Mitä pian tapahtuu?
"Galilean
miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka: otettiin
teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen
taivaaseen menevän." Apt. 1:11 \" . . .
sitten meidät temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan,
yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." 1 Tess. 4:14-17
Ilmestys tulevista tapahtumista
mm.
Kristuksen seurakunnan ylösottamisesta, jonka Herra on näyttänyt Olav Rogdelle Norjassa. Tämä
kirjoittaa: Ollessani rukouksessa erään veljen kodissa sain ilmestyksen, jonka
näkemisestä olin hyvin järkyttynyt. Tämä ilmestys tuli minulle sitä varten ja
sillä tavalla, että kirjoittaisin sen paperille. Kun en sitä kuitenkaan tehnyt
ja en saanut asialta rauhaa, niin sanoin Jumalalle: "En muista kaikkea,
mutta jos ilmestyksen muistiin merkitseminen on tahtosi, niin anna ilmestys
minulle vielä kerran!" Noin kahden viikon kuluttua sain saman ilmestyksen
uudelleen ikään kuin lukeakseni kirjaa tai lehteä. Kello oli 10 illalla. Sain
käsiini lyijykynän ja vanhan kassakirjan. Kirjoitin ja kirjoitin, kunnes kello
oli 1 yöllä. En jaksanut enempää;
olinhan
puolivälissä 79 vuotta. Pyysin saada levätä ja rukoilin Jumalalta jatkoa
seuraavana päivänä tai iltana, että saan tämän valmiiksi. Kului taas viikko,
ennen kuin sain jatkoa ilmestykseeni. Kello oli jälleen 10 illalla.
Tästä alkaa ilmestys: Kello on 9 aamupäivällä. Norjassa klo 9.00
eli Suomessa ennen klo 10.00 Rouva Andersen 'istuu radion ääressä ja
kuuntelee lastentuntia. Radiolastentunti viittaa tähän olemassa olevaan aikaamme.
Noin neljän viiden minuutin kuluttua ohjelma äkkiä katkaistaan: "Huomiota
herättävä uutinen Oslosta! Pelastuslaitos ja hätäkeskus reagoivat nopeasti jos
katoamisia on paljon, eli muutama minuutti. Kaupunki on pako kauhun
vallassa. Poliisiviranomaiset ilmoittavat, että on tapahtunut jotain
tavallisuudesta poikkeavaa. Sangen monta, ei tiedetä kuinka monta lasta ja
aikuista on kadonnut tietymättömiin. Viranomaiset eivät voi kuuluttaa, kun
kadonneita on niin paljon. Niitä perheitä, joita katoaminen on koskenut,
kehotetaan antamaan mahdollisimman selvä ilmoitus viranomaisille."
Muutaman minuutin kuluttua radiosta kerrotaan: "Suurtorilla on kaksi
kaupantekijää hävinnyt kesken työtään. Torikukkakauppa viittaa kesäaikaan, tai ainakin kevät ja
syksy käyvät. Eräs kukkien ostaja kertoo, että hänen maksaessaan
kukkia myyjälle tämä hävisi, samalla kun hän oli antamassa vaihtorahaa. Sama
ostaja kertoo kuulleensa myyjän sanoneen: 'Kiitos Jeesus!' Ja niin hän oli
hävinnyt. Kertoja hieroi silmiään, sillä hänestä näytti kuin sumua olisi ollut
hänen edessään. Kukkakauppias oli joka tapauksessa poissa. Siinä samassa alkoi
eräs nuori äiti huutaa hirveästi ja riuhtoa tyhjää lastenvaunua. Hän juoksi ja
huusi: 'Joku on varastanut lapseni. Se oli kahdeksan kuukautta vanha poika. Viattomat otetaan.
Missä on poliisi?' Poliisi oli kyllä lähellä, mutta ei hän voinut asialle
mitään. Joka puolelta kuului huutoa ja kohua. Joku kauppias juoksi ulos
liikkeestään ja huusi: 'Auttakaa, auttakaa, kaksi liikeapulaista hävisi
yhtäkkiä myymäläpöydän takaa.' " Tämä oli vain alkua. "Myös
Tukholmasta ilmoitetaan, että suuri joukko ihmisiä on kadonnut samalla tavalla kuten
Oslostakin, ja kaupunki on pakokauhun vallassa. Lisäksi Kööpenhamina ja
Helsinki ovat ilmoittaneet samaa. Maaseudulta on myös saatu tietoja
katoamistapauksista. Joka paikasta on lapsia ja aikuisia kadonnut. Poliisi ei
voi selvittää tätä salaisuutta." "Ulf", sanoo rouva Andersen,
"mitähän tämä nyt on?" Hän astelee ulos kadulle ja silmäilee eteensä.
Mikä kaunis huvilakaupunki! Kauniita
pikkutaloja aitauksen ympäröimänä. Tämä viittaisi siihen että mitään mullistavaa ei ainakaan ole
ehtinyt vielä tapahtua.
Tuolta
tulee rouva Håland. Hän peittää kasvonsa käsillään ja
huutaa toivottomasti: "Ruth, Ruth!" Siinä samassa hän huomaa rouva
Andersenin ja kysyy häneltä: "Oletko nähnyt ketään vierasta kulkevan
täältä? Ruth on kadonnut. Hän istui. rapulla ja katseli, kun minä leikkasin
ruusupensasta. Ruusupensaan
leikkaaminen voi viitata kaikkiin aikoihin paitsi talveen. Puutarhanet
keskustelupalstalta poimittu: Pensasruusujen
hoitoleikkaukseksi riittää kun poistat keväällä mahdolliset
kuivat/vaurioituneet oksat sekä ympäristöön leviävät juuriversot (mikäli et
halua pensasviidakkoa). Mikäli pensas on tosi tiheä
(esim. vanha pensas) voi sitä varovasti harventaa poistamalla oksia. Yhtäkkiä hän hävisi. Hän on
poissa. Huusin huutamistani, mutta kukaan ei vastannut. Minusta tuntui, että
joku nousi ylös seinää pitkin, mutta olen varmaan pyörryksissä."
"Ruth, missä olet? Kuka hänet vei?" Hän itkee katkerasti. "Mutta
tuoltahan tulee Andersen." - "Tuletko sinä nyt, tähän aikaan",
rouva Andersen kysyy, "kellohan on vasta puoli kymmenen." "En
jaksanut enempää. Kaikki on sekaisin verstaalla. Monta työmiestä on hävinnyt salaperäisellä
tavalla. Koneet pysähtyivät yhtäkkiä. Luulimme onnettomuuden tapahtuneen.
Etsimme heitä, mutta ei heistä näkynyt jälkeäkään. Silloin eräs, joka on
kulkenut hengellisissä kokouksissa ja sanoo itseään kristityksi, aIkoi huutaa: 'Nyt se on tapahtunut, nyt se on tapahtunut!'
'Mikä sitten on tapahtunut', kysyin. 'Jeesus on noutanut omansa', hän itki ja
huusi, 'minä jäin jäljelle, jäin jäljelle.' Nimikristityt/tyhmät neitsyet jätetään.
Pyysin häntä vaikenemaan, mutta hän vain
yltyi. Oli kauheaa kuulla häntä. Näytti, että monella oli asiat samalla
tavalla. Jätin kaikki ja lähdin. Saamme kuitenkin ylityötä tänään. Tehdastyö ja ylityö
viittaavat arkipäivään. Kaupungin keskustassa oli suoranainen
sekasorto. Liikenne oli aivan lamassa. Monta autonkuljettajaa oli hävinnyt.
Raitiovaunut seisoivat paikoillaan pitkissä riveissä.
Ne
kuljettajat, jotka olivat jäljellä, yrittivät pujottautua eteenpäin. Ihmiset
olivat puolihulluja. He juoksivat edestakaisin ja etsivät omaisiaan. Poliisi ei
voinut mitään." Rouva Håland vääntelee käsiään,
itkee ja juoksee kotiinsa. Andersen ja hänen vaimonsa menevät sisälle. Radio
antaa lisää tietoja kadonneista: "Monista laivoista on hävinnyt ihmisiä.
Kaikki vastasyntyneet ovat kadonneet synnytyslaitokselta. Viattomat otetaan pois vihasta. Hoitajat
ovat pelon vallassa. Äidit valittavat epätoivoissaan. Monta hoitajaa on myös
poissa. Vanhainkodista on useita hävinnyt."
Kello 11
radio kertoo - tällä kertaa Lontoosta, että "kello 9 hävisi koko
Isosta-Britanniasta suuri joukko lapsia ja aikuisia eikä heistä ole löydetty
jälkeäkään. Tämä on selittämätöntä. Monet papit ovat kutsuneet seurakuntansa
koolle. He ovat todenneet, että rukoilevat ja tosi uskovaiset ovat poissa.
Monta pappia ja saarnaajaa on kadonneiden joukossa. Eräs piispa jossain
suuressa hiippakunnassa on kutsunut koolle pappinsa." Nyt on kolme ja
puoli tuntia kulunut ensimmäisestä Oslon tiedonannosta. Koko ajan on virrannut
tietoja katoamisista eri maista. Katoamisia huomataan pitkin päivää joka viittaa siihen että
kaikki ei tapahdu yhdellä kertaa vaan ihmiset huomaa, ”Jeesus hakee omansa”.
Kaukoidästä Koreasta tulee mitä huomiota herättävin uutinen: Monta tuhatta
henkilöä on kadonnut, heidän joukossaan paljon Yhdistyneitä Kansakuntia
palvelevia. Kokonaistilanteen kuvaaminen on aivan mahdotonta. Ihmiset ovat
pelon vallassa. On tosin monia, jotka sättivät ja kiroilevat niin Jumalaa kuin
lähimmäisiäkin. Eräs mies juoksee kadulle, vääntelee käsiään ja huutaa:
"Olkaa varuillanne, olkaa varuillanne! Kohta me katoamme kaikki." - Hän oli kadottanut järkensä. Eräs vanhempi nainen seisoo
kädet ristissä ja katselee taivaalle. Hän sanoo: "Ei, ei. Kun emme olleet
valmiina Hänen tulonsa edellä, niin ei Hän enää tule ketään noutamaan. Herra
Jumala, Jeesus, auta meitä! Nyt se on tapahtunut. Olen ollut uskovainen koko
ikäni. En osannut arvata, että Hän näin nopeasti tulisi. En ole ollut kyllin
valveilla. " Iltalehdissä on selostus tapahtumasta. Ihmisiä kehotetaan
olemaan rauhallisia. Poliisit ja muut viranomaiset työskentelevät kuumeisesti
saadakseen selville kadonneiden lukumäärän. Tiedemiehet ja erikoisesti
meteorologit toimivat löytääkseen syyn tähän salaperäiseen tapahtumaan.
Vähitellen
alkaa tulvia tietoja Amerikan itävaltiosta. Poliisit ovat saaneet tietoja
kadonneista ihmisistä. Vaikeita liikenneonnettomuuksia on tapahtunut, ja monta
ihmistä on menettänyt henkensä.
Uutisista
päätellen tapahtuma on koskettanut koko maailmaa. Eteläosassa maapalloa on
tapahtunut samat asiat kuin pohjoisella pallonpuoliskolla. Hirveä levottomuus
hallitsee kaikkialla. Näyttää siltä, etteivät ihmiset uskalla mennä yöksi
levolle. Katoamiset
ovat siis yhden päivän kestävä tapahtuma. Kaduilla puhutaan
tapahtumasta hysteerisesti. Tullaan lopulta siihen tulokseen, että kristityt ja
kristinusko ovat olleet tapahtuneeseen 'suurimpana syynä. Ne, jotka
henkilökohtaisesti tunsivat kadonneita, tietävät kertoa, että he olivat
uskovaisia intoilijoita ja viattomia lapsia.
Eräs
työläinen virkahtaa: "Nyt on Hans Olsen poissa. Nyt hän on kokenut sen,
mistä hän aina puhui, että Jeesus tulee pian ja noutaa omansa pois."
"Niin", vastaa joku toinen, "meidänkin joukossa oli yksi
tuollainen. Hänkin on poissa. Nyt, täytyy viranomaisten puuttua asiaan ja
kieltää kaikki uskontoa koskevat asiat. Tämä tapaus ei saa toistua."
"Oi, ei", huudahtaa yksi joukosta,
"tämä ei tule enää koskaan tapahtumaan. Olisimmepa vain kuunnelleet, mitä
saarnattiin, niin meidän kohtalomme olisi ollut parempi. Nyt meidän on pakko
elää tässä sekasorrossa ja tässä helvetissä, ja vielä pahemmaksi aika vain
muuttuu." "Jaha, sinä uskoit heihin, olisit mennyt heidän mukanaan,
jotka nyt ovat kadonneet", sanoo eräs. "Toivomukseni on, että olisin
voinut", vastaa hän ja menee pois. Joku huutaa hänen peräänsä: "Sinut
pitäisi hirttää, ja ne kaikki, jotka puuttuvat mielisairaaseen uskontoon."
Seuraavana päivänä lehdet eivät voi antaa tyydyttävää selostusta asiasta.
Kaikki on
ja tulee olemaan selittämätöntä. Eri maista on samansuuntaisia tietoja.
Lähetyskentiltä kerrotaan, että suuret joukot kristittyjä on kadonnut, joskin
myös joitakin on jäänyt jäljelle.
Paljon on
pappeja ja saarnaajia jäljellä tilaisuudessa, joka on kokoon kutsuttu. Monta on
tosin poissakin. Tilanne on hermostuttava ja masentava. Monet läsnäolijoista
ovat onnettomia. Kukaan ei epäröi tapahtumaa. Se oli se ennustettu
ylöstempaaminen, joka koski pyhiä, niin sanottu morsiamen ylösotto. Monet
tunnustavat huolimatta teologisesta sivistyksestään ja Jumalan Sanan
tutkimisestaan, että he eivät ole koskaan osanneet kuvitella asiaa näin
tapahtuvaksi. He olivat olleet aina vieraita uudestisyntymisen ja lapseuden
hengelle. Eräs nuori pappi virkkaa: "En ole koskaan opettanut tällä
tavalla. Professorit eivät opettaneet, mitä näinä päivinä on tapahtunut."
Mielipiteet ovat kuohuksissa, joten neuvottelusta ei tule asiallista. Poliisin
käännyttyä kokousväen puoleen saadakseen käsityksen katoamisista, kokouksen
osanottajat ovat yhtä mieltä hyväksyessään selonteoksi: "Se, mikä on
tapahtunut, oli Raamatun mukaan ennustettu niin kutsuttu morsiamen ylösotto,
toisin sanoen Jeesus haki omansa pois. Se on kaikki, mitä voimme sanoa."
Poliisi ei kuitenkaan anna julki tuota lausuntoa, sillä se ajattelee, että lausuma
on tulos hysteerisestä ja hermostuneesta mielentilasta.
Tapahtuma
on niin laaja-alainen, että siitä tulee hallitusasia. Kun uskonto ja kristityt
ovat tuohon syynä, kirkot ja kappelit täytyy sulkea toistaiseksi, kunnes on
saatu enemmän valoa. Probleema on kohdannut kaikkia kansoja, joten siitä tulee
yhteinen asia. YK on paras keskus selvittämään ja tutkimaan tapahtuman
perusteellisesti. Ihmiset jakaantuvat kahtia, alkaa valtava ”itkuherätys” sekä hirvittävä
uskonvaino.
Kristittyjen
piirissä on tilanne masentava. Eilen sunnuntaina olivat rukoushuoneet ja kirkot
täynnä ihmisiä. Tässä
sanotaan suoraan ”eilen sunnuntaina” eli se tapahtuu siis maanantaina.
Nyt monet seurakunnat ovat ilman paimenta ja monta jäsentä on myös poissa.
Monissa seurakunnissa on vain harvoja jäseniä jäljellä, mutta silti niissä on
väkeä. Monet kävijöistä ovat niitä, joita tuo "suuri onnettomuus",
niin kuin sitä sanotaan, on kohdannut. Ihmiset tahtovat kuulla Jumalan sanaa,
mutta turhaan. Joku yrittää lukea. "En voi lukea." Toiset itkevät.
Suuri yleisö on yksimielinen siitä, että kristinusko on pääsyynä tuohon
valitettavaan tapaukseen. He tahtovat saada siihen selvyyden kristityiltä
ihmisiltä. Monet ihmiset etsivät apua Jumalalta. He ovat syvästi onnettomia.
Useimmissa
kokouksissa vallitsee suoranainen sekasorto. Eräässä paikassa mies pui
nyrkkiään ja huutaa papille: "Se on sinun syysi, että meistä niin moni jäi
jäljelle. Sinä et koskaan kertonut siitä, että Jeesus tulee noutamaan omansa ja
vielä vähemmän sydämen puhtaudesta ja Pyhän Hengen kasteesta, etkä siitä, että
kaikki pitää olla selvänä Jumalan ja ihmisten välillä. Minä tiedän, mikä
minulla oli esteenä, vain pikkuasiat, pikkuasiat, mutta, mutta. . . Herra
Jumala auta!" "Vaikene", pappi sanoo. Hän luulee täyttäneensä
velvollisuutensa. Tällä tavalla toinen syyttää toistaan: itkien ja valittaen. Itkuherätys aktivoi
Jumalan säälintunteen syttymisen uudelleen näitä hänet jo aiemmin hylänneitä ihmisiä
kohtaan ja armo palaa heille vihan ajassakin.
He
kolkuttavat ovelle, mutta se on suljettu. Tilannetta ei voi kuvailla,
millaiseksi se on kehittynyt. Ihmiset ovat tietoisia siitä, että hirvittävä
aika on tulossa. Aivan kuin leijuu ilmassa, että kaikki toivo on poissa. Ovi on
suljettu, mutta he kolkuttavat ja huutavat, kaikki ne, jotka olivat tyytyneet
ulkopuoliseen uskontoon ja sen muotoihin. Monet ovat olleet mukana toveruuden
vuoksi, toiset taas mukana laulun ja musiikin tähden, kaikki ilman
uudestisyntymistä, ilman lapsen asemaa ja ilman perintöoikeutta.
Monelle
seurakuntaelämä on ollut vain ajanviettoa ilman sisäistä elämää. He kolkuttavat
suljetun oven takana: "Herra, Herra, avaa ovesi meille!" Kaiken
lisäksi kuuluu hirveä huhu, että kolmas maailmansota saattaa puhjeta milloin
tahansa. Diplomaattiset suhteet Idän ja Lännen välillä ovat katkenneet. Ajankohta on
hyvinkin otollinen ihan milloin ja minä vuonna tahansa, koska Venäjä ja
rosvovaltiot ovat jo toistensa liittolaisia. Ei kestä kauan, kun
idästä tulee tieto, että kommunistit etunenässä kieltävät kaiken kristillisen
toiminnan. Se, joka uskaltaa mainita nimen Jeesus, saa kuolemantuomion.
Kristillinen kirjallisuus pitää hävittää. Raamattu ensimmäisenä on poltettava.
Merkitsee kuolemaa pitää pienintäkin esinettä, joka jollain tavoin muistuttaa
Kristuksesta. Tämäkään
asia ei ole enää kuin päätöstä vailla valmis. Länsimaissa kestää
hiukan kauemmin, ennen kuin nämä säännöt tulevat täytäntöön. Jumalaton
enemmistö johtajien ja kansan keskellä on pois suunniltaan ja vaatii, että
jotain pitää tehdä. Se voittaa, ja kun kristillisyys oli pääsyynä asioiden
kulkuun, niin lopputulos on selvä. Lännen kristillisyysvaino vaatii kyllä Antikristuksen
ilmestymisen ja tälle täyden vallan antamisen.
Alkaa
hirvittävin aika ihmiskunnan historiassa. Suuri joukko jäljelle jääneistä
kristityistä huutaa jatkuvasti Jumalan puoleen. Se ei tahdo seurata
viranomaisten määräyksiä. Kristityt joutuvat vankeuteen ja kuulusteltaviksi
kuin Gestapon aikoina. Jos tahdot kirota ja kieltää Jeesuksen Kristuksen, voit
pelastaa henkesi. Tämä on käsky. Tuhannet ovat järkkymättömiä uskossaan, ja
niin alkavat massamurhat, joita ei voi sanoin kuvailla. Monia kidutetaan
hirveällä tavalla, kunnes he kuolevat. Ei ole enää oikeutta eikä lakia. Saatana on päästetty irti! Voi maata ja sen asukkaita! Monet
antavat periksi hädän hetkellä. Heillä ei ole paikkaa, mihin menisivät, sillä
koko maailma on pahuuden vallassa. Kaikki kansat ovat yhtä mieltä siitä, että
kristinusko täytyy tukahduttaa. Tämän maailman ruhtinas on ottanut vallan.
Lapset kavaltavat vanhempiansa kuolemaan. Nyt täyttyy se, mitä on kirjoitettu Luuk. 21:16:ssa. On mahdotonta kuvailla kaikkea tapahtuvaa,
mutta Jumala on selvittänyt sen Ilmestyskirjassa. Näiden onnettomain huuto on:
"Herra, lyhennä nämä päivät!" Nyt on tultu siihen pisteeseen, että ei
vain kristinuskoa pidä tukahduttaa, vaan myös juutalaisuus ja juutalaiset pitää
lopettaa. Nämä kaikki
viittaa 1290 päivän loppuun kulumiseen ja hävityksen kauhistuksen asettamiseen,
maapallon pyörimisnopeuden lisäämiseen sekä Jerusalemin rauhansopimuksen
rikkomiseen. Poliittisesta eripuraisuudesta huolimatta kaikki kansat
varustautuvat hyökätäkseen Jerusalemiin. Israel on hyvin varustautunut, joten
vastarinta on oleva sen mukainen. Suurin syy hyökkäyspäätökseen on epäluottamus
supervaltojen keskuudessa. Yksi pelkää, että toinen saa liian suuren vallan.
Lopputuloksena on kauhea verilöyly: Harmagedon. Tämä on ydinsota. Silloin tulee
Kuningasten Kuningas, Herrain Herra, korkeudessaan ja ihanuudessaan. Ilm. 20:6.
TS: MIKÄ VUOSI TAHANSA-
KEVÄT tai SYKSY – JOKA MAANANTAI KLO 10 SE VOISI JO ALKAA.
Laul. l. 2:1 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse,
armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
Sillä katso, talvi on
väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja
metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää,
viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse,
armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. ONKO NEITSYTYLÖSOTTO SIIS KEVÄÄLLÄ?
Rakas
ystävä, pidä huoli, ettet jää tänne saatanan
hallituskaudeksi, vihan ajaksi. Mene Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen eteen,
rukoile nöyrästi armoa ja valoa. Vielä tänään on armo, vielä tänään voit
sinetöityä Jeesuksen Kristuksen omaksi. Ja pääset mukaan, kun Hän noutaa
omansa. Joh. 3:3.