työhön ja ansaitsemaan paljon rahaa sekä käyttämään sen sitten Heran työhön. Ei oma itse ensin, mutta ei myöskään turvallisuus ennen kaikkea!
Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.
30:2 Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;
30:3 enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.
30:4 Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?
30:5 Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
30:6 Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.
30:7 Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
30:8 Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
30:9 etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi:”Kuka on Herra?” ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
Sananl.30:7-9
Lainaan Harry Fosterin teoksesta Pyhiä ja pahoja, Karas-Sana 2000 tekstiä sivulta 18
Agur
Vaatimattomuus on hyve, mutta ehkä Agur meni liian pitkälle, varsinkin osoittaessaan itseluottamuksen puutetta pyytäessään elämältä turvallisuutta ennen kaikkea. Pinnalta katsoen voi näyttää hurskaalta hänen rukouksensa, ettei hän koskaan olisi liian rikas eikä liian köyhä vaan sopivasti siltä väliltä, mutta kyseessä voi hyvinkin olla pako vastuusta. Miten paljon seikkailunhaluisempi - niin, ja hengellisempi- oli Paavalin julistus, että Jumalan armosta hän osasi olla sekä köyhä, että rikas. Voimme koetella Herraa köyhyydessä, jos se on hänen tahtonsa meidän elämässämme. Voimme myös koetella häntä rikkaudessa, jos harjoitamme viisasta taloudenhoitoa. Pystymme ehkä kovaan työhön ja ansaitsemaan paljon rahaa sekä käyttämään sen sitten Heran työhön. Ei oma itse ensin, mutta ei myöskään turvallisuus ennen kaikkea!