23.5.2009 Danielin patsas

Baabelissa ollessaan Daniel oli lunastanut Jumalan voimassa paikkansa ja arvonsa paikallisen hoviherran silmissä ja nautti sikäli myös poikkeuksellisella tavalla kuninkaan suosiota, vaikka oli kyennyt kieltäytymään syömästä kuninkaan pöydän ruokaa, koska se oli juutalaiselle saastaista. Aika moinen saavutus, ottaen huomioon, että eipä juuri pahemmin voisi loukata kuningasta olemalla syömättä hänen tarjoamaa ruokaa. Aikaslailla huikeata siis.
Noihin aikoihin, noin viisi ja puolisataa vuotta ennen Kristusta, tämä Baabelin kuningas näki unia ja kävi levottomaksi, eikä hän saanut omilta poppamiehiltään oikein neuvoa, puhumattakaan sielunrauhasta. Kuninkaalla oli siis ongelma. (tulee heti mieleen Joosefin ajat)
Toisin kuin Joosefin Faarao, tämä Baabelin kuningas ei selittänytkään poppatohtoreille ja tietäjilleen untaan, vaan vaati vastausta kertomatta näkemäänsä. Lisäksi tämä julma kuningas aikoi tappaa kaikki tietäjänsä, jos nämä eivät kyenneet vastaamaan kuninkaalle. Tietäjät olivat kauhusta kankeina, eivätkä voineet vedota enää mihinkään, koska eiväthän he edes tienneet mistä kuningas oli unta nähnyt. Lopulta kuningas määräsi kaikki tietäjät tapettaviksi.

Daniel 2:13-16 Kun tästä oli käsky annettu ja viisaat piti tapettaman, etsittiin Danielia ja hänen tovereitaan tapettaviksi. Silloin Daniel antoi viisaan ja taitavan vastauksen Arjokille, kuninkaan henkivartioväen päällikölle, joka oli lähtenyt tappamaan Baabelin viisaita. Hän vastasi ja sanoi Arjokille, kuninkaan päällikölle: "Miksi on kuningas antanut niin ankaran käskyn?" Silloin Arjok kertoi Danielille asian. Niin Daniel meni palatsiin ja pyysi kuningasta antamaan hänelle aikaa, että hän saisi ilmoittaa kuninkaalle selityksen.

Daniel käski veljiensä rukoilla ja niin hän toimi itsekin. Sitten hän käski kuninkaan henkivartiopäällikön viedä hänet kuninkaan eteen ja hän antaisi kuninkaalle vastauksen.

Daniel 2:25-36 Silloin Arjok vei kiiruusti Danielin kuninkaan eteen ja sanoi tälle näin: "Minä olen löytänyt juutalaisten pakkosiirtolaisten joukosta miehen, joka ilmoittaa kuninkaalle selityksen". Kuningas vastasi ja sanoi Danielille, jonka nimenä oli Beltsassar: "Voitko sinä ilmoittaa minulle unen, jonka minä näin, ja sen selityksen?" Daniel vastasi kuninkaalle ja sanoi: "Salaisuutta, jonka kuningas tahtoo tietää, eivät viisaat, noidat, tietäjät eivätkä tähtienselittäjät voi ilmoittaa kuninkaalle. Mutta on Jumala taivaassa; hän paljastaa salaisuudet ja ilmoittaa kuningas Nebukadnessarille, mitä on tapahtuva aikojen lopussa. Tämä on sinun unesi, sinun pääsi näky, joka sinulla oli vuoteessasi. Kun sinä, kuningas, olit vuoteessasi, nousi mieleesi ajatus, mitä tämän jälkeen on tapahtuva; ja hän, joka paljastaa salaisuudet, ilmoitti sinulle, mitä tapahtuva on. Ja tämä salaisuus on paljastettu minulle, ei oman viisauteni voimasta, ikäänkuin minulla olisi sitä enemmän kuin kenelläkään muulla ihmisellä, vaan sentähden että selitys ilmoitettaisiin kuninkaalle ja sinä saisit selville sydämesi ajatukset. Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet

vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare-ei ihmiskäden voimasta-ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan. Tämä oli se uni, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen.

Anteeksi jännään paikkaan tullut keskeytys, mutta tähän kohtaan haluan laittaa erään Raamatun paikan ja kokonaan kiinnittää huomio tähän valintojen maailmaan:

Johanneksen ilmestys 17:3-13 Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti". Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin. Ja enkeli sanoi minulle: "Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva. Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta; heistä on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän. Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle.

Kun Johannes näki tätä näkyään maailmaa hallitsi Rooman imperiumi ja hän oli jopa sen vanki. Siksi Johannes sanoi lauseen "yksi on", jolla hän tarkoitti sen hetkistä Roomaa. Sen sijaan keitä alueella oli hallinnut ennen Roomaa, jotka olivat kaatuneet "on viisi kaatunut". Ne olivat vasemmalla kuvassa.
Eli siis... Johannes kertoo, että petovalta, joka tulee olemaan itse se kahdeksas, on noiden viiden kaatuneen joukossa, olemalla yksi noista seitsemästä, mutta silti se niistä, joka on myös samalla ollut. Ei jää vaihtoehtoja, koska Rooma se ei siis voi olla. Daniel sen näki sekä ensimmäisen, että toisen ja vielä kolmannen tason vertauskuvana. Kaikki yhdessä:

Daniel 2:37-43 Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu, ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi: sinä olet se kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun; ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee kaikkea maata. Ja neljäs valtakunta on tuleva, luja kuin rauta; niinkuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niinkuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki. Ja että sinä näit jalkain ja varvasten olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, se merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta; kuitenkin on siinä oleva raudan lujuutta, niinkuin sinä näit rautaa olevan saven seassa. Ja että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, se merkitsee, että osa sitä valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras. Että sinä näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen.

Ei Daniel tarkoittanut että juuri tämä kyseinen kuningas olisi kuningasten kuningas. Siitä huolimatta ironia piileekin nimenomaan Johanneksen näyssä, jossa peto korottaa itsensä jumaluuteen asti ja Kristukseksi ja kuninkaiden kuninkaaksi. Se on se kahdeksas peto, joka on yksi niistä viidestä kaatuneesta, josta nousee se kahdeksas, jossa henkilössä on miekanhaava ja se virkosi eloon.

Daniel 2:44-49 Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niinkuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta-ei ihmiskäden voimasta-ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on

tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava." Silloin kuningas Nebukadnessar lankesi kasvoillensa ja kumartui maahan Danielin edessä ja käski uhrata hänelle ruokauhria ja suitsutusta. Kuningas vastasi Danielille ja sanoi: "Totisesti on teidän Jumalanne jumalien Jumala ja kuningasten herra ja se, joka paljastaa salaisuudet; sillä sinä olet voinut paljastaa tämän salaisuuden". Sitten kuningas korotti Danielin ja antoi hänelle paljon suuria lahjoja ja asetti hänet koko Baabelin maakunnan herraksi ja kaikkien Baabelin viisaitten ylimmäiseksi päämieheksi. Ja Danielin anomuksesta kuningas antoi Sadrakin, Meesakin ja Abednegon hoitoon Baabelin maakunnan hallinnon. Mutta Daniel jäi kuninkaan hoviin.

Ahne ja itsekeskeinen kuningas sai Danielilta haluamansa vastauksen, jossa oli myös samalla tämän pedon ja kuninkaan tuomio mukana. Vertaus on täynnä ironiaa ja ankaraa totuutta. Danielin patsas oli kaikkien tasojen vertauskuvaa ja siihen loppuun on juuri nyt osumassa kivi.


TAKAISIN