Mitä pian tapahtuu?
"Galilean
miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka: otettiin
teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen
taivaaseen menevän." Apt. 1:11 \" . . .
sitten meidät temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan,
yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." 1 Tess. 4:14-17 Ilmestys tulevista tapahtumista mm.
Kristuksen seurakunnan ylösottamisesta, jonka Herra on näyttänyt Olav Rogdelle Norjassa. Tämä
kirjoittaa: Ollessani
rukouksessa erään veljen kodissa sain ilmestyksen, jonka näkemisestä olin hyvin
järkyttynyt. Tämä ilmestys tuli minulle sitä varten ja sillä tavalla, että
kirjoittaisin sen paperille. Kun en sitä kuitenkaan tehnyt ja en saanut asialta
rauhaa, niin sanoin Jumalalle: "En muista kaikkea, mutta jos ilmestyksen
muistiin merkitseminen on tahtosi, niin anna ilmestys minulle vielä
kerran!" Noin kahden viikon kuluttua sain saman ilmestyksen uudelleen
ikään kuin lukeakseni kirjaa tai lehteä. Kello oli 10 illalla. Sain käsiini
lyijykynän ja vanhan kassakirjan. Kirjoitin ja kirjoitin, kunnes kello oli 1
yöllä. En jaksanut enempää; olinhan
puolivälissä 79 vuotta. Pyysin saada levätä ja rukoilin Jumalalta jatkoa
seuraavana päivänä tai iltana, että saan tämän valmiiksi. Kului taas viikko,
ennen kuin sain jatkoa ilmestykseeni. Kello oli jälleen 10 illalla. Tästä alkaa ilmestys: Ilm. 3:10.
1 Tess. 1:10 Kello on 9
aamupäivällä. Rouva Andersen 'istuu radion ääressä ja kuuntelee lastentuntia.
Noin neljän viiden minuutin kuluttua ohjelma äkkiä katkaistaan: "Huomiota
herättävä uutinen Oslosta! Kaupunki on
pako kauhun vallassa. Poliisiviranomaiset ilmoittavat, että on tapahtunut
jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Sangen monta, ei tiedetä kuinka monta lasta
ja aikuista on kadonnut tietymättömiin. Viranomaiset eivät voi kuuluttaa, kun
kadonneita on niin paljon. Niitä perheitä, joita katoaminen on koskenut,
kehotetaan antamaan mahdollisimman selvä ilmoitus viranomaisille."
Muutaman minuutin kuluttua radiosta kerrotaan: "Suurtorilla on kaksi
kaupantekijää hävinnyt kesken työtään. Eräs kukkien ostaja kertoo, että hänen
maksaessaan kukkia myyjälle tämä hävisi, samalla kun hän oli antamassa
vaihtorahaa. Sama ostaja kertoo kuulleensa myyjän sanoneen: 'Kiitos Jeesus!' Ja
niin hän oli hävinnyt. Kertoja hieroi silmiään, sillä hänestä näytti kuin sumua
olisi ollut hänen edessään. Kukkakauppias oli joka tapauksessa poissa. Siinä
samassa alkoi eräs nuori äiti huutaa hirveästi ja riuhtoa tyhjää lastenvaunua.
Hän juoksi ja huusi: 'Joku on varastanut lapseni. Se oli kahdeksan kuukautta
vanha poika. Missä on poliisi?' Poliisi oli kyllä lähellä, mutta ei hän voinut
asialle mitään. Joka puolelta kuului huutoa ja kohua. Joku kauppias juoksi ulos
liikkeestään ja huusi: 'Auttakaa, auttakaa, kaksi liikeapulaista hävisi
yhtäkkiä myymäläpöydän takaa.' " Tämä oli vain alkua. "Myös
Tukholmasta ilmoitetaan, että suuri joukko ihmisiä on kadonnut samalla tavalla kuten
Oslostakin, ja kaupunki on pakokauhun vallassa. Lisäksi Kööpenhamina ja
Helsinki ovat ilmoittaneet samaa. Maaseudulta on myös saatu tietoja
katoamistapauksista. Joka paikasta on lapsia ja aikuisia kadonnut. Poliisi ei
voi selvittää tätä salaisuutta." "Ulf", sanoo rouva Andersen,
"mitähän tämä nyt on?" Hän astelee ulos kadulle ja silmäilee eteensä.
Mikä kaunis huvilakaupunki! Kauniita
pikkutaloja aitauksen ympäröimänä. Tuolta
tulee rouva Håland. Hän peittää kasvonsa käsillään ja
huutaa toivottomasti: "Ruth, Ruth!" Siinä samassa hän huomaa rouva
Andersenin ja kysyy häneltä: "Oletko nähnyt ketään vierasta kulkevan
täältä? Ruth on kadonnut. Hän istui. rapulla ja katseli, kun minä leikkasin
ruusupensasta. Yhtäkkiä hän hävisi. Hän on
poissa. Huusin huutamistani, mutta kukaan ei vastannut. Minusta tuntui, että
joku nousi ylös seinää pitkin, mutta olen varmaan pyörryksissä."
"Ruth, missä olet? Kuka hänet vei?" Hän itkee katkerasti. "Mutta
tuoltahan tulee Andersen." - "Tuletko sinä nyt, tähän aikaan",
rouva Andersen kysyy, "kellohan on vasta puoli kymmenen." "En
jaksanut enempää. Kaikki on sekaisin verstaalla. Monta työmiestä on hävinnyt
salaperäisellä tavalla. Koneet pysähtyivät yhtäkkiä. Luulimme onnettomuuden
tapahtuneen. Etsimme heitä, mutta ei heistä näkynyt jälkeäkään. Silloin eräs,
joka on kulkenut hengellisissä kokouksissa ja sanoo itseään kristityksi, aIkoi huutaa: 'Nyt se on tapahtunut, nyt se on tapahtunut!'
'Mikä sitten on tapahtunut', kysyin. 'Jeesus on noutanut omansa', hän itki ja
huusi, 'minä jäin jäljelle, jäin jäljelle.' Pyysin häntä vaikenemaan, mutta hän
vain yltyi. Oli kauheaa kuulla häntä. Näytti, että monella oli asiat samalla
tavalla. Jätin kaikki ja lähdin. Saamme kuitenkin ylityötä tänään. Kaupungin
keskustassa oli suoranainen sekasorto. Liikenne oli aivan lamassa. Monta
autonkuljettajaa oli hävinnyt. Raitiovaunut seisoivat paikoillaan pitkissä
riveissä. Ne
kuljettajat, jotka olivat jäljellä, yrittivät pujottautua eteenpäin. Ihmiset
olivat puolihulluja. He juoksivat edestakaisin ja etsivät omaisiaan. Poliisi ei
voinut mitään." Rouva Håland vääntelee käsiään,
itkee ja juoksee kotiinsa. Andersen ja hänen vaimonsa menevät sisälle. Radio
antaa lisää tietoja kadonneista: "Monista laivoista on hävinnyt ihmisiä.
Kaikki vastasyntyneet ovat kadonneet synnytyslaitokselta. Hoitajat ovat pelon
vallassa. Äidit valittavat epätoivoissaan. Monta hoitajaa on myös poissa.
Vanhainkodista on useita hävinnyt." Kello 11
radio kertoo - tällä kertaa Lontoosta, että "kello 9 hävisi koko
Isosta-Britanniasta suuri joukko lapsia ja aikuisia eikä heistä ole löydetty
jälkeäkään. Tämä on selittämätöntä. Monet papit ovat kutsuneet seurakuntansa
koolle. He ovat todenneet, että rukoilevat ja tosi uskovaiset ovat poissa.
Monta pappia ja saarnaajaa on kadonneiden joukossa. Eräs piispa jossain
suuressa hiippakunnassa on kutsunut koolle pappinsa." Nyt on kolme ja
puoli tuntia kulunut ensimmäisestä Oslon tiedonannosta. Koko ajan on virrannut
tietoja katoamisista eri maista. Kaukoidästä Koreasta tulee mitä huomiota
herättävin uutinen: Monta tuhatta henkilöä on kadonnut, heidän joukossaan
paljon Yhdistyneitä Kansakuntia palvelevia. Kokonaistilanteen kuvaaminen on
aivan mahdotonta. Ihmiset ovat pelon vallassa. On tosin monia, jotka sättivät
ja kiroilevat niin Jumalaa kuin lähimmäisiäkin. Eräs mies juoksee kadulle,
vääntelee käsiään ja huutaa: "Olkaa varuillanne, olkaa varuillanne! Kohta
me katoamme kaikki." - Hän oli kadottanut
järkensä. Eräs vanhempi nainen seisoo kädet ristissä ja katselee taivaalle. Hän
sanoo: "Ei, ei. Kun emme olleet valmiina Hänen tulonsa edellä, niin ei Hän
enää tule ketään noutamaan. Herra Jumala, Jeesus, auta meitä! Nyt se on
tapahtunut. Olen ollut uskovainen koko ikäni. En osannut arvata, että Hän näin
nopeasti tulisi. En ole ollut kyllin valveilla. " Iltalehdissä on selostus
tapahtumasta. Ihmisiä kehotetaan olemaan rauhallisia. Poliisit ja muut
viranomaiset työskentelevät kuumeisesti saadakseen selville kadonneiden
lukumäärän. Tiedemiehet ja erikoisesti meteorologit toimivat löytääkseen syyn
tähän salaperäiseen tapahtumaan. Vähitellen
alkaa tulvia tietoja Amerikan itävaltiosta. Poliisit ovat saaneet tietoja kadonneista
ihmisistä. Vaikeita liikenneonnettomuuksia on tapahtunut, ja monta ihmistä on
menettänyt henkensä. Uutisista
päätellen tapahtuma on koskettanut koko maailmaa. Eteläosassa maapalloa on
tapahtunut samat asiat kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. Hirveä levottomuus
hallitsee kaikkialla. Näyttää siltä, etteivät ihmiset uskalla mennä yöksi
levolle. Kaduilla puhutaan tapahtumasta hysteerisesti. Tullaan lopulta siihen
tulokseen, että kristityt ja kristinusko ovat olleet tapahtuneeseen 'suurimpana
syynä. Ne, jotka henkilökohtaisesti tunsivat kadonneita, tietävät kertoa, että
he olivat uskovaisia intoilijoita ja viattomia lapsia. Eräs
työläinen virkahtaa: "Nyt on Hans Olsen poissa. Nyt hän on kokenut sen,
mistä hän aina puhui, että Jeesus tulee pian ja noutaa omansa pois."
"Niin", vastaa joku toinen, "meidänkin joukossa oli yksi
tuollainen. Hänkin on poissa. Nyt, täytyy viranomaisten puuttua asiaan ja
kieltää kaikki uskontoa koskevat asiat. Tämä tapaus ei saa toistua."
"Oi, ei", huudahtaa yksi joukosta, "tämä
ei tule enää koskaan tapahtumaan. Olisimmepa vain kuunnelleet, mitä
saarnattiin, niin meidän kohtalomme olisi ollut parempi. Nyt meidän on pakko
elää tässä sekasorrossa ja tässä helvetissä, ja vielä pahemmaksi aika vain
muuttuu." "Jaha, sinä uskoit heihin, olisit mennyt heidän mukanaan,
jotka nyt ovat kadonneet", sanoo eräs. "Toivomukseni on, että olisin
voinut", vastaa hän ja menee pois. Joku huutaa hänen peräänsä: "Sinut
pitäisi hirttää, ja ne kaikki, jotka puuttuvat mielisairaaseen uskontoon."
Seuraavana päivänä lehdet eivät voi antaa tyydyttävää selostusta asiasta. Kaikki on
ja tulee olemaan selittämätöntä. Eri maista on samansuuntaisia tietoja.
Lähetyskentiltä kerrotaan, että suuret joukot kristittyjä on kadonnut, joskin
myös joitakin on jäänyt jäljelle. Paljon on
pappeja ja saarnaajia jäljellä tilaisuudessa, joka on kokoon kutsuttu. Monta on
tosin poissakin. Tilanne on hermostuttava ja masentava. Monet läsnäolijoista
ovat onnettomia. Kukaan ei epäröi tapahtumaa. Se oli se ennustettu
ylöstempaaminen, joka koski pyhiä, niin sanottu morsiamen ylösotto. Monet
tunnustavat huolimatta teologisesta sivistyksestään ja Jumalan Sanan
tutkimisestaan, että he eivät ole koskaan osanneet kuvitella asiaa näin
tapahtuvaksi. He olivat olleet aina vieraita uudestisyntymisen ja lapseuden
hengelle. Eräs nuori pappi virkkaa: "En ole koskaan opettanut tällä
tavalla. Professorit eivät opettaneet, mitä näinä päivinä on tapahtunut."
Mielipiteet ovat kuohuksissa, joten neuvottelusta ei tule asiallista. Poliisin
käännyttyä kokousväen puoleen saadakseen käsityksen katoamisista, kokouksen
osanottajat ovat yhtä mieltä hyväksyessään selonteoksi: "Se, mikä on
tapahtunut, oli Raamatun mukaan ennustettu niin kutsuttu morsiamen ylösotto,
toisin sanoen Jeesus haki omansa pois. Se on kaikki, mitä voimme sanoa."
Poliisi ei kuitenkaan anna julki tuota lausuntoa, sillä se ajattelee, että lausuma
on tulos hysteerisestä ja hermostuneesta mielentilasta. Tapahtuma
on niin laaja-alainen, että siitä tulee hallitusasia. Kun uskonto ja kristityt
ovat tuohon syynä, kirkot ja kappelit täytyy sulkea toistaiseksi, kunnes on
saatu enemmän valoa. Probleema on kohdannut kaikkia kansoja, joten siitä tulee
yhteinen asia. YK on paras keskus selvittämään ja tutkimaan tapahtuman
perusteellisesti. Kristittyjen
piirissä on tilanne masentava. Eilen sunnuntaina olivat rukoushuoneet ja kirkot
täynnä ihmisiä. Nyt monet seurakunnat ovat ilman paimenta ja monta jäsentä on
myös poissa. Monissa seurakunnissa on vain harvoja jäseniä jäljellä, mutta
silti niissä on väkeä. Monet kävijöistä ovat niitä, joita tuo "suuri
onnettomuus", niin kuin sitä sanotaan, on kohdannut. Ihmiset tahtovat
kuulla Jumalan sanaa, mutta turhaan. Joku yrittää lukea. "En voi
lukea." Toiset itkevät. Suuri yleisö on yksimielinen siitä, että
kristinusko on pääsyynä tuohon valitettavaan tapaukseen. He tahtovat saada
siihen selvyyden kristityiltä ihmisiltä. Monet ihmiset etsivät apua Jumalalta.
He ovat syvästi onnettomia. Useimmissa
kokouksissa vallitsee suoranainen sekasorto. Eräässä paikassa mies pui nyrkkiään
ja huutaa papille: "Se on sinun syysi, että meistä niin moni jäi jäljelle.
Sinä et koskaan kertonut siitä, että Jeesus tulee noutamaan omansa ja vielä
vähemmän sydämen puhtaudesta ja Pyhän Hengen kasteesta, etkä siitä, että kaikki
pitää olla selvänä Jumalan ja ihmisten välillä. Minä tiedän, mikä minulla oli
esteenä, vain pikkuasiat, pikkuasiat, mutta, mutta. . . Herra Jumala
auta!" "Vaikene", pappi sanoo. Hän luulee täyttäneensä
velvollisuutensa. Tällä tavalla toinen syyttää toistaan: itkien ja valittaen. He
kolkuttavat ovelle, mutta se on suljettu. Tilannetta ei voi kuvailla,
millaiseksi se on kehittynyt. Ihmiset ovat tietoisia siitä, että hirvittävä
aika on tulossa. Aivan kuin leijuu ilmassa, että kaikki toivo on poissa. Ovi on
suljettu, mutta he kolkuttavat ja huutavat, kaikki ne, jotka olivat tyytyneet
ulkopuoliseen uskontoon ja sen muotoihin. Monet ovat olleet mukana toveruuden
vuoksi, toiset taas mukana laulun ja musiikin tähden, kaikki ilman
uudestisyntymistä, ilman lapsen asemaa ja ilman perintöoikeutta. Monelle
seurakuntaelämä on ollut vain ajanviettoa ilman sisäistä elämää. He kolkuttavat
suljetun oven takana: "Herra, Herra, avaa ovesi meille!" Kaiken
lisäksi kuuluu hirveä huhu, että kolmas maailmansota saattaa puhjeta milloin
tahansa. Diplomaattiset suhteet Idän ja Lännen välillä ovat katkenneet. Ei
kestä kauan, kun idästä tulee tieto, että kommunistit etunenässä kieltävät
kaiken kristillisen toiminnan. Se, joka uskaltaa mainita nimen Jeesus, saa
kuolemantuomion. Kristillinen kirjallisuus pitää hävittää. Raamattu
ensimmäisenä on poltettava. Merkitsee kuolemaa pitää pienintäkin esinettä, joka
jollain tavoin muistuttaa Kristuksesta. Länsimaissa kestää hiukan kauemmin,
ennen kuin nämä säännöt tulevat täytäntöön. Jumalaton enemmistö johtajien ja
kansan keskellä on pois suunniltaan ja vaatii, että jotain pitää tehdä. Se
voittaa, ja kun kristillisyys oli pääsyynä asioiden kulkuun, niin lopputulos on
selvä. Alkaa
hirvittävin aika ihmiskunnan historiassa. Suuri joukko jäljelle jääneistä
kristityistä huutaa jatkuvasti Jumalan puoleen. Se ei tahdo seurata
viranomaisten määräyksiä. Kristityt joutuvat vankeuteen ja kuulusteltaviksi
kuin Gestapon aikoina. Jos tahdot kirota ja kieltää Jeesuksen Kristuksen, voit
pelastaa henkesi. Tämä on käsky. Tuhannet ovat järkkymättömiä uskossaan, ja
niin alkavat massamurhat, joita ei voi sanoin kuvailla. Monia kidutetaan
hirveällä tavalla, kunnes he kuolevat. Ei ole enää oikeutta eikä lakia. Saatana on päästetty irti! Voi maata ja sen asukkaita! Monet
antavat periksi hädän hetkellä. Heillä ei ole paikkaa, mihin menisivät, sillä
koko maailma on pahuuden vallassa. Kaikki kansat ovat yhtä mieltä siitä, että
kristinusko täytyy tukahduttaa. Tämän maailman ruhtinas on ottanut vallan.
Lapset kavaltavat vanhempiansa kuolemaan. Nyt täyttyy se, mitä on kirjoitettu Luuk. 21:16:ssa. On mahdotonta kuvailla kaikkea tapahtuvaa,
mutta Jumala on selvittänyt sen Ilmestyskirjassa. Näiden onnettomain huuto on:
"Herra, lyhennä nämä päivät!" Nyt on tultu siihen pisteeseen, että ei
vain kristinuskoa pidä tukahduttaa, vaan myös juutalaisuus ja juutalaiset pitää
lopettaa. Poliittisesta eripuraisuudesta huolimatta kaikki kansat varustautuvat
hyökätäkseen Jerusalemiin. Israel on hyvin varustautunut, joten vastarinta on
oleva sen mukainen. Suurin syy hyökkäyspäätökseen on epäluottamus supervaltojen
keskuudessa. Yksi pelkää, että toinen saa liian suuren vallan. Lopputuloksena
on kauhea verilöyly: Harmagedon. Silloin tulee Kuningasten Kuningas, Herrain
Herra, korkeudessaan ja ihanuudessaan. Ilm. 20:6. |