Rapture ready

Hopea kuvattiin aivan alusta asti Raamatun mukaan petoksen symbolina.

1. Mooseksen kirja 37:26-28 Silloin Juuda sanoi veljillensä: "Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme." Ja hänen veljensä kuulivat häntä. Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet

Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.

Hopeaan liittyi siis halpamaisuus ja raukkamaisuus, pelkuruus ja tietoinen hopean arvon mitättömyyden ymmärtäminen suhteessa petoksen arvokkaaseen kauppatavaraan. Toisin sanoen, petos liittyy aina myös tietoisesti myös huonoon kauppaan, jossa hopea muuttuu kaupanteon jälkeen vieläkin arvottomammaksi ja peräti saastaiseksi omistajalleen. Kaupan hyödyn saaja jopa hylkää kaupasta saadun hopeansa häpeänsä vuoksi.

Joosefin tarina jatkuu, joka on hyvin Jeesusta muistuttava monelta osin, kuten Jeesus kavallettiin myös hopeasta. Joosef teki saman maksuvälineenä käytetyn hopean avulla raskaan oppitunnin veljillensä. Hän laittoi jo ensimmäisellä kerralla maksuvälineet kauppatavaran mukana säkkien suulla veljiensä mukana takaisin, muistuttaen näitä hopeasta, jolla veljensä möivät. Vanha Jaakob isä oli kauhuissaan ja vaati poikia maksamaan seuraavalla kerralla tuplamaksu, jos vaikka he ovat vahingossa saaneet maksun takaisin kauppatavaran mukana. Eikä siinä kaikki. Kun Joosef oli vaatinut tuoda nuorimman veljen näytille, hän kavalsi itse veljensä hopeasta ja laittoi sekä maksuvälineet, että lisäksi nuorimman veljen, Benjaminin säkkiin Joosefin hopeisen maljan. Näin Joosef pääsi veljensä laittamaan todella koville, jonka seurausta oli, että jokainen veli romahti, heidän ylpeytensä ja jääräpäisyytensä oli romutettu ja romahdutettu. He olivat kaikki valmiita jäämään Egyptiin orjiksi jos vain suinkin Benjamin säästettäisiin. Jaakob ei olisi kestänyt enää toisen poikansa menetystä.
Näin hopeasta oli tullut merkittävä Jumalan väline tehdä ja opettaa meitä, joiden halu on oppia ja nöyryys ymmärtää sellaista, mikä on Jumalasta, eikä ihmisestä.
Juudas Iskariot oli opetuslasten kirjanpitäjä ja varainhaltija, jolle he kaikki antoivat omaisuutensa huolehdittavaksi. On pelkkää spekulaatiota väittää että Juudas olisi ollut

aivan läpensä ahne, koska ei Raamattu sellaista ainakaan kerro, eikä muut kirjoitukset ole kuin huhupuheita ja legendaa. Juudas Iskariot oli varmasti tietoinen Jeesuksen voimasta ja Hänen valtavasta Jumalallisuudestaan. Juudas kavalsi Jeesuksen ihan muista syistä ja kun palataan Joosefiin, alkaa syytkin löytyä. Ei Joosefin veljet myyneet tätä rahan takia, vaan päästäkseen eroon pöyhkeilevästä pojasta. Juudas Iskariot oli nähnyt Jeesuksen toimintatavat, jotka eivät häntä ilmeisesti täysin tyydyttäneet, koska moni muukin odotti Jeesuksen laittavana maalliset asiat kuntoon, eikä näin tapahtunut, vaan Jeesus ajoikin paljon suurempaa aatetta, Taivasten valtakuntaa. Ei Jeesusta kiinnostaneet Rooman, tai minkään muunkaan maan vallanpitäjät, vaan ihmisten sydän Jeesusta kiinnosti ja tätä ei Juudas ymmärtänyt. Sitä ei ymmärtänyt moni muukaan, koska moni luuli Jeesusta kapinalliseksi, joka ihmeiden kautta päästää Israelin Rooman miehityksen ikeestä. Siitä ei siis ollut kyse ja siksi Juudas kyllästyi Jeesukseen ja kavalsi tämän vihan ja kaunan takia.
Kaiken tämän laukaisi Jeesuksen sanat, jotka tekivät kaikesta maallisesta arvottoman ja lopuksi Jeesus selvästi ilmoitti kuolevansa ristillä. Tämä oli siis liikaa Juudakselle, joka näki Jeesuksessa luuserin, joka ei ansaitse enää hänen palveluksiaan. Juudas ei nähnyt elämää tätä maailmaa pidemmälle, kuoleman jälkeiseen aikaan, vaan sortui maailman vietäväksi.

Matteus 26:6-13 Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta, minkä hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla. Mutta sen nähdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat: "Mitä varten tämä haaskaus? Olisihan sen voinut myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille." Kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän heille: "Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä? Sillä hän teki hyvän työn minulle. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina. Sillä kun hän valoi tämän voiteen minun ruumiilleni, teki hän sen minun hautaamistani varten. Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä hän teki, on mainittava hänen muistoksensa."

Niinpä Juudas lähti vihan vimmoissaan ja kavalsi Jeesuksen typerästä pikkusummasta 30 hopearahaa. Pelkkä alabasteripullo oli maksanut kokonaisen vuoden palkan, jonka tuo typerä nainen tuhlasi kohta pian vapaaehtoisesti kuolevan Jeesuksen päähän. Juudas siis näki pelkät tämän maailman arvot jossa kuolema on kaiken loppu ja elämän jossa ei ole sydäntä, eikä sielua olemassakaan. Juudas oli siis tien ohessa kulkenut Kristitty, vailla juurta.
Juudas siis sai arvottomaksi käyneen hopeansa, jonka hän heitti antajansa päälle ja hirttäytyi.

Raamattu on valtavan usein käyttänyt hopeaa pitkin matkaa petoksien ja pahuuksien maksuvälineenä. Tutki Raamattua sillä silmällä ja löydä nämä yhteenkuuluvuudet.