Ehdollinen kuolemattomuus

[jsj]

Onko kukaan täällä törmännyt ehdollisen kuolemattomuuden (englanniksi conditional immortality) teologiaan?

Olen itse hyvin kiinnostunut siitä ja keskustelen aiheesta mielelläni. En pistä pahakseni voimakastakaan kritiikkiä, jota oletankin saavani.

Termi viittaa siis siihen, että kaikki ihmiset eivät peri ikuista elämää, vaan se on lahja Jumalalta, niille jotka uskovat Häneen ja Hänen poikaansa. Viimeisenä päivänä kaikki kyllä herätetään kuolemasta tuomiolle, mutta vain taivaaseen pääsevät saavat Jumalalta lahjaksi ikuisen elämän. Kadotukseen tuomittavat saavat rangaistuksekseen toisen kuoleman, he siis kuolevat uudestaan ja palavat poroksi, tuhoutuvat täysin ja lakkaavat olemasta. Tämä on iankaikkinen rangaistus, eli se rangaistus pysyy voimassa ikuisesti.

Tätä teologiaa tukevia kohtia on lukuisasti Raamatussa. Heti ensimmäisessä Mooseksen kirjassa on tämä varsin mielenkiintoinen kohta:

1. Moos 3: 22
Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"

Mikä oli Jumalan huoli tuossa? Eikö se, ettei syntiinlangennut ihminen eläisi synnin tilassaan iankaikkisesti? Huomatkaa myös, miten iankaikkisen elämän saavuttaminen tuon jakeen perusteella nimenomaan erikseen vaati elämän puusta (Jeesus?) syömisen, se ei siis ollut "oletustila" ainakaan syntiinlangenneille ihmisille.

[Sanna]

En ole kuullut. Meillä on Raamatussa Jumalan ilmoittama totuus ja halusimme tai emme, sitä sovelletaan, miten kukakin.

Minä en jaksa väitellä, enkä väitä, että olen oikeassa, mutta olen ymmärtänyt sekä oman että muutaman muun uskovan näyn perusteella, että helvetti on ikuinen.

Jos helvetti olisi vain lyhyt hetkellinen kärsimys, niin mielestäni se veisi pohjan siltä, mitä järkeä on edes tulla uskoon tai kärsiä siinä, jos helvetti on vain hetken iisi palaminen. Olisi helpompaa valita maallinen loisto ja menettää taivaspaikka, jos todellista, pitkää kärsimystä ei olisi luvassa.

Mielestäni tuo Jumalan huoli iänkaikkisesta elämästä koski nimenomaan maanpäällä hengissä olevaa elämää, jolloinka tällä hetkellä maailman väkiluku olisi biljoonia ja pahat ihmiset olisivat tappaneet jo vähätkin uskovat.

[jsj]

En ole kuullut. Meillä on Raamatussa Jumalan ilmoittama totuus ja halusimme tai emme, sitä sovelletaan, miten kukakin.

Samaa mieltä, että nimenomaan Raamatun totuus edellä on mentävä, johti se sitten mihin tahansa lopputulemaan jossain asiassa.

Minä en jaksa väitellä, enkä väitä, että olen oikeassa, mutta olen ymmärtänyt sekä oman että muutaman muun uskovan näyn perusteella, että helvetti on ikuinen.

Juu ymmärrän jos et jaksa, varsinkin kun aihekin on aika raskas. Itsekin olen näitä näkyjä kuunnellut ihmisiltä ja kyllä ne voi ottaa huomioon, mutta tosiaan Raamatun sana menee meidän molempien mielestä varmasti ihmisten näkyjen edelle. Sellaista olen näihin näkyihin liittyen miettinyt, että yksikään niistä kertonut ei ole kuitenkaan itse jäänyt sinne helvettiin ikuiseksi ajaksi, vaan tullut sieltä pois.

Jos helvetti olisi vain lyhyt hetkellinen kärsimys, niin mielestäni se veisi pohjan siltä, mitä järkeä on edes tulla uskoon tai kärsiä siinä, jos helvetti on vain hetken iisi palaminen. Olisi helpompaa valita maallinen loisto ja menettää taivaspaikka, jos todellista, pitkää kärsimystä ei olisi luvassa.

Ymmärrän kyllä tuon huolen, mutta mielestäni ikuinen kuolemanrangaistus plus helvetin tulessa palaminen todella tuskallisen kauan (Kreikan "Aion"ien eli kokonaisten aikakausien verran) on ihan järkyttävän kova rangaistus jo itsessään. Varsinkin kun siinä viimeisellä tuomiolla tiedät, miten pahasti mokasit, ja miten uskovilla on luvassa ikuinen elämä täydellisessä maailmassa ja sinut suljetaan ikuisesti siitä ulkopuolelle kärsimykseen ja tuhoon.

Mielestäni tuo Jumalan huoli iänkaikkisesta elämästä koski nimenomaan maanpäällä hengissä olevaa elämää, jolloinka tällä hetkellä maailman väkiluku olisi biljoonia ja pahat ihmiset olisivat tappaneet jo vähätkin uskovat.

Saattoi hyvin koskea maanpäällistä elämää, mutta eikö pointti ole silti sama, että syntiinlangenneen ihmisen ei olisi hyvä elää ikuisesti (koska se synnissä eläminen on helvetillistä)? Sitä ajatusta en ehkä ymmärtänyt oikein, että miten pahat ihmiset olisivat voineet tappaa muita ihmisiä jos kaikilla olisi ikuinen elämä?

Mielestäni usko ikuiseen elämään helvetin tulessa kääntää monia termejä päinvastaisiksi kuin mitä ne oikeasti tarkoittavat: kuolema (varsinkin toinen kuolema) ei tarkoitakaan elämän loppumista vaan ikuista elämää helvetissä. Ja tuho/kadotus (englanniksi destruction) muuttaa myös merkityksensä päinvastaiseksi: sen sijaan että se tarkoittaisi jonkun asian totaalista häviämistä/tuhoutumista, se tarkoittaakin (sielun) ikuista säilymistä helvetissä.

Saarnaaja 9:5 ja 9:10 sanovat, etteivät kuolleet tiedä mitään:

9:5
Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.

9:10
Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.

Kun Raamattu puhuu kuolemasta, se siis tarkoittaa todella sitä mitä me arkikielessäkin ymmärrämme kuolleella: sellaista, joka ei enää ole, tunne tai ajattele mitään. Siksi ilmestyskirjan toinen kuolema tarkoittanee toista kertaa sellaiseen tilaan joutumista ja tällä kertaa se on ikuinen, lopullinen tila.

Raamatussa puhutaan myös toistuvasti nimenomaan kuluttavasta tulesta. Esim:

Hepr. 10: 26-27
Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

Hepr. 12: 29
sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

5. Moos. 4: 24
Sillä Herra, sinun Jumalasi, on kuluttava tuli, kiivas Jumala.

Eikö "kuluttava" sana tarkoita nimenomaan sitä, että palava asia kuluu pois? Eikö se ole juuri päinvastaista, jos nimenomaan kuluttavaksi luonnehdittu tuli ei kulutakaan vaan säilyttää ikuisesti?

Tällaisia loppuillan pohdintoja täältä. Ei mitään painetta tuohon kaikkeen vastaamisesta, eikä tämän tarvitse olla väittely vaan mielummin keskustelu hyvässä hengessä. En tuomitse eri tavalla ajattelevia, eikä minun käsitykseni mukaan konditionalismi ole myöskään harhaoppia, vaan mahtuu näkemyksenä tavallisen kristinuskon piiriin, ainakin tämän kristityn sivuston näkemyksen mukaan:
https://www.gotquestions.org/conditiona ... ality.html

"In no sense is conditional immortality heresy and in no sense should conditionalists be shunned as not being brothers and sisters in Christ. "

[tapsamitsu]

Olen lukenut perusteluja ehdollisesta kuolemattomuudesta ja vastakkaisista näkemyksistä. Ehdoton kuolemattomuus on alunperin otettu kristinuskoon antiikin kreikan filosofeilta, jotka opettivat, että sielu on kuolematon. Raamattu välttämättä sinänsä ei näin opeta.
Pelkään, että avoin keskustelu ao. aiheesta on yhtä hankalaa kuin esim. kasteoppi lapsikaste / aikuiskaste. Kumpikin puoli pitää näkemyksestään kiinni kynsin ja hampain. (Olen törmännyt elämäni aikana liian monien pappien kohdalla järkyttävän raivokkaisiin mielipiteisiin, jos on voitu todistaa toisinkin Raamatun perusteella esim. lapsikaste asia).
On kuitenkin monia samaan lopputulokseen ehdollisesta kuolemattomuudesta tulleita Raamattua tutkien.
Ehdolliseen kuolemattomuuteen liittyy tietysti Jumalan oikeamielinen tuomio, joka seuraa kullekin pelastumattomalle tekojen mukaan eli tuomiot on eriasteisia kuten tehdyt synnitkin. On myös väitetty, että tuonela olisikin se kärsimyksen paikka (esim. tapaus rikas mies ja Lasarus. Kärsimys alkoi heti ruumiillisen kuoleman jälkeen), jossa tekojen mukainen tuomio kärsitään heti (voi olla aika pitkä aika, menee ainakin 1000 vuotta kun lopullinen tuomio langetetaan) ja korostan, että tuomio pelastumattomalle on hirmuinen ja pelottava tuonelassa eikä mikään onnela. Siellä käy ihminen läpi syntien seurauksia ja tuomio on sen mukainen. Viimeisellä tuomiolla pelastumaton tuhotaan lopullisesti (tuli polttaa) ja Raamatussa löytyy viitteitä mm. :

Matt.10:28
Älkääkä pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelätkää häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin helvetissä." (Jaakon käännös, joka on tarkempi sanoo helvetissä ja meidän käännäs 33/38 helvettiin, joka vääristää asian). En usko, että Jumala ketään ihmistä kiduttaa ikuisesti, vaan tuhoaa ikuiseksi ajaksi!

Mal.4:1-3
Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki
julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.

Mietittävää: jos esim. tyttölapsi 10 v kuolee jumalattomana eikä ole elämänsä aikana ehtinyt hirveästi syntiä tekemään verrattuna esim. Hitleriin.
Onko ikuinen helvetin tuli mielestäsi oikeudenmukainen / tasa-arvoinen tytölle. Sittenhän lopputuloksena ei olisi mitään eroa rangaistuksen suhteen, vaikka olisi kyseessä suurisyntinen murhaaja tai melko viaton lapsi. Molemmilla kuitenkin lopputuloksena ikuinen tuli ja pätsi! Vaikeaa uskoa tähän.

[jsj]

Kiitos viestistäsi Tapsamitsu!

Olen lukenut perusteluja ehdollisesta kuolemattomuudesta ja vastakkaisista näkemyksistä. Ehdoton kuolemattomuus on alunperin otettu kristinuskoon antiikin kreikan filosofeilta, jotka opettivat, että sielu on kuolematon. Raamattu välttämättä sinänsä ei näin opeta.

Näin minäkin olen lukenut. Esimerkiksi Vanha Testamentti ei tunnu melkeimpä lainkaan puhuvan kuolemattomasta sielusta tai ikuisesta kärsimyksestä helvetissä. On siellä yksi kohta, Daniel 12:2, jonka voi halutessaan tulkita siihen suuntaan (siinäkin ikuisuutta tarkottava sana "olam" ei välttämättä tarkoita ikuisuutta, esim Joona 2:6 käyttää samaa sanaa, mutta Joona ei ollut valaan vatsassa ikuisesti). Mutta tuntuisi vähän epäreilulta, että Jumala ei vaikkapa Adamia varoittanut, että jos syöt tuon hedelmän, niin suurin osa ihmiskunnasta joutuu ikuiseen kärsimykseen polttavien liekkien keskelle, vaan varoitus oli kuolemasta. Ja oli itse asiassa vihollisen ensimmäinen valhe se "ette suinkaan kuole".

Niinpä juutalaisilla ei ole tietääkseni koskaan ollut käsitystä ikuisesta helvetistä, enkä ainakaan itse tiedä yhtään juutalaista/rabbiinista kirjoitusta, joka sellaisesta puhuisi. Jeesuksen aikana juutalaisille oli muodostunut käsitys kuoleman jälkeisestä Gehennasta (josta Jeesuskin puhui), mutta se ei ollut ikuisen rangaistuksen paikka, vaan juutalaisen teologian mukaan maksimissaan 12 kuukautta kestävä rangaistus, jonka aikana sielu puhdistettiin. En nyt sano tässä, että tulisi uskoa juutalaisten rabbiinisia näkemyksiä, vaan pointti on se, että jos Raamattu ihan selkeästi opettaa ikuista kärsimystä helvetissä, miksi juutalaisilla ei ollut ollenkaan sellaista konseptia?

Pelkään, että avoin keskustelu ao. aiheesta on yhtä hankalaa kuin esim. kasteoppi lapsikaste / aikuiskaste. Kumpikin puoli pitää näkemyksestään kiinni kynsin ja hampain. (Olen törmännyt elämäni aikana liian monien pappien kohdalla järkyttävän raivokkaisiin mielipiteisiin, jos on voitu todistaa toisinkin Raamatun perusteella esim. lapsikaste asia).

Näin se voi hyvinkin olla ja siksi olin iloisesti yllättynyt että sinulta tuli noin positiivinen vastaus. Kiitos Jumalalle!
Tähän asiaan sanoisin myös näin: ne, jotka tuntevat Jeesuksen, tietävät miten armollinen Hän on. Hänen vihansa kestää silmänräpäyksen ja hänen armonsa ikuisesti, eikä toisin päin. Siksi väitän, ettei kukaan Jeesukseen uskova tosiasiassa sydämessään usko siihen, että suurimman osan ihmiskunnasta kohtalona on ikuinen kärsimys. Jos uskoisi, niin voisiko tehdä mitään muuta kuin yrittää varoittaa joka ihmisistä ihmistä asiasta kaikkina hetkinä? Voisiko elää ollenkaan normaalia arkea?

Matt.10:28
Älkääkä pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelätkää häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin helvetissä." (Jaakon käännös, joka on tarkempi sanoo helvetissä ja meidän käännäs 33/38 helvettiin, joka vääristää asian). En usko, että Jumala ketään ihmistä kiduttaa ikuisesti, vaan tuhoaa ikuiseksi ajaksi!

Tämä on hyvä jae tosiaan, kun siinä selkeästi puhutaan sielun tuhoamisesta. Tuon "tuhota" sanan merkitys täytyisi kääntää täysin päälalelleen, jotta ikuinen kärsimys helvetissä olisi puolustettavissa. Siis "tuhota" tarkoittaisikin "säilyttää".

Mal.4:1-3
Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki
julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.

Kyllä, meidän Jumalamme on kuluttava tuli, ikuinen tuli, joka koettelee ja polttaa kaiken epäpuhtaan, niin ettei siitä jää mitään jäljelle.

Mietittävää: jos esim. tyttölapsi 10 v kuolee jumalattomana eikä ole elämänsä aikana ehtinyt hirveästi syntiä tekemään verrattuna esim. Hitleriin.
Onko ikuinen helvetin tuli mielestäsi oikeudenmukainen / tasa-arvoinen tytölle. Sittenhän lopputuloksena ei olisi mitään eroa rangaistuksen suhteen, vaikka olisi kyseessä suurisyntinen murhaaja tai melko viaton lapsi. Molemmilla kuitenkin lopputuloksena ikuinen tuli ja pätsi! Vaikeaa uskoa tähän.

Juuri tämän problematiikan vuoksi aloin aikanaan tutkimaan helvettiä. Rakastan Jumalaa ja pystyn puolustamaan Hänen kaikkia tekojaan. Mutta on vain yksi asia, jonka Jumala voisi tehdä, jolle en keksi kunnollista puolustusta: se on, sellaisen ihmisen luominen, josta Jumala tietää että hänen osanaan tulee olemaan, ei tuntien, viikkojen, päivien, kuukausien, vuosien, tuhansien vuosien tai miljardien vuosien kärsimys helvetissä, vaan iankaikkinen kärsimys helvetissä. En keksi ihmisjärjellä moraalista/eettistä puolustusta sille. Siksi olin hyvin helpottunut kun tajusin, ettei Raamattu näytä sellaista opettavankaan.

[Sanna]

Mukavaa kun keskustelu sujuu hyvässä hengessä. En ole sen enempää kyseenalaistanut tai tutkinut helvetti asiaa koska miellän sen saatanalle tarkotettuna paikkana ja uskon Jumalan tekevän kaikkensa ettei ihminen sinne joudu. Meillä on lukuisia todistuksia uskosta osattomista, joille on kuoleman portilla näytetty taivas ja helvetti. Tiedän muslimeita jolle Jeesus on ilmestynyt vaikka he eivät tiedä Jeesuksesta mitään.
Uskon että kukaan ei mene helvettiin tietämättään. Tarkoitan, että heillä on ollut mahdollisuus valita.

Jos puhutaan helvetissä olosta, niin kestääkö se tuhansia vuosia? Ehkä ei.

Uskon että lapset on Jumalan silmäterä enkä jaksa uskoa että helvettiin juurikaan lapsia menee.

Uskon että Jumala on monen kohdalla rakastavampi ja armollisempi kuin luulemmekaan. Uskon että jokaista kutsutaan ennen kuolemaansa, mutta mielestäni meidän ei pidä opettaa liian armollista näkemystä, mistä syystä ajattelen että helvetti on ikuinen tuli tai ainakin hyvin pitkä.

Jos mietitään tuota mainitsemaasi tyttöä ja ajatellaan että hän on syntynyt ateisti perheeseen, eikä ikinä ole saanut kuulla Jumalasta. Perheeseen, jossa julma äitipuoli rääkkää ja pitää jääkaappia lukossa, eikä anna tytölle ruokaa. Rahaton tyttö päättää viimeisenä oljenkortenaan varastaa leipää kaupasta jakaakseen sen pikkuveljensä kanssa. Tyttö jää kuitenkin kotimatkalla auton alle ja kuolee.
Jumalahan kyllä tietää ennalta tuon kuolinpäivän ja vaikka tyttö varasti, Jumala on nähnyt, että lapset nääntyvät nälkään ja muutenkin kärsivät julman äitipuolensa alla. Jumala on ehkä lähettänyt aiemmin uskovan ihmisen viemään evankeliumia tuolle tytölle mutta äitipuoli on estänyt kaikki aikeet.
Jumalan kuuluisi rangaista synnistä, koska Hän on oikeudenmukaisuuden Jumala. Kuitenkin Isän sydän särkyy ajatuksesta, että kärsinyt, muuten viaton tyttö joutuisi helvettiin sen takia että on hankkinut nälkäkuoleman partaalla olevalle veljelleen leipää, vaikkakin väärin keinoin. Onhan Hän armahtanut Israeliakin lukuisat kerrat.
Sen sijaan, että Jumala antaisi tytön mennä helvettiin ja päättäisi vain lyhentää helvetissä oloaikaa, niin olen varma että Jumala tämän sijaan ilmestyy tytölle kuolinhetkellä Jeesuksen kautta ja tarjoaa pelastusta.

Jossitteluksihan menee, jos alamme pohtimaan olisiko Jumala päästänyt oikeasti menemään tuota tilannetta noin pitkälle.

Ehkä helvetti ei ole ihmisen kohdalla ikuinen. Mutta niskakarvat nousevat pystyyn ajatuksesta että opettaisimme ihmisille helvetin olevan iisi juttu, mikä tuosta opista ensimmäisenä tuli mieleen. Jos helvetti on vain sielun palaminen helvetissä, niin opetammeko me ihmisille että voitte valita Jeesuksen tai palamiskuoleman? Mitä tuo oppi opettaa, jos ihminen toteaa että uskoontulo ei kiinnosta, jos helvetistä selviää vain kerran kuolemalla?

[tapsamitsu]

En ole väittänytkään, että helvetti tai tuonela olisi iisi juttu, jos luit kommenttini, päinvastoin pelottava ja hirvittävä. Aloitetussa aiheessa olikin kysymys ikuisesta kärsimyksestä.
Monet ovat kuvailleet tuonelakokemuksia (kliinisesti todistettu kuolleeksi ja heränneet henkiin) toivottomiksi, pimeiksi, pelottaviksi, tuskaisiksi ym. henkisesti sekä fyysisesti. Ero Jumalasta pimeyden kuiluissa on tuntunut ikuisuudelta jo lyhyenkin ajan jälkeen. On todistettu kokeissa, kun ihmisiä on pidetty yli 3 vrk täysin pimeydessä, alkaa psyyke totaallisesti pettämään ja aistit sekoamaan. Jos esim. tuonelassa olo olisi ihmisen maan päällä oleva synnillinen elinaika, oletan jo senkin tuntuvan ikuisuudelta ja tuskaiselta, koska jo monien ihmisten alkuhetken kuvaukset tuonelakokemuksista ovat olleet jo ihan hirvittäviä. Todistusten mukaan myös aistit toimivat herkemmin/voimakkaammin kuin maan päällä ollessamme...

[AOAOAOAOAO]

Raamatussa EI sanota että ihmisen sielu on kuolematon. "Sielu"-sanahan tarkoittaa samaa kuin "persoona", "yksilö", "minä".

Ihminen, eli "sielu", oli alussa iankaikkinen, mutta syntiinlankeamuksen takia siitä tuli kuolevainen.

Saarn.9:5 " Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu."

Jes.26:14 " Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin Sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa."


Ja, mitä tulee tuohon "helvettiin-kadotukseen-syvyyteen-pimeyteen-tuonelaan-Haades", niin se on tarkoitettu Jumalaa vastaan kapinoineille enkeleille, eli henkiolennoille. Sitä ei siis ole tarkoitettu ihmisille, vaikka pelastumattomat "sielut/persoonat/yksilöt" sinne joutuvatkin, hetkeksi.

Vanhassa Testamentissa on esikuvat kaikkeen siihen mitä on Uudessa Testamentissa. Joskus nuo esikuvat ovat vaikeasti löydettävissä, ja jonkin UT:n opetuksen ESIKUVA VT:ssa on voitu jakaa useampaan eri kohtaan VT:ssa. Onneksi useimmat esikuvat löytää helposti.

VT:ssa oli myös "helvetin/kadotuksen" esikuvat.

Helpoimmin löytyvä esikuva helvetistä/kadotuksesta/Haadeksesta oli VT:n aikaisessa Jerusalemissa. Se oli "Ben-Hinnomin laakso", Jer.7:32.

Tuohon laaksoon vietiin itsestään kuolleiden eläinten raadot, kaupungin roskat jotka sitten poltettiin, tulella. Myös VT:n aikaisissa "uskonpuhdistuksissa", joissa Jerusalemista poistettiin epäjumalanpatsaat vietiin juuri Ben-Hinnomin laaksoon, joka sijaitsee Jerusalemin etelä-/kaakkoisreunalla, tuhottaviksi tulella.

Tuossa laaksossa uhrattiin Israelin luopumuksen aikoina uhreja Baalille ja Molokille, mm. pikkulapsia, vauvoja.

Molokille oli olemassa pronssinen, ontto, patsas joka kuumennettiin tulella kuumaksi. Molok-patsaan käsiin laskettiin vauvat, jotka kärventyivät kuoliaaksi. Samaan aikaan rummuttajat rummuttivat kovaa että huutavien lapsien ääni peittyisi rumpujen ääniin.

Ben=poika, hinnom=valitus. Ben-Hinnomin laakso = "helvetti".

Tulen ominaisuus on että se polttaa, tuhoaa. Jos tuli ei polttaisi/tuhoaisi ei se olisi tulta.

Kaikki roskat ja eläinten raadot ja epäjumalien patsaat tuhoutuivat tulessa, niistä ei jäänyt mitään, ne eivät siis palaneet loputtomasti, ikäänkuin tuhoutumatta, vaan päinvastoin ne tuhoutuivat, lakkasivat olemasta.

Mitä isompi "roska" sitä kauemmin se paloi, mutta kuitenkin se paloi kunnes oli palanut, eikä sitä enää sen jälkeen ollut.

"Helvetti" on pelastumattomille sieluille tällainen tuhoutumisen paikka, ne kaikki "palavat", kunnes niitä ei enää ole.

Kadotuksessa pelastumaton sielu/persoona tuhoutuu.

Se, kuinka kauan kunkin sielun "palaminen" kestää riippuu sen syntien määrästä.

Koska sielu on aineeton niin sen tuhoava "tulikin" on aineeton. Jerusalemissa Ben-Hinnimin laaksossa oli tuomion välineenä materialle tuli.

Kadotuksesa tuomion välineenä sielulle on AHDISTUS. Tuo ahdistus kuluttaa ("polttaa") sielun kunnes sitä ei enää ole. Se on saanut oikeudenmukaisen rangaistuksen, oman pahuutensa mukaan. Ei liikaa eikä liian vähän.

--------------

Kirjoitin mitä kadotuksessa tapahtuu pelastumattoman, ihmisen, sielulle, eli kirjoitin kadotuksen roolista ihmistä koskien. En siis kirjoittanut niistä Jumalan luomista henkiolennoista, eli enkeleistä, jotka kapinoitsivat Jumalaa vastaan.

Mikä on enkelien "kohtalo", se on oma juttunsa.

[AOAOAOAOAO]

...jatkoa edelliseen viestiini...;

Valitettavasti kadotuksesta opetetaan ja uskotaan monesti väärin. Tällä on ollut seurauksensa.

Hyvin usein kun puhutaan kastamattomien pikkulasten kohtalosta käytetään "oppia iankaikkisesta kadotuksesta" yhtenä perusteluna sille "ettei Jumala ole niin julma että tuomitsee kastamattomat vauvat iankaikkiseen, alati jatkuvaan kärsimykseen".

Ja, tuolla "perustelulla" kuitataan vastapuolen kaikki teologiset vastaväitteet tyhjäksi(eli jokaisen pelastuvan ihmisen täytyy olla kastettu voidakseen pelastua).

-------------------

Kun Raamattu käyttää välillä sanaa "iankaikkinen" puhuessaan kadotustuomiosta. Se on totta.

Melkein aina kun tuosta tuomiosta puhutaan ei osata erota tuomion "eri osia" toisistaan.

Itse käytän selittäessäni tätä asiaa termejä " A-osa " , ja " B-osa".

Uskovat puhuvat melkein aina vain "B-osasta", koska se on se "jännempi juttu"....

Vaikka kaikkein pahin asia on juuri tuo "A-osa", jonka yhteydessä tuota "iankaikkinen"-sanaa tulee käyttää.

-------------------------------

B-osa. Ihminen joutuu kadotukseen, eli siis sielu.Hän kärsii tyhjyydessä, pimeydessä, valtavassa ahdistuksessa, ypö yksin. Pikkuvauva (sielu) on kuin "saippukupla". Se on "sekunnin" olemassa, puhkeaa, eikä sitä enää ole.

Vastaavasti nämä kaikkien tuntemat "Hitlerit, Stalinit, Mengelit, Idi Aminit, Saddamit, saatana palvojat, pedofiilit, kiduttajat, orjakauppiaat jne. jne." saavat TEKOJENSA mukaan kärsiä, mutta yhtä kaikki hekin tulevat tuhoutumaan, eikä heitä enää ole, milloinkaan.

Jos tuo vauva oli "saippuakupla", niin nämä suurrikolliset ( heidän sielunsa) voisi kuvata " metallisina puhelinpylväinä" , jotka heitetään tuleen palamaan. Nämäkin veijarit kyllä palavat, vaikkakin se kestää paljon kauemmin kuin tuon vertailukohteena olevan pikkuvauvan sielun "tuhoutuminen", tyhjiin raukeaminen. Tulen luonne on että tuli polttaa, tuhoaa. VT:ssä Jumala käytti juuri tulta tuomion toimeenpanijana.

Eli, jos joku pahantekijä luulee pääsevänsä kuoleman kautta Jumalan tuomiota karkuun niin erehtyy. Raamattu itse kertoo, että jokaisen ihmisen on kerran kuoltava, ja sitten tulee tuomio.

Raaamatussa aurinkoa käytetään joskun Jumalan esikuvana, samoin aurinko on joskus tuomion välineenä. Se on jotakin sellaista, jota luotu ihminen ei voi lähestyä tuhoutumatta.

Jos kastamattoman vauvan sielua kuvaisi "höyhenenä", joka pudotettaisin kohti aurinkoa, niin se ei pääse lähellekään aurinkoa kun se jo tuhoutuisi.

Eli B-osa kestää vain määrämitan, tietyn "ajan", ei loputtomasti.

----------------------

A-osa. Tämä on päärangaistus. Tämä rangaistuksen osa on niin suuri, ettei tuo B-osa (=helvetti, kadotus, tuhoutuminen) ole mitään tämän rinnalla. A-osan rinnalla B-osa on "pikkujuttu".

NYT käytetään sanaa "Iankaikkinen".

Jumala on Iankaikkinen.

Hänen tahtonsa oli luodessaan ihmisen että ihminen eläisi iankaikkisesti, niin kuin Jumala Itse on Iankaikkinen.

Kun ihminen jää pelastuksen ulkopuolelle, hän menettää Iankaikkisen Elämän mahdollisuuden. Hän menettää Iankaikkisen olotilan pysyvässä onnellisuudessa, Ainaisessa Valossa, Jumalan yhteydessä. Tämän menettämisen vuoksi Raamattu ajoittain käyttää tuomiosta puhuessaan sanaa "iankaikkinen".

-------------------------

Uskova ihminen ei joudu kokemaan B-, eikä A-osaa tuosta tuomiosta. Uskova saa kokea kyllä maallisen elämänsä aikana erilaisia "ahdistuksia", mutta Raamatun mukaan ne ovat vain hetkellisiä, ja Jumala auttaa uskovaa niistäkin selviämään.
-----------------------

VT:ssä olevassa Mooseksen laissa, kaikissa rangaistuksissa oli "asteikko". Mikään rangaistus ei ollut "jatkuva", eli ei olisi milloinkaan loppunut.

Ainoastaan kuolemantuomio oli ns. lopullinen.

[Kulkija]

En paljoa osaa kommentoida, kuin että kauhea oli kuvaus ben-hinnomin laakson teoista

Tai sen toisin tähän, kuinka rakas mulle on se evankeliumin kohta jossa Jeesus sanoo ristillä toiselle kanssaan tuomituista, että kohta ollaan yhdessä Paratiisissa.. Tätä miestä ei siinä varmaankaan oltu ehditty kastaa eikä opettaa eikä mitenkään siloitella mutta hän uskoi... ja se riitti Jeesukselle❤ Paratiisiin!!

[jsj]

Olipa iloinen yllätys huomata, että olemme ihan samoilla linjoilla tässä asiassa AOAOAOAOAO kun meillä on niitä erimielisyyksiäkin riittänyt!

Muutenkin pelkäsin, että reaktio tähän ketjuun olisi paljon jyrkempi kuin mitä se on ollut. Kiitos siitä teille ja Jumalalle. Raamattu on siitä ihana kirja, että se sallii meidän "koetella kaiken" ja "pitää kiinni siitä mikä hyvää on". Niinpä ihan kaikesta on hyvä pystyä keskustelemaan ja mikäpä sen parempi tapa päästä kohti totuutta, kuin asioiden koettelu argumenttien ja ihan erityisesti Raamatun paikkojen kautta.

Sannalle sanoisin, että ymmärrän huolesi siitä, että piirtyykö helvetti nyt tarpeeksi pelottavana paikkana, että ihmiset sitä välttäisivät. Mutta minun mielestäni pelkkä helvetin pelko ei voi tuoda ihmistä kunnolla uskoon, siis Jumala vetää mielummin ihmistä puoleen hyvyydellään ja rakkaudellaan kuin pelon kautta. Jos olen hyvä jollekin ihmiselle, niin että hän hyvyyteni ja rakkauteni tähden haluaa kanssani naimisiin, niin se avioliitto on hyvällä pohjalla. Mutta jos pelottelen tätä ihmistä sillä, mitä kauheuksia teen hänelle, jos hän ei suostu kanssani naimisiin, niin eikö sen avioliiton pohja ole kyseenalainen?

Silti, helvetti on olemassa ja se on selvästi hirveä paikka, niin hirveä, etten haluaisi sinne pahinta vihamiestänikään. Ja tulen hyvin surulliseksi siitä ajatuksesta, että osa ihmisistä lakkaa kokonaan olemasta, pääsemättä osaksi sitä ikuista onnea, jonka Jumala on lapsilleen valmistanut. Toisaalta jos taivaassa ollessani tietäisin, että tuntemani ihmiset kituvat samaan aikaan helvetissä ikuisesti, niin enkö rukoilisi Jumalaa taivaassa joka hetki, että Hän armahtaisi heitä?

[AOAOAOAOAO]

Olipa iloinen yllätys huomata, että olemme ihan samoilla linjoilla tässä asiassa AOAOAOAOAO kun meillä on niitä erimielisyyksiäkin riittänyt!

Muutenkin pelkäsin, että reaktio tähän ketjuun olisi paljon jyrkempi kuin mitä se on ollut. Kiitos siitä teille ja Jumalalle. Raamattu on siitä ihana kirja, että se sallii meidän "koetella kaiken" ja "pitää kiinni siitä mikä hyvää on". Niinpä ihan kaikesta on hyvä pystyä keskustelemaan ja mikäpä sen parempi tapa päästä kohti totuutta, kuin asioiden koettelu argumenttien ja ihan erityisesti Raamatun paikkojen kautta.

Juu, välillä näinkin

[tapsamitsu]

Joo, ei minusta kauheasti helvetillä pelottelu ja uhkaaminen saisi parempaa kristittyä. Pelottelun ja uhkailun tuloksena olisi enemmän lakihenkinen ihminen kuin Jumalan rakkaudella Jeesuksen Kristuksen sovintotyön kautta vastaanotettu usko.

Jumalan rakkauden kautta vaikuttava usko tuo ajallaan myös tekoja, mutta teot eivät kasvata uskoa. Tämän olen havainnut arkielämässä!
AOAOAOAOAO :lla olikin tänään erittäin hyvä kirjoitus!