Omenapuu
Kirjoittanut: näky 1/7   8.6.2008  klo 12.45

Näin suuren omenapuun suoraan sen sivulta katsottuna, kuin puu jonka lapsi olisi piirtänyt. Se oli hyvin leveä ja siinä roikkui suuria hedelmiä (varmaan omenoita).
Omenat kypsyivät, ja sitten ne putoilivat maahan. Aina kun omena putosi maahan, sen paikalle alkoi kasvaa uuden omenapuun taimi.
Mutta suuri omenapuu oli niin leveä ja tuuhea, että se peitti suuren osan auringonvalosta. Siksi taimet eivät saaneet valoa, ja kasvettuaan vähän aikaa ne kuolivat.

Valkoinen vankila
Kirjoittanut: näky 2/7   8.6.2008  klo 12.48

Näin edessäni valkoisen kuution, joka kellui tyhjässä ei-missään. Aluksi se näytti vain valkoiselta kuutiolta avaruuden keskellä.
Sitten näin, että kuutiossa oli oviaukko, ja että kuutio oli ontto. Sen sisällä oli ihmisiä, jotka istuivat seiniin nojaten. Oven päällä luki: “paikallisseurakunta”.
Huomasin, että ihmiset olivat kahleissa. He eivät päässeet liikkumaan, sillä heidät oli kytketty ketjuilla seiniin. Kuutio oli kuin erikoinen vankila.
Tämän jälkeen näkyyn ilmestyi Jeesus, joka seisoi suurena kuution ulkopuolella. Hän kutsui kuutiossa olevia ihmisiä luokseen, ja kutsun kuullessaan heidän kahleensa avautuivat, ja he alkoivat tulla ulos kuutiosta.
Kun ihmiset tulivat kuutiosta ulos, alkoi se pienentymään! Mitä enemmän ihmisiä tuli pois, sitä pienemmäksi kuutio kävi, ja lopulta se kutistui olemattomiin.

Autoilija erämaassa
Kirjoittanut: näky 3/7   8.6.2008  klo 12.51

Eräs ihminen ajoi autoa pitkällä tiellä maaseudun halki. Vähän ajan kuluttua hän pysähtyi palvelevalle bensiiniasemalle. Saatuaan autonsa tankin täyteen hän jatkoi matkaansa, mutta joutui pysähtymään luonnottoman pian toiselle huoltamolle.
Toisen huoltamon mies tuli täyttämään bensiinitankkia. Silloin huomasin, että auton polttoainesäiliössä oli repeytymä, josta bensiiniä valui tielle. Siksi ajaja joutui käymään jatkuvasti huoltamoilla.
Lopulta matka johti kuivalle, erämaankaltaiselle tasangolle. Tie kulki sen halki viivasuoraan. Siellä ei ollut huoltamoita, vaan tasanko oli aivan autio.
Polttoaine loppui jälleen, ja autoa ajava henkilö astui autostaan ulos. Bensiiniä ei ollut saatavissa mistään. Silloin hän rukoili. Hänen rukoillessaan auton bensiinisäiliön repeytymä korjaantui, ja sen lisäksi tankki tuli polttoainetta täyteen. Sitten hän jatkoi matkaansa pysähtymättä.

Öljylamppu
Kirjoittanut: näky 4/7   8.6.2008  klo 17.48

Näin savisen öljylampun, sellaisen joita käytettiin antiikin aikana. Lampussa oli kaksi reikää: suuri ja pieni. Pienessä reiässä oli lampun sydän, joka ulottui öljyyn lampun sisällä. Suuresta reiästä, joka oli lampun keskellä, saattoi kaataa lisää öljyä lamppuun.
Lampussa paloi tuli. Sitten huomasin, että lamppuun kaadettiin öljyä ylhäältä lisää. Sitä ei tullut pienenä norona tai tipoittain, vaan sitä kaadettiin niin runsaasti, että se ryöppysi lampun reunojen ylitse. Voisi sanoa että sitä tuli tuhlaamalla. Kukaan ei kaataisi öljyä lamppuun siten, ellei öljyä olisi rajattomasti saatavilla.
Sitten lampun suuri täyttöreikä alkoi pienentymään. Se pieneni ja pieneni. Tästä huolimatta öljyä kaadettiin koko ajan valtavasti lampun ylle, mutta tietenkin pienempi osa siitä pääsi lampun sisälle, koska reikä oli pienentynyt. Lopulta reikä oli hyvin pieni, ja sitten se katosi kokonaan.
Lamppu oli sulkeutunut. Se oli kasvanut umpeen, ja juuri silloin öljyn tulo lakkasi.

Kirkko ja vanhus
Kirjoittanut: näky 5/7   8.6.2008  klo 18.01     

Katselin kaukaista kirkkorakennusta, joka oli valtavan suuri. Se oli tehty tummanharmaasta kivestä, ja siinä oli monta koristeellista, suippoa, teräväkärkistä tornia. Kirkon etuovelta lähti pitkä, suora tie, joka kulki minua kohti, viereltäni, ja jatkui sitten selkäni taakse.
Tiellä kulki ihmisiä, jotka näyttivät lähes kuolleilta. He olivat harmaita, värittömiä, ja vaikuttivat pohjaan asti masentuneilta.
Sitten lähdin kulkemaan kohti kirkkoa, ja astuin pian sen ovesta sisään. Oven takana oli pitkä, pimeä käytävä. Sen toisessa päässä avautui suuri kirkkosali, jonka katto oli korkealla. Sali oli lähes autio ihmisistä, ja joka paikkaa peitti pöly. Mutta rakennuksen etuosassa oli saarnamies. Katsoin miestä tarkemmin, ja näin, että hänen kasvojensa paikalla oli pelkkä pääkallo.
Sitten lähdin pois kirkosta, ja näin nyt saman tien, jotka pitkin masentuneet ihmiset olivat kulkeneet, mutta toisesta suunnasta. (katselin sitä nyt kirkon ovelta käsin).
Kauempana seisoi pieni mummo tien vierellä. Jotkut kulkivat hänen ohitsensa, mutta toiset pysähtyivät juttelemaan hänen kanssaan. Ne, jotka tekivät niin, heräsivät eloon. Väri palasi heihin, ja heidän ryhtinsä suoristui. Sitten he jatkoivat matkaansa iloisina.

Sammuvat soihdut
Kirjoittanut: näky 6/7   8.6.2008  klo 18.05

Näin maapallon kellumassa avaruuden keskellä. Sen eri mantereilla oli jättimäisiä, korkeuksiin kohoavia soihtuja, joissa kaikissa paloi tuli.
Sitten oli kuin näkymätön käsi tai valtava ilmamassa olisi pyyhkäissyt muutamalla vedolla soihtujen ylitse niin, että ne sammuivat.
Seuraavaksi siirryin yhden tällaisen suuren soihdun juurelle. Siinä paloi vielä tuli. Soihdun juuren ympärille oli kokoontunut paljon ihmisiä tiiviseen joukkoon. Heidän ympärillään oli leveä, tyhjä alue. Tämän tyhjän, erottavan kaistaleen takana levittäytyi suuri joukko ihmisiä, joka oli pimeässä. Ihmisjoukkoja oli siis selvästi kaksi, ja toisia soihtu valaisi mutta toiset olivat pimeässä.
Sitten tämäkin soihtu sammui, ja silloin sen ympärille kokoontuneet ihmiset joutuivat hämärään ja hämmennyksiin. He alkoivat hortoilemaan pois soihdun juurelta ja kuljeskelemaan eri suuntiin. Tyhjä, erottava kaistale kahden joukon välissä alkoi täyttyä ihmisistä. Pian joukot sekoittuivat toisiinsa. Siinä, missä oli ollut kaksi erillistä ihmisryhmää oli nyt vain yksi.
Ihmisjoukossa oli myös ihmisiä, joita se, mitä tapahtui, huolestutti. Näiden ihmisten ympärille kerääntyi pieniä joukkoja, ja joukkojen keskellä syttyi pieniä nuotioita.

Paimenten laakso
Kirjoittanut: näky 7/7   8.6.2008  klo 18.08

Oli aivan musta yö. Taivas ja maa olivat valottomia, ja maan muotojen ääriviivat erottuivat himmeästi. Tässä pimeässä maastossa kulki eteenpäin paimen, jonka kädessä paloi kirkas soihtu. Paimenta seurasi pieni lampaiden joukko. Paimen ja lampaat vaelsivat yhdessä eteenpäin. Pian ne kaarsivat alaspäin viettävään rinteeseen pois näkyvistäni.
Sitten nousin näyssä ylöspäin ja näin minne tämä pieni joukko oli matkalla: näin suuren kumpareisen laakson, jonne paimenia ja lampaita virtasi joka suunnasta. Jokaisen paimenen kädessä oli soihtu, ja jokaista paimenta seurasi joukko lampaita.
Ne tulivat kaikkialta, mutta kulkivat samaan suuntaan. Ne vaelsivat poispäin minusta, tuhannet paimenet ja lukemattomat lampaat, kohti jonkinlaista horisonttia. Sitten yhtäkkiä taivaanranta jota kohti he kävelivät alkoi hohtaa, ja äkkiä kirkas aamu koitti heidän ylitseen.