Eriarvoisuus

[Roope83]

Olen vuosien aikana kokeillut 15 erilaista mielialalääkettä ja ollut sairaalahoidossa. Homeisen omakotitalon ostaminen on vienyt minulta terveyteni, talouteni ja perheeni. Velkajärjestelymaksujen vuoksi olen joutunut myymään viimeiset vaatteeni enkä ole pitänyt yhtään lomaa. Itkien sanoin lääkärille, etten jaksa enää. Lääkärin vastaus oli kuitenkin hyvin yksinkertainen: "Kyllä sinä voisit mennä vaikka lomamatkalle tai jos et jaksa, niin lepäilet ja otat vähän rennosti." Ainahan voit luovuttaakkin, eihän me kaikki täällä jakseta. Tuntui, ettei hän ymmärtänyt kuinka vaikeassa tilanteessa olen.

Kuntosalilla minulle on huomautettu että kun täällä pitäisi olla kengät jalassa ja siistit vaatteet päällä. Kyllä olen sukkasillani, koska minulla on siihen syyni. Vaatteeni ovat aina puhtaat ja ehjät. Eivät kuitenkaan välttämättä merkkivaatteita

Työpaikalla on huomautettu että olisi hyvä käydä parturissa noin 2 kertaa kuukaudessa.

Asikaskäynneillä olisi hyvä katsoa millaisella autolla mennään asiakkaan luokse. Kommentoin että hyvä rakas työnantaja, minulla ei ole autoa. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta sellaiseen nyt ja kerroin miksi. Vastaus oli että ehkä kannattaa miettiä uravalintaa

Koskaan ei ole asiakkaat antaneet negatiivista palautetta. Koskaan en ole potkuja saanut tai työnlaadusta olisi ollut kyse. Töitä olen koko ikäni tehnyt ja parhaani kyllä antanut. Aina se ei vain riitä vaikka kuinka yrittäisit. Monesti kyse on onnesta, tuurista vai mistä lie.

Onko tosiaan niin että joillakin on elämässä asiat olleet aina niin hyvin ettei ole minkäänlaista ymmärrystä

Onko tämä jo yksi merkki siitä miten eriarvoisia me ihmiset ollaan ?

Halutaanko heikoimmat polkea maanrakoon koska meitä hävetään

[Kulkija]

Ihmisillä on mielipiteitä ja herkästi niitä kerromme eteenpäin pyytämättä.. Minäkin nyt hajatelmia aiheesta vaikka ehkä meneekin täysin vierestä! Pidä sisukkaasti kiinni omista ajatuksistasi. Kyllähän jatkuvasti pitää omia käytäntöjään arvioida mutta se mikä itsellä toimii eikä ole vaaraksi muille, se on paras. Ei meilläkään kukaan kävisi kahdesti kuukaudessa parturissa mutta joku ehkä tekee niin ja hänestä se on ainoa oikea tapa. Minä taas kuulin tällaisesta nyt ensimmäisen kerran mutta olemmekin kai melkoisen pihistellen elävä perhe.

Olen tietoisesti etsinyt kuunnella heitä, jotka elävät kuten omakin sydän kaipailee. Jossain ohimennen vasta luin lauseen, joka jäi mielen pohjalle soimaan: Luojan suuri lahja meille jota kohti käydä, on oma itsemme. Se ainutlaatuinen kokonaisuus, joka juuri sinä olet, Luojan luomana. Oman elämän ja omien piirteiden hyväksyminen ja kiitollisuus Luojan suunnittelutyöstä omalla kohdalla (vaikkei olisi ollenkaan ulkomaailman silmiin täydellistä) kun sen tuntee, se on..onnellisuutta? Vaikka muilla olisikin erilaiset arvot. On vaikeita aikoja, mutta kun pala kerrallaan löytyy se oman elämän väripaletti käyttöön, se on kuin aarteen etsintää ja pala kerrallaan löytyy uusi tärkeä hippunen, kadonnut raha josta riemuita. Vaikka joku muu olisikin taas omalta erilaiselta paikaltaan nähden asioista ihan eri mieltä. Ihmisten odotukset omista lähtökohdistaan kaventavat elämää kun niitä kaikkia alkaa noudattamaan. Itse tarkoituksella elän muutama vuosisata trendeistä perässä. Ehjä, siisti riittää. Jos jollekulle ei kelpaa, onko sillä sitten väliä. Jumala johdattakoon tiellemme omanlaisia ihmisiä joiden seurassa on helppo olla.

[AOAOAOAOAO]

Kuntosalilla minulle on huomautettu että kun täällä pitäisi olla kengät jalassa ja siistit vaatteet päällä. Kyllä olen sukkasillani, koska minulla on siihen syyni. Vaatteeni ovat aina puhtaat ja ehjät. Eivät kuitenkaan välttämättä merkkivaatteita

Onpa outo kuntosali, itse olen ollut kuntosalilla, ja moni muu, ajoittain sukkasilleen, se on jopa tasapainon kannalta joissakin harjoituksissa parempi kuin kengät jalassa.

Työpaikalla on huomautettu että olisi hyvä käydä parturissa noin 2 kertaa kuukaudessa.

Eihän kenenkään hiukset noin nopeasti kasva, ainakaan meillä miehillä.

[Roope83]

Uskon että sosiaalinen media ja tämä jatkuva median mielikuvien luominen on tekemässä meistä ihmisistä ilkeitä tahtomattaan.

Toki jokaisella on oikeus arvostaa itselleen tärkeitä asioita, olisi kuitenkin hyvä muistaa myös toiset

[Angelicus]

Miten kohtamme toisia ihmisiä, siihen vaikuttavat niin monet seikat. Joillakin on ikäänkuin sisäsyntyisenä empaattinen mielenlaatu. Toiset oppivat hitaasti ymmärtämään erilaisuutta. Että oppii hyväksymään itsensä, siitä kaikki alkaa. Monet eivät uskalla kohdata itseään eivätkä sitten tietenkään myöskään toisia. Olemme kaikki omalla laillamme särkyneitä. Kuitenkin pitää olla vahvempi kuin onkaan, eikä minkäänlaista heikkoutta hyväksytä, koska maailman henki hyväksyy vain armottomuuden, kovapintaisuuden ja anteeksiantamattomuuden.
Elämä tuntuu joskus olevan kuin korkeanpaikan harjoitusleiri tai suojuoksu, josta ei voi kieltäytyä. Jeesus auttaa meitä niinkuin opetuslapsia myrskyssä. Jokaista päivää varten hän antaa voimansa, Daavid-poikasen voimat, ei Goljatin. Hänen voimansa tulee esiin heikkoudessa, sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta.

[grove]

Kristinuskon opetuksissa onneksi esiintyy armollisuus heikkoja ja vähäisiä kohtaan. Luin juuri kohdan Luukas 16:19, jossa kerrottiin rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Köyhällä oli tulevassa elämässä paremmat oltavat kuin rikkaalla.

Voisi luulla, että kun maallistumista tapahtuu, niin nämäkin unohtuvat. Eivätkä ne tietysti ole valitettavasti uskovallakaan (minulla) aina selvästi muistissa. Oma käytös ei aina ole parasta mahdollista.

Itsekin olen kerran unohtanut kuntosalilla kengät ja käyn parturissa parin-kolmen kuukauden välein. Mutta kukaan ei ole onneksi huomautellut.

Ihmisiä on monenlaisia ja empatiaa ei aina löydy. Tai ei voi edes kuvitella, että jollakulla voisi hyvinvointiyhteiskunnassa mennä huonosti. Tai ajattelee, että se on oma vika, jos ei menesty. Selityksiä ja ajatuksia on erilaisia. Aina ei osaa, muista tai käsitä ottaa toisia huomioon. Opettelemista on tässäkin.

Siunausta vaellukseen!