29.4.2009 Avioliitto ja avioliiton merkitys

1. Mooseksen kirja 2:18-25 Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva". Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.      ...ja kielletyn hedelmän jälkeen...

1. Mooseksen kirja 3:15-24 Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva". Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." Ja mies

antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.

Tässä oli siis monta asiaa, jotka tekivät miehestä miehen ja naisesta naisen, sekä liitosta avioliiton. Mitä jos Adam olisi sanonut tässä kohtaa Eevalle, että sinä söi sen hedelmän ja houkutit minutkin syömään, minä otan nyt avioeron sinusta? Siihen olisi päättynyt kaikki. Ei, vaan siihen aikaan vielä pitkään myöhemminkin tiedettiin, että sen minkä Jumala oli liittänyt yhteen oli ikuinen liitto, eikä se ollut eroamista varten luotu.
Jos huomasit että liittoon oli jo annettu ihan ensimmäinen profetia Jumalan itsensä lausumana. Adamin ja Eevan siemenestä on tuleva lapsi, joka polkee rikki käärmeen pään. Tämän jälkeen Jumala kertoi ihmiselle tulevista tuskista, synnytyskivuista, koko maan kiroamisesta ja otsa hiessä leipä tulee Adamin ansaita.
Lopuksi Jumala teki vaatteet molemmille. Tämä tarkoitti häveliäisyyden ja salaisuuden peittämiskykyä, vaikka myös fyysisiäkin vaatteita. Tehtiinhän ne sentään eläimen nahasta ja tässä tullaan taas uhraamiseen. Eli oli syntynyt ensimmäinen vertauskuva uhraamisesta, jonka Jumala itse teki. Ei eläimen nahkaa voinut ottaa, ellei tapa ensin. Niinpä eläin joutui antamaan henkensä, jotta Adam ja Eeva saisivat vaatteet. Näin alkoi kovat ajat.

Koko vanha liitto meni avioliittojen sekamelskassa vanhan kaavan mukaisella tavalla. Mies sai päättää mitä halusi ja vaimo joutui tyytymään mihin mies tyytyi. Vaimolla ei ollut sanan sijaa, jos mies halusi ottaa toisen vaimon. Sellainen mies oli mm. Kainin jälkeläinen Lemek, joka oli äärimmäisen julma ja armoton mies. Kyllä sellainen ihminen, joka halusi kuunnella Jumalaa, kulki läpi elämänsä yhden vaimon miehenä ja oli tälle hellä sekä hyvä aviomies, vaikka olot olivat kurjat.
Siihen aikaan ei ollut turhamaisuutta muuta kuin sitten kun alkoi kuninkaiden aika. Siihen saakka elämä oli vaatimatonta, joten vaimot pysyivät vaatimattomina. Myöhemmin ja varsinkin nykyään vaimot ovat läpeensä tyytymättömiä ja pienimmästäkin vastoinkäymisestä aletaan jo uhkailla miestä avioerolla ja lasten pois viemisellä kodista.
Seuraava sananlasku pätee niin mieheen kuin naiseen ja on vakavuudellaan hämmästyttävä.

Sanalaskut 2:16-20 Se pelastaa sinut irstaasta naisesta, vieraasta vaimosta, joka sanoillansa liehakoitsee, joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton. Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä haamuja kohden. Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee, eikä saavu elämän poluille. Niin sinä vaellat hyvien tietä ja noudatat vanhurskasten polkuja.

Jumalan liittona avioliitto oli siis ainoa ihmisten keskinäinen liitto ja siksi liitoista tärkein, koska tämä liitto ihmisten kesken ei ollut pelkkää ihmisten välistä, vaan kuten sanalaskussa sanottiin, "hylkää Jumalansa liiton". Tämä avioliitto on vertaus liitosta ihmisen ja Jeesuksen Kristuksen välillä ja siksi se tekee siitä äärimmäisen Pyhän ja tärkeän.
Tästä kaikesta siis nuoruuden liittonsa ja ystävänsä hylkääjä joutuu tilille, johon Malakiallakin oli sanansa sanottavana:

Malakia 2:16 Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo Herra, Israelin Jumala, ja sitä, joka verhoaa vaatteensa vääryydellä, sanoo Herra Sebaot. Siis ottakaa vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat.

Hylkääjä jää siis täysin hyljätyn anteeksiannon armoille ja sen varaan. Aika raju tilanne, kun ajattelee, että hylkääjät poikkeuksetta aina luulevat olevansa voittajia hyljätessään avioliiton ja elämänkumppaninsa. Toisin käy, koska hengessä elävä Kristitty tietää miten siinä käy, eikä siis edes kuvittele voivansa toteuttaa elämänkumppaninsa hylkäämistä. Sehän olisi sielun itsemurha ja kaiken lopun loppu. Eihän Taivaaseen oteta riitelevää avioparia, toinen siis jää. Tämä on tismalleen sama asia Jeesuksen Kristuksen kanssa. Ihminen voi typerästä mielijohteesta ja turhamaisuudestaan jättää Jeesuksen ja liiton Häneen, mutta Jeesus ei jätä kihlattuaan niin helposti. Kun kihlattu ei halua palata liittoon Jeesuksen kanssa, on lopulta Jeesuksenkin pakko luovuttaa kihlattu pois. Tämä sama pätee meihin avioliitoissamme ja eron tehnyt osapuoli jää täysin toisen Rakkauden voiman armoille.

1. Korintolaiskirje 7:12-16 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö; samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä. Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä. Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut. Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?

Paavali puhuu tässä samasta asiasta, mutta vaimon kohdalla tehdään poikkeus. Petturivaimo voi pyhittyä uudelleen eronsa jälkeenkin Uskovan miehensä uskonveljen kautta. Aika merkillinen juttu, mutta tässäkin on suhde Jeesuksen ja ihmisen välisessä suhteessa, joka liittyy lähetyskäskyyn. Kun vaimo pyhittyy uudelleen miehensä uskonveljen kautta, tämä ei poista vaimon velvoitetta edelleenkään mieheensä. Eihän kukaan voisi mennä ilman Jeesusta, aviomiestä taivaan portista sisälle. Niinpä vaikka nainen pyhittyisikin uskonveljensä kautta uudelleen, tämän on kaduttava hylkäämistä, avioeroa ja palattava miehelleen, jos kerran mies on Pyhä ja Taivaassa.

Kaikille ei Jumala antanut edellytyksiä tai onnistumista löytää kumppaniaan, tai valmiutta parisuhteeseen ollenkaan, joka on pelkästään siunaus, koska avioliitto ei ole helppo laji. Toisille Jumala ei antanut täyttä kykyä ajatella, liikkua, nähdä, kuulla jne. jotka nekin ovat siunaus. Ei ajatteleminen, liikuntakyky ja varsinkaan puhekyky ole kaikille hyväksi. Voi jospa Adolf Hitlerkin olisi ollut mykkä. Kaikille ei avioliitto ole hyväksi ja sen Jumalan yksin tietää.

Tämä kaikki koskee siis vain Uskovaa maailmaa, ei ollenkaan pakanoita, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan. Pakanat ja jumalattomat ovat tietysti laittomia, joille ei nämä asiat ole mitenkään tuttuja, eikä he kunnioita näitä vanhoja lakeja. Pakanat saavat mennä naimisiin vaikka naapurin kuoriämpärin kanssa ja erota heti huomenna kun pää on selvinnyt eilisestä kännäämisestä. Uskovien on oltava vanhan lain alla kaikesta huolimatta, eli sen saman lain, jonka Jumala antoi Adamin ja Eevan sydämeen. Sitten Jumala kirjoitti sen Mooseksen kivisiin tauluihin ja lopulta antoi Jeesuksen Kristuksen Hengessä tulla kirjoitetuksi meidän sydämiimme pysyvästi ja ikuisesti. Avioliitto on siis kuvaus liitosta Jeesukseen, joten avioliitto on ikuinen liitto jonka rikkominen tarkoittaa Jeesuksen Kristuksen hylkäämistä ikiajoiksi. Eli kuolemaa.

Tämä mitä puhuin, on varmaan monelle suuri taakka. Kysymyksessä ei ollutkaan mikään pikku asia, vaan koko elämän ja kuoleman välinen kysymys. Avioliitto, joka oli ensimmäinen liitto. Kuinka voisinkaan vitsailla ja vähätellä tämän merkitystä, en mitenkään. Ajattele siis itse tätä tämän maailman hullunmyllyn keskellä ja katso kuinka vakavalla asialla ihmiset leikkivät.


TAKAISIN