Pelastussanoma

Me elämme jokainen Jumalan varassa ja
Jos Jumala ottaisi elämän Hengen pois maailmasta, kaikki kuolisi... Niin HÄN siis ON ELÄMÄÄ VAALIVA , MUTTEI PAKOTA Rakkaudessaan jokaista luotuaan kohtaan. Siksi maailma on täynnä vihaa ja väkivaltaa. saatana on Jumalan vihollinen ja käyttää ihmistä, kuten on alusta asti käyttänyt. Jumala haluaa pelastaa jokaisen, pahimmankin. JEESUS LÖI saatanan Golgatalla ja ON AINUT TIE JUMALAN LUO.
Ihminen haluaa luonnostaan ansaita ITSE kaiken ylpeilläkseen ja ihmiselle ei kelpaa "hullutus" Jeesuksesta. Ylpeys on suurin este pääsylle Jeesuksen sovituksen osallisuudesta. Ylpeys engl. "pride" on ihmisen suurin synti. Ihminen haluaa olla itse itselleen Jumala ja hallita kaikkea, mutta se EI TULE OLEMAAN KOSKAAN MAHDOLLISTA , koska saatana TUHOAA lopulta ihmisen, jollei tämä ehdi nöyrtyä. Jumala ei pakota ketään ja ei tee mitään pahaa. HÄN ON AGAPE RAKKAUS. IHMINEN IKÄÄNKUIN AJAUTUU TUHOON ITSE VALITSEMALLAAN TIELLÄ.

TÄMÄ LÖYTYY JUMALAN SANASTA KAIKKI. HÄN TIETÄÄ KAIKEN JA NÄKEE KAIKEN.

Jumala ei katso henkilöön.
ET voi verrata itseäsi muihin. JOKAISEN on tehtävä kerran tili valinnoistaan.
TEE SE tänään.

NÄETKÖ miten maailma huokaa synnytystuskissa.

Amen!
Jumala ei tuhoa ihmistä, vaan ihminen tekee sen aivan itse valinnoillaan.
Kiitos tästä, Ariel7 veliseni!

Aamen, vihulainen haluaa, että ihminen valitsisi oman itsensä yli muiden, koska ei voi, eikä haluakaan tarjota ihmiselle mitään. Ja kun ihminen luulottelee itselleen pystyvänsä johonkin, hän paatuu ja mitä kovempi paatumus, sitä vaikeampi nöyrtyä. Myös siksi Jumala koettelemuksella pudottaa ihmisen hänen itse rakentamaltaan jalustalta ymmärtämään, että se on lopulta vain maan tomua, mitä hän on kasannut. Se katoaa, mutta Taivaisiin kasattu ei katoa.

Ylpeys syntyy pelosta, että minua ei rakasteta tällaisena kuin olen. Kun riittävän usein tulee kokemuksia lapsena, nuorena, aikuisena siitä, ettei riitä tai pitäisi olla jotain muuta, ylpeys vahvistuu. Syntyy pakko "olla jotain muuta kuin on" ja ylpeys alkaa mellastaa ihmisessä mielin määrin. Sanonta ylpeys käy lankeemuksen edellä - kun lankeemus tulee vaikkapa avioerona tai työttömyytenä, ylpeys kaatuu hetkeksi ja alkaa itsensä aliarviointi kunnes taas ylpeys nostaa päänsä. Niin ylpeys kuin itsensä aliarviointi nousevat samasta pelosta, että minua ei rakasteta tällaisena kuin olen.

Kuka minua rakastaisi, jos minä en osaa rakastaa edes itseäni? Kuinka minä osaan ottaa vastaan ehdotonta rakkautta, jos en itse tiedä, mitä rakkaus on? Koetulla, eletyllä ja opitulla rakkaudella on ollut ehdot ja kun rakkaus on vedetty pois hylkäämisinä, jäljellä on epäusko. Uskoa ei ole. Ei ole myöskään rakkautta. Silloin, kun on rikki, ei rakkaus sanana riitä. Tarvitaan lähimmäisiä, jotka ovat lempeitä ja pitkämielisiä. Heitä, jotka rakastavat ehdoitta. Heitä, jotka tulevat lähelle ja jäävät siihen riittävän pitkäksi aikaa. Heitä, jotka opettavat anteeksiantoa itselle ja muille. Heitä, jotka eivät kadehdi, kerskaa tai pöyhkeile. Heitä, jotka eivät muistele kärsimäänsä pahaa. Silloin Jumalan sana tulee lihaksi. Silloin se on rakkautta. Ja rakkauteen ei mahdu pelko. Ei ylpeys. Eikä itsensä aliarviointi.

Aamen Seuraaja Aamen, hieno Sana tähän Joulunaikaan.