15.5.2009 Päivä mikä päivä, eikä mikään erityisen juhlan arvoinen

Raamatussa on muutama paikka, jossa käy selvästi ilmi, ettei yksikään päivä ole toistaan parempi. Ainoa päivä minkä Jumala on pyhittänyt, on lepopäivä ja sekin päivä on Jeesus Kristus, eikä sekään ole mikään erityinen varsinainen viikonpäivä. Juutalaisten oli pidettävä noita päiviään koska he lupasivat Jumalalle lain noudattajakansana tehdä tie taivaaseen lain kautta. Heille tuli taakaksi kaikkien päivienkin viettäminen fyysisellä tavalla.
Meille joillekin kalenteri on eräs orjuutuksemme. Meidän on pakko muistaa toinen toistamme ja muistaa äitejä, lapsia, isiä, kaatuneita, eläviä ja vainajia. Meidän täytyy muistaa sairaita lapsia, kuolevia vanhuksia, monia maita ja Eurooppaa, YK:a ja vaikka mitä muita ystävänpäiviä. Meillä on kalenteri täynnä päiviä, joita vietämme juhlien. Jos katsot asiaa oikein tarkkaan, huomaat, ettei kalenterissa ole ainoatakaan päivää, jota ei juhlittaisi yhdelläkään tavalla, koska kalenteri on alusta loppuun täynnä nimipäiviä, jos ei muita kissanristiäisiä.
On vain kaksi tai kolme juhlaa, joita vietämme Jumalan kunniaksi, eikä niistäkään yhtään varsinaista kaikkivaltiaan Jumalan päivää. Jeesuksen Kristuksen päiviä on tosiaan muutama ja ne ovat kirkollisia pyhiä. Mutta mitä Raamattu sanoo alunperin:

2. Kuninkaiden kirja 23:21 Ja kuningas käski kaikkea kansaa sanoen: "Viettäkää pääsiäistä Herran, teidän Jumalanne, kunniaksi, niinkuin on kirjoitettuna tässä liitonkirjassa".

Pääsiäinen ja tarkoitettu juutalaisille, eikä Raamattu ei opeta pakankansoja pitämään ainoatakaan muuta juhlapäivää uuden testamentin uudessa liitossa, kuin määräämättömän ehtoollisen hetken, jolle ei ole säädetty mitään erityistä päivää.


1. Korinttolaiskirje 11:20-34
Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista, sillä syömään ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on nälissään ja toinen juovuksissa. Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko häväistä niitä, joilla ei mitään ole? Mitä minun on teille sanominen? Onko minun teitä kiittäminen? Tässä kohden en kiitä. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni". Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne. Jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne. Muista seikoista minä säädän, sitten kuin tulen.

Sen sijaan ehtoollisella ei saa olla sellainen henkilö, joka nauttii ehtoollisen sydämessään kieroutta ja kavaluutta, kuten vaikka avioerosuunnitelma tai muu selkeää suunnitelmaa vaativa muu synti, joka aiheuttaa ehtoollisen halveksunnan. Ihminen häpäisee ehtoollisen, koska tämä vaatii anteeksiantoa samaan aikaan kun itse suunnittelee vilpillistä vääryyttä.

Muuta juhlahetkeä ei oikeastaan pakanakansoille ole säädetty, koska yllä mainittu korinttolaiskirjekin jopa mainitsee, ettei kannata juhlia Jeesuksen kuolemaa, vaan ylösnousemusta. Kristillisessä maailmassa kuulee liian usein, itsenikin suulla mainittavan Jeesuksen kuoleman, muttei korosta sitten kuitenkaan Hänen ylösnousemustaan tarpeeksi.

Roomalaiskirje 14:5-9 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.


TAKAISIN