2. Kuninkaiden kirja 19:25-26 Etkö ole kuullut: kauan sitten minä olen tätä valmistanut, muinaisuudesta saakka tätä aivoitellut! Nyt minä olen sen toteuttanut, ja niin sinä sait hävittää varustetut kaupungit autioiksi kiviroukkioiksi, ja niiden asukkaat olivat voimattomat, he kauhistuivat ja joutuivat häpeään; heidän kävi niinkuin kedon ruohon ja niinkuin vihannan heinän, niinkuin katolla kasvavain kortten ja niinkuin laihon, joka kuivettuu ennen oljelle tulemistaan.

Israel siis ainakin joutuu häpeään, mutta eivät silti kaikki.

Psalmit 6:1-10 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita. Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet, ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan? Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden. Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa? Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni. Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden. Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen. Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan. Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.

Tässä vihjaistaan peljästyneistä luista, eli kunniaamme on koeteltu jo pelolla. Jakeissa kuvataan hyvin selvästi Jumalan pelko, joka on hyvin koskettavaa. Selvästi kyseessä on morsian. Eli häpeään joutuvat ainakin morsiamen vihollisiksi ryhtyneet.

Psalmit 25:1-3 Daavidin virsi. Sinun tykösi, Herra, minä ylennän sieluni, Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta. Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään; häpeään joutuvat ne, jotka ovat syyttä uskottomat.

Häpeään joutuvien kuva alkaa selkiytyä entisestään...

Psalmit 53:4-6 Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani, eivätkä avuksensa huuda Jumalaa? Siinä heidät valtaa kauhu, missä ei kauhistavaa ole; sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua saartavat. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät. Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

Plataan Israeliin, eli häpeään joutuvat Israelin maan jakajat. Jumala jopa hajottaa niiden luut, eli niiden kunnia otetaan pois ja hajotetaan. Häpeä siis tapahtuu joskus... mutta milloin? Näyttää siltä, että luut hajotetaan paljon ennen häpeään joutumista. Vai olisiko näin?

Psalmit 97:1-12 Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on. Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus. Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa hänen vihollisensa, yltympäri. Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee. Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. Kaikki kuvain kumartajat joutuvat häpeään, kaikki, jotka epäjumalista kerskaavat. Kumartakaa häntä, kaikki jumalat. Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi, Herra. Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalain. Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa. Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo. Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä.

Alkaa vaikuttaa siltä, että kyseessä konkreettinen häpeä olisi viimeinen tuomio... "joudut tilille jokaisesta sanasta ja teosta", kun suuret kirjat avataan ja tuomiot jaetaan. Tämä tapahtuu kun kaikki kansat herätetään viimeiselle tuomiolle tuhatvuotiskauden lopussa.

Jesaja 29:17-24  Vain lyhyt hetki enää, niin Libanon muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä. Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut, ne, jotka sanallansa langettavat ihmisiä syyhyn ja virittävät pauloja sille, joka oikeutta puolustaa portissa, ja verukkeilla syyttömän asian vääräksi vääntävät. Sentähden Herra, joka Aabrahamin vapahti, sanoo Jaakobin heimolle näin: Ei Jaakob enää joudu häpeään, eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene. Sillä kun hän näkee, kun hänen lapsensa näkevät keskellänsä minun kätteni työn, niin he pyhittävät minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja peljästyvät Israelin Jumalaa. Ja hengessään eksyväiset käsittävät ymmärryksen, ja napisevaiset ottavat oppia.

Israelin häpeään joutuminen siis loppuu tuhatvuotiskaudelle. Se on sitten toinen juttu, mikä on Israel todellisuudessa, koska Israel on yhtä kuin Jumalan ja Kristuksen Pyhät. Heistä sanotaan mm. että pesen sinut verestä ja vaatetan sinut ettei häpysi näkyisi ja koristelen sinut jalokivin ja kruunuin sekä monin muin koruin kauniiksi. Tämä vuodatus jatkuu monin kaunein sanakääntein. Israelin ylpeys ja kunnia kootaan, liha kootaan ja henki annetaan takaisin:

Hesekiel 37:4-14 Niin hän sanoi minulle: "Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra." Minä ennustin, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina, ja luut lähenivät toisiaan, luu luutansa. Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut. Niin hän sanoi minulle: "Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi." Minä ennustin, niinkuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko. Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. Katso, he sanovat: 'Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyttä, me olemme hukassa'. Sentähden ennusta ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Ja siitä te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne. Ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra: minä olen puhunut, ja minä sen teen, sanoo Herra."

Roomalaiskirje 10:9-13 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään". Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

Lopulta tämä yhtälö täyttyy, koska lopullinen häpeä on viimeinen tuomio.

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran joudun muistuttamaan, että Jumalan Pyhä Raamattu on kolmiulotteinen kirja ja sen vertaukset ovat moniulotteiset, joten häpeä toteutuu välittömästi kun morsian lähtee. Silloin häpeään joutuvat ne, jotka kuulivat ja tiesivät sanaa, mutta eivät halunneet ottaa todesta. He joutuvat ensimmäisen kerran jo häpeään.
Toinen häpeään joutuminen tapahtuu antikristuksen kauden puolessa välissä kun tapahtuu kiistelty toinen ylösotto, jota tänä päivänä luullaan monissa piireissä siksi ainoaksi. Silloin tapahtuu toinen häpeään joutuminen Matteus 25 luvun neitsyiden vertauksen muodossa.

Ristille runnellun Jeesuksen luita ei rikottu:

Johannes 19:31-36 Koska silloin oli valmistuspäivä, niin-etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri-juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako".