15.5.2009 Päivä mikä päivä, eikä mikään erityisen juhlan arvoinen
Raamatussa on muutama paikka, jossa käy selvästi ilmi, ettei yksikään päivä ole toistaan parempi. Ainoa päivä minkä Jumala on pyhittänyt, on lepopäivä ja sekin päivä on Jeesus Kristus, eikä sekään ole mikään erityinen varsinainen viikonpäivä. Juutalaisten oli pidettävä noita päiviään koska he lupasivat Jumalalle lain noudattajakansana tehdä tie taivaaseen lain kautta. Heille tuli taakaksi kaikkien päivienkin viettäminen fyysisellä tavalla. | |
![]() |
Meille joillekin kalenteri on
eräs orjuutuksemme. Meidän on pakko muistaa toinen toistamme ja
muistaa äitejä, lapsia, isiä, kaatuneita, eläviä ja vainajia. Meidän
täytyy muistaa sairaita lapsia, kuolevia vanhuksia, monia maita ja
Eurooppaa, YK:a ja vaikka mitä muita ystävänpäiviä. Meillä on
kalenteri täynnä päiviä, joita vietämme juhlien. Jos katsot asiaa
oikein tarkkaan, huomaat, ettei kalenterissa ole ainoatakaan päivää,
jota ei juhlittaisi yhdelläkään tavalla, koska kalenteri on alusta
loppuun täynnä nimipäiviä, jos ei muita kissanristiäisiä. On vain kaksi tai kolme juhlaa, joita vietämme Jumalan kunniaksi, eikä niistäkään yhtään varsinaista kaikkivaltiaan Jumalan päivää. Jeesuksen Kristuksen päiviä on tosiaan muutama ja ne ovat kirkollisia pyhiä. Mutta mitä Raamattu sanoo alunperin: 2. Kuninkaiden kirja 23:21 Ja kuningas käski kaikkea kansaa sanoen: "Viettäkää pääsiäistä Herran, teidän Jumalanne, kunniaksi, niinkuin on kirjoitettuna tässä liitonkirjassa". Pääsiäinen ja tarkoitettu juutalaisille, eikä Raamattu ei opeta pakankansoja pitämään ainoatakaan muuta juhlapäivää uuden testamentin uudessa liitossa, kuin määräämättömän ehtoollisen hetken, jolle ei ole säädetty mitään erityistä päivää. |
Sen sijaan ehtoollisella ei saa olla sellainen henkilö, joka nauttii ehtoollisen sydämessään kieroutta ja kavaluutta, kuten vaikka avioerosuunnitelma tai muu selkeää suunnitelmaa vaativa muu synti, joka aiheuttaa ehtoollisen halveksunnan. Ihminen häpäisee ehtoollisen, koska tämä vaatii anteeksiantoa samaan aikaan kun itse suunnittelee vilpillistä vääryyttä. Muuta juhlahetkeä ei oikeastaan pakanakansoille ole säädetty, koska yllä mainittu korinttolaiskirjekin jopa mainitsee, ettei kannata juhlia Jeesuksen kuolemaa, vaan ylösnousemusta. Kristillisessä maailmassa kuulee liian usein, itsenikin suulla mainittavan Jeesuksen kuoleman, muttei korosta sitten kuitenkaan Hänen ylösnousemustaan tarpeeksi. Roomalaiskirje 14:5-9 Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. |