Raimo Levon näky helmikuun lopulla 2003

Näin näyn kolme viikkoa ennen kuin kansainväliset joukot 20.3.2003 hyökkäsivät Irakiin kukistamaan Husseinin vallasta. Tämän näyn näin kolme kertaa, siten että kaksi ensimmäistä näkyä loppui aivan kuin kesken. Lisäksi näin ne mustavalkoisina ja ilman minkäänlaista ääntä. Kolmannella kerralla näin kaiken väreissä ja mukaan tuli myös ääniä.

Näkyni alkoi siten, että jokin herätti minut ylös sängystäni. Oli aivan säkkipimeää, kun laitoin vaatteet päälle ja lähdin jonkin vetämänä asuntoalueemme lähellä sijaitsevalle seurakuntatalolle päin. Näin jo kaukaa valojen palavan srk-talolla ja ihmettelin sitä, miksi keskellä yötä siellä palaa valot sisällä. Juoksin ikkunan vierelle katsomaan ja huomasin sisällä olevien valkopukuisten hoitajien juoksevan hermostuneina sinne tänne. Samalla näin myös lattioilla ja seiniin nojaavia ihmisiä aivan kuin heillä olisi ollut hätä ja olivat aivan kuin shokin partaalla. Olin juuri tarttumaisillani srk-talon oven kahvaan mennäkseni sisälle kyselemään mitä ihmettä on tapahtunut, mutta jotenkin en saanut ovea auki ja samalla katsoinkin jo taivaalle ja näin suurten kuin B-52 pommikoneiden lentävän ylitseni kohti pohjoista Lappia ja hetken kuluttua niiden jäljessä lensivät miehistönkuljetushelikopterit ja kuinka ollakaan näin kuinka laskuvarjot aukeilivat ja miehiä alkoi pudota alas. Samalla miehet syöksyivät kohti nurmikkoa srk-talon viereen ja pommi putosi rinnalleni. Tähän näkyni loppui molemmilla mustavalkoisilla kerroilla ja sitten viimeisellä kolmannella kertaa kuulin kaiken ja näin kaiken väreissä. Kuulin srk-talosta ihmisten ja hoitajien huudot ja vaikerrukset sekä kuulin pommikoneiden ja helikopterien äänet, kun ne menivät ylitseni.

Kun näkyni jatkui väreissä, ihmettelin miksei pommi räjähdä, kun samalla minut aivan odottamatta temmattiin ylöspäin. Näin pommin jäävän alleni nurmikolle suutariksi ja joukkojen laskuvarjoilla laskeutuvan ja samalla näin heidän käsissään olevat konepistoolit ja ampumiset, joilla he tähtäilivät liikkuvia kohteita. Kohosin aina vain ylemmäs ja hetken kuluttua olinkin jo näkemässä Persianlahden ja sen rantojen ääriviivat. Näin Irakin kohdan ja samalla yhden paikan leimahtavan liekkeihin. Tämän jälkeen oli pitempi aika, jolloin mitään ei tapahtunut, mutta sitten leimahti Iranin ja Irakin rajalla tulilieskat ja pikku hiljaa Iranin ja Irakin kohdilla syttyi pieniä palopesäkkeitä. Minulle tuli mieleen lapsuuteni ajan Bonanza-lännensarja, joka alkoi aina tulen sytyttäessä määrätyn osavaltion kartan. Samalla tavalla näin Persianlahden 
rantamaalla tapahtuvan ja tuli levisi mitä ylemmäksi pääsin taivaan avaruuteen päin. Pian oli koko Lähi-itä liekeissä ja näin maapallon kuin kokonaan lieskojen peitossa ja samalla kuulin äänen, joka oli kuin tuhat ukkosenjylinää ja salamointia. Äänessä oli auktoriteettia ja valtaa ja ääni sanoi: ”Minä nauran heidän hädälleen, kun tulee se mitä he eniten pelkäävät.”

Tähän näkyni loppui ja heräsin otsa hiessä ja sydämeni pamppaillessa rinnassani ja ihmetellessäni mitä tämä kaikki tarkoittaa. Tämän kaiken näin kolme viikkoa ennen v. 2003 alkanutta Irakin sotaa.