Näky lopunajan seurakunnasta
Sain
sanomani 25. kesäkuuta noin kello 2.30 aamulla Winnipegissä Kanadassa.
Tuskin olin nukahtanut, kun Jumalan antama näky ilmestyi eteeni. Se
tuli kolme kertaa täsmälleen samanlaisena kesäkuun 25. päivän aamuna
1961. Näky vaikutti minuun niin syvästi, että se on täysin muuttanut
käsitykseni Kristuksen ruumiista ja lopunaikojen tehtävistä.
Suurenmoisin
asia, minkä Kristuksen ruumis on milloinkaan saanut vastaanottaa, on
vielä edessäpäin. On hyvin vaikea saada ihmisiä käsittämään, mitä
Jumala yrittää antaa kansalleen lopunaikoina. Näyn
ilmestyessä eteeni unessa huomasin yhtäkkiä olevani jossain hyvin
korkealla. En tiedä, missä olin. Mutta katselin sieltä alas maan
päälle. Yhtäkkiä näin koko maapallon. Näin edessäni jokaisen kansan,
jokaisen rodun ja jokaisen kielen niin idässä kuin lännessä,
pohjoisessa kuin etelässä. Tunnistin jokaisen maan ja monia kaupunkeja,
joissa olin käynyt. Melkein vapisin pelosta katsellessani suurta näkyä.
Sinä hetkenä kun maapallo tuli näkyviin, alkoi salamoida ja kuulua
ukkosen jyrinää. Salamoiden
leimahdellessa joka puolella maapalloa katseeni siirtyi pohjoiseen.
Yhtäkkiä näin suuren jättiläisen näköisen hahmon. En voinut lakata
tuijottamasta sitä. Näky saattoi minut melkein ymmälle. Jättiläinen oli
suunnattoman suuri. Sen jalat näyttivät ulottuvan pohjoisnavalle ja sen
pää etelänavalle asti. Sen käsivarret ojentuivat valtamereltä toiselle.
Aluksi en edes käsittänyt, näinkö edessäni vuoren vai jättiläisen,
mutta jatkaessani katselemista erotin yhtäkkiä suuren jättiläisen.
Näin, että sen pää kamppaili elämästä. Se halusi elää, mutta sen ruumis
oli kauttaaltaan jätteiden peitossa. Toisinaan tämä suuri jättiläinen
liikutti ruumistaan, ikään kuin se aikoisi nousta seisomaan. Ja kun se
nousi, tuhannet pikkuoliot näyttivät juoksevan pakoon. Inhottavat oliot
juoksivat pois, mutta palasivat heti, kun jättiläinen taas rauhoittui. Yhtäkkiä
suuri jättiläinen nosti ensin toisen, sitten toisen kätensä kohti
taivasta. Samassa hetkessä oliot näyttivät lähtevän pakoon tuhatpäisinä
joukkoina ja pian ne hävisivät yön pimeyteen. Hyvin
hitaasti jättiläinen alkoi nousta ja kun se nousi, sen pää ja kädet
katosivat pilviin. Noustessaan seisomaan se näytti ravistelevan pois
kaiken sitä peittäneen lian ja töryn ja se kohotti kätensä kohti
taivasta ikään kuin ylistäen Herraa. Sen kädet ulottuivat pilviin asti. Yhtäkkiä
kaikki pilvet muuttuivat hopeanhohtoisiksi, kauneimmaksi hopeaksi, mitä
olen koskaan nähnyt. Se mitä näin, oli niin valtavaa, että minä en
voinut alkuunkaan ymmärtää sen merkitystä. Näky vaikutti minuun niin
syvästi, että huusin Herraa sanoen: "Oi Herra, mitä tämä tarkoittaa?"
Tiesin olevani hengessä ja saatoin aistia Herran läsnäolon unessa. Hopeisista
pilvistä alkoi yllättäen putoilla isoja nestemäisiä valopisaroita
jättiläisen päälle. Hyvin hitaasti jättiläinen alkoi sulaa ja painua
maan sisään. Se muuttui sulaksi aineeksi, joka peitti koko maan pinnan.
Nestemäiset valopisarat tulvivat maahan. Näin kuinka jättiläinen näytti
sulavan, mutta äkkiä se muuttuikin miljooniksi ihmisiksi maan päällä.
Näin, kuinka ihmisiä nousi seisomaan joka puolella maailmaa. He
kohottivat kätensä ja ylistivät Herraa. Juuri
sillä hetkellä taivaasta kuului valtava ukkosen jyrähdys. Käänsin
katseeni kohti taivasta ja yhtäkkiä näin hohtavan valkoisiin
vaatteisiin puetun olennon. En ollut eläessäni nähnyt mitään niin
häikäisevää. En erottanut kasvoja, mutta jotenkin tiesin, että se oli
Herra Jeesus Kristus. Hän ojensi kätensä kohti ihmisiä: miehiä ja
naisia, eri puolilla maailmaa. Kun hän osoitti heitä, nestemäistä valoa
näytti virtaavan hänen käsistään heihin. Valtava Jumalan voitelu
lankesi näiden ihmisten päälle ja he lähtivät liikkeelle Herran nimessä. En
tiedä, kuinka kauan katselin tätä. Tuntui, että se jatkui päiviä,
viikkoja ja kuukausia. Näin Kristuksen käden jatkuvasti ojennettuna.
Mutta oli murheellista nähdä, kuinka monet ihmiset kieltäytyivät
vastaanottamasta Jumalan voitelua ja Jumalan kutsua. Heidän joukossaan
oli miehiä ja naisia, jotka minä tunsin ja joiden minä uskoin vastaavan
Jumalan kutsuun. Mutta kun Jeesus ojensi kätensä heitä kohti, he
yksinkertaisesti painoivat päänsä alas ja alkoivat perääntyä. Jokainen
heistä näytti katoavan pimeyteen, joka näytti nielaisevan heitä
kaikkialla. Näkemäni
saattoi minut ymmälle. Mutta niitä, jotka vastaanottivat voitelun, oli
satoja, tuhansia, joka puolella maailmaa: Afrikassa, Englannissa,
Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Amerikassa. Näin, kuinka nämä Jumalan
voitelemat ihmiset lähtivät liikkeelle. Heidän joukossaan oli
ojankaivajia, pyykkäreitä, rikkaita ja köyhiä. Näin halvaantuneita,
näkönsä tai kuulonsa menettäneitä ihmisiä. Mutta kun Herra ojensi
kätensä ja he vastaanottivat voitelun, niin he parantuivat ja lähtivät
vuorostaan liikkeelle. Kaikkein
ihmeellisintä oli, että kun nuo ihmiset ojensivat kätensä samalla
tavalla kuin Herra, heillä näytti olevan käsissään samaa nestemäistä
tulta. Ojentaessaan kätensä he sanoivat: "Minä sanon: 'Tule terveeksi'". Seurasin
edelleen tätä valtavaa lopunajan toimintaa, mutta en täysin ymmärtänyt
sen merkitystä. Niinpä katsoin Herraa ja kysyin: "Mitä tämä
tarkoittaa?" Hän vastasi: "Tällaista minä teen viimeisinä aikoina. Minä
korjaan kaiken sen, minkä erilaiset tuholaistoukat ovat turmelleet.
Minun kansani lähtee liikkeelle lopunaikoina. Mahtavan armeijan tavoin
he pyyhkäisevät yli koko maanpiirin." Koska
seurasin tapahtumia jostakin hyvin korkealta, saatoin nähdä koko
maailman. Näin näiden ihmisten kulkevan ristiin rastiin joka puolella
maapalloa. Jumalan Pyhä Henki saattoi hetkessä siirtää jonkun
afrikkalaisen Neuvostoliittoon, Kiinaan tai Amerikkaan tai johonkin
muuhun paikkaan ja päinvastoin. Näin ihmiset menivät kaikkialle
maailmaan. He selviytyivät niin tulesta, rutosta kuin nälänhädästä. Ei
tuli, ei vainot eikä mikään muu pystynyt estämään heidän etenemistään. Räyhäävät
väkijoukot uhkailivat heitä miekoin ja pyssyin, mutta Jeesuksen tavoin
he menivät pois väkijoukkojen keskitse eikä heitä voitu löytää. He
menivät eteenpäin Herran nimessä ja kaikkialla he ojensivat kätensä,
niin että sairaat parantuivat ja sokeat saivat näkönsä. He eivät
rukoilleet pitkiä rukouksia ja kun olin kerrannut näyn mielessäni ja
ajatellut sitä monta kertaa, tajusin, että en ollut nähnyt yhtään
kirkkoa enkä kuullut puhuttavan yhdestäkään kirkkokunnasta. Nämä
ihmiset olivat liikkeellä Herran Sebaotin nimessä. Halleluja. Tämä
lopunajan armeija marssi eteenpäin tehden kaikessa Kristuksen tekoja,
palvellen suuria kansanjoukkoja kaikkialla maailmassa. Kymmenet
tuhannet, jopa miljoonat vastaanottivat Herran Jeesuksen Kristuksen,
kun nämä ihmiset astuivat esiin ja julistivat sanomaa tulevasta Jumalan
valtakunnasta tänä lopunaikana. Se oli todella suurenmoista, mutta
silti oli niitä, jotka asettuivat vastarintaan, suuttuivat ja yrittivät
hyökätä sanoman julistajien kimppuun. Näin
näiden ihmisten kulkevan tulen läpi palamatta, poikki jokien ikään kuin
siinä ei olisi ollut lainkaan vettä. He ylittivät valtameret helposti,
pelastuivat vainoilta, ikään kuin käsi olisi kuljettanut heidät
turvaan. Vaikka villieläimet karjuivat ja ihmiset hyökkäsivät heidän
kimppuunsa miekoin ja sota-asein, ei mikään näyttänyt estävän heitä. He
olivat voittajia. Jumala
tulee ennennäkemättömällä tavalla osoittamaan voimansa näinä viimeisinä
aikoina. Nämä miehet ja naiset tulevat kaikista yhteiskuntaluokista
oppiarvoihin katsomatta. Seurasin näiden työntekijöiden toimintaa ja
huomasin, että jos joku väsyi kesken ja kaatui, toinen tuli nostamaan
hänet pystyyn. Ei ollut "suurta minää" eikä "pientä sinää",
vaan kaikki vuoret alennettiin ja kaikki laaksot täytettiin ja näillä
ihmisillä näytti olevan yksi yhteinen asia: heistä virtasi jumalallinen
rakkaus, kun he tekivät työtä yhdessä ja elivät yhdessä. Se oli
ihaninta, mitä olen koskaan nähnyt. Jeesus Kristus oli heidän elämänsä
ainoa sisältö. He jatkoivat työtään ja minusta tuntui, että seisoin
katselemassa tätä näkyä päiväkausia. Itkin ja nauroin vuoronperään. Oli
niin ihmeellistä nähdä ilosanoman leviävän kaikkialle näinä viimeisinä
aikoina. Seurasin
näkyä taivaasta käsin ja ajoittain nestemäistä valoa suorastaan tulvi
suurten seurakuntien päälle. Silloin ihmiset nostivat kätensä ja
ylistivät Jumalaa tunnista toiseen, jopa päivästä toiseen, kun Pyhä
Henki laskeutui heidän päälleen. Jumala sanoi: "Minä vuodatan Henkeni
kaiken lihan päälle." Olin todistamassa tämän lupauksen täyttymistä. Ja
kaikki, jotka vastaanottivat tämän voiman ja Jumalan voitelun, saivat
kokea Jumalan ihmeitä loppumattomiin. Mutta kun nämä ihmiset kulkivat eri puolilla maailmaa, heitä alettiin vainota joka taholta. Yhtäkkiä
kuului toinen voimakas ukkosen jyrähdys, joka tuntui kaikuvan ympäri
maailmaa, ja kuulin jälleen äänen, joka sanoi: "Tämä on minun kansani.
Tämä on minun rakas morsiameni." Äänen vielä puhuessa minä loin
katseeni maahan ja näin järvet ja vuoret. Haudat aukenivat, ja
kaikkialla maailmassa kaikkien aikojen pyhät nousivat haudoistaan.
Heidän noustessa Jumalan valtakunnan julistajat alkoivat yhtäkkiä
kerääntyä joka suunnalta, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä
ja he alkoivat taas muodostaa jättiläismäistä ruumista. Kristuksessa
kuolleet näyttivät nousevan ensin. Pystyin tuskin käsittämään näkemääni. Se oli niin ihmeellistä. Se ylitti villeimmät kuvitelmani. Ruumis
muotoutui jälleen valtavan jättiläisen kaltaiseksi, mutta tällä kertaa
se oli erilainen. Se oli puettu hohtavan valkoisiin vaatteisiin, joissa
ei ollut tahraa eikä ryppyä. Kaikenikäiset ihmiset näyttivät liittyvän
tähän ruumiiseen. Etsiessään lopullista muotoaan ruumis yleni hyvin
hitaasti kohti taivasta ja äkkiä Herra Jeesus ilmestyi ylhäältä ja
asettui ruumiin pääksi ja minä kuulin taas ukkosen jyrähdyksen, joka
sanoi: "Tämä on minun rakas morsiameni, jota minä olen odottanut. Hän
on tullut tulen läpi vahingoittumattomana. Häntä minä olen rakastanut
maailman alusta asti." Yhtäkkiä
käänsin katseeni pohjoiseen ja näin suurta tuhoa: miehiä ja naisia,
jotka huusivat tuskissaan ja tuhoutuneita rakennuksia. Sitten
kuulin äänen puhuvan neljännen kerran ja se sanoi: "Nyt minä vuodatan
vihani maan päälle." Jumala näytti vuodattavan vihansa maailman ääriin
asti. Näytti aivan siltä, kuin suuret Jumalan vihan maljat olisi
vuodatettu maan päälle. Muistan kaiken kuin eilisen päivän. Vapisin kauttaaltani, kun katselin hirveää näkyä, missä kaupungit ja kokonaiset kansakunnat tuhoutuivat. Kuulin
ihmisten itkun ja valituksen. He itkivät paetessaan luoliin, mutta
luolat eivät voineet heitä peittää. He hyppäsivät veteen, mutta vesi ei
voinut heitä hukuttaa. Mikään ei voinut hävittää heitä. He halusivat
riistää itseltään hengen, mutta he eivät voineet. Loin
jälleen katseeni ruumiiseen, joka oli puettu hohtavan valkoisiin
vaatteisiin. Hyvin, hyvin hitaasti se alkoi kohota maasta ja samassa
minä heräsin. Millaista näkyä olinkaan saanut katsella. Olin nähnyt
Kristuksen ruumiin lopunajan tehtävät, sen viimeisen hetken. 27.
kesäkuuta aamulla kello 2.30 tämä näky, tämä ilmestys, palasi
täsmälleen samanlaisen kuin edellisellä kerralla. Elämäni
on muuttunut, kun olen alkanut ymmärtää, että me elämme näitä viimeisiä
aikoja, sillä kaikkialla maailmassa Jumala voitelee miehiä ja naisia
näihin tehtäviin. He eivät julista mitään oppeja tai oppisuuntia. He
julistavat Jeesusta Kristusta. He julistavat Herran Sanaa ja he
sanovat: "Olen kuullut sen niin monta kertaa näyssä. Tapahtukoon minun
Sanani mukaan." Minun
kansani, kuunnelkaa minua. Tapahtukoon minun Sanani mukaan. Meidät
puetaan Jumalan voimalla ja voitelulla. Meidän ei tarvitse saarnata.
Meidän ei tarvitse hakea julkisuutta. Meidän ei tarvitse olla
riippuvaisia ihmisistä eikä meidän tarvitse edustaa mitään
kirkkokuntaa, vaan meillä tulee olemaan elävän Jumalan voima. Me emme
pelkää ihmisiä, sillä me lähdemme liikkeelle Herran Sebaotin nimessä. Tommy Hicks |