Kaikenlaista jutustelua 10

[Pienimies]

Kiitos Tuija ja Rosita. Uskon, että Jumala varustaa riittävästi, mihin ikinä meitä lähettääkään.

En muista miten olen tämän löytänyt. Olen ollut pitkään satunnainen lukija-kävijä täällä.

[Tuija]

Sitä juuri ajattelin, että oletko ollut taustalla lukijana. Moni on tullut tänne juuri niin ja lopulta uskaltaneet tulla esiin, meidän joukkoon. Sitä toivoisin enemmän, sillä varmasti siellä taustalla teitä on, ihania siskoja ja veljiä. Meille on tärkeää yhteys myös toisiimme. Toinen toistamme tukien ja kunnioittaen. Jeesus kehoitti meitä rakastamaan lähimmäistämme.
Meillä kaikilla on erilaiset taustat, uskomukset ja seurakunnat, ym. ym. Mutta yhteistä meille on Jeesus Kristus, joka on meidän pelastajamme. Kiitos Jeesus. Voimme vahvistaa toinen toistamme. Kulkea yhdessä tätä uskomatonta matkaa Jeesuksen kanssa.

[Tuija]

JESAJA 35
1. Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin
lilja.
2. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.
3. Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.
4. Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."
5. Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat.
6. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.
7. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.
8. Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan.
9. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.
10. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

[Pienimies]

Amen sisko molempiin!

[-jarmo-]

Amen kaikki, Jeesus on Herra ja tervetuloa "Pienimies" tänne palstalle. On ihanaa huomata, että olet nöyrä Herran palvelija, sosiaalinen ja keskustelutaitoinen. Mukavaa saada tänne ihmisiä, jotka saavat aikaan juttua ja hyvällä mielellä.

Kiitoksia Jarmo. Silloin kun on asiaa, niin tulee paljon sanottua. Jos ei kummemmin ole asiaa, niin sitten saatan olla hiljaista poikaa. Toisinaan pölötän, vaikka ei ole asiaakaan

Toi on just hyvä periaate, ainaki mulle ollu! Olen kyllä kova puhumaan ja selittämään mutta osaan olla hiljaakin. Se tarkoittaa, että vaikken osallistu aina keskusteluun, saatan olla perillä silti mistä puhutaan mutta sanon jotain vasta sitten ku on asiaa. Eipä silti kaikkien näin kannata elää, eikä ole hyväkään. Jotkut puhuu kaikenlaisista asioista ja tuottaa valtavasti tekstiä. Sekin on hyvä!

[Tuija]

Huomenta. Mitä tähän aamuun ja päivään kuuluu?
... noustaan ylös Kristuksen kirkkaudessa, Häntä korostaen.

[Tuija]

Vetoan nyt teihin kaikkiin täällä oleviin ja teille jotka sivusta seuraatte.
Noustaan nyt ylös ja herätetään yhdessä tämä palsta henkiin, Kristuksen kunniaksi ja kuukaudeksi. Tiedän että Hän siitä iloitsee.
Mutta nyt tämä hiljaisuus on vihollisen ilo. Mitä siis voimme tehdä?
Olla Herran ääni torvia ja sovittuina täällä ja kaikkialla. Tehdään tiettäväksi kuka on meidän Herra?
Hän on Jeesus Kristus!!!

[Tuija]

Jos me emme huuda ja julista niin kivet huutaa! Ne ei voi olla vaiti!

[-jarmo-]

Joo hei kaikki rakkaat palstalaiset! Mun pitää kertoo sellanen ikävä juttu ittestäni, että pelkään kirjoittaa täällä, koska olen palstan isäntä. Mä niin toivoisin, että ootte ku kotonanne ja te olette täällä se joka pitää olla äänessä. Kyllä minä sitten tuolla omalla päivittäisellä kerron mitä mulla on kerrottavaa. Toki olisi ihanaa, jos keskustelisitte täällä munkin mielipiteistä. En mä ole ketään teistä ihmeellisempi ihminen, eikä mikään asia erota minua teistä, koska me olemme kaikki syntisiä ja armossa Jeesusksen veren kautta. Toivoisin siis, että keskustelette tällä palstalla ihan avoimesti mistä tahansa haluatte. Minä en puutu... ehkä valvojat puuttuu jos kielenkäyttö lähtee lapasesta.

Siunausta kaikille!

Veljenne -jarmo-

[Tuija]

Amen Jarmo! Ilo Herrassa, Jeesuksessa Kristuksessa!
Kuinka moni on täällä tänään "Hereillä"?

[Tuija]

Katso7! Maailma on synnytys tuskissaan! Kätilöitä tarvitaan ... kurssit on jo ohi! Nyt toimeen.. me kaikki!
Jos emme uskalla täällä kasvottomina julistaa ja pitää "ääntä", emme sitä sitten uskalla tehdä kaduilla emmekä aito vierillä. Onko se Jumalan tahdon mukaista? Nyt YLÖS!!! KELLO SOI JO!

[Sanna]

Taustalla ollaan! Hiljaista on kyllä täällä, missä ihmiset on? Mitä kuuluu AOAO, Uskon Jeesukseen ja muut?

Aiheet vähissä ainakin itsellä. Ja täällä podetaan taas maailmantuskaa. Olisi halu käydä viron puolella tässä syksyllä. Viimeksi jäi kerjäläismummo mieleen joka aidosti ilahtui 5 euron setelistä. Viemässä vaikka lastenkotiin jotakin yllätystä vaikka en kieltä osaa. Jotenkin raastavaa päivästä toiseen nähdä ihmisiä töissä joiden elämän keskipiste on minä itse.
Vain parin tunnin matkan päässä on ihan toinen todellisuus kun täällä Suomessa. Joidenkin ihmisten ainoat ongelmat on jos makkarapaketin hinta on noussut parilla kymmenellä sentillä Enkä tarkoita sellaisia ihmisiä, joilla oikeasti on rahasta pulaa.

Jos mietitään Afrikkaakin. Joka päivä kuolee lapsia nälkään ja länsimaissa heitetään syömiskelpoista ruokaa roskiin Sanoin edellisessä työpaikassa, että eikö syömiskelpoisia sämpylöitä voisi antaa jollekin, että ihmisiä kuolee nälkäänkin joissain maissa, niin vastauksena oli paskanen nauru, että miten sää ne ajattelit ruokkia No todennäköisesti en mitenkään mutta tämän kylän työttömistä olisi hyvä aloittaa

Herätkää uskosta osattomat ihmiset, te ette ole maailman napa! Vielä tulee aika, että teidänkin polvet nöyrtyvät!

Synkkiä aiheita. Tosin on valoakin. Herra on tällä viikolla nostanut paljosti. Vaikka maailma yrittää lannistaa, niin Hänen rakkaudessaan saamme paistatella

[Sanna]

Nyt YLÖS!!! KELLO SOI JO!

Tuli tosta mieleen

Kello löi jo viisi, lapset herätkää!
Juhani ja Liisi, muuten matka jää.

Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa!
Lämmin karhuntalja reessä odottaa.

(Joutuin turkit niskaan, kintaat käsihin,
Sanna vielä viskaa villahuivinkin.)

Vasta ruunan reessä silmät aukeaa.
Siin on silmäin eessä synkkä metsämaa.

Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.

Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille!

Mäenrinteen alla talo törröttää,
Joka ikkunalla kaksi kynttilää.

Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä aina olla vois!

Riemuhuuto lähti lasten huulilta:
Juurkuin jouluntähti kirkko kummulla!

Sisälläpä vasta silmät huikenee,
tänne taivahasta Korkein katselee.

Saivat paikan oman pitkään penkkihin,
sytyttivät soman haarakynttelin.

Iäks muistiin jääneet - niin ei kaunista,
kuin on urkuin äänet jouluaamuna.

Soipi virret vielä kulkiessa pois.
Sillä kirkkotiellä aina olla sois.

Huuhtokaamme silmät ettei matka jää tekemättä, synkkä metsä odottaa lapsiansa jota Korkein katselee

[Tuija]

Amen ja kiitos sinä rakas Rosita sisko. Kiitos että tulit herättelemään. Nyt täytyy todella herätä ja pestä unihiekat silmistä. Meillä Kristuksen omina on velvollisuuksia vielä tehtävänä.

[Rakastettu]

Oon miettinyt miten turvaudutaan Jumalan voimaan eikä omaan voimaan?

Oon myös yrittänyt irrottautua yhdestä addiktiosta ja nyt oon tylsistynyt kun en tiedä mitä teen kaikella ajalla mitä mulla on ja päivät tuntuu kuluvan hitaasti kuin ne aimmein meni hujauksessa. Mietin mihin te käytätte kaiken ajan mitä teillä on? Mitä teette päivät pitkät?

[Sanna]

Oon miettinyt miten turvaudutaan Jumalan voimaan eikä omaan voimaan?

Oon myös yrittänyt irrottautua yhdestä addiktiosta ja nyt oon tylsistynyt kun en tiedä mitä teen kaikella ajalla mitä mulla on ja päivät tuntuu kuluvan hitaasti kuin ne aimmein meni hujauksessa. Mietin mihin te käytätte kaiken ajan mitä teillä on? Mitä teette päivät pitkät?

Ite jätän monissa asioissa päätösvallan Herralle, semmoiset asiat missä pitää päättää jotain tai odottaa ratkaisua. Rukouksessa kerron että Hän ohjatkoon, koska itse en tiedä parasta ratkaisua. Esim edellisen työpaikan vaihdoksen jätin Herralle. Puolta vuotta ennen loppumista kuulin sanat jaksa vielä keväseen. No paljon oli jaksamista ja epäuskoakin välillä siitä että ratkeaako asia mutta Herra piti sanansa kun kevät koitti.

Konkreettinen esimerkki esim jos ajattelit omin voimin mennä jakamaan Venäjälle/Kiinaan Evankeliumia tai Raamattuja, niin todennäköisesti matkasi kaatuisi moniin esteisiin kuten tullin tarkastukseen, auton hajoamiseen, miliisin yms. Mutta rukoillessasi Jumalalta voimaa ja Jeesus sydämessä lähtisit luottaen että asiat järjestyvät niin matkasi onnistuisi ja auton hajoamiset, tullit, vartijat yms esteet ratkeasivat uskomattomalla tavalla.

Joku muu osaa kertoa selkeämmin?

Itse olen arjet pääsääntöisesti töissä joten vapaa-aika menee kaikkeen uskova hommiin liittyessä ja levätessä. Jos enemmän vapaata yritän keksiä lukemista, eri paikoissa käyntejä ja muuta aktiviteettia jos kotona olo kyllästyttää. Muistan kyllä äippälomalta että pää meinasi hajota siihen ettei ollut tekemistä vaikka lapsessa sitä olikin jonkin verran. Pitää vaan keksiä joku mieleinen tekeminen minkä avulla jaksaa seuraavaan päivään. Iltapala oli itselle tuolloin päivän kohokohta. Siitäkin voi tehdä nautinnollisen hetken vaikkei rahaa olisi paljoa.

Ehkä joku harrastus voisi olla tilanteessasi hyvä. Usein myös toistuvat arkirutiinit tuo jäsenyyttä päivään, kuten liikunta harrastus. Esim aamulla Raamatun luku, sitten ulkoilua ja ruoka. Myöhemmin kenties päiväunet ja lukemista tai elokuvia. Itse saan ainakin puhelimella ja somessa roikkumiseen tuhlattua liiankin paljon aikaa.

En tiedä mikä harrastus sinua kiinnostaisi. Seurakuntien parista voi löytyä yllättäviäkin hommia, kadulle voi mennä evakelioimaan. Piirtämiseen, neulomiseen ja tämmöiseenkin saa tuhlattua kivasti aikaa ja se vie ajatukset pois siitä mihin ajan on ennen käyttänyt. Tai vaikkapa vapaaehtoistyö. Vanhusten ulkoiluttamisen ohella kuulee hyviä tarinoita.

Tsemppiä sulle toipumiseen, olen varma että onnistut ja muista rukoilla Herralta johdatusta, josko Hän järjestäisi sinulle puhdetta, seuraa tai muuta ajankulua Toisinaan yksinkin olemiseen on hyvä opetella. Alkuun varmasti hankalaa jos on tottunut sosiaalisempaa menoon jonkun addiktion toimesta.

[Tuija]

Niinpä.. tähän on varasti monenmoisia vastauksia niin kuin on meitä ihmisiäkin. Mutta se että on uskova, ei tarkoita että meille olisi luvattu täällä maan päällä ruusutarha, että elämä olisi yhtä aurinkoa ja auvoisuutta.
Meilläkin on ne hyvät ja huonot päivät ja hetket. Voi kuinka usein on ollut noita tylsiä päiviä ja itkua jota olen saanut viedä Herran eteen. Hän on kaikessa mukana, niin ilossa kuin surussa.
Elän aivan tavallista jopa tylsän tavallista täällä metsän keskellä. Se on kodin hoitoa päivästä toiseen. Ruuan laittoa, pyykkiä ja siivousta ym. tavallisia töitä. Ne on vain pakko tehdä.
Joskus innostun askartelemaan teemojen mukaan. Ja tuo maalaus on tärkeitä henkireikiä silloin kun ei ole muuta.
Itsellä ei ole ajokorttia joten pääsen harvoin kokouksiin joissa saisi yhteyttä toisiin uskoviin. Olen toisten armoilla että johonkin pääsen. Täällä maalla kun linja autot ei paljoa liiku. Vain kouluvuoro.
Mutta kaikessa mitä teen, siinä on myös Jeesus mukana. Vaikka Hän on hiljaa vierellä, minä höpötän Hänelle paljon ääneen ja joskus hiljaa mielessäni.
Me olemme kuitenkin vielä täällä maailmassa vaikka emme ole enää tästä maailmasta. Joudumme törmäämään koko ajan siihen ikävään mitä se tuo tullessaan.
Toisaalta samalla saa nauttia siitä hyvästä mitä Jumala on meille luonut, eli luonnon kauneus on rentouttavaa.
Rukoukset ja Raamatun luku kuuluu joka päivään. Ja näiden keskustelujen kautta on mahdollista saada yhteys toisiin uskoviin. Minulla on oma watsapp ryhmä jossa saan myös jakaa hengellisiä ja muitakin asioita uskovien ystävien kanssa. Joka aamu teen heille aamun avauksen, Raamatun sanan ja laulun kautta. Tuomme ilot ja surut toisillemme ja yritämme tukea toinen toistamme.
Monella on nyt vaikeaa tässä ajassa. Taloudelliset ongelmat on monien arkipäivää sekä sairaudet ja perheongelmat.
Mutta yhtäkaikki me uskomme ja luotamme kuitenkin Jumalaan että Hän meitä kantaa, johdattaa ja ohjaa. Se on uskoa siihen mikä ei näy.

[Tuija]

Eletään tässä hetkessä sillä tulevasta emme tiedä siksi on turha siitä etukäteen kantaa murhetta.

[Tuija]

Ps. Pitää muistaa että vihollinen tuo noita ikävyyksiä ja kiusauksia eteemme, ei Jumala. Mutta yhtäaikaa olemme kuin koulun kokeessa onko uskomme tarpeaksi vahva välttääksemme nuo kiusaukset. Tarpeeksi kauan kun lyömme päätä seinään, tulee ymmärrys ja näkökyky että miksi käyttäydyn näin. Emme halua silloin enää jatkaa tuollaista käytöstä. Ja siinä on taas yksi uskon askel voitettu. Askeleita on paljon edessämme ja jos saisimme nähdä niistä näkyvän kartan, olisi polkumme hyvin kiemuraista, ei siis suoraa polkua.

[Rakastettu]

Kiitos Rosita ja Tuija. Toivon että Herra suo elämääni jonkilaista sisältöä. Mun addiktio on enemmänkin eristänyt mut kaikista ihmisistä ja ikävä kyllä myös Jumalasta ja johtanut syrjäytymiseen.
Haluaisin oppia olemaan enemmän läsnä.

Oon myös miettinyt miten etsitään Jumalaa? Miten voi kokea Jumalan läsnäolon ja saada yhteyden Häneen?
Matt. 6:33,
“Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”