| Mitä me maailman uskovaiset ihmiset haluaisimme olla? Me haluaisimme olla viisaita. Me kehumme, että meillä on Jumalan antama viisauden armonlahja. Me haluamme olla rikkaita ja kun sitä saamme, me kehuskelemme rikastuneemme Jumalan siunauksista, koska olemme täyttäneet hänen tahdon. Sitten me haluamme olla kauniita ja me kehumme että koska meidän elämäntapamme teki meistä kauniita, koska me elimme Jumalan ohjeiden mukaan terveellisesti ja pidimme lepopäivän. Mitä me siis olemme? Itsekeskeisiä lihan himoissa, silmämme pyyntöä ja korvamme halun mukaan meneviä lihanhimoissamme kieriskeleviä säälittäviä ihmisiä. Meitä kutsutaan aikuisiksi, koska aikuiset ovat sellaisia, jotka tavoittelevat kaiken tästä maailmasta. | |
 |
Sen sijaan, meillä on uskomaton
vertaus, joka ei ole edes vertaus, vaan meidän mallimme elävässä
elämässä. Olkaamme lapsia. Kun Jeesus kutsui lapsen luoksensa, hän joutui torumaan opetuslapsiaan, koska opetuslapset eivät halunneet lasten tulevan häiritsemään heidän suurta mestariaan. Opetuslapset olivat siinä luulossa, että Jeesus piti heitä ja muita aikuisia tärkeimpinä ja ettei lapset olisi Jeesukselle niin tärkeitä. Lapsethan häiritsivät leikeillään ja touhuillaan aina aikuisten toimintoja. juutalaisessa kulttuurissa vaimot olivat alamaisia ja lapset heidän vastuulla ja lapset olivat sitten lopulta kaikkein alamaisimmassa asemassa. Tällainen oli käytäntö vanhassa juutalaisuudessa. Jeesuksen tapa toimia, oli tietysti Taivastenvaltakunnan tapa, joten se joka itsensä ylentää, se alennetaan ja päin vastoin, joten vaimot ja lapset olivat Jeesukselle tärkeimpiä asioita. Sen sijaan julistaminen ja vastuunkanto oli miesten työtä ja siksi Jeesuksella oli 12 opetuslasta, eikä yhtään opetustyttölasta. Luukas 10:6-16 Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Ja heidän mentyään huoneeseen opetuslapset |
|
taas kysyivät häneltä
tätä asiaa. Ja hän sanoi heille: "Joka hylkää vaimonsa ja nai
toisen, se tekee huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä
ja menee naimisiin toisen kanssa, niin hän tekee huorin." Ja he
toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta
opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi
hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä
estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti
minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin
lapsi, se ei pääse sinne sisälle." Ja hän otti heitä syliinsä, pani
kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. Voi kuinka vaikeaa on kristittynä ihmisenä itseään kutsuvan sanoa, että olen lapsonen vain Herran kämmenellä. Voi kuinka viisaita ihmisiä on kaikki kirkot täynnä, heidän johtokuntineen, kirkkohallituksineen ja kaiken maailman toimikuntineen. Hyviä asioita moni on, en minä sitä, vaan sitä, kuinka sitä tuodaan esille ja ne ihmiset, jotka istuvat päättäjinä, ovat aina saatanan paulojen kanssa ansassa langeta ylpeyteen, aikuisuuteen. Tässä maailmassa lapseus ei vain toteudu koskaan, vaikka kuinka monta kertaa yrittäisi nöyryyttä kertoa ja sitä opettaa. Aina on joku sanomassa, "älä ole lapsellinen" ja antaa aikuisen näkökulman. Tämä koko aikuinen/lapsi dilemma on paradoksi, koska jos olet lapsi, sinua huijataan, jos olet aikuinen sinua ei ehkä voi huijata, mutta olet sitten aikuinen. Kumman tien valitset, haluatko säilyttää lapseutesi ja taivastenvaltakunnan avaimen, vai muututko aikuiseksi, joka osaa puolustautua tässä maailmassa ja antaa potut pottuina. Asenteemme uskovana ihmisenä ei ole siis mikään itsestään selvyys. Mieti itse. |
|
