Rapture ready

Kun sydämessään tuntee Raamatun, tuntee sydämessään myös Jeesuksenkin. Jos osaat vain lukea Raamattua, et oppisi Jeesuksestakaan muuta kuin ne tarinat. Vaikka oppisit Raamatun kaikki sisällön ulkoa, et ymmärtäisi sen sisempiä kerroksia. Mikäli Raamattu on sinulle eräs teologistieteellinen tutkimus, et voi tuntea Jeesustakaan kuin pinnallisen tieteellisesti. Mikäli et tunne Raamattua sydämelläsi, ei Jeesuskaan näytä sinulle muulta kuin kummalliselta ihmeparantajalääkäriltä ja elämän filosofilta.
Kun mennään Jeesuksen tuomaan ilosanomaan, evankeliumiin. Sen sanoma saattaa aueta Johanneksen evankeliumin mukaan aivan kuin joka ikinen pääsisi taivaaseen. Pinnallinen evankeliumin sisäistäminen antaa myös Jeesuksen ristinkuolemasta pinnallisen käsityksen. Tällä tavalla syntyi kaikki sakramentit. Kirkonmiehet ylensivät itsensä sanoman yläpuolelle ja antoivat itselleen valtuudet, jota heillä ei ole. Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema laitettiin näin alennusmyyntiin ja Jeesuksesta tehtiin kaiken siunaaja päähän silittelijä. Kirkonmiehet alkoivat korottaa itsensä Raamatun sanan yläpuolelle, jota Jeesuskaan ei edes tehnyt. Kun Raamattu muodostuu ihmiselle pinnalliseksi, tai luettuaan sen tarpeeksi monesti, halvemmaksi, ihminen asettuu väärään suhteeseen suhteessa Jeesukseen Kristukseen. Ihminen ottaa tajuamattaan ylempiarvoisen roolin sekä Jeesukseen, että Raamattuun nähden.
Miksi näin tapahtuu? Vastaus on Pyhä Henki, sielun öljy, joka puuttuu hengellisestä elämästä.

Hyvin usein kuulee ihmisten päivittelevän pelkästään näitä Jeesuksen tekoja, joilla hän miellytti ihmisten elämää. Vain kerran hän vihjaisi tarpeeksi selvästi mitä hän oikeastaan itse ajatteli parantamisesta itsestään:

Johannes 12:1-8 Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista. Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan. Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava: "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?" Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Niin Jeesus sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle. Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina."

Tämän tarinan pointti ei ole parantaminen, eikä hyvien tekojen tekeminen, vaan huomaa, että nyt hyvän teon kohde olikin Jeesus itse. Niinpä Jeesus sanoi, että minkä takia te

olette siitä pahoillanne, että hänelle tehdään hyvää. Teillä on aina kerjäläiset ympärillänne ja lopun kaiken heillä on aina sairaita parannettavana ja riivaajia pois ajettavana. Se työ ei loppuisi koskaan, ellei Jeesus palaisi lopettamaan kaiken. Jeesuksen työ ei siis pääasiallisesti ollut sairaiden parantaminen fyysisesti, vaan sen sanoman tuominen, jolla sairaat paranivat. Jeesuksen teot muuttuivat joka ikinen kerta kaksi ja kolmiulotteisiksi vertauskuviksi, joiden sanoma on paljon suurempi kuin yhden ihmisen sairauden poistaminen ruumiista. Sama pätee tänä päivänä, kun sairaita parannetaan. Liian moni menee parannuskokoukseen pelkästään parannustaan toivoen, eikä sanomaa, joka on parantumista monin verroin tärkeämpää.

Entäpä sitten Jeesuksen ruokintaihmeet. Samaa kaavaa noudattaa, kuin parantamisen ihmeet. Ei Jeesuksen ihme ollut siinä, että saatiin ruokittua parilla kalalla ja viidellä leivällä kaikki viisituhatta, vaan siinä että sanoma on se leipä, eikä sana lopu, vaikka kuulijoita on kuinka paljon tahansa. Lisäksi kun ilosanomaa on levitetty, niin sitä jää paljon enemmän jäljelle, kuin sitä alunperin olikaan. Seitsemäntoista vasullista jäi ruokaa yli tarpeen.
Jeesus eritteli vielä ruokavertaustaan oman lihansa muodossa opetuslapsilleen ja tarkensi sen merkitystä. Vallalla oli muutenkin Mooseksen lakien mukaiset saastaisen ruuan kieltämiset jne. joten vaikeuksia riitti saada juutalaiset ymmärtämään tätä kaikkea.
Pietarin näyssä Apostolien teot 10. luvussa kerrotaan että Pietari voisi syödä ihan mitä tahansa, eikä mikään ole saastunutta. Jeesus kertoi, että kaikki ruoka siunataan ja nautitaan, niin se muuttuu ravinnoksi. Lisäksi oikea kristitty voisi syödä vaikka myrkyllistä kuolematta siitä. Tämäkin oli ruokavertausta. Ei Jeesus tarkoita sillä sitä, että voisit juoda pullollisen arsenikkia kuolematta. Ei, vaan kyllä takuulla lähtee henki pullosta arsenikkia. Ei Jeesus sitä tarkoittanut, vaan tutkia ja lukea kristitylle hyvin vaarallisiakin asioita kuolematta siitä.
Ruokailu on Raamatussa aina ollut hyvin keskeinen aihe, josta monikaan ei ole havainnut sen vertauskuvallisuutta. Olihan se

Eevan kielletty hedelmäkin se ensimmäinen suuhun ja nielun kautta vatsaan mennyt aine, joka ei varmaankaan ollut mitenkään kemiallisesti myrkyllinen, vaan vertauskuvallisesti hyvinkin tappava hedelmä. Pian alettiin uhraamaan ruokaa ja sekin on Jeesuksen näyttämää esimerkkiä, jossa sananjulistajat uhrattiin, kuten Jeesus itsekin. Ruokauhri ja teurasuhri, molemmat.

Jeesuksen elämä Raamatun lehdillä on siis yhtä monimuotoinen kuin Raamattu itsekin. Jeesuksen tekoja ei voi katsella vain yhdeltä kantilta ja siksi... Matteus 13:1-3 Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle. Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään…

Jeesus puhui aina vertauksin, hänen koko elämänsä oli konkreettista ja vertausta:

Matteus 13:10-17 Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?" Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.

Siksi Jeesus paransi sokeita, jotta vertaus antaisi viittauksen taivaallisesta hengellisestä sokeudesta ja sen parantamisesta näkeväksi. Samoin Jeesus paransi kuuroja jotta nämä kuulisivat vertauskuvallisesti sanan merkitystä. Lisäksi Jeesus paransi rampoja, jotka eivät osanneet tehdä Jumalan lapsen tekoja, vaan olivat niin rampoja hengellisessä mielessä. Kaiken lopuksi Jeesus herätti kuolleita, joka on hengellisessä mielessä jo kuollut, eikä mitään toivo enää olisi. Tällaisia ihmisiä Jeesus saattoi nostaa kuolleista hengellisessä mielessä myös kuolleista.

Nämä kaikki edelliset aisat Jeesus teki fyysisesti, konkreettisesti, jotta ihmiset olisivat tarpeeksi hämmästelleet ja ymmärtäneet hänen saamat yliluonnolliset kyvyt olemalla Jumalan poika ja messias. Ei Jeesus niitä tehnyt vain parantamisen vuoksi, muutenhan hän joutuisi joka päivä parantamaan edelleenkin, aivan kuten tekeekin, mutta ei enää omana itsenään ja fyysisenä Jeesuksena Kristuksena, vaan Pyhän Hengen kautta.

Sen sijaan ihmisten tulisi ymmärtää Jeesuksen elämän hengellinen puoli paremmin ja papistomme nöyrtyä jälleen Raamatun alamaiseksi. Jeesus ei ole mikään päähän silittelijä, joka kuuntelee sitä, miten me haluamme toimia, vaan hän on ohjeistanut miten meidän tulee toimia hänen edessään ja Kaikkivaltiaan Jumalan edessä.